TAKATALVI

 Hurja lumimyräkkä, kaikkiaan satoi lunta 21 senttiä, yhden vuorokauden aikana, masentaa.  Olimme jo saanut nauttia muutamasta, lämpimästä kevätpäivästä, karmea tunne, kaikki sipulikukat paksun lumikinoksen alla. 

Kyllä on vitsit vähissä, pakko oli ottaa villalangat ja puikot esille, talvi yllätti taas, piti oikein istahtaa ja sisäistää kylmyyttä kuvaava, talvinen maisema, missä oli keväinen puutarhani?

Ei ollut inspistä kuvata noita kinoksia. 😖 Pakko oli ottaa lumikola uudelleen esille ja lykkiä lumet kulkuväyliltä, että pääsivät kahvittelijat autoillaan pihaan. 💪 Lumi oli painavaa nuoskalunta, huh huh, kyllä otti voimille. Yleensä nautin lumitöistä ja koen sen parhaimmaksi hyötyliikunta muodoksi. Nyt homma ei oikein innostanut, vielä seuraavana aamunakin kroppa kertoi ettei eilinen punnerrus ollut mieluisaa hommaa. 

Onneksi olen löytänyt äänikirjat, niinpä Seppo Jokisen viimeisin dekkari on seuraavana kuuntelu listalla, niinpä istahdan mielituoliini, kutimet käteen ja kirjan kuuntelu alkaa.  Lumet saavat sulaa omaan tahtiinsa, sääennusteet lupaavat tuleville päiville plussa kelejä, joten on toivetta saada keväinen puutarha takaisin

Sadepäivänä, keväisenä sunnuntaina

Tänään sataa vettä, lumet ovat sulaneet, lämpömittarissa +5 astetta. Maa on vielä jäässä ja sipulikukat vasta pienellä tapilla, kevään tulo pahasti myöhässä, vai onko, johtuuko tunne vaan kärsimättömyydestä.

Talventähden kukat aukeamassa, niitä on ilmestynyt viime vuodesta muutama yksilö lisää.

Teen päivittäin piha kierroksen, koska on erittäin mielenkiintoista seurata kevään heräämistä ja kun huomaa uusia kukan alkuja ilmestyneen maan pinnalle, uskoo kevään saapuneen.

Kuukausia on kulunut edellisestä postauksesta ja paljon on tapahtunut, suruja ja iloja, sitähän elämä on. Päivä kerrallaan mennään, on ehkä kulunut traasi, mutta niin totta. Kun on menettänyt ainoan poikansa, on "vitsit vähissä", eikä voimia riitä kun välttämättömien asioiden hoitoon. Mutta elämä jatkuu. Jostakin ne voimavarat vaan saa, tarpeen mukaan ja aina ajallaan. Onneksi ympärillä on läheisiä, joihin turvata ja toivon mukaan myöskin olla muiden tukena.

Olen odottanu aikaa että pääsen mielipuuhaani, puutarhan hoitoon ja yleensä pihahommiin.

Uutena harrastuksena on äänikirjojen kuunteleminen, se sopii hyvin käsitöiden taustalle ja aika tulee tehokäyttöön, huvi ja hyöty yhtä aikaa. 

En kuitenkaa aio kuunnella kirjoja pihatöissä enkä koiralenkeillä koska haluan kuulla luonnon ja ympäristön äänet, enkä tarvitse muuta viihdettä.

En ole aikoihin saanut nauttia "politiikkaviihteestä" niin paljon kun nyt, istuvan hallituksen aikana. Täytyy todeta ettei päätöksiä tehdä nykyään lainkaa järjen kanssa, vaan suuri vallanhimo mielessä. "Minä, minä ja meille kaikki". Näin ei hyvä seuraa. 

Eduskuntasalissa ministerit eivät hallitse ilmeitään ja eleitään, kiihtyvät päät punaisina ja hammasta purren. Koko sali, kaikki kansanedustajat meluavat, huutavat puheenvuorojen väliin ja päälle, yleinen järjestys on historiaa. Johtuneeko puhemiesten kyvyttömyydestä?

Vasta nyt huomaa miten fiksusti edellinen hallitus ja kansanedustajat toimivat aikanaan.

Äänikirjan juoni kehittyy niin jännittävään kohtaan että jatkan postausta toisen kerran. 

Heippa ja hyvää sunnuntai-iltapäivää