26.12.2015

Jouluisia muistoja lapsuudesta

Mummulassa oli vanha ja iso joulukaktus aina täydessä kukassaan juuri joulunaikaan. Kaktusta pidettiin aina saman ikkunan kohdalla , amppelissa, eikä sitä viety edes kesäksi pihalle niin kuin nykyihmiset hoitavat joulukaktustaan.
Lapsuuden joulukuusi oli koristeltu  itse tehdyillä koristeilla ja oikeilla kynttilöillä.
Olkihimmeli ripustettiin kattoon aina ruokapöydän yläpuolelle.
Myöskin olkipukki muutti vintiltä takan reunukselle.
Lapsuudessani ei ollut sähkökynttilöitä, kynttilänjalat olivat puisia ja metallisia.
Nykyihmiset eivät  enää käytä paljonkaan puisia keittiövälineitä. Yllä oleva "sallattikaukalo" oli aina jouluisin ja juhlien aattoina ahkerassa käytössä. Tässä hakattiin alla olevalla hakkurilla punajuuret ja porkkanat pieniksi, kun tehtiin sillisallattia eli rosollia. Tosin  rosolliin laitettiin sillin sijasta suolasilakkaa. Siihen ei lisätty suolakurkkua eikä omenaa niinkuin nykyrosolliin laitetaan, se tarjottiin ilman vaaleanpunaista kermavaahtoakin.
Mieleeni tulivat nämä keittiön työvalineet koska sain pienenä tyttösenä auttaa mummua sallatin hakkuussa. Isoäitini otti aina minut arkisiin askareihinsa  mukaan, apulaisekseen. 
(Vastavalon kuva)
Kaikkein epämiellyttävin jouluvalmisteluihin kuuluva puuha oli kapakalan käsittely. Jo ne kuivat ja piikkiset epämääräisen oloiset kalat olivat inhotusta herättäviä. Niitä liotettiin koivuntuhka-vesi liuoksessa joitakin aikoja ja sen jälkeen niihin vaihdettiin raikas vesi päivittäin. Kyllähän niistä tuli ihan herkullista, valkoista kalanlihaa ja maistuihan se pippurin ja valkokastikkeen kera ihan hyvältä mutta en kyllä sitä enään halua joulupöytääni jo sen omaperäisen hajunkaan vuoksi, lapsena se tuhkavesikin oli rumaa ja likaista, enkä mahda mitään sille että se tulee muistoissa mieleeni vieläkin.

Syksyllä jo teurastettiin possu jonka lihat suolattiin puutiinussa ja säilytettiin piharakennuksessa, aitassa, näin myös joulukinkku sai suolauksensa. Aivan joulun alla syntynyt pieni vasikka joutui usein teuraaksi ja sen lihasta valmistettiin aladoobia jouluksi.

Iso leivinuuni lämmitettiin huolella ja siinä paistuivat leivonnaiset, laatikot ja viimeisenä iso kinkku. Muistan vieläkin ne joulunajan  herkulliset tuoksut. 

Piimäjuustot kuuluivat myöskin lapsuuden joulupöytään. Minulla on tallessa vieläkin iso-isoisän tekemä puinen juustomuotti 1800 luvulta.

Myöskin kotieläimille annettiin jouluna ylimääräinen vilja-annos ja leviteltiin lehmille ja hevosille pehmeämpi olkipeti yöksi. Linnuille kauralyhteet, koiralle isompi luu sekä kissoille kermaa.

Lapsuuden joululahjoista en muista mitään, ehkä niitä ei sodan aikana ja sen jälkeen jaettukaan. Muistan vaan mummulan runsaat jouluruuat, joulukoristeet ja joulukaktuksen. Muistaakseni ei muita joulukukkia ollutkaan.

Elettiin omavaraistaloudessa ja kaikki tehtiin itse. Koristeetkin oljista ja havuista, mielikuvitusta käyttäen. Juurekset olivat kasvimaan kesän satoa, maidot ja munat saatiin omasta navetasta ja kanalasta.  Joulukinkku omasta sikalasta. Viljatuotteet omilta pelloita, myllyn kautta jauhoiksi ja ryyneiksi. 
Sienet kerättiin luonnosta ja suolattiin itse. Marjat poimittiin metsästä ja puutarhasta, säilöen ne talven varalle. Oman pihan omenapuut tuottivat myöskin jouluhedelmät, omenat säilytettiin laarissa viljan seassa jouluun asti. Punaisia omenia ripustettiin myöskin kuusen koristeiksi.

Jouluaaton tunnelmaa juhlisti jouluevankeliumin lukeminen ja koko joulun aika oli rauhaisaa ja kiireetöntä. Muistan mummoni kauniin lauluäänen kun hän lauloi "enkeli taivaa". Kuunneltiin koko ajan radiota. Hämärästi muistan että pääsin myöskin papan kanssa rekiajelulle mutta pääosin oltiin kotosalla.

9.12.2015

75-vuotis- onnittelukäynti ystävän luona


Pitkäaikainen ystäväni täyttää ensiviikolla 75 vuotta, päätin käväistä jo etukäteen onnittelemassa, kun hänet hyvin tuntien , merkkipäivänä  hän tekee "häviämistempun" ja voi reissullaan olla koko ensi viikon. 

Onnistuimme Suvin kanssa yllättämään hänet positiivisesti. Veimme Amarylliksen onnittelukukkana joka toimii samalla joutervehdyksenä kun kukinta jatkuu oletetavasti ensi vuoden puolelle. kukalla oli tulossa myöskin pari kukkavanaa nuppuineen. Tiesin vanhastaan että amaryllis on hänen lempikukkansa.

Koko iltapäivä  hurahti kuulumisten päivityksessä ja vanhoja hyviä aikoja muistellessa, olemmehan entiset työtoveritkin 80-luvulta. Mukavaa huomioida hänen hyvä yleiskuntonsa ja viihtyvänsä edelleen omassa pienessä mökissään metsän reunassa. 

Meillä on paljon yhteistä; ammatit, lapsuus, elämän asenne, harrastukset ja mieliruuat. Päiväkahvipöydässä oli nytkin mm. paistettuja muikkuja, maukkaita uunituoreita sämpylöitä , aah niin hyviä. Emme ilmoitellet tulostamme ja meillä on periaatteena että talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Eli tarjotaan sitä mitä omakin perhe sillä hetkellä syö. 
Olemme myöskin jonkin asteen erakkoja ja yksineläjiä mutta emme ole yksinäisiä. Meillä on vain muutama tosi hyvä ystävä ja tietysti jälkikasvumme, ettemme ole päivääkään yksin.

Ystävä esitteli merkkipäivän johdosta tullutta postiaan, oli seurakunnan kutsu syntymäpäivä juhlaan seurakuntakeskukseen ja kunnan kirje joka sisälsi täytettävän kyselylomakkeen jolla kartoitetaan asiakkaan elämän ja terveyden tilannetta niiltä jotka eivät vielä ole kunnan koti- ja tukipalveluiden piirissä. Kartoitus tehdään 75-100 vuotiaille ikäihmisille, viiden vuoden välein. Positiivista oli huomata kirjessä myöskin kunnan "Palveluopas ikäihmisille", mielestäni tässä tapauksessa oli hyvä saada opas kotiin postissa koska hän ei ole kirjaston asiakas eikä varmaan huomaa pyytää opasta apteekistakaan.

Meillä on ollut myöskin sama omalääkäri - Tuuli. Ystäväni  oli käynyt taas jokavuotisissa labrakokeissa ja lääkärin tarkastuksessa. Tuuli tohtorimme on opiskelemassa ja hänellä on sijainen joten sain  kuulla tuorekseltaan totuuden "sijais-tohtorimme" toiminnasta. Ystäväni on ollut aina oman terveysasemamme  palveluihin ja lääkäreihin  tyytyväinen mutta viime käyntiin hän on erittäin tyytymätön ja pettynyt. Täytyy toivoa että pysyy terveenä siihen asti kun oikea omalääkäri palaa taas "sorvin ääreen".

Ihmeen hyvin lapsenlapseni Suvi kesti meidän "pälpätystä" ja lupaili tulla vieläuudestaankin kanssani paremmalla ajalla että voidaan "povauttaakin", nyt ei siihen jäänyt aikaa. Mennään käymään kun joulun ajan pyhät on lusittu ja koittavat pitkät arkiviikot.

6.12.2015

Isäni Niilo Kustaa Johtela (Johansson) 28.5.1913-21.9.1991

 1939
1941
 Äiti-Lahja. isä-Niilo, Juhani-veli ja minä . 1945

Tänään, Itsenäisyyspäivänä muistelen omaa isääni , onhan tänään myöskin Niilon nimipäivä. Aikoinaan isä aina vitsaili siitä että hänempä nimipäivänään ihan liputetaan. Isäni oli koko sodan ajan, viisi vuotta,  lääkintämiehenä etulinjoilla. Kotiutui sodasta vielä ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa, mikä on tosiaan ihme kerrassaan. On se ollut kovaa aikaa myöskin äidille, kahden pienen lapsen kanssa anoppilan peräkamarissa Vihdissä. Onneksi Matilda-mummoni ja August-pappani ottivat minut hoiviinsa Haaviston mummulaan.
 Sodan päätyttyä isäni rakensi omin käsin ns. "huvilan" kotitilansa maille.
 50-luvulla isäni rakensi Haavistoon, Hakalan-tilalle uuden pytingin, nyt hiukan isomman. 
Isäni oli kätevä käsistään, häneltä onnistui vaikka minkälaista "puutyötä". Tämä lipas on tehty sodassa, joutoaikoina, tämänlaisia käsitöitä on säilynyt useitakin eheinä ja ovat nyt meille "arvoesineitä" juhlapaikoillaan.

Muistan myöskin hänen kauniin lauluäänensä kun hän lauloi aina ajaessaan hevoskyydillä heiniä hakemaan tapellon ladoilta tai mennessämme "takamettälle" rankojen hakuun.  Hän oli myöskin taidokas kynän käyttäjä, piirtäen meille ihan "näköisiä"eläinten ja ihmisten kuvia, mitä vaan osasimme pyytää. 

Ehkä maanviljelijän rankka työmäärä ja huolet, sammuttivat isäni taiteelliset lahjakkuudet.

Sytytän jälleen  Itsenäisyyspäivän kynttilät ja muistelen Niilo-isääni lämmöllä ja rakkaudella.

30.11.2015

Terveyskeskuksen iltapäivystys siirtyy Hyvinkäälle




Ilmakuva,info
Nurmijärven Uutisissa oli 18.11.2015 lyhyt uutinen; " Iltapäivystys siirtyy kesällä Hyvinkäälle".

Nurmijärven terveyskeskuksessa päivystys on hoitanut potilaita aina klo 22.00 asti, ensi heinakuusta lähtien meitä hoidetaan vaan klo 18.00;sta, sen jälkeen päivystyspotilaat ohjataan Hyvinkään sairaalaan. Asia varmistui viime keskiviikkona kunnanvaltuuston päätettyä ensi vuoden talousarviosta.

Johtava ylilääkäri kertoi lehdessä että siirron tarkoituksena on ohjata ihmisiä asioimaan terveyskeskuksessa tiettyinä aikoina.

Lieköhän päivystysaikojen supistamiseen vaikuttanut myöskin osaltaan vuoden alusta voimaan tullut päivystyksen järjestämistä koskeva asetus.
linkki:
http://www.nurmijarvi.fi/perhe_ja_hyvinvointi/terveyspalvelut/laakari-_ja_sairaanhoitopalvelut/ensiapu_ja_paivystys
kopio
"1.1.2015 voimaan tulleen päivystyksen järjestämistä koskevan asetuksen (652/2013) mukaan ympärivuorokautinen päivystys on järjestettävä yhteispäivystyksenä. Päivystyspisteessä tulee olla käytettävissä koko sen aukioloajan mm. laboratorio- ja röntgenpalvelut. Terveyskeskuksen kiireellistä hoitoa antava yksikkö on jatkossa nimeltään ensiapu, koska se ei täytä asetuksen vaatimuksia päivystysyksiköstä. Toiminta jatkuu ennallaan".

Kaikki tuttu ja turvallinen muuttuu, miten tässä ikäihminen pysyy muutosten myllerryksessä mukana
Kesällä ilmestyneessä "Ikäihmisten palveluoppaassakin" on kohta puoleen taas vanhentunutta tietoa. Meidän mummeleiden ja papparaisten täyttyykin itse päivittää opasta ihan oman kynän kanssa, jotta muistetaan palveluihin .tulevat muutokset.

Mitenkähän Hyvinkään sairaalan päivystys selviytyy lisääntyvistä potilasmääristä kun päivystys tökkii jo nyt pahasti ja kuka tosi sairas jaksaa odottaa hoitoa yli 6 tuntia, en ainakaan minä.

Täytynee pyrkiä sairastumaan niin että voi käyttää oman kunnan ensiavun suomaa päivystystä. En kyllä vapaaehtoisesti vaihtaisi terveyskeskuksemme viihtyisiä vastaanottotiloja ja potilaskeskeistä, ystävällistä henkilökuntaa Hyvinkään vastaaviin ???!!!!?

Jouduin käymään viime tiistai-iltana ensiavussa kovien särkyjen ja iholle ilmestyneen punaisen läikän vuoksi, itse epäilin oireita vyöruusun vaivoiksi ja niinhän ne sitten olivatkin. Lääkärin ja hoitsujen asiantuntevan hoidon ja täsmälääkityksen ansiosta säryt ovat nyt poissa ja luulen että vyöruusu on selätetty, tosin lääkekuuri on vielä kesken.

Saatuani jälleen hyvää hoitoa ja istuessani muutaman tunnin odotussalissa, mieleeni tuli juuri tästä syystä lehdessä ollut pienen pieni uutinen ja kaivoin keräyspaperipinkasta lehden uudelleen luettavaksi. Mietin miksi noinkin huomattavasta muutoksesta vastaanotto ajoissa ilmoitetaan näin vaatimattomasti. Tai toisaalta muutoksen toteutushan on vasta ensi kesänä, nauttikaamme siihen asti näistä kuukausista kun saamme vielä käyttää iltapäivystystä oman kunnan terveyskeskuksessa.

17.11.2015

Valintatalosta Lidl.iin

Mietin tässä sateisena tiistaina omaa ostokäyttäytymistä, onhan se ajan myötä huomattavasti muuttunut. Vielä kymmenkunta vuotta sitten olin Valintatalon  uskollisimpien asiakkaiden joukossa.  Keskitimme kaikki ruokaostoksemme "Valtsuun". Silloin ostoboonuksetlin olivat eri luokkaa kun tänä päivänä, joten keskittäminen kannatti jo rahallisestikin ja aatteelle uskollisena.
Tänä päivänä teen ruokaostokset kerran viikossa, keskittäen ostot Lidl:iin. Käymme kimppakyydillä Hyvinkään liikkeessä ja pienen totuttelun jälkeen olemme olleet tosi tyytyväisiä tuottevalikoimiin  ja asiakas palveluun. Mikä parasta ; Lidl:n hintapolitiikka sopii parhaiten kukkaroillemme.
Olen ollut "skannaajana" Nielsenin kuluttajapaneliissa. Siinä tulee huomaamatta tajunnan tasolle  tuotteiden hinnat ja olen nykyään todella hintatietoinen kuluttaja.

Tein aikoinaan palautteita Valintalolle heidän hintatasostaan kun luulin että "duunarin ääntä kuunnellaan duunarin kaupassa" mutta näinhän ei käynyt. Seuraus olikin että siirryin kannattamaan Valintataloa "jaloillani", joten S-market sai minut asiakkaakseen. Maalaisjärkeni ei suvainnut maksaa maitolitrasta 90 senttiä enemmän vaan kannatuksen vuoksi. Eikä eläkeläisellä ja leskellä ole siihen taloudellista mahdollisuuttakaan.

Ruokakaupan vaihdon seurauksena rukakassini hinta puolittui.

Kuuntelin ystävien kokemuksia saksalaisesta ruokakaupasta, vaan toisella korvalla, olinhan päättänyt jo uutisia kuunnellessani etten tule niitten ovia avaamaan koskaan. Mutta kuinkas kävikään, nykyään käyn kimppakyydillä kerran viikossa tekemässä viikon ruokaostokset Hyvinkään Lidl:stä. 

Puolitin vielä ruokakassini hinnan puolella. Tämä on TOSIJUTTU !

Uutiset kertoivat Lidl:in viime vuoden liikevoiton käytettän kokonaisuudessaan uuden jakelukeskuksen ja uusien myymälöiden perustamiseen Suomessa. Saadaan uusia työpaikkoja ja lisää edullisia ruokakauppoja, ehkä vielä yksi kauppa Nurmijärvellekin ja toivottavasti Rajamäkeen. Tämäkaltaiset uutiset kannustavat kuluttajaa valitsemaan ostopaikaksi sellaisen yrityksen joka kertoo mihin suuret voitot ohjautuvat. Minulle ei ole selvinnyt mihin Valintatalon ja S-ryhmän voittorahat ohjataan.

Saksalaisen ruokakaupan tuotevalikoimissa on runsaasti suomessa valmistettuja ja suomalaisten tuottajien tuotteita joista itsekin valitsen aina kotimaisen vaihtoehdon.
Heidän verkkosivuilaan voi ennakkoon tutustua esim. uunituoreiden leivonnaisten valmistusmaan ja tuoteselosteet että valinta sujuu kaupassa joustavasti.

Paikoitusaluekin on kunnossa, ei tarvitse tuskailla ja lähetellä palautteita kiintöstönhoitajille, asiat on jo hoidettu, sisältyen hyvään asiakaspalveluun.

Vielä pari vuotta sitten en olisi itsekään uskonut että minusta tulee Lidl:in asiakas. Avoimena ja uteliaana uusille asioille kuljen aina avoimin asentein, koskaan ei kannata sanoa että "ei koskaan", tilanteet ja olosuhteet ovat muutoksille  otollisia kunhan niistä on seurauksena jotakin hyvää tai hyötyä itsekullekin.

13.11.2015

Itsehoitoa

Omasta terveydestään on syytä jokaisen meistä huolehtia ja kantaa vastuu valinnoistaan. Syitä ja seurauksia on turha hakea muualta , kyllä ne tavat ja tottumukset ovat jokaisella lähtöisin sieltä ihan omien pikku korvien välistä. Hyvänä esimerkkinä itsestäni on joka kesäinen mässääminen uusilla perunoilla, sillin ja oikean voin kanssa. No siitähän ei mitään hyvää seuraa; verenpaineet nousevat niin että korvissa suhisee ja sappi suttuu liiasta eläinrasvan syönnistä. Toinen omakohtainen heikkouteni on ollut kahvittelut herkkuineen, josta seuraa sokeriarvojen nousu ja kofeiini nostaa myöskin verenpainelukuja. 

Ihminen on heikko mieltymystensä edessä, vaikka järki sanoo ettei passaisi mässäillä liiaksi herkuilla niin silmät ja suu vetää järjestä huolimatta herkkuja mahan täydeltä.

Siinä vaiheessa kun kohonneet verenpaineet antavat ensi oireensa , joka tapahtuu aina syksyisin, aloitan järkevämmät ruokailutavat kehiin ja aloitan näin muiltakin osin aktiivisemman itsehoidon kohdallani.

Olen siirtynyt kokonaan rasvattomiin maitotuotteisiin ja kiinnitän huomioni eläinrasvojen käyttöön, vähentäen niitä mahdollisimman paljon, lisäten rypsiöljyn käyttöä ruuanlaitossakin. Ruokavalioni koostuu suurelta osin kasviksista, kalasta ja kanasta. Punaista- ja sianlihaa en ole syönyt enään vuosiin. Marjoja on pakastin pullollaan joita syön päittäin hunajan tai kinuskikasatikkeen kera  ja näiden lisäksi nautin tuoreista hedelmistä sellaisenaan tai tai raikkaina pirtelöinä väli- tai iltapalana.

Herääminen on mahdollista ilman kahvia ! Totta , vaikka en olisi uskonut jos joku olisi pari kuukautta sitten mokoman viisauden kertomaan.  En ole juonut kahvia kahteen kuukauteen ja hyvin olen selvinnyt ilman karvasta mustaavettä.

Riittävästä liikunnastani huolehtii edelleen Vili-koirani uskollisesti.
Vili 10v.

Verenpaineeni mittaan säännöllisesti kerran kuukaudessa, omalla mittarilla ja merkkaan luvut korttiini.
 Omron

Olen hankkinut myöskin sokerimittarin mutta teen sillä vaan joskus mittauksen, koska sokeriarvoni ovat ihan normitasossa senjälkeen kun lopetin sen älyttömän karkkien syönnin kokonaan. Laite on Breeze2 ja löytyy googlaamalla netistä.

