23.7.2017

Pionien aikaan

 Kesän upeampia kukkijoita .....
 tuettava napakasti.....
 niin kauniita.....
 Annikki-mummon tontilta siirretty vanha lajike...
pihani uusimpia tulokkaita...
vaalea ja hiukan tummempi kaunotar sulassa sovussa...
ihana tuoksu ....
Pionit ovat upeita ja näyttäviä kukinnaltaan mutta vaativat napakan tuennan ja siitä huolimatti tämän kesän rankkasateet ovat taittaneet painavien kukkien varret poikki.

Kyläraitilla kuljeskellessani näin eräällä pihalla erikoisemman tuentatyylin, siinä oli tehty laudoista katto pionipuskan päälle ja vielä leveät laudat sivuille tukemaan kukkien painosta taipuvia kukkavanoja. Näky oli hiukan epäesteettinen, kauniit kukat  jäivät "jämäkän" rakennelman varjoon.

Olipa pionien tuenta tapa mikä tahansa, niin sadekuurot vioittavat aina muuten niin upeat kukat. Tämän takia pionit eivät olekaan lempikukkiani ja toisena syynä on niiden vaativa istutus syvyys, josta se on niin turhan tarkka kasvi, ei sovi meikäläisen puutarhanhoitotyyliin joka on hiukkasen ronskimpi otteissaan, eikä tykkää tehdä mitääm millintarkasti.

Ensimmäiset daaliat ja jaloruusut availevat nuppujaan, viileiden säiden ansiosta espanjansiruetanoita on esiintynyt edellisiä vuosia vähemmän ja daaliatkin ovat saaneet pitää lehtensä, nuppuja on ennätysmäärin, kesän kukinnasta tulee varmaan runsas.

Helteitä odotellen , leppoisaa sapattia ystävät !

5.7.2017

Kurjenpolvet takaisin tienpientareelle

Kaapeli ja katuvalon tolpan juuri on asennettu paikoilleen.

Kurjenpolvet ovat multapaakkuineen säilyneet yllättävän hyvin nurmikolla, viikonlopun yli, tosin niitä piti kastella parikin kertaa päivässä, tuulisen sään vuoksi.
  
Kesken kaiken saapuivat vielä asfalttimiehetkin päällystämään katuosuutta ja kaivurimies sai siirtyä etäämmälle jatkamaan työtään. Onneksi tienpäällystäminen hoitui yhden päivän aikana ja kaivuri pääsi viimeistelemaan tienvieri alueen istutusta varten valmiiksi.
 Kurjenpolvet on istutettu takaisin omille paikoilleen......
 jaoin isoimmat juurakot.....
näin sain alueen täytettyä  kokonaan veri-/tuoksukurjenpolville ja lopuksi runsaasti vettä istutuksille.

Yllätyin kivien määrästä joita sain kerätä hiekkapitoisesta mullasta, istutuskuoppia kaivaessani. Onneksi kaivuri oli myöskin keräillyt niitä, joten oli helppo ja lyhyt matka kantaa kivet kaivurin tekemään kasaan.  Kivien kantaminen  oli tehokasta hyötyliikuntaa.

Harmillista hommassa oli se että kurjenpolvet olivat juuri parhaassa kukintavaiheessa, saa nähdä miten raskaasti kasvit reakoivat moiseen retuuttamiseen. 

Sään viileys, runsaat sadekuurot  ja nouseva kuu, auttavat omalta osaltaan kasveja selviytymään muuttokeikasta.  Tulevaisuus näyttää miten istutukset onnistuivat.

1.7.2017

Kukkapuskat saivat kyytiä ja tiekin katkaistiin

Katulamppujen uusintaa ja kaapelia maahan.... siinä saivat tuoksu- ja verikurjenpolvet kyytiä traktorin kauhassa....
 tältä ne näyttivät ennen siirtoa ....
 melkein täydessä kukintavaiheessa....
ja armotta maasta ylös....
 puska kerrallaan.....
 nurmikolle riviin....
 hiukan lisää multaa juurille ja reipas kastelu, eiköhän ne siinä viihdy jonkin aikaa...
tienkin joutuivat katkaisemaan että saivat kaapelin maahan....
 asfaltin harjausta....
 niin että pölisi....
 vielä suoja-aidat paikoilleen....
siihen se tulee, uusi katuvalaisin......

25.6.2017

Juhannuksen viettoa laiskotellen

 Juhannus on tämän illan jälkeen taas vietetty....
 kukkivista pensaista nauttien......
 laikkuköynnöskin on kuin kukkiva pensas, valkoiset  lehdet loistavat.....

Tähän asti kesä on kululunut piha ja puutarhatouhuissa, kun ilmojen lämmetessä tuli kiire saada kylvöt ja istutukset ajan  tasalle. Nyt kaikki ovat hyvässä kasvussa ja voi vain nauttia kukkien loistosta ja ihanista tuoksuista.
Juhannusruusukin on tänä kesänä kukassa oikeaan aikaan, eli juhannuksena, yleensä sen kukinta on jo jussina ohi.
Lempikukkani on aina ollut valkolehdokki, jo lapsuuden juhannukseen kuuluivat lehdokit tuoksuineen. Tiedän että se on rauhoitettu kasvi mutta siitä huolimatta poimin lenkkipolkuni varrelta muutaman kukkavanan maljakkooni, nauttien sen hurmaavasta tuoksusta.

Jätin kaikki turhat hössötykset ja valmistelut juhannusviikolla tekemättä, suunnittelin viettäväni täydellistä löhöviikonloppua ja se onnistui.
Nautin suuresti kesän juhlienjuhlasta eniten omasta rauhasta ja joutenolosta. Johtunee entisestä työstäni jotka ruuhkautuivat aina juhlapyhinä niin nyt osaa nauttia omasta ajasta täysillä. En kuitenkaan saanut ihan yksikseni olla, tietysti lähipiirini käväisivät kanssani grillailemassa ja nokipannukahvista nauttimassa. 
Viileä sääkin hillitsi omalta osaltaan "menohaluja", ei tehnyt mieli lähteä edes mökille, puhumattakaan Sääksin juhannusjuhlille. 
Vahtikoira Vili täytti 11 vuotta, syntymäpäivä kului isoa luuta kalutessa. Sovimme koirani kanssa hyvin samaan huusholliin koska molemmat olemme mukavuuden haluisia ja vanhemmiten melko laiskojakin. Kumpaakaan ei haittaa vaikka joskus lenkki jätetään suunniteltua lyhyemmäksi, varsinkin sateisella säällä, Vili ei halua kastella upeaa turkkiaan.

Viileä sää raekuuroineen  on vähentänyt espanjansiruetanan määriä huomattavasti entisiin kesiin verraten, että täytyy todeta  edes yksi hyödyllinen asia, joka johtuu kylmästä alku kesästä. Pehmeälehtiset taimet ehtivät hyvään kasvuun, eivätkä kelpaa enään etanoiden herkuiksi. 

4.6.2017

Kivimuurille Herttavuorenkilpiä

Vuorenkilpi on kasvuolosuhteistaan vaatimaton mutta kukkiessaan kaunis perenna.  Sitä kasvaa itäaasiassa aivan luonnonvaraisena.  Sen lehdetkin ovat kiiltävän kauniita, ikivihreitä ja hyvin maata peittäviä. 
Valitsin perennoista juuri vuorenkilven, miettiessäni matalan kivikkomuurin päälle uutta kasvia, sen vaatimattomuuden ja kauniin kukinnon vuoksi.
Vuosi sitten kivikon kukkaryhmä näytti melko surkealta, heinää oli kasvanut runsaasti, enkä saanut sitä kitkemällä hallintaan. Muutama vuosi sitten nostin perennat ylös maasta, puhdistin juuriston heinistä ja istutin perennat uudelleen mutta tulos oli seuraavina vuosina vaan hullumpi, heinät lisääntyivät ja sammalleimut vähenivät.
Tein radikaalin päätöksen tuhota tehokkaasti koko ryhmä ja uudet kasvit tilalle. Peitin alueen pressulla ja jätin "heinät hautumaan" vuodeksi....
seuraavana keväänä tulos oli ylläolevan näköinen; kaikki kuolleet.....
oli helppo kääntä pinta talikolla ja postaa lakastuneet heinät, kivikkokukat ja juuristot kompostin ruuaksi. Hiukan tuhkaa ja biolannoitetta multaan, niin istutus sai alkaa.
Pienet sirpakat taimet "melkein rivissä", on istutettu.
Pelastin vain muutaman alun vanhoista sammalleimusta, istuttaen ne ihan kivien päälle, että kitkeminen on helpompaa ja heinät pysyvät hallinnassa.
 kivien väleihin muutama mehitähti...
 pieni suikeroalpikin ponnistaa kivenraosta...
 kivimuurin juurelle harmaata ja purppuraa....
Tämän kevään "muutosprojekti" on valmis.

Viime viikolla on saatu rajut raekuurot niskaamme, sää on ollut poikkeuksellisen kylmää ja kaikki kasvu on ainakin kolme viikkoa myöhässä. Papuja ja herneitä ei ole vielä voinut kylvää kasvimaalle, eikä ahkeraliisojakaan ole voinut vielä istuttaa pohjoisrappuselle. kylmyyden takia.

Kevät on kuitenkin kevät ja pukeutua voi aina säiden mukaan. Itse olen ollut pihahommissa päivittäin koska puuhastelut eivät minun pihallani lopu tekemällä. Nautin vaan niin suuresti ulkohommista ja käsillä tekemisestä etten pysy sisähommissa muulloin kuin syksyn ja talven pimeinä aikoina.

28.5.2017

Japaninmagnolia Vanha rouva


Magnolia kobus 'Vanha rouva' kukkii Peter Tigerstedtin syntymäkodin pihalla
Vihdoinkin rohkenin hankkia omaan pihaani magnolian. Olen hiukan epäröinyt sen talven kestävyyttä ja siirtänyt päätöstäni aina vuodella eteenpäin, miettien entäs jos talvipakkaset palelluttavat se jo eka vuonna ja taimen hankinta menee hukkaan. 

Vanha rouva on selvinyt talvien tuiverruksissa  jo 50 vuotta, Mustilan kartanon pihapiirissä, joten huoleni on varmaan aiheetonta.
Tein tilauksen Mustilan verkkokaupasta ja Matkahuollon kotiinkuljetuksella. Taimen toimitus oli yllättävän nopeaa ja vaivatonta, jo parin päivän kuluttua lähetys oli pihallani.
Kasvi oli hyvin pakattu, sopivan kostea, eika pienintäkään kuljetusvauriota. Lähetyksen mukana ollut hauska kirje ilahdutti vielä tuplasti pakkauksen avaajan 😊
Vanhalla rouvalla hyvät juuret
Olin jo etukäteen valmistellut istutusta, kaivamalla reilunkokoisen kuopan. Sekoitin istutumullaksi kompostimultaa ja turvetta, kastelin paikan reilusti etukäteen, täyttämällä kuopan vedellä. 
Vanha rouva "istahti" kunniapaikalleen ja sai reilusti hyvää multaa ympärilleen. 

Valitsin istutus paikaksi tuulensuojaisen, aurinkoisen ja keskiravinteisen paikan. Nurmikko on hiukan viettävä, joten mullan pinta täytynee ennen talven tuloa tarkistaa ettei  kasvi jää "kuopalle", eikä sen vuoksi kerää ylimääräistä vettä jäätymään, Tosin maa on humus voittoinen ja vettä läpäisevää, ei siis savimaata. Paikka on "etupihalla" , ei kuitenkaan  sen juurilla kuljeskella eikä sen lähelle tule talvella katolta leikä kolattua lunta.
Magnolia vaatii tasakostean kasvupaikan joten sen pitäisi viihtyä senkin puolesta pihallani, voinhan antaa kuivina kesinä sille hiukan syväkastelua, "kastelutikullani". 
Kasvu olosuhteiden pitäisi olla tälle koristepensaiden "kuningattarelle" otollinen. 

Istutus  ajankohta on Vanhalle rouvalle juhlavuosi, täytinhän itse 75 vuotta ja Suomi juhlii itsenäisyyden 100-vuotista taivaltaan,  sekä  kansan rakastama Manu-presidenttimme siirtyi keskuudestamme taivaallisiin puutarhoihin.




17.5.2017

Pelargoniat kesälaitumille ja siileille ruokaa

 Kellaritiloissa  talvehtineet pelargoniat pääsivät vihdoinkin ulos totuttelemaan tuulen tuiverrukseen ja auringon paahteeseen. Aluksi saavat olla suojaisessa paikassa ja sellaiseen sopii autokatos vallan hyvin. Toivotaan että öisin ei mittari laske enään alle nollan.
 Autokatos on  nykyään monen moisessa käytössä, vähiten siellä autoa pidetään. Katoksessa kuivuvat vasta pestyt riepumatot ja viime kesänä pilkotut saunapuut. Se on kukkamultien ja lannoitteiden säilytystila ja pyörävaja. Yhdessä nurkassa ovat järjestyksessä talikot, lapiot ja haravat
 Lemmikki pelakuuni, siemenestä kylvetty.
 Kevät on varmaan pariviikkoa myöhässä. Kasvimaa odottaa kylvöjä. Maa on lannoitettu ja siihen on lisätty hiukan taas kompostimultaakin. Etanasuojina toimivat reunanauhat on sivelty koivutervalla.
Harson alla suojassa ovat daalian juurakot, jotka talvehtivat myöskin onnistuneesti viileässä kellaritilassa. Juurakot ovat yli 30 vanhoja, enkä esikasvata niitä, vaan istutan suoraan kasvupaikalleen.
 Kylmien ilmojen ja pakkasöiden vuoksi ei siilit varmaan löydä tarpeeksi ruokaa, joten aloitin  välittömästi niiden ruokinnan kun ensimmäisestä silli yksilöstä tehