30.3.2017

Sammakko

 Alivuokralainen kellarissa
Aloitin kellarissa talvehtivien pelargonien mullan vaihdon ja siivotessani  kukkapurkin pintaa, käteni osui johonkin pehmeään, kylmään ja liikkuvaan. ÄÄÄÄKK !

Tuntui inhoittavalta ja hiukan pelästyinkin. Kun tajusin sen olevan vanhan ystäväni, suihkulähteen reunalta, en voinut muuta kuin tervehtiä alivuokralaista iloisesti.

Sammakko oli hyväkuntoinen ja vilkasliikkeinen. Sirsin sen saaviin jonne keräilin vanhoja multia ja kasvien osia (ylä kuva). Toivon mukaan se viihtyy siellä kesään asti jolloin päästän alivuokralaiseni luontoon.



24.3.2017

Virkattuja ampiaispesiä

 Langan jämistä tuli virkattuja "valeampiaispesiä" terasseille ja pihasaunan eteiseen.
Täytteeksi  laitoin myöslin lahkakerien jämiä, kun ei ollut vanua juuri sillä hetkellä käytettävissä.
Noi ovat tehty ihan "omastapäästä", ilman varsinaista ohjetta, joita on kyllä saatavilla netissäkin pilvin pimein. 

Keskustelin aiheesta naamakirjan seniori-ryhmäläisten kanssa heidän kokemuksistaan valepesien tehokkuudesta ja kaikilla keskusteluun osallistujilla oli vaan positiivisia kokemuksia. Ampiaisia ei ilmestynyt kiusaamaan terassilla istujia koko kesänä, kun oli pallukat ripustettu alkukesästä, jolloin ampiaisetkin aloittavat rakennuspuuhansa.

Nyt olen kerrankin ajoissa liikkeellä. Viikonlopuksi valmistui kaikille halukkaille "valepesät" niin että voivat ripustella niitä terasseilleen. Itse en tarvitse kuin yhden pihasaunan eteiseen.

Valepesät valmistuivat melkein huomaamatta, kun vain tuli puuha aloitettua. Yleensä otin virkkuukoulun esille kun kuuntelin radiosta jotakin mielenkiintoista ohjelmaa. Monesti radiosta tuleekin parempaa ohjelmaa kuin televisiosta, vaikka sekin on maku asia ja makujahan on monia niin kuin on kunntelijoita tai tv-n katsojiakin.

15.3.2017

Maaliskuun havaintoja

Viime kevään kukkaloistoa
 Kevään ensimmäinen sipulikukan nuppu on aina yhtä valloittava ilmiö pihalla.

Pihalla esiintyvät eläimet ovat kyllä kaikki ihan kivoja mutta silloin kun rusakot napsivat suihinsa kaikkea vihreää ja mehukasta, niin minusta tulee eläin vihaaja. No ei nyt ihan oikeasti kuitenkaan, pitäähän niidenkin saada terveellistä ruokaa luonnosta ja mikäs sen parempaa onkaan kun vihreät lehdet vitamiineineen, talven jälkeen. 
Sipulikukat lehtineen ja nuppuineen ovat peurojen ja rusakoiden herkkuruokaa. Ne syövätkin kaikista kevään aikaisista sipulikukista noin kolmanneksen, onneksi ei kuoitenkaan kaikkia. 
 Kurre on saapunut aamiaiselle.
Pönttö on suunniteltu juuri vartavasten oravien ruokintaan. Nopeasti ne oppivat pöntön käyttöidean.  Nyt pihalla on kaksi samanlaista "lounaspistettä". 
Oravatkin ovat kaikki erilaisia ja niillä on omat persoonalliset piirteensä, niinkuin ihmisilläkin. Yhdellä kurrella oli tosi vaikeaa sopeutua pöntön käyttötavoille, vaan se hajoitti hampaillaan koko nurkan , eli meni suoraan seinästä sisään, eikä suostunut avaamaan pöntön kantta. Toinen taas oppi nostamaan etusivun läpinäkyvän levyn uomastaan, niin että sisältö levisi osaksi maahan, niin ei tarvinnut  availla mitään kansia, oli helpompi aterioida maassa. Tarvittiin muutama ruuvi ja rautalankaa vahvistukseksi ja häirikkökurrenkin oli alistuttava alueen sääntöihin.
Uusi ruokintapönttö on pysynyt ehjänä ja kurret noudattavat hyviä pöytätapoja.

Kevään merkki on myöskin naakka pariskunnan saapuminen tutkimusmatkalle pihasaunan savupiipulle, suunnittelivat selvästi pesäntekoa. No se ei nyt vaan ole sopivaa tällä tontilla, koska aivan kohta on alkamassa  pihasaunan kesäkausi ja piipun pitää vetää savut pihalle.
Siispä pienet tulet kiukaan alle ja savut karkoittivat naakka pariskunnan vapaimmille asuntomarkkinoille.

Fasaani herratkin kiistelevät asuinalueistaan, järjestäen komeat kukkotapelut pihapiirin iloksi. Rouva fasaaneita ei ole mailla halmeilla, niitä ei lainkaan kiinnosta herrojen kahinat. Hyvä puoli kukkoteppeluista on se että linnut eivät huomaa lainkaan maasta kohoavia krookuksen nuppuja, jotka yleensä ovat niiden herkkua.

Lintujen talviruokinta hiipuu, johtuen sekin varmaan kevään tulosta, laudoilla on melko hiljaista. Viherpeipot tosin tulevat uskollisesti syömään auringonkukansiemeniä, mutta ei juurikaan muut linnut, ovat siirtyneet "luonnon armoille".

Metsäkauriit käyskentelevät öisin pihapiirissä, jäljet vaan todisteena vierailuista. Tosin viikonloppuna naapurin porukka oli saanut kolmen eläimen ryhmän seurakseen, eikä niitä häirinnyt yhtään karaokelaulut, eikä meluisa  musiikkikaan, ovat melkoisen rohkeita ja kesyjä elukoita. Ehkä nauttivat musiikista niin paljon, että eivät huomaa ympäristön syötäviä herkkullisia oksia ja sipulikukkien nuppuja. 

Keväisiin puuhasteluihini kuuluvat perinteisesti, purojen teko ja jäiden hakkaaminen pihatieltä. Siispä lähdenkin harrastamaan jälleen kevätpuuhiani kun aurinkokin innostui paistamaan ja mittari näyttää jo + 8 astetta varjossa.

28.2.2017

Pitäisikö minun olla huolissani ?

Olenko kanalan MUSTA sellainen ?

Pitäisikö minun olla tosissaan huolissani ensiavun saannista ja hoitoon pääsystä,  kun  "some" kertoo aina Medihelin laskeutuvan tapaturmapaikalle apua antamaan ? 

Tosi asiahan on, että Medihelin toiminta lopetettiin  jo 5 vuotta sitten ja pelastushelikopteri on nykyään nimeltään FinnHems, joka tosiaan laskeutuu henkilöstöineen apua antamaan, mukana auttajissa on myöskin lääkäri. 
Niin että eipä kannata huolta kantaa, avun saanti on sitä tarvitseville, varmoissa käsissä edelleenkin. 
Kansan mieleen on iskostunut vaan turhan voimakkaasti sana "Mediheli", jopa toimittajatkin kirjoituksissaan käyttävät vanhaa nimeä, niin ihmekös se ettei entisen "kopterin" nimeä hevin unohdeta kansan kielessä.

Pitäisikö minun olla huolissani kun metsäpeurat käyvät syömässä linnuille tarkoitetut kauralyhteet ? 

Kyllä täytyy huolta kantaa,  kun keltasirkut jäävät talvipakkasilla ilman kauranjyviä.

Pitäisikö minun olla huolissani paikallislehden sisällöstä ? 
Kyllä! Olen erittäin huolissani paikallislehden  köyhästä sisällöstä ja asiavirheistä. Ennen oli sentään lehdessä luettavaakin kun toimitajat seurasivat atiivisesti pitäjän tapahtumia ja olivat kameroineen juttuja tekemässä. Nykylehti kyllä uutisoi huolella kaikki rikosuutiset, niitä se ei sensuroi, muu teksti onkin sitten  ns "täytejuttuja" lehtitalon toimittajien kyhäämiä, vähemmän kiinnostavine aiheineen.  Ärsyttävää on myöskin  lukea lehdessä olleita asiavirheitä ja vaihtuneita tekstejä kuvien alla. Kaiken huipuksi; lehteä ei edes jaettu kuluneella viikolla postilaatikkooni.
Kaipaan niin paljon entistä "Nurkkaria" ja olen sitä mieltä että ansaisemme kyllä paremman paikallislehden.
Onhan se tavallaan ymmärrettävää ettei ilmaislehteen ole varaa paljonkaan satsata ja lehden kustannukset peitetään ilmoitustuloilla, joita lehti onkin pullollaan, vieden palstatilaa muilta jutuilta. Nykylehti lentääkin paperinkeräyslaatikkoon K-kauppojen mainoslehtisten mukana lukemattomina, se siitä, en ota siitäkään turhia huolia!

Pitäisikö minun olla huolissani "Seurakuntaviestin" ulkoasusta?
Vahingossa heitin uuden Seurakuntaviestinkin mainosten mukana paperinkeräys laatikkoon, niin oli riemunkirjavaksi muuttunut koko lehti. Onkohan suunnittelijat miettineet muodon muutosta loppuun asti? Totuushan on se, että lukijat ovat pääsääntöisesti iäkkäämpiä ihmisiä, joita ei nykytyyli nappaa. Itsekin kuuluun siihen ryhmään ja pidin enemmän vanhasta lehdestä. Koin muutoksen liian räväkäksi, poissa olivat lempeä uutisointi, neutraali väriskaala ja selkeät otsikot palstoineen. 

Pitäisi olla huolissaan !

Pitäisikö minun olla huolissani KELAN toiminnasta ? 
Olen asioinut KELAN kanssa viimeksi puolison lääke-, matka- ja sairaanhoitokulujen kanssa onnistuneesti, helposti ja virheettömästi. 
Kuluneella viikolla on saanut uutisista kuulla miten toimeentukihakemukset ovat ruuhkauttaneet  koko laitoksen. Ihmettelen suuresti sitä kuinka KELA ehtii ja onnistuu hoitamaan laskutukseen kuuluvat hommat alle aikayksikön. Kannattaisi ehkä siirtää perintäpuolen tehokkaat virkailijat käsittelemään toimeentulohakemuksia niin eiköhän suma purkautuisi nopeaan tahtiin.

Olen todella huolissani tilanteesta, voin vain kuvitella miten vaikeassa tilanteessa moni toimeentulotukea odottava talous on, jäätyään ilman rahaa ruokaan ja laskuihin. Eipä taida KELAn pomoilla olla pienintäkään aavistusta, kokemuksista puhumattakaan, miltä tuntuu olla nälkäisenä ja rahattomana.  Mietin myöskin virkailijoiden vastuuta tehtäviensä hoidossa, noinko he voivat vain siirtää kasvavia hakemusnippuja pöydänkulmalta toiselle. 


Kaiken kaikkiaan; ei minun kannata huolta kantaa, kantakoon ne jotka ovat asioista vastuussa.

Sanomalehtiä varmempi, nopeampi ja mielenkiintoisempi  on nykyään internet, veispuukkineen.  Netin kautta luen myöskin päiväkohtaiset uutiset silloin kun itselleni ajalliseti parhaiten sopii. "Paino- ja asivirheetkin" korjautuvat pikavauhtia, lukijoiden antaessa palautteet välittömästi. Seurakuntauutisetkin käyn nykyään lukemassa srk:n verkkosivuilla
KELAN toimintaan eivät pienten ihmisten huolestumiset vaikuta. 

Huolen aiheita toki löytyy eläkeläisenkin elämässä, mutta pieniin huoliin ei kannata jäädä liikaa mähjäämään. Elämän iltapuolella on  jo viisautta nauttia elämästä.  Päivä kerrallaan, eläen tässä ja nyt. Kaikki hoituu kuitenkin. Kun vain muistaisinkin ottaa  jokaisen terveenä herätyn päivän, kiitollisuudella vastaan.

20.2.2017

Lempikukkani = orgidea

Syntymäpäiväkukkani 
Tosi ihana yksilö, paljon nuppuja ja kolme kukkavanaa.
Uusi tuttavuus.
Vanhat "ystäväni" viettävät parhaillaan lepoaikaansa, kukat ovat jo lakastuneet.
Orgideoihin en kyllästy varmaan koskaan.
Kaikki kukkivat runsaasti ja ovat hyvinkin ansainneet lepokautensa.
Tosin vaaleampi kaunotar tekee jo vanhaan  kukkavanaan uusia nuppuja.

Orgideat ovat mielikukkiani, joihin en kyllästy koskaan. Varmaan siksi että ovat helppohoitoisia ja vähän tyytyväisiä. Innostuvat kukkimaan itäikkunallakin, aaamuaurikoisella,  keittiön ikkunalaudalla, joten silmänilona heti aamukahvilla ja illalla teepöydässä istuessani.

16.2.2017

Kevään puuhastelut aloitettu

 Huonekasvit ovat selviytyneet talvesta erittäin hyvin,
 päivien pidetessä ja auringonpaisteen lisääntyessä, ne heräävät uuteen kasvuun. 
 Sisäilmaa puhdistamassa....
 sekä näköesteenä..... ei tarvitse peittäviä ikkunaverhoja....
joillekin kasveille riittää länsi- ja pohjoisikkunakin valon tarpeeseen.

Viherpeukalon kevät puuhat alkavatkin useimmiten ikkunalaudoilla olevien huonekasvien hoidoilla, mutta tämä v.p. jättää mullanvaihdot alkukesään jolloin se homman voi tehdä ulkosalla ja pääsee vähemmällä siivoamisella.
Kevään ensimmäin puuhasteluni pihalla oli aurinkosuojien asettelu alppiruusulle ja havupuille. Tästä ne pihahommat taas alkavat tänäkin vuonna. 
Odottelen kevään tuloa tosi innostuneena ja suunnittelen kirjoittamisen tauoilla asioita, joista aloitan pihapuuhastelut, kun lumet sulavat ja ilmat lämpiävät.

Tein juuri inventarion siemenpussi laatikossani ja tulin siihen tulokseen ettei tarvitse käydä ostamassa uusia siemeniä kasvimaalle, eikä kukkalaatikoihin. varastostani löytyy kaikki tarvitsemani siemenet.

Tarkkailen luonnon merkkejä kevään tulosta. 
Korpit lentelevät jo pareittain, ihmeellisiä syöksyjä ja kaaria ilmassa tehden, sekä omituisia ääniä päästellen. Niillä on keväiset kosiomenot jo alkaneet.
Tikat "pärryyttävät" tolppapeltejä ja tiaiset harjoittelevat titityytään. Punatulkut ovat siirtyneet metsien uumeniin, niitä ei enään lintulaudoilla vieraile.
Lintujen käytöksestä päätellen saattaa kevät tulla normaalia aikaisemmin, saas nähdä miten käy, vai yllättääkö meidät  takatalvi lumipyryin ja pakkaslukemin. Toivon että säät jatkuvat keväisen lämpiminä ja aurinko paistaa päivittäin, siniseltä taivaalta.

25.1.2017

Piika-projektin uusi käynnistys

Piika-projektini tyrehtyi aivan  kokonaan viime maaliskuussa kun sain kirjoittamista haittaavia terveysongelmia, joista pääsin eroon yhdellä päivystys käynnillä kirkonkylän terveysasemalla mutta kirjoittaminen ei vaan jatkunut. Päätin pitää projektissa luovan tauon, joka on viipyillyt näihin päiviin asti.

Aloittaessani kirjallisen tuotoksen vaatimat valmistelutyöt, en olisi uskonut että koko projekti vie kirjoittajan niin syvälle sielun sopukoihin, kun se vei. Vaikuttaen erittäin voimakkaasti yleiseen terveyden tilaankin, nostaen verenpainelukemat pilviin ja lisänä  tuli vielä asentohuimaus. Siinä tilassa oli meikäläisenkin pakko hivuttautua lekurin puheille. Monet käsittelemättä  jääneet asiat ja tapahtumat nousivat voimalla pintaan. Niiden käsittelyyn oli nyt sopivasti aikaa ja ehkä sopivin ajanjaksokin  elämässäni.

Ikävien ja miinusmerkkisten asioiden käsittely kirjoittamalla vaikuttaa todella voimakkaasti psyykkisesti, puhdistaen muistia negatiivisista muistoista, nostaen  maahan mollattua itsetuntoa ja palauttaen kirjoittajalleen kauan hukassa olleen positiivisuuden.

Piika-projektini sisällön aiheena on työyhteisöni tapahtumat, ainoastaan omalta kohdaltani tutkaillen ja hiukan tarkentaen aiheita joita ovat etupäässä piian ja työnantajana toimineen yhteisön yhteiseloa käsittelevää pohdiskelua. 

Monesti tuli kirjoitus tauon aikana mieleen ettei moista "roskaa" kannata enään tonkia, eikä aihekaan varmaan kiinnosta ketään. Lukiessani kirjallisen tuotteeni alusta lähtien uudelleen, innostuin aiheen jatkamisesta toden teolla. En voi jättää hyvin alkanutta projektiani kesken.

Nyt keskityn kirjoittamiseen täydellä tehollani, keskittyen vain jutun loppuun saattamiseen ennen kevättä jolloin siirryn taas pihahommiin. 
"Mikään ei ole elämässä tärkeämpää kuin puutarhanhoito".......