Itsehoitoni sisältää myöskin  nämä pienet  turvavempeleet eli liukuesteet jalkineihin. Talvikelit ovat useinkin liukkaita ja vahvan, isohkon koiran kanssa liikkuessa tulee jalkineissa olla riittävästi "pitoa". Devisys/ koko L, ovat osoittautuneet tarpeisiini sopivimmiksi ja ovat erittäin kestävät, nastat eivät irtoa kuin parin/kolmen vuoden aktiivisen kulutuksen seurauksena. Tänä vuonna aion hakea sen kunnan myöntämän 10 euron avustuksen ikäihmisten liukuesteostokseen, muina vuosina en ole muistanut hakea moista.

Hoidan itseäni pääosin hyötyliikunnalla, kyllä se vain näin on. Ilman puutarhanhoitoa ja talvisin lumitöitä, olisin varmaan huomattavasti kehnommassa kunnossa. Fyysinen työ pitää lihakset kunnossa. Jos rähkin ulkotöissä yli ikäni tuomaa rajoitusta, saan selkäni hiukan kipeäksi, mutta siihen olen keksinyt itsehoidoksi "Selättimen". Muutamat kieputukset päivittäin ja mehukkaan  kipristävät venytykset kieputusten päälle niin kivuista ei ole tietoakaan.

Rauhalliset ja tehokkaat venytykset kuuluvat päivittäisiin puuhiini ja ovat tärkeä osatekijä itsehoidoissani. Pitkien kävelylenkkien jälkeen eivät jalkalihakset pysy vetreinä ilman venytyksiä. Niitä voi tehdä samalla kun katselee televisiosta vaikka uutisia. Jos jättää venytykset tekemättä niin lihakset eivät palaudu rasituksen jäljiltä ilman kiputiloja, se taas vaikuttaa tai estää saamasta rauhallista ja syvää yöunta.

Itsehoitoon tulee sisältyä myöskin henkisen puolen hoito; ihmissuhteet, läheiset ihmiset, ystävät,kirjallisuus, luonto, linnut, musiikki, kukat, taide. Kaikki edellä mainittu sopivina annoksina nautittuina sielun ravinnoksi, takaa hyvän terveydentilan myöskin henkiselle puolelle. Elämästään voi nauttia täysin siemauksin, eikä siihen tarvita epäterveellisiä nautintoaineita eikä muitakaan nykymaailman turhia "kotkotuksia".

5.11.2015

Havuköynnös ja valopuu jouluksi

 En muista koskaan ennen aloittaneeni joulun valmisteluja kotona, marraskuun alussa. Nyt se tapahtui. Hankin valopuun ja asensin sen ihan itse ulos. Sytytän siihen valot tulevana viikonloppuna. Onkohan se liian aikaista ?  Ei ollenkaan...valopuuni on ulkoval, ei jouluvalo.
 Kolmesta Serbiankuusesta keskimmäinen sai ehkä jonkun taudin, kun se taipui yllättäin vaaka-asentoon jo vuosi sitten mutta säästin kaadon tämän vuoden marraskuulle, mielessäni jouluköynnös rappukaiteelle.
 Sen latva taittui tontin ulkopuolelle mutta en huolestunut kun maa-alue on kunnan joutomaata ja tulevaa kevyenliikenteen väylää, sitten joskus, kunhan kunta aktivoituu rakentamaan väylän ja puiston alueelle.
 Latvus oli saanut painokseen runsaat käpymäärät.
 Karsin kuusen ja pilkoin oksat pienemmiksi kun valmistan köynnöksen keittiön pöydällä. Laiton pöytää suojaamaan vanhan muoviliinan. Työvälineinä metallilankaa ja sopivat leikkurit metallilangalle.
 Valmista alkoi tulla... kuusi kasvattaa pitkiä havuja, ei siis mikään parhain lajike köynnösmateriaaliksi.
 Kyllä sitä köynnöstä vaan syntyy vaikka en ole mikään taituri tässä hommassa. 
 Valmis havuköynnös asettumassa jo kaiteelle, tosin kiinnitys on vielä hiukan kesken ja siksi tuo repsotus.
 Lopputulos on mieleiseni, "kun työn näkee niin tekijän tuntee" sanoisi Matilda-mummoni jos näkise tekeleeni. Illan hämäryys yllätti joten kuvista tuli hiukan hämyisiä ja ulkovalojen laiton köynnökseen jätin huomisen päivän puuhasteluihin.
 Sivutuotteena syntyi kranssit pihasaunan ovelle
ja ulko-ovelle,

Vaikka jouluvalmistelut on aloitettu kohdallani, ei tunnu yhtään jouluiselta kun aurinko paistaa ja ulko lämpötilat ovat päivisin lähellä kymmentä astetta. On valoisaa ja lämmintä.



30.10.2015

Orgideat, ruostekukka ja tarhakriinumi

 Kuukausi sitten otettu kuva keittiön ikkunalla kukkivista orgideoista ja samat kukat ovat vieläkin loistossaan, viimeisetkin nuput ovat auenneet. 
 Ruostekukka ei  ehtinyt avata kukkiaan kesän aikana lainkaan mutta kun toin sen ruukussa huoneen lämpöön niin nuput lähtivät aukenemaan. Kukittuaan vien sen kellarin viileyteen talvehtimaan.
Tarhakriinumille kävi samoin, nuppu kehittyi vasta päästyään lämpimään. 
Puutarhassa kukat ovat melkein kaikki kuihtuneet ja varretkin niitetty puutarhakompostiin niin nyt huonekasvit ja sisäkukat tulevat korostettuun asemaan ja saavat hoitajaltaan kaiken huomion, palkiten emäntänsä kukkarunsaudellaan.

Kyllä on maailman kirjat olleet sekaisin tänä kesänä ! Keväällä oli kylmää niin etteivät daaliatkaan päässeet kasvun vauhtiin ja miekkaliljatkin juuri ja juuri ehtivät kukkimaan ennen ensimmäistä hallayötä. Nyt syksyllä omituisuus luonnossa jatkuu, ei tullut kunnon ruskaa kun puiden lehdet paleltuivat tummiksi, eivätkä edes tipu alas oksilta. Joidenkin puiden ja pensaiden lehdet ovat taas vielä aivan vihreitä. Tästä ilmiöstä seuraa erittäin pitkävetinen syyslehtien haravointi operaatio. 

Syystyöt puutarhassa alkavat olla hyvässä vaiheessa, kevätsipulit on maassa, puut ja pensaat suojattu rusakoilta ja peuroilta. Perunamaakin on käännetty sekä suurin osa haravoinnista on jo tehty. Vielä on suojattava ruusut ja muut talven arat kasvit ennen lumien tuloa. 

Lintujen talviruokinta on jo aloitettu, laudoilla käy runsaasti tirppoja nauttimassa auringonkukansiemeniä. Oraville on oma ruokintaautomaattinsa, siinä käy kolme tupsukorvaa vuorotellen pienet vatsansa täyttämässä. Päivääni piristää kummasti pieni hetki tarkkaillen lintujen ja oravien touhuja. Tästähän haaveilin useinkin kun työ häiritsi liiaksi harrastuksia, nyt on aikaa kaikelle, kiiret ovat  "mennen talven lumia".

Ei ole ennen sattunut moista hoitovirhettä lämpökompostorin hoidossa. Nimittäin tyhjensin sitä liikaa ja lämpö ei lähtenytkään nousemaan. Pienillä korjausliikkeillä sain sen kuitenkin taas lämpenemään, lisäin sinne mangoldin naatteja ja hiukan enemmän Biolanin talvihaketta. Talousjätettä tulee minun pienestä taloudestani liian vähän kun olen tosi nuuka ja taloudellinen ruuan suhteen, en osta isoja määriä, enkä heitä turhaan pois ruoka tarvikkeita mistä voin laittaa itselleni syötävää safkaa.

Pyöräilin jälleen hautuumaalla, kauniin aurinkoisen sään innoittamana. Sytyttelin kynttilät kaikille läheisteni haudoille. Vanhempiani ja isovanhempia sekä monia edesmenneitä ystäviäni muistellen sytytin heille muistokynttilän pihalyhtyyni.
Huomenna on pyhäinpäivä.

25.10.2015

Hämärähyssyä ja kynttilöitä


Viime yönä siirrettiin taas kelloja eli siirryttiin taviaikaan. Nyt on viimeistään aika myöskin sytyttää kynttilöitä illan hämäryyttä ja pimeyttä valaisemaan.

Olen poltellut tuikkuja jo elokuun illoista lähtien ja jatkuu aina kevään valoisiin aikoihin asti. Kynttilän lepattava liekki on niin tunnelmallinen ja sen tuijottaminen rentouttaa tehokkaasti vilkkaankin mielen josta saa seurauksena hyvät ja rauhalliset yöunet.

Matin kuolemasta on kulunut jo yli kolme vuotta mutta vieläkin muistan häntä kun sytytän kynttilän. Pyöräilin eilen hautausmaalle kun oli tavattoman kaunis aurinkoinen syysilma ja vein syksyn ensimmäisen kynttilän hänen haudalleen. Haudoilla oli upeat havut ja kanervat kauniisti aseteltuina, onhan ensi viikonloppuna Pyhäinpäivä. Siellä työskenteli myöskin  pari mies porukkaa oikomassa hautakiviä, arvokasta hyvätekeväisyyttä parhaimmillaan.

Lauantai päiväni jatkui vielä hetken pihapuuhissa haravoiden lehtiä kompostiin. Suunniteltu saunapuiden talkoopäivä siirtyikin tulevaisuuteen koska puiden kaatajat eivät vielä ehtineetkään paikalle. Nyt olisi ilmatkin suosineet meidän "klapitalkoita".

Tehtyäni reippaan kävelylenkin koirani kanssa,  aloitin perinteisesti lauantai päivään kuuluvan pihasaunan lämmityksen. Siinä hommassa on aina oma viehätyksensä. Makoisten löylyjen jälkeen iltani sujui leppoisasti hämärähyssyä viettäen. Onneksi olin talentanut suosikkisarjoihini kuuluvan "Kahden keikka" jakson, muuta katsottavaa  ei mekäläiselle televisiosta sitten tullutkaan. Loppuilta kului  hyvän kirjan seurassa ja radiota kuunnellen. 

Lieneeköhän ikääntyminen syynä siihen kun tuntuu ettei televisiosta tule juurikaan mielenkiintoista ohjelmaa viikonloppuisin. Kaikki ajanvietejutut ovat niin latteita ja ala-arvoista huumoria sisältäviä, ei meikäläinen jaksa katsoa. Missä ovat kaikki hupijuttujen kirjoittajat, ovat vissiin kuolleet sukupuuttoon. 

Sunnuntaina päivä ei kirkastunut ilman puolesta lainkaan koko päivä sataa tuhnutti ja oli hämärää. Oiva sää viettää hidastettua elämää torkkupeiton ja lukulampun alla lukien ja välillä elokuvia katsellen. Kynttilät ainoina valon antajina, siis hämärähyssyä koko päivän.


19.10.2015

Kotoranta 70 vuotta

Lomakoti Kotoranta ry juhlii ensi lauantaina  70 vuotista toiminta taivaltaan, tosin yhdistys on perustettu jo vuotta aikaisemmin.

Yhdistyksellä on vasta neljäs puheenjohtaja, melko pitkiä rupeamia jokaisella.

Lomakodin pääasiallinen toiminta on ollut tuettujen lomien järjestäminen erityisryhmille, lapsiperheille, eläkeläisille, työttömille  ja pienituloisille suomen kansalaisille, RAY:n tuella. Näiden ryhmien lisäksi ovat monet, monet yksityisetkin viettäneet häitään ja merkkipäiviään juhlasalin ikkunoista järvimaisemaa ihaillen ja Kotorannan pitopöydistä nauttien.

Sukuseurojen tapaamispaikkana lomakoti on erittäin suosittu ja toimiva, kaikkine palveluineen, samoin firmojen virkistys- ja koulutuspäivien pitopaikkana.

Monet "reppuritkin" ovat käyneet nukkumassa raskaan työpäivän rasitukset pois, rauhaa huokuvassa Honkapirtissä, heräten virkeänä jatkamaan keikkahommiaan.

Pitäjän parhaat löylyt antaa Kotorannan kipakat kiukaat ja mikä onkaan parempaa kuin pulahtaa löylyjen lomassa Sääksjärven virkistävään syleilyyn niin kesällä kuin talvellakin.

Itse viihdyin kaikkiaan 26 vuotta lomakodin palveluksessa. Viihtyvyyteen vaikuttivat osin ympäristön luonnon kauneus ja tietysti maailman parhaat ja rakastettavimmat asiakkaat.
Näillä työpaikan viihtyvyystekijöillä henkilöstö selviytyi 90-luvun laman aiheuttamista leikkauksista ja säästötoimista ilman suurempia stressi oireita. Jos pinna hiukan joskus kiristeli niin katseet suunnattiin ikkunasta järvimaisemiin ja hengitettiin mäntymetsän raikasta ilmaa keuhkojen täydeltä, niin taas jatkettiin työntekoa hymyssä suin.
Tunsimme kuitenkin tekevämme arvokasta työtä, asiakkaittemme elämää rikastaen omalta osaltamme pienin elein.
Sanotaan että kissa kiitoksella elää mutta tosi on että työryhmämme suurin voimaannuttava tekijä olivat  asiakkaiden antamat  suorat ja välittömät palautteet.

Vahinko etten pääse lauantaina osallistumaan Kotorannan ulkoilupäivään kun samaan aikaan on aiemmin sovittu "takka/saunapuutalkoot" joista en voi olla poissa. Mieluimmin olen omissa talkoissani, oman porukan kanssa, tällä kertaa. 
Eipä tuo lomakodin juhlapäivän ohjelmakaan suosi meitä mummoikäisiä, niin etten jää mitään paitsi jos jätän menemättä. 
Talkooporukalla tulemmme syömään herkulliset sopat ja kakkukaffeet täällä meilläkin. 
Yhteensattumilta ei aina voi välttyä, elämä on valintoja täynnä, mummoillakin:
www.kotoranta.fi  (lisätietoa Kotorannasta)


15.10.2015

Rajamäen terveysasemaa yritetään taas mitätöidä

Tässä paikallislehdessä julkaistu uuden terveysasemamme kuva.
Kuva:Huttunen-Lipasti-Pakkanen Arkkitehdit
Kunnan hallintoelimet  olivat jo tehneet päätökset rakentaa kylällemme uuden terveysaseman ns. "lupiinipuistoon".  Viimeisin uutinen oli että kunnanjohtajamme olikin esittänyt ettei Rajamäelle rakenneta TA ja suunnittelu keskeytetään. 
Näin vaatimattoman pieni on tämä nykyinen terveysasemamme.

Kyläyhteisömme joutuu nyt jo toisen kerran puolustamaan oman terveysasemamme olemassa oloa.

Ihmetellä täytyy mihin laskelmiin kunnanjohtajan kannanotot perustuvat.  Kummallista on sekin että lähitaajaman asukkaita on ohjattu kirkonkylän ja Klaukkalan lääkäreille vailkka Rajamäelle on lyhin matka. Keväällä törmäsin tällaiseen tapaukseen lähipiirissäni kun iäkäs ystäväni sairastui vakavasti  eikä jaksanut lähteä kirkolle asti omalääkärin vastaanotolle. Hänelle oli määrätty omalääkäri kirkonkylään vaikka hän oli asunut yli 30 vuotta oman kylän terveysaseman  naapurissa. Ystäväni pyynnöstä yritin vaihtaa lääkäriä hänelle tuohon naapuriin. Kunnon perusteluja en ylilääkäriltä saanut moiseen ratkaisuun, eikä omalääkärin vaihto käynnyt ilman "vääntöä" mutta onnistui kuitenkin loppujen lopuksi. Selvitellessä asiaa sain tietää miten paljon enemmän meidän kylän terveysaseman lääkäreillä on potilaita hoidettavanaan kuin muilla lääkäreillä. Meidän kylän lekureilla on hoidettavaa väestöä 2600/2455/2185, kun taas kirkonkylän lekureilla on noin 2003 ja Klaukkalan  lekureilla 1987. Ehkä tämän takia yritetään "pakkosiirtää" potilaita meidän tehokkailta tohtoreilta  niille joilla on huomattavasti vähemmän potilaita.  Olemme saaneet terveysasemallemme hyvät lääkärit ja hoitajat jotka viihtyvät viroissaan pitkään ja tiimityö on aukotonta, kaikki toimii ja me kyläläiset voimme hyvin.  He ovat ansainneet myöskin toimivat ja viihtyisät toimitilat.

Kyläyhteisö on taas herännyt täyteen taistoon TA:n puolesta. Netissä käydään joukolla allekirjoittamassa adressia ja kyläyhdistys järjestää yleisötilaisuuden aiheesta. Paikallislehtien yleisönosastot pullistelevat aiheesta kirjoituksia, aihe on kaikkien huuliilla kun kohdataan kylänraitilla. Periksi ei anneta! 

Naamakirjassakin vaihtui keskustelunaiheet siltä osin että pakolaiset ja turpapaikanhakijat vaihtuivat terveysasemaksi, niin muuttuu mietteet ja jutun aiheet.

9.10.2015

Elämäni parasta aikaa

ELÄMÄN PARASTA AIKAA

(kirjoitelmani julkaistu paikallislehdessä vanhusten viikolla)

Mahtavaa aikaa elämässä on tämä eläkeläisenä oleminen. Nyt on kulunut jo 8,5 vuotta siitä kun jäin eläkkeelle 65 vuotiaana, aika on kulunut nopeasti, kuin salaa vilahtaen.  Oikeastaan uuden elämän opettelu on vaatinut oman aikansa etsiessään muotoaan. Hitaasti mutta varmasti ovat kaikki turhat velvoitteet karisseet hartioilta. Taakse ovat jääneet myöskin elämän sisältöön kuuluvia suruja ja murheita jotka ovat ajan myötä muuttaneet muotoaan ikään kuin tummat pilvet olisivat saaneet kultareunukset.

Vapaus on koittanut!  Ensimmäisen kerran koko elämäni aikana saan asua ihan yksin. Valinnan vapaus on ihanaa! Saa tehdä mitä mielii milloinkin tai olla tekemättä mitään. Enää ei tarvitse huolehtia perheenjäsenten vaatehuollosta ja ruokailuista, on vain omat perustarpeet joista selviytyminen on ”lastenleikkiä” verrattuna menneiden vuosien puurtamisiin.  Päivän puuhastelujen rytmitys syntyy kulloinkin vallitsevan mielialojen ja halujen mukaan.

Terveys on ihmisen arvokkain ja vaikuttavin lahja elämässä, josta tulisi muistaa olla kiitollinen jokaisena aamuna kun herää uuteen päivään. Useimmiten kuitenkin pidämme terveyden tilannettamme itsestään selvänä asiana ja kiitollisuus osio unohtuu siihen asti kun saamme riesaksemme jonkun pienen krempan tai kolotuksen. Tähän ikääni tullessani muistan jo kiittää luojaani aamuisin, saadessani taas avata silmäni uuteen päivään, uusine mahdollisuuksineen. Terveys vaikuttaa oleellisesti elämän laatuun ja toimintojen mahdollisuuksiin.

Leskeys tuli elämääni yllättäen ja tilaamatta 47 yhteisen avioliittovuoden päätteeksi, joista viimeiset 4,5 vuotta suoriuduin ”vale omaishoitajana”, ilman koulutusta ja kokemusta. Jälkeenpäin ajatellen pääsin todella vähällä ponnistelulla, potilaani oli varmaankin niitä helpoimpia autettavia. Olikohan hänkin ”valepotilas”, koska yritti viimeiseen asti olla omatoiminen, eikä turhia valittanut vaikka toisinaan kovat kivut valvottivat ja uuvuttivat. Meille oli suotu aikaa valmistautumiseen viimeisten jäähyväisten hetkeen vuosia, mutta aina läheisen kuolema yllättää peruuttamattomuudellaan. Kolme vuotta leskenä on mennyt opetellessa yksin oloa ja nyt vasta osaan tästä tilanteestani nauttia. Elämänkumppania on ikävä vieläkin mutta elämän on jatkuttava. Muistot yhteisistä vuosista ovat kultaakin kalliimpia ja säilyvät sisimmässäni eloni loppuun asti.

Eläketulo tupsahtaa pankkitilille kuukausittain. Ei tarvitse huolehtia enää työsuhdeasioitakaan. Tulot ovat tiedossa ja menonsa voi suunnitella sen mukaan, helppoa talouden hoitoa. Silti jossakin takaraivossani ovat huolestuttamassa nuorten työllistymisvaikeudet ja yleinen yhteiskuntamme tila, pakolaisongelmineen. Sota-aikana syntyneenä, en osaa kovinkaan syvällisesti ottaa näitä ongelmia koska onhan lamasta ja pula-ajasta selvitty ennenkin. Olenhan kasvanut niukkuuteen ja maalaisjärjellä selviytynyt pulmasta kuin pulmasta, ilman yhteiskunnan tukia.

