29.1.2016

Piika-projekti edistyy

Tänään olen ollut ahkera kirjoittaja, tai oikeastaan sormet aloittivat näpyttelyn jo pari päivää sitten kun naputtelin pari esseetä. Jatkan alkaisemmin alkamani  Piika-projektini kirjoittamista uudella innolla. Kummasti tuo kirjoittamisen halu välillä hiipuu, tekstiä ei tule sitten millään konstilla, aina keksii jotakin mukavampaa tekemistä. 

Facebook eli naamakirja on kiusallinen paikka siinä mielessä että siellä tulee piipahdettua liian usein kun tuon näytön alareunaan tulee saapuneista viesteistä ja tykkäämisistä kuva. Siihen sitten katkeaa taas hyvin alkanut kirjoittaminen ja projektin eteneminen viivästyy. Eihän viivästelyt muita haittaa vaan ärsyttää itseäni kun olen niin laiskistunut, minä joka olen aina tottunut tekemään sen mitä milloinkin teen , ripeästi alusta loppuun asti.

Tänään sain omasta mielestäni tarpeeksi tekstiä naputeltua ja siitäkös on hyvän mieleni kanssa leppoisaa mennä lukulampun alle romaania lukemaan ja nukkumattia odottelemaan. Tosiaan ... Matti-mieheni tulee uniini melkein joka yö. Se luo oudon tunnelman kun herää niin tuntuu että hän on edelleen läsnä. Ei se pahalta tunnu, turvalliselta paremminkin.

Taustalla soi The Plallers Only Yoy 1955


Radiosta tulee parhaillaan paljon parempaa ohjelmaa kuin mitä TV tarjoaa viikonloppuisin. Olen tosi tyytymätön jatkuviin uusintoihin.  Kaipaan edelleen lauantai iltoihin saksalaisia poliisisarjoja, nyt olen tallentanut viikolla näytetyt ruotsalaiset sarjat, että on perinteistä jännitystä lauantaisin.

Lukaisin yhteen kyytiin Henning Mankell ín kirjan RUOTSALAISET SAAPPAAT, jossa kirjailija kirjoittaa mestarillisesti rakkaudesta, petoksesta ja vanhenemisesta. Lukemista ei voinut lopettaa kesken vaan se oli luetta kokonaan, teksti oli kiehtovaa ja koskettavaa. 

Aloitan lukemisen usein illalla, koska se rauhoittaa mukavasti ja uni tulee sen mukaan miten miilenkiintoinen kirja on. Eläkeläisenä ei ole niin nokon nuukaa, miten myöhään valvoo ja miten pitkään aamulla nukkuu, ellei ole sovittua menoa seuraavalle päivälle suunnitelmissa, se on taas toinen juttu, silloin pitää vaan laittaa kirja kiinni ajoissa että herää sopivasti.

Nyt onkin se aika illasta että on jo hyvä siirtyä lukemaan, huomiselle ei ole onneksi mitään sovittua juttua, jatkan kirjoitus projektiani ja onhan lauantai perinteisesti siivous- ja saunapäivä.

23.1.2016

OIVAHYMY Ruokapaikkojen elintarvikehygienia kiinnostaa

Olen jo oppinut laiskottelemaan niin onnistuneesti että en aina viitsi laittaa itsellenikään ruokaa taikka sitten muille. Nautin suuresti kun saan istahtaa valmiiseen pöytään, hitaasti syöden, makuja aistien ja nauttien hyvästä pöytäseurasta.

Eläkeläisten normaali päiviin kuuluu useinkin ulkona syöminen yhdessä ystävän tai kaveriporukan kanssa. Etukäteen on mahdollista valita ruokapaikka, tutustumalla netissä heidän verkkosivuillaan julkaistuihin ruokalistoihin. Näin voidaan suunnistaa sinne missä saadaan mieliruokaa ja mikä sopii kaikille.

Minua kiinnostaa jonkin verran myöskin ruokapaikkojen elintarvikehygieniataso, paikan asiakaspalvelun ja varsinaisen ruuan laatutason lisäksi. 



Hämmästelin lukemaani keskustelun aihetta "naamakirjassa" jossa erään paikkakuntamme ravitsemusliikkeen työntekijä oli valmistanut asiakkaan pikaruoka-aterian kertakäyttö käsineet käsissä ja samoilla käsineillä käsitellyt rahat ja kassakoneen, jatkaen edelleen aterian kokoamista seuraavalle asiakkaalle. Huh huh... voiko tämä olla totta, nykypäivänä ? Yleensähän ravitsemusliikkeiden henkilökunnalta edellytetään n.s. HYGIENIASPASSI. Ravitsemusalan koulutuksessa saadaan vankka ammattitaito ja yleensä ruokapaikkojen esimiehet ovat ammattiinsa koulutettuja osaajia jotka jakavat tieto-taitojaan alaisilleen.
Käydystä keskustelusta kiinnostuin niin paljon että klikkasin netissä :


https://www.oivahymy.fi/   ja sieltä edelleen: hae yritys. kun antaa haluamansa ravitsemusyrityksen nimen niin luettavaksi avautuu OIVA-raportti joka tuo yrityksen valvonta tulokset kuluttajien/asiakkaiden tietoon ja kertoo selkeästi yrityksen hygieenisestä tasosta. Se on elintarvikevalvonnan julkistamisjärjestelmä jota koordinoi Evira, joka myös edellyttää että raportti sijoitetaan kuluttajan nähtäville, sisääntulotilaan tai missä se helposti havaitaan.

                                                   Malliraportti


Oiva-raportti kertoo kuluttajalle kaiken viihtyä.oleellisen yrityksen elintarviketurvallisuudesta.

Entisenä "keittiöläisenä" kiinnitän aina huomioni myöskin henkilökunnan asianmukaiseen pukeutumiseen ja siisteyteen, onsan se myöskin osanen yrityksen markkinointia. Harmittavaa on nykymuoti kun ei enään pidetä hiusten suojana päähineitä ja työasut on mitä on. Vaikka alaa säätelevät lait ja asetukset määrittelevät hyvinkin tarkasti ravitsemustyöntekijän suojavaatetuksen niin kuin käsihygieniankin. Silti pidetään kynnet varikkääästi lakattuina ja sormuksia on joka sormessa, näinhän ei saisi olla. Television ruokaohjelmat antavat vaikutelman että on sopivaa tehdä ruokaa punaisilla kynsillä ja sormuksilla, mutta moinen tyyli ei ole luvallista yrityksessä työkseen tekevällä keittiöhenkilökunnalla. Ehkä se johtuu siitä että TV:ssä ruuan laittajat eivät olekaan alan koulutusta saaneita vaan alan harrastelijoita. Maalaisjärjelläkin ajatellen tajuaa mikä böbö si, nfonia siellä sormusten kivissä ja sen alla on. YÖÖK

Ruokamyrkytys ja salmonella tartunnat ovat maassamme vähentyneet ja sen on aikaan saanut toimiva elintarvikevalvonta. Nykyihmiset ovat erittäin valveutuneita ja kannattaa ollakin jo oman terveytensäkin vuoksi. On hyvä kiinnittää huomio myöskin ravitsemuspaikan hygieniaturvallisuuteen jos on esim. viemässä pieniä lapsenlapsiaan, syövästä toipuvaa puolisoa tai ystävää tai heikkoa vanhusta syömään kodin ulkopuolelle. Jo lievät vatsavaivatkin voivat koitua joillekin hengenvaarallisiksi ja niitä voi saada juuri ravitsemusliikkeen huonosta hygieniatasosta.

Suunnittelen seuraava lounas hetkeä maanantaiksi, sillä on hyvä aloittaa uusi tammikuinen viikko.. Sunnutaina tulevat ruokapaikkojen verkkosivuille viikon ruokalistat ja silloin päätämme ruokapaikan mihin suunnistamme. Kuitenkin valitsemme oman kylän tai kirkonkylän tarjolla olevista yrityksistä pöydän jonka ääressä olemme päättäneet viihtyä.

20.1.2016

Pakkasherra paukkuu nurkissa

On saatu nauttia talvisista pakkas keleistä, lumi narskuu kengän aivan kuin enen vanhaan. Kuva on napattu jostakin postikortti mainoksesta, eikä ole kuvan ottajasta mitään tietoa. Kaikesta huolimatta kuvassa on jotain vanhanaikaista, ehkä tuo riukuaita tekee sen tunnelman joka huokuu kuvasta. Luminen maisema on nyt samanlainen  omasta ikkunastanikin katsottuna. Puiden ja pensaiden oksilla on kevyt harsomainen lumihuntu ja aurinko on laskeutumassa puiden latvojen taakse... kaunista.
Vanhat orgideani vaan jaksavat kukkia, keittiön ikkunalla, vaikka kukkalaudan alapuolella sähköpatterit hohkaavat kuumuuttaan. Ehkä viihtyvyyteen vaikuttaa eniten Biolanin orgidearuukut. Tosin yritänhän minäkin antaa kukilleni kaiken kasvatustaitoni mutta se ei ole kuitenkaan aina riittänyt. Kukat ovat silmälle iloksi kun ei ole muita kukassa ja viherkasveillakin on vielä talvilevon aika. 


Kun osaa nauttia pienistä ilonaiheista, niin saa olla melkein jatkuvasti onnellinen. Sitä taitoa opettelen päivttäin, eihän se aina ole helppoa mutta yrittänyttä ei laiteta. Opettelen sitä taitoa päivittäin ja onnistuin jo melko hyvin. Joskus vaan uutiset ja ympäristö pääsee suojavarustukseni läpäisemään niin törkeästi että ilon aiheet hämärtyvät. Kertaus on opintojen äiti, täässäkin hommassa.

Pakkas säät muistuttivat nipistelyllään etten ollut pukeutunut säiden edellyttämällä tavalla, joten kipin kapin vintille; ihan ikiomalle "kirppikselleni". Sieltähän se iänikuinen pilkkipukuni löytyi vinttikomeron orrelta. Aikoinaan melko vähän tuli puvulle käyttöä kun mielin jäille vasta kevätauringon jo lämmitellessä eikä tarvinnut mitenkään paksumpia varusteita ulkoiluun. Olen hankkinut pilkkipukuni johon kuuluu henkselihaalarit ja hupullinen pusakka jo 70-luvulla. Siitä varmaan johtuu että vetskarit menevät juri ja juuri kiinni. Puvussa on teddy-vuori, joten ei taida näillä seuduilla tulla sellaista ilmaa ettenkö tarkenisi.
Kovat pakkaset eivät ole vähentäneet ulkoiluani ja liikuntaani minkään vertaa ja siitä saa kiitoksen Vili-koirani, jonka ansiosta tulee lähdettyä joka säällä aamu- ja iltalenkeille. 

Odottelin  ja toivoin koko alkutalven lumentuloa että olisin päässyt lumitöihin, nyt sekin toive on toteutunut. Sais vaan vieläkin tulla taivaalta hiutaleita että pääsisi lumikolan kaa päivätansseihin.

Kun ulkoilee säännöllisesti ja saa sopivan annokse liikuntaa päivittäin pysyy paljon vireämpänä ja jaksaa istua tietsikan ääressä naputtelemassa. Eipä taida olla kehumista jos totta puhun; "Piika-kirja" projektini edistyy vähän nihkeästi, aina tuppaan löytämään jonkun tekosyyn ettei tarvitse keskittyä aiheisiini. Siinäkin on se aloitus vaikeinta, sitten kun pääsee kirjoittamisen alkuun niin jutut etenevät ja tekstiä soljuu sujuvasti. Toisaalta kirjoittaminen on minulle yksi harrastuksistani ja ihan vapaaehtoista. Toisaalta se tuntuu käyvän työstä, vieden ylimääräiset energiat mennessään. En yhtään ihmettele että kirjoittaminen toimii myöskin hyvänä terapiana jos on elämässä joitakin käsittelemättömiä asioita mitä pitäisi purkaa mielestä pois. Minulle niitä on jäänyt sielun syövereihin  joita nyt puran kirjoittaen. Aloitin työsuhteeni kiemuroista mutta jatkan varmaankin kirjoittelua myöskin yksityiselämäni solmuja aukoen. Sen näyttä vain aika miten onnistun.



11.1.2016

Kevät suunnitelmia puutarhaan

(kuva: pixabay.com)
Mukaviin  pakkaspäivieni puuhasteluihin kuuluvat tulevan kevään suunnitelmat puutarhaan. Olen aina halunnut pihalleni aikaisin keväällä kukkivan Mangnolian, tänä vuonna toteutan haaveeni. Istutuspaikka ja lajike on jo valittu viime kesänä.
(kuva: tahvoset.fi)
Puutarhastani puuttuu vielä Marja-aronia, hankin seuraavaksi pari tainta, niin eiköhän ne tuota pieneen talouteeni sopivasti marjoja. Pidän niiden mausta vaikka se on hiukan erikoinen,  mutta ehkä ne sisältävät joitakin hivenaineita joita elimistöni kaipaa koska olen syyllistynyt  kesäisin "näpistelyyn" kunnan puskaista, kun ei omalta pihalta ole niitä saannut.
(kuva: puutarha.net)
Kotiosoitteeni on Sointulantie niin eikö Sointu-ruusu olekin nimikko ruusuni ? Lisään sen taimilistalleni.
(kuva: mustilan.taimitarha.fi)
Olen istuttanut kahtena vuotena puutarhaani päärynäpuut, jonka hankin oman kunnan puutarhamyymälästä ja molemmat kuolivat ensimmäisenä talvena vaikka niiden piti olla  "niin talvenkestävät, että". On siis aika vaihtaa taimimyymälää ! Päärynäpuun sato haaveista  en luovu, joten "kolmas kerta toden sanoo ja lisään sen ostoslistalleni. Saan naapurin puutarha-harrastajalta syksyisin runsaasti maistiaisia kun hänellä on vanha puu ja antaa joka vuosi runsaan sadon. Hänen  päärynänsä ovat makeita ja aromikkaita hedelmiä, ehkä hiukan kovempia ja pienempiä kuin kaupan hyllyltä saatavat mutta maku on monin verroin  parempi.

Toinen mukava pakkapäivien ajanviete on tv:n puutarhaohjelmat, joita olin tallentanut Elisa.viihteen palveluna. Katsomatta olivat jääneet ohjelmat vuodelta 2014.  Samalla puikot kilisten neuloin jälkikasvulle villasukkia kun "tilauksia" tuli roppakaupalla. Kuka halusi sukat polvipituisina, toinen "pehmeitäunisukkia" ja oli toiveita lyhyellä varrella sekä vähän varttakin.... Vaikka valmiita sukkia oli neulottu varastoon niin kaikki on "kadonneet" palelevien varpaiden lämmittäjiksi.

Erityisesti kotimaiset puutarhaohjelmat antavat harrastajille runsaasti tietoa ja ideoita oman pihan hoitoon ja suunnitteluun. Suosikkini on  Paula Ritanen-Närhin toimittama "Puutarhaunelmia", ohjelmasarja  oli monipuolinen ja haastateltavat asiantuntijat aivan "ykkösiä". 
Huvila&Huussi ja Eden ohjelmissa minun kiinnostuksen kohteet olivat vetäjien taimivalinnat ja vierailut taimimyymälöissä.
Kesäisiä pihankunnostus ohjelmia katsellen eivät paukkuvat pakkasetkaan vaikuttaneet keväiseen mielialaani kun aurigon säteet saivat vähäisen lukikerroksen hiutaleet kimaltamaan. Kevät on aivan kohta !



6.1.2016

Lintujen talviruokintaa

 Pakkas säiden tullessa saapuivat myöskin keltasirkut kauralyhteille.
Muutaman linnun parvi tyhjentää nopeasti nuo ruokakaupasta ostetut lyhteet.
Täytynee hommata säkillinen kauroja joltakin maatilalta kun kelttasirkut ovat huomattavasti lisääntyneet edellisiltä talvilta, eikä niile kelpaa muut viljat.
 Kelpaa se kaura sinitiaisillekin.
 Auringonkukan siemeniä on menossa jo toinen 25 kilon säkki, tiaisten herkkua.

