15.1.2018

Vuosi vaihtui

 Mukavia pikkupakkasia vihdoinkin, on hiukan talven tuntua kun ulkoilee koiran kanssa, niin ei tarvitse enään sadevaatteita, eikä koirakaan ole yltäpäätä kurassa. 

Uusi vuosikin vaihtui rauhallisesti, Velmu-koirani ei reakoinut lainkaan raketti-melusta, jota oli tänä vuonna huomattavasti vähemmän naapurustossa. Enkelikoira-Vilille uudenvuoden aatto oli yhtä tuskaa, mihin eivät täysin vaikuttaneet mitkään hoitotoimenpiteetkään. Tuntui oudolta kun Velmu vaan oli koko illan täydessä unessa, kylkeään välillä kääntäen ja huokaisten, jatkoi uniaan.

Olen tuhannesti kiitollinen Suville siitä, kun hän antoi Velmu-koiransa minulle heti Vilin siirtyessä koirien taivaaseen. Jouduin siirtämään ikävääni taustalle ja keskittymään iloisen Velmu-koiran hoitamiseen. Velmun seurassa ei kukaan voi olla surullinen eikä allapäin, ilo siirtyy koirasta välittömästi taluttajaan ja rapsuttajaan.

Joukkueemme sai uuden jäsenen kun Suvi otti 12 viikkoisen Tyyppi-pennun hoiviinsa.
 Tässä sitä ollaan matkalla uuteen kotiin.
 Kotona ollaan ja tutustuminen alkaa
Kuin kaksi marjaa, Kelmi, alias Ipana ja Tyyppi. Mitä iso edellä sitä pieni perässä.

Tyyppi-lapsikoira kävi jo tutustumassa joukkueen kolmanteen jäseneen; Velmuun. Hiukan pelotti uusi paikka , ihmiset ja uusi iso koira, mutta hyvin meni ensivierailu. Lapsikoira on sisäsiisti, ei kylässäkään tehnyt tarpeitaan sisälle ja käyttäytyi kuin aikuiset.

Hauskan ja Vilin kirmatessa koirien taivaassa, elämä jatkuu iloisemmissa tunnelmissa ja suuntaamme tulevaisuuteen koiriemme kanssa ulkoillen ja kouluttaen niistä mahdollisimman  hyvin käyttäytyviä, yhteisömme jäseniä. 
Toivon mukaan onnistummekin , onhan meillä parhaat mahdolliset "tukihenkilöt" Mari ja Taina. http://www.kuunsirpin.com/  http://www.elainlaakaripalvelut.com/

 Vuodenvaihteessa meni henkilökorttini vanhaksi, niinpä suunnistin kohti kelloliike Karppista otattamaan passikuvaa. Kuvan otto onnistui nopeasti ja lähti sähköisiä teitä suoraan poliisille, josta tuli oitis tekstiviesti puhelimeeni jossa ilmoitettiin koodi liitettäväksi korttihakemukseen. Seuraavaksi teinkin henkilökorttihakemuksen läppärillä ja viikon kuluttua poliisi lähetti jälleen koodin millä kortin voi lunastaa oman kylän R-kioskilta. Helppoa ja halpaa, 5:n vuoden voimassa oleva kortti 54 euroa ja kuva 15 euroa.

 Omalääkärini on vaihdettu tietämättäni, mrrrr. Meillä on ollut tuttavani kanssa sama lääkäri ja hän sai tietää käynnillään lääkärin vaihdoksesta. Soitin terkkariin ja varmistin asian , niin on tehty. Ensiksi ajattelin ottaa heti yhteyden ylilääkäriin ja pyytää vaihtaa oman lekurini takaisin. Mietittyäni hetken asiaa niin tulin siihen tulokseen ettei kannata vaihtaa ennen kun on tavannut uuden tohtorin ja kokeillut miten potilassuhde lähtee kehittymään, lääkärin vaihto voi olla hyväkin asia. Onneksi olen saanut olla suht koht terveeenä ja mittailen itse säännöllisesti verenpaineet ja sokerit, jotka antavat itselleni tarpeelliset "diaknoosit" nykytilastani. Eihän sitä lääkäriään voi päivystyksessäkään valita, jos joutuu akuutin tilanteen takia hakeutumaan hoitoon. Loppujen lopuksi ihan sama kuka on omalääkärini, pääasia on että saatiin terveysasemalla 4:s lääkäri.

Uudenvuoden lupauksiini kuuluvat edelleen; riittävästi liikuntaa, terveellinen ruokavalio, riittävästi yöunia, rentoutusta, venytyksiä, laiskottelua, hyötyliikuntaa, jne. Näillä mennään alkanut vuosi  taas positiivin ja kiitollisin mielin.