Asuminen omassa pienessä mökkipahasessa on paras mahdollinen asumismuoto kohdallani. Viihtyisä piha puutarhoineen lisää asumisviihtyvyyttä luxus-luokkaan.  Mukavien naapurien keskellä on vanhuksen turvallista asustella, apua on saatavissa aina tarpeen mukaan. Pihatyöt suovat mahdollisuuden harrastaa sopivin annoksin hyötyliikuntaa, pitäen lihaskuntoa yllä halvoin taksoin, lisäetuna reipas ja piristävä ulkoilu raittiissa ilmassa.

Lapset ja lapsenlapset ovat kaikki omissa talouksissaan ja elävät omaa elämäänsä itsenäisesti, sekin on vapauttava tunne elämässä. Kuitenkin me äidit kannamme huolta jälkikasvustamme hamaan kuolemaamme asti, siitä emme pääse irti, emmekä varmaan tahdokaan päästä. Onnekasta on kohdallani että kaikki asuvat melko lähellä ja käväisevät ”mammaa” moikkaamassa useasti ja textarit pimputtavat puhelimissa yhtenään. Nuorimmaiseni kanssa on yhteinen piha koska rajamme on osoittautunut käytännössä ”häilyväksi” kuin veteen piirretty viiva.

Erakkona  omasta tahdostaan. Asiakaspalvelun parissa työikänsä soudellen olen omasta halustani valinnut tämän itsekseni olon. En enää viihdy keskellä kaikenmoista tyhjänpäiväistä kalkatusta ja hössötystä. Viihdyn itseni kanssa, nautin hiljaisuudesta, kynttilä illoista ja takan edessä tulta tuijottaen. Yksin olo luo mahdollisuuden nauttia täydellisesti hyvästä kirjallisuudesta ja musiikista. Kirjoittamiseen olen yrittänyt ja yritän tulevaisuudessa vielä enemmän rauhoittaa omaa aikaani. Oikeastaan keskityn seuraavaksi juuri kirjoittamiseen, se tuntuu vetävän eniten puoleensa. Yksinäisyys on minulle aivan vierasta, joskus toivon että saisin enemmänkin olla ihan yksikseni mutta toisaalta on mukavaa kun ovi käy ja puhelin hälyttää.  Nykymaailman ”naamakirjakin” on vallannut päivittäistä erakko aikaani lisääntyvästi. Taidan olla ”vale-erakko” !


Paras aika on tässä ja nyt !  Eläkeläisenä ja vanhuksena, kaikki elämässä on kohdallaan ! Mistään aineellisesta ei ole pulaa; mitä minulla ei ole, sitä minä en tarvitsekaan. On aikaa nauttia kaikesta ympärillä olevasta. Voi keskittyä myöskin omaan itseensä huolehtien terveydestään niiltä osin kun se yleensä on mahdollista. Elämän arvot ovat kohdallaan.  Kaikella on tarkoituksensa, sen ymmärtäminen ja tajuaminen tulee itse kullekin iän myötä. 

2.10.2015

Valio-myrsky lähestyy ja vouhottajia riittää


Tyyntä myrskyn edellä, tavataan sanoa, mutta nyt on oikeasti Valio-myrsky saapumassa lännen suunnasta maahamme. Toivokaamme ettei suurempia tuhoja kuitenkaan syntyisi. Tällä alueella sähkökatkotkin ovat aina jääneet hyvin lyhyiksi, johtuen varmaan hoidetuista sähkölinjoista joilta metsuri firma on kaadellut pois liian lähellä linjoja olevia puita. Lähin huolen aiheeni on kaksihaarainen koivu, kadun toisella puolella jonka latvus on rehevä ja lehdet ovat vielä oksissa. Kyseisen puun juuristolla ei ole tarpeeksi kasvutilaa ja maakin on sulaa sekä  sateiden ansiosta kosteaa. Aamulla  sitten nähdään ensimmäisen syysmyrskyn aikaansaannokset.

Viime päivinä ovat monet ylilyönnit ja "vouhotukset" ihmetyttäneet; mistä kaikki johtunee ? Aiheutuuko se yksinomaan somen tehokkuudesta vai onko some vaikuttanut meihin herkimpiin ihmisiin hiukan liian voimakkaasti. 

Mistä johtuu että kaikessa tapahtuneessa ja kaikissa asioissa nähdään vaan se pahin mahdollinen vaihtoehto. Esimerkiksi jos koiralenkeillä tarkkavainuiset hauvelit löytävät jotakin syötäväkseen kelpaavaa ruuan jätettä niin naamakirjassa levitetään välittömästi että nyt on löytynyt myrkytettyjä lihapullia. Eihän kukaan tiedä tutkimatta onko niissä myrkkyä, voihan olla että linnut ovat kuljettaneet ihmisten ylipursuavista roskiksista löytämiään ruuan jätteitä. Tai joku ohikulkija on antanut tulla etovan olonsa suusta ulos. No se siitä.

Entäs sitten nämä vivahderikkaat pakolaiskeskustelut joihin en viitsi osallistua niiden päättömyyden vuoksi.  Ihmettelen kuitenkin että oman kunnan politiikko rinnastaa  pakolais- ja turvapaikanhakijan asioiden hoitoa meidän vanhushuoltoomme.  Sain sen kuvan hänen kirjoittelustaan että kunnassamme vanhuksia ei hoideta ja näinhän asian laita ei ole. Näiden kohderyhmien hoitoon liittyviä asioita ei voi rinnastaa miltään kohdin. Kehottaisinkin politiikkoa keskittymään saamiensa luottamustehtävien hoitoon istuessaan HUS:in hallintoelimissä että  esimerkiksi sairaaloista kotiutettavien ikäihmisten tiedot ja hoidontarpeet välittyisivät kuntamme kotisairaanhoidosta vastaaville ja mielellään myöskin ajoissa ettei vanhusten hoitoon tule pahoja katkoksia.  

Loukkaannuin syvästi somessä käydyissä keskusteluissa joissa väitettiin ettei meitä vanhuksia hoidettaisi läheskään niin hyvin kuin maahanmuuttajia. Miten he kehtaavatkin rinnastaa omat vanhuksensa ja maahanmuuttajat. Keskustelu loukkaa myöskin vanhushuollon hoitohenkilökuntaa mitätöinneillään. 

Ajattematonta keskustelua kaikkinensa, voihan käydä tulevaisuudessa niin että  juuri nämä pakolaiset ovatkin ainoastaan hoitamassa teitä somen "vouhottajat" kun te olette vanhuksia. Kannattaisi hiukan ajatella pidemmälle kuin omaan napaansa.

Politiikkojenkin olisi syytä hiukan harkita kannanottojaan pakolais- ja vanhushuollon asioista soisaalisessa mediassa. Voihan käydä niin ettei ääniä enään tipukaan seuraavissa vaaleissa.  Vaarana on että muistamme kirjoittelunne ja osammehan kuitenkin ajatella ihan omillakin aivoilla kun temme tulevaisuudessa valintojamme.
Kyllä se vaan on niin että hallinto, "suuret päälliköt" ja politiikot tekevät ne suurimmat mokat, suorittava taho alalla kuin alalla osaa ja on tehtäviensä tasalla. 

Pitäisi enemmän kertoa julkisuudesta julkisen terveydenhuollon ja vanhushuollon korkeasta osaamistasosta. Ikäihmisistä vain harva käyttää tietokonetta, eivätkä heidän kokemuksensa saamastaan hoidosta välity somessa. Tunnen monia jotka ovat tosi tyytyväisiä kun saavat asua omassa kodissaan ja hoitajat käyvät tarpeiden mukaan auttamassa täydentäen sopivasti omaisten antamaa hoitoa ja apua askareissa. Olen saanut tutustua eri kuntien vanhusten hoitolaitoksiin kun olen omaa sukuani käynyt tervehtimässä. 
Kaikki kokemukseni vanhusten huollosta ovat vaikuuttaneet minut vallitsevasta korkeatasoisesta ja inhimillisestä hoidosta. Lähestyessäni vuosi vuodelta tulevaa ,väistämätöntä totuutta; vanhushuollon tarvettani, niin luotan tuleviin ja saatavilla oleviin palveluihin ja hoitoihin, hoitajineen, olivatpa ne valko- tai muunvärisiä iholtaan, ovathan he ihmisiä, useinkin monet  vielä  kutsumusammatissaan.

Meikäläiseen eivät "vouhottajien" yllytyksen paljonkaan hetkauta, pyrin ne poistamaan myöskin "muistista", onhan se niinkin että somessakin tyhmyys tiivistyy.
Vallitseehan maassamme kuitenkin edelleen sananvapaus.

27.9.2015

Pyöräilyä syyslauantaina


Pyöräilylenkkini etappina  oli hautausmaa. 

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Pidin vauhdin hitaana että ehdin tarpeeksi katsella syysväreissään loistavaa luontoa reittini varrella. 
Kukkaloisto on vielä runsasta, varsinkin seurakunnan hoitammilla haudoilla. Tosin kanervia ja havujakin oli jo laitettu niille haudoille joissa kesäkukat olivat menneet sateiden vuoksi huonoon kuntoon. Koko alue on kaunis, hyvin hoidettu, vainajien muistoja arvostetaan ja kunnioitetaan.


Kuljin käytävillä ilman kiirettä mihinkään. aistien syvän rauhan ympärilläni. Tunsin olevani pyhien asuinsijojen keskellä. Sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. Jotenkin vaan ikäänkuin voimaannuin.

Yllättävää on miten mieli voi rauhoittua ympäristön vaikutuksesta ja vielä melko nopeasti. Ottaen huomioon saapuessani kokemani häiriötilanteen aiheuttaman pahan mielen, kuitenkin hetken käveltyäni mieli rauhoittui ikävä kokemus unohtui saman tien kokonaan.
Mielen muutos oli voimakas ja jälkeenpäinkin olin muutoksesta vaikuttunut. Nämä on niitä juttuja joita ei järjellä voi edes itselleen selittää selkokielellä, ne vaan tuntee.

Lähestyessäni hautausmaan porttia kuulin jo kaukaa lasten mekkalointia ja naisten kovaäänistä puhetta, sen lisäksi etäämmällä nainen puhui puhelimeen äkäisellä äänensävyllä ja keskustellen myöskin kirosanoilla ja ääntään korottaen. Pöyristyin moisesta häiriköinnistä ja jäin ihmettelemään nykyihmisten  ajattelemattomuutta ja sopimatonta käyttäytymistä. Onnekseni "häiriköt" olivat jo poistumassa porteista ulospäin ja rauha palautui koko alueelle. . 

Yllättävän vähän ihmiset ottavat huomioon muita kanssakulkijoitaan. Eivät osaa ajatella että monenkin meistä, surutyöhömme sisältyy myöskin rakkaittemme haudalla käynnit. Jokainen meistä tekee surutyötään yksilöllisesti, omista lähtökohdistaan ja sisintään kuunnellen. Yhtä ja ainoaa oikeaa surutyön tapaa ei ole. Hiukan vaan toivoisin nykyihmisiltäkin empatiaa ja myötäelämisen yritystä edes hautausmaalla kohdatessaan  muita rakkaittensa haudoilla kävijöitä ja surevia omaisia.

Ymmärrettävää on myöskin se etteivät kaikki ihmiset halua käydä haudoilla muulloin kun jouluaattona viemässä sen perinteisen hautakynttilän. Joillekin hautuumaa on ahdistava paikka jota ei halua lähestyä. 

Nuoruudesta asti olen aina poikennut retkilläni myöskin kunkin pitäjän hautuumaalla, se kertoo niin paljon alueen historiasta ja sen ihmisistä ihan omalla kielellään, pidän siitä.
Paluumatkallani ihailin kukkivia syyshortenssioita, ovat upeita ilmestyksiä syksyisillä pihoilla. Tulevaisuudessa saan niistä nauttia myöskin omalla pihallani, pari tainta on jo kasvamassa.

Pyöräretken päätteeksi laitoin pihasaunan lämpiämään, on niin vanhanaikaisen  lauantai-illan tunnelmaa kun savu tupruttelee rauhallisesti piipusta ja ulkosalla tuoksuu savulle. 

Syksyinen väriloisto luonnossa ja pihasaunan lämmitys ovat niitä "halpoja köyhäniloja" !

16.9.2015

Kesä jatkuu pihapiirissä kukkien

.
 Syysleimut loistavat edelleen.
Syysväritystä Pihlaja-angervolla.
Seebramänty tiputtaa neulasia jotka haravoin alppiruusun katteeksi
Kesäkukat viihtyvät altakastelualtaassa.
Valkoinen kärhö yllätti vielä yhdellä kukallaan.....
ja omenapuun rungolla toinen kärhö kahden kukan kera.
Syysleimu
Miekkaliljat on tuettu, kestävät nyt syksyn tuulet ja sadekuurot.
 Uusin kukkija on Syreenileimu, taimi oli välillä hukassakin muiden isompiensa seassa, yllätäen  se aukaisikin kukkaterttunsa. Päätinkin merkata arvokkaan kukkani paremmin ja vaalin sen kasvurauhaa huolellisemmin.
Tämän kesän varmaankin  viimeiset Sormustinkukat piristävät ja ihastuttavat pihalla kuljeskelevaa. Pörriäisiä on vielä runsaasti, johtuen varmaankin leudosta säästä.

Tänään oli syksyn ensimmäinen kunnon sadepäivä. Eilinen tuuli jo enteili sadetta. Syksy saapuu ja väriloisto lisääntyy kun puut ja pensaat värittyvät syysmeikkiinsä. Puiden latvat soivat omaa musiikkiaan kapellimestarinaan syystuulet. Ei millään tahtoisi siirtyä pihalta sisätiloihin kun sääkin on niin pehmeän leutoa. On nautinnollista aistia taas kaikin aistein luonnon ihanuudesta ja syksystä.