Koiran kanssa lenkillä..

Tänäänkin hyvä ystäväni Kyttä-koira talutti minut pitkälle aamulenkille.
Enpä olisi viitsinyt itsekseni lähteäkään, väsytti heti aamusta, päivä valkeni harmaan sumuisena ja illalla meni nukkumaan meno aamutunneille.
Olin yhdistyksen kokouksessa ja asiat jäivät mietityttämään, eikä uni tullut heti.
Mietin vielä aamullakin mikä tekee ihmiset nykyään niin vallanhimoisiksi ja riitaisiksi. Tuntuu että jotkut tyypit purkautuvat ja päästävät kaiken sisälleen kertyneen saastan ulos heti kun pienikin ärsyke osuu kohdalle. Tässä tapauksessa purkautujat olivat miehiä!!! Yleisestihän oletetaan että me akat vaan kisaillaan vallasta yhdistyksissä, ei se ole niin, kylläpä ne urokset senkin taidon osaa ja röyhkeästi, kaikki kirosanat lauseiden mausteina....Hyi... vieläkin yökötää moinen käytös.

Lähdimme taas kerran Kyttän kanssa reippaasti astellen kylän raitille. Kylläpä oli paljon nuuskittavaa. Tavattiinpa yksi tyttö-hauvakin joka olisi ollut leikkimielinen ja valmis telmimään.... jäätiin vaan odottelemaan tulevaksi toivottua koiratarhaa, kunnan toimesta, ehkä se saadaan jo tänä kesänä!!! Toivotaan niin!

Mieliala lähti heti nousuun; tuttu mies huuteli hyvän aamun toivotukset jo kaukaa, vastaan tulijat olivat kaikki hyvällä tuulella ja tulikin vaihdettua muutama sana, vähätuttujenkin kanssa.
Hyväntuulisuus tarttui.

Varpuset pitivät keväistä konserttiaan pensasaidoissa, korppi raakkui jo ihan keväisin kutsuin, puhumattakaan talitintin titi tyystä, siinäkin oli jo selkeä kevätsointi.

Lähestyimme koti tontiamme keventynein mielin, tepastelin yhtä iloisesti kuin lenkkikaverinikin. Molemmat olimme pitkästä lenkistä lopen uupuneita. Kyttä otti "päikkärit" ja minä istahdin lepäämään tietsikan ääreen.

Täytynee harkita, onko järkevää olla mukana vapaaehtoistyössä, joka ei ole hauskaa???

Mietimpä sitä asiaa tarkemmin seuraavilla lenkeillä, seuraavan kerran mennään lenkkeilemään iltapäivällä...