26.12.2017

Tapaninpäivän iltana

Se on kohtapuoleen tapaninpäiväkin "taputeltu"

Joulun viettoni onnistui jälleen ilman tressiä ja turhanpäiväistä hössötystä. Onnistuin muutenkin välttämään kaikki jouluruokien valmistelut ja syömiset. 

Ilmoitin etukäteen porukoille ettei mun huushollissa satsata perinteiseen jouluun. Jos haluatte syödä kinkkua ja laatikoita niin valmistakaa ne itse kukin kotonanne.

Koska olen vieläkin niin kyllästetty kaikista joulun ajan puuhista, työhistoriastani johtuen, ettei mitkään "jouluiset puuhat" kiinnosta eikä jouluruuat maistu.
Olin päättänyt tehdä "kakkujoulun", voileipä- ja juustokakkuineen.  

Aattona kokoonnuimme perinteiseen tapaan yhdessä viettämään joulua, syöden ja lahjoja vaihtaen. Aattoillan päätteeksi ajelimme vielä kahdelle hautausmaalle ihailemaan kaunista kynttilämerta. 

Joulun viettoni oli sopivasti läheisiä, herkkuja ja lahjoja.  Tosin lahjojen määrä ylitti taas toiveeni;  hankkia jokaiselle jotakin pientä. Siihen pitää vielä aivopestä porukoita, etteivät he sorru valtavirran mukaan hankkimaan kaikenlaista turhaa tavaraa.  Omiin lahjoihini olen erittäin tyytyväinen että huomioivat toiveeni saada Arabian juhlavuoden Myrna mukeja.
                                          Olga Osolin  Myrna 1937, juhlavuoden leimalla
Kahvimukit tuli kertaheitolla uusittua.

Joulukukki yllätti ihanalla Myrna maljakolla

Joulupäivän sain viettää aivan itsekseni, hiljentyen joulun varsinaiseen sanomaan, tunnelmoiden,  lapsuusajan muistoissa eläen,   kynttilän liekkien lepattaessa, kuunnellen mieleistä joulumusiikkia ja nauttien täydellisesti yksinolostani.  Oli ihanaa olla vaan,  eikä tarvinut lähteä minnekään, sai vaan "passata" itseään. Osasta päivää muodostuikin oikea "soffa-päivä", kun käteeni osui mukaansa tempaava romaani. Taisi tulla vuoden ennätys kun puhelinkaan ei soinut kertaakaan.

Vieläkin haaveissani on "mökkijoulu" yksikseni, Lohjanjärven rannalla, metsän reunassa, valkoiset, hohtavat hanget ympärillä, ilman  katuvaloja, takkatulen loimussa, hiljaisuudesta nauttien. Ehkä jo ensi jouluna toteutan haaveeni. 

17.12.2017

Kylälle tulossa taa uusi pizzeria

Voi hyvät hyssykät, ei voi olla totta! Keskustaan rakennettavaan kauppakeskukseen tulee jälleen uusi pizzeria, niin kuin  ei niitä jo olisi kylällä tarpeeksi.

Miksi ei kukaan ruoki meitä eläkeläisiä herkullisilla lounailla ? Eivätkö alan yrittäjät kylällä ole vielä huomanneet nykypäivän eläkeläisten nauttivan lounaansa "ulkona". Ei huvita aina aloittaa ruuanvalmistusta alusta asti ja useimmiten vain itselleen, on paljon mukavampi nauttia päivän lounas hyvässä seurassa ja ilman arkisia askareita.  

Aika on muuttanut ruokailutottumuksiamme. Ennen ei olisi tullut mieleenkään syödä perheen kanssa ulkona, ei edes asuntovaunulla reissatessa, vaan piti aina laittaa  itse perheelle ruuat. Junamatkoillekin varattiin omat eväät mukaan.

Asiointi-  ja ostosreissuille lähtiessä tarkistan aina missä on paras lounas tarjolla, koska meille on tullut tavaksi syödä päivän pääateria ulkona, onnistuneen reissun päätteeksi, tai jonkun aiheen "juhlankunniaksi".

Läyliäinen on pieni kyläpahainen, metsien keskellä, sivussa kaikesta nykyajan "huminasta" , mutta siellä on hyvä lounaspaikka; BarParooni. Lounaspöytä on runsas ja eläkeläisille vielä alennettu hinta. Paikka on siisti, sen kertoo OIVA-hymykin seinällä. Tarjolla on tosi hyvää kotiruokaa, erikoisen ystävällinen henkilökunta.  

