Sain postissa ruisleivän juuren. Kyllä! Varpulan tilan emäntä Riitta Rantanen lähetti kuivatun juuren kirjeessä. Laitoinkin heti toimeksi, laitoin juurenmuruset haaleaan veteen, lisäin myöskin ruisjauhoja niin että seoksesta tuli löysää, vellimäistä, kansi päälle ja siinä se hellan takana saa olla noin vuorokauden. Tosin sekoitan sitä aina välillä.
Yllä oleva kuva ei ole itse ottamani, vaan se on googlesta kopioitu. Kuva viehätti ja muistui mieleen lapsuusajan leivontalauantait. Samalla tavalla taikinatiinu oli jakkaralla ja jauhot mätettiin suoraan säkistä, taikinaa alustettaessa. Ruisleipätaikinan alustus olikin minun tehtäväni koska olin nuori ja vahva kätinen sitä tekemään. Muistan yhden tärkeän toimenpiteen kun taikina oli valmis, sen pinnalle tehtiin aina risti ja auta armias jos yritin siitä laistaa niin oli vähällä saada tukkapöllyä...kylläkin sen joka tiinulliseen laitoin :)
Parasta lauantaisin olikin lämpimäisleivän maistelu, aah kuuma leipä ja paljon voita päälle, nytkin vielä vesi herahtaa kielelle. Täytynee muistaa ostaakin voita , siksi kun leipä valmistuu...
Se on kyllä aika metkaa että monetkin askareet mitä oli lapsuudessa ja nuoruudessa joutunut tekemään kyllästymiseen astikka, tuntuvat taas ihan mukavilta puuhasteluilta, vaikuttaakohan siihen mitenkään eletyt vuosikymmenet, tiedä häntä.
Saahan nähdä miten saan leivän onnistumaan kun edellisestä ruisleivän teosta on jo vierähtänyt monia vuosia. No sehän tullaan tällä viikolla näkemään ! Pidetään peukkuja!
Tavoitteena on nämä lainakuvan limput, toivon mukaan omanikin tekeleet kestävät kuvauksen, tuli mitä tuli, sehän ei ole tärkeää miltä se näyttää vaan miltä leipäni maistuvat !
Vielä muutama sana juuren lähettäjästä; Riitta Rantanen järjestää perinnekursseja 1800-luvun pohjalaistuvassa,Sipoon Talmassa. Seuraava Ruisleipäkurssi on 28.3. 2012 urssiohjelman löydät sivulta;