 Talipalloilla on vipinää
 Mustarastas saa tinttien tiputtamat jämät maasta.
 Pari kertaa vuodessa onnistuu havaita parven pyrstötiaisia talipalloilla.
Aloitin lintujen talviruokinnan jo syyskuussa mutta lintuja kävi harvakseltaan kun luonnosta löytyi ruokaa niille riittävästi. Tähän aikaan on erittäin tärkeää jatkaa ruokintaa ja huolehtia että siemeniä ja talia on aina saatavilla. Jos linnut ovat toittuneet käymään laudoilla niin jos niille ei ole syötävää se saattaa heikentää niiden selviytymistä hengissä, kovilla pakkasilla.

On hyvä muistaa ettei anna linnuille mitään suolaista, siement ja suolaton tali ovat sopivaa syötävää  kaikille tirpoille.

Ruokintalautojen alustoilla käyvät ruokailemassa kesykyyhkyt, fasaanit, pikkuvarpuset, oravat ja mustatrastaat. Yövieraina käyvät rusakotkin. jäljistä päätellen.

Ruokalaudat ja niiden alusetkin täytyy pitää siisteinä ettei pihaan kotiudu "kutsumattomia" ruokavieraita, rottia ja hiiriä. Asianmukaiset ja siistit  laudat eivät omalta osaltaan levitä sairauksia ja linnut pysyvät terveinä ja virkeinä selviämään talven kylmyydestä, valmiina "kesähommiin" syömään puutarhan  tuhohyönteisiä ja -toukkia.


Oraville on oma ruokintapönttö  johon laitan auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä. 

Olen laittanut koirankarvoja verkkopussiin ja sitonut sen riippumaan autokatoksen kattoparrusta. Huomasin vanhan pussukan olevan tyhjä ja koko pussi oli riekaleina, siispä uudet karvat, uuteen pussukkaan ja kurret ; olkaa hyvä! Varmaankin oravat ja linnut vievät karvoja pesätarpeiksi ja lämmikkeiksi talven varalle.

Lintujen ja eläinten touhujen seuranta on rattoisaa huvia, se voittaa kaikki hömppäohjelmat mitä nykyään tarjotaan telkkarista. 

Seuraavaa puuhastelua onkin uuden kauralyhteen asennus puun oksalle ja siemenien lisäys lintulaudoille.

4.1.2016

Lumihiutaleita hiljalleen

 Vihdoinkin satoi lunta !
Tosin lumitöihin ei piha vielä kutsua viestitä. Kehoni kaipaisi jo talvista hyötyliikuntaa, alkaa tuntua jo keväistä heräämistä kaamosväsymyksestä. 

Tänä aamuna oli ensimmäisen kerran oikeesti talven tuntua kun mittari näytti -14 astetta ja koillistuuli kipristeli nenän-  ja poskipäissä. Vili-koirakin nosteli jalkojaan, eikä halunut jatkaa tepastelua. Aamuiset tarpeensa tehtyään suunnisti rivakasti kotiin päin, yhtään eivät "sähköpostit" kiinnostaneet nuuhkimaan.
Vuonna 2011 satoi lunta runsaammin, tuli melkein lumen sijoitusvaikeuksia, kun pitää ottaa huomioon myöskin keväällä sulavasta lumesta tulevat valumat.
Onneksi tontilla on tilaa runsaillekin lumille !
Keinukin oli talvilevossa.
Vanhakin (10v.) koira nauttii lumesta.

Lumisateesta ei päässyt vieläkään nauttimaan pidempään, kyllä jo tammikuussa toivoisi hiukan enemmän lunta maahan. Mitenkähän kasvit kestävät pakkasia kun ei ole lumikerrosta suojanaan. Loppiaiseksi pakkanen kiristyy, ennusteiden mukaan, saas nähdä tuleeko talven ennätyslukemat. 

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, pakkaslumi narskuu askellessa lumisia kylänraitteja, talvi on parhaimmillaan. Kaikkialla on niin puhtaan valkoista. Tällaisella ilmalla ulkoillessa latautuu voimakkaasti, aivan kuin sielukin puhdistuisi., vireystaso nousee ja tuntuu että nyt jaksaa taas jatkaa meneillään olevaa suurehkoa projektia aivan eri tehoilla, siis kirjoittamaan.