Impivaara Grilli on yksi suosikeistani, Nurmijärven kirkonkylällä.
Impivaara Grillin kuva

Lounasravintoloista ykkös sijalla on ehdottomasti Ravintola Amar, Lohjalla. Harmi vaan kun  on liian harvoin asiaa Lohjalle, että olisi mahdollisuus käydä nauttimassa heidän tarjoamaansa lounasta.

Yhteistä näillä edellä kerrotuilla lounas ravintoloilla on hintataso; 8,30-10,00 euroa ja paikat ovat ennakkotietojen mukaan aina avoinna arkisin normaaliin lounasaikaan. Tarjolla on useampi vaihtoehto pääruokia ja runsaat salaattipöydät.
Ravintoloitsijat ovat ulkomaalaistaustaisia ja siitä huolimatta tarjolla on hyvää suomalaista kotiruokaa ja ehkä siitä johtuen, asiakaspalvelukin  on tasokasta.

Kyllä, kyllä....pitäisi käyttää oman kylän palveluja, mutta kun ne eivät yksinkertaisesti vaan täytä pienen mökinmuijan tarpeita. Kun on muutaman kerran yrittänyt vetäistä  oman kylän lounasravintolan oven kahvasta ja todennut sen lukituksi ja fb:sta saanut lukea erilaisia syitä kiinnioloon niin eipä tupata kun ei tykätä. Toinen kummastuttava asia on lounaitten hintataso, onkohan niissä joku  "Rajamäki-lisä"? 

En epäile yhtään etteikö  kylällä menestyisi meitä eläkeläisiä miellyttävä kunnon kotiruokaa tarjoava lounasravintola, toivottavasti joku hoksaa "ulkoruokintaan" siirtyneet eläkeläiset  ja kehittelee meillä kylän mummoille ja papoille viihtyisän lounaspaikan.

25.11.2017

Valopuun "istutus"

 Lisävaloa syyspimeälle pihalle ....
Valopuun loistoa....

 vanha himmeli laskeutui ullakolta keittiön ikkunalle....


Kyntteliköt ikkunoille....

Tästä se joulunaika alkaa, kun havuköynnöstä sidotaan ja ulko-/jouluvalot asennellaan entisille paikoilleen. Tänäkin vuonna rappukaiteelle valmistettiin kuusenoksista köynnös ja viriteltiin valojohdot paikoilleen.  Onhan ne ihan mukavan näköiset, vaikka en aikonutkaan laittaa minkäänlaista lisävaloa pihalle, enkä sisällekään. Olenhan "kyllästetty" aikoinaan työelämässä niin vahvasti kaikella jouluun liittyvällä hössötyksellä ja kiireellä, etten oikein osaa vieläkään innostua joulusta. "Joulutressi" on varmaan vieläkin takaraivossa.

Kynttilöitä poltellen ja joulumusiikkia kuunnellen yritän päästä tänäkin jouluna tunnelmaan mukaan.

19.11.2017

Kuunsirpin Pirate Prince "Vili" 21.6.2006-9.11.2017

 Vilin viimeinen kesä 
 Tarkka vahtikoira.....
 Kukahan sieltä tuleekaan ? 
 Vilin viimeinen viikko :( 
 tiputuksessa klinikalla...
Vili lopetti syömisen aivan yllättäen, joi kuitenkin normaalisti ja lähti aina iloisena lenkille. Lyhensin normaalin aamulenkin pituutta, koska huomasin Vilin hidastavan kulkuaan ja varmuuden vuoksi koska ei ollut saanut syötyä mitään, niin oletin voimien hiipuvan energian puutteesta.

Kutsuimme eläinlääkärin kotiin, ettei 11-vuotiaan papparan tarvinnut reissata ja ressata enempää, mahdollisten kipujensa lisäksi. Vili nesteytettiin ja verikokeet lähtivät tutkittaviksi eteenpäin. Seuraavana päivänä Vili lopetti juomisenkin, joten päätettiin lähteä kuvattavaksi klinikalle. Tutkimuksissa todettiin mahdollinen haimatulehtus mutta ei mitään, muuta poikkeavaa ilmennyt röntgenkuvissa. 
Aloitettiin antibioottilääkitys. Lääkkeiden anto olikin mahdotonta hellin keinoin, piti käyttää "pakkokeinoja" ja siitähän ei kukaan koira pidä. Yritimme myöskin syöttää Viliä pakolla, työntämällä soseutettua ruokaa ruiskulla suoraan suuhun. 
Käytettiin Viliä vielä kolmannen kerran nesteytettävänä klinikalla ja samalla otettiin uudet kokeet, röntgen, sekä tehtiin ultraäänitutkimuskin.
Tulehduslääkitystä hiukan vielä lisättiin ja jatkettiin hoitoja kotona. 

Vili oli Suvin ensimmäinen koira ja siksikin erittäin rakas hänelle ja meille kaikille. Viimeiset vuodet Vili on asustanut kanssani, viettämässä eläkepäiviään "mummolassa". Suvi kävi aamuin illoin antamassa lääkkeet. Minä yritin parhaani mukaan huolehtia ruuan antamisesta ruiskun avulla. Helppoja noi "pakkosyötöt"  eivät koirallekaan olleet, sen näki Vilin katseesta.

Keskustelimme eläinlääkäreiden kanssa mahdollisista Vilin  selviytymisennusteista, joita lääkärit eivät  meille antaneet. Olimmehan tehneet kaikkemmme Vilin auttamiseksi. Päätimme lopulta Suvin kanssa päästää Vili koitien taivaaseen. Päätös oli vaikea. Emmehän kuitenkaan voineet  varmasti tietää niitä koiran kärsimiä tuskia joita sairaus ehkä aiheutti, joten loppujen lopuksi oli helpotus antaa periksi ja pyytää eläinlääkäri antamaan vapauttavat pistokset Vilin vaivoihin.

Vili oli sairaana vain viikon, perusterve ja hyvä kuntoinen koira. Kaksi viikkoa aikaisemmin kuoli saman ikäinen kultainen noutaja samoihin oirein, tosin sairasti vain vuorokauden. Sairastuneita koiria on alueella useitakin, niin myöskin haimatulehduksia.  Aluella on myöskin useita ns "pelastettuja" koiria, eli ulkomailta tuotuja, "Viipurin koiria". Mielestäni alueella juuri nämä maamme rajojen ulkopuolelta tuodut, pelastetut koirat ovat saattaneet tuoda tullessaan jonkun virustaudin johon eivät antibiootit auta ja joka leviää lenkkipoluilla ulosteiden välityksellä. En näe mitään järkeä auttaa ja pelastaa ulkomailta eläimiä, niin kuin ei omassa maassanne olisi tarpeeksi pelastettavia koiria. Toiminnasta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. kuka takaa että koirat ovat tullessaan  terveitä, en luota moisiin terveystarkastuksiin, terveenpapereita saa rahalla ja rahasta on puutetta kyseisissä maissa, joista koiria tuodaan. Nyt varmasti mielipiteeni ärsyttää monia lukijoitani, saakin ärsyttää ja toivonkin aiheesta avointa ja rohkeaa keskustelua. Itse huomioin keskustelua somessa ja ajattelin että; "se koira älähti johon kalikka kilahti".

Viliä, niin viisasta koiraa on iso ikävä. Toista samanlaista emme varmaan koskaan löydä. Kuitenkin elämä jatkuu koirien kanssa,  Suvin kahdesta koirasta vanhempi, Velmu 6 v. on ollut seuranani ja huolehtinut lenkille lähdöistä. Tänään jäi Kelmi alias Ipa 3 v. yökylään. Huomiseksi olemme suunnitelleet yhteislenkkiä ja kisailuja vapaana metsäisillä poluilla.

8.10.2017

Hyvä rypäle ja päärynäsato

Viniköynnökseni kunnostautui tänä vuonna ennätyksellisesti, satoa tuli melkein muoviämpärillinen rypäleitä
 Kasvupaikka on varmaan sille paras mahdollinen, onhan se pihasaunan eteläisellä seinustalla, suojaisessa ja tarpeeksi  valoisassa paikassa.

Onneksi en aikoinaan hankkinut kun yhden taimen, jos se jo nuorena yksilönä antaa hyvän sadon niin miten paljon se tuottaakaan rypäleitä,  kasvaessaan isommaksi. Täytynee 
leikata versoja rankalla kädellä, koko kasvukauden ajan, jospa se hillitsisi omalta osaltaan sadon määriä.

Marmeladin teko antoi sopivasti haasteita lauantain viettoani ajatellen......

Kipaisin ruusukvitteni pensaan luokse ja poimin kypsimmät ja väriltään keltaisimmat hedelmät. Osa hedelmistä olivat vielä ihan vihreitä ja siis raakoja, eivätkä ehdi kaikki koskaan kypsyä ennen pakkasten tuloa.

Poistin rypäletertuista karat ja kvitteneistä siemenkodat, tippa vettä, kaikki kattilaan ja liedelle kiehumaan. Kvittenien pehmittyä survoin massan siivilän läpi, että sain poistettua pienet rypäleen kivet, hillosokerit ja uusi kiehautus, näin marmaladi oli valmista purkittevaksi.

Lopputulos oli onnistunut, kvittenit antoivat pirtsakan makuvivahteen muuten niin mietoon rypäleen makuun, lisäksi niissä oleva pektiini vaikutti massan koostumukseen tehden siitä marmeladia.
 
Myöskin 1-vuotias päärynäpuuni yllätti runsaalla sadollaan. Hedelmät ovat raikkaan mehukkaita ja aromisia, mielestäni paljon maukkaampia kun kaupoista saatavat päärynät.
Niiden hedelmäliha on jonkin verran kovempi mutta ei myöskään niin "vesimäinen" kun kauppojen vastaavat tuotteet. 

Hiukan epäilin ehtiikö kaikki puutarhan hedelmät ja marjat kypsyäkään kun kesä oli mitä oli. Huoleni oli aivan turhaa, satokauden viimeisetkin tuotteet valmistuivat ja lopputuloksena voin tyytyväisenä todeta että puutarhani  antoi tänäkin kasvukautena aivan kiitettävän sadon. 

Pihapuuhasteluni on taas antanut vatsantäytettä, kuin silmän ruokaakin aivan riittämiin, enemmästä ei ole väliäkään. Harrastuksesta on huvi ja hyöty samassa paketissa, eikä maksa paljon, jos ei omia askeliaan laske.

Eikä pidä unohtaa yhtä tärkeintä pihapuuhastelun antia; hyötyliikuntaa, joka on tosi monipuolista, koko kehoa "liikuttavaa" puuhaa. Kukat, kasvit ja pihassa viihtyvät luontokappaleet taas huolehtivat henkisestä hyvinvoinnista.

"Jonka jalka kapsaa sen suu napsaa"

4.10.2017

Ikkunoiden pesua ja maalaustakin

Orkidean kukinta on kestänyt jo 5 kuukautta ja nyt vasta ensimmäiset kukat kuihtuvat, se on viihtynyt erittäin hyvin itäisellä keittiön ikkunalaudalla. 

Nyt se homma on tehty, HYVÄ MINÄ! Nimittäin koko torpan ikkunat on pesty, yläkerrasta, kellariiin asti. 👍

Aloitin jo viime perjantaita kellarin ikkunoista ja niin perusteellisen pesun että hioin kaikki pokat ja maalasin  ne ulkoa tummanruskealla maalilla sekä sisäpuolelta perinteisella valkoisella kalustemaalilla. Ajoitus maalaustyölle oli vihonviimeinen tilaisuus kun oli pidempi poutakausi ja ulkolämpötilakin melkein +20 astetta. Maalit kuivuivat nopeasti ja pääsin raspin kanssa viimeistelemään lasit puhtaaksi maalitahroista. Lopuksi pesu ja uloslopputuloksena huippu siistit kellarin ikkunat, kyllä nyt kelpaa kaikkien talvehtivien kukkien viettää talvikuukaudet kellarin hämärässä viileydessä ja herätä jälleen uuteen kasvukauteen kun kevätauringon säteet löytävät ne kirkkaiden ikkunoiden kautta aikaisin keväällä.

Yläkerran ikkunat eivät välttämättä olisi tarvinneetkaan syyspesua mutta onhan ne pesun jälkeen paljon kirkkaammatkin kun kaikki kärpäsen kakatkin on pesty pois. Omaksi ilokseni laitoin verhotkin ikkunoihin , vaikka ei yläkerrassa asukaan kukaan,  " köyhän ilo on nääs halpaa" , eikös niin sanota jossain 😊

Kyllä tulikin ikkunat kirkkaiksi ja pesu oli helppoa kun ikkunoissa on toimivat mekanismit, kiitos www.tiivi.fi  ja laadukkaat lasit. Itse pesu on helppoa kun sen osaa, ehkä työn helppouteen vaikuttaa sekin omalta osaltaan että homman saa tehdä seisaallaan, selkä ei rasitu, helpoin työasento siivoustöissä. Onkohan mulla kaikki ruuvit kohillaan, kun tykkään ikkunanpesusta 😍 varsinkin tänään tuntui hyvältä kun sain kaikki pestyä, niin aurinko alkoi paistamaan, rankkasateisen aamupäivän jälkeen. Kyllä tuntui mahtavalta katsella kättensä töitä, puhtaat, kirkkaat ikkunat ja koko huusholli kirkastui 🌞

Se onkin sitten kevät, kun otan seuraavan kerran ikkunanpesuvälineet esille, eihän siihen ole aikaa kun puoli vuotta, lohdullista ajatella miten kevät onkaan lähellä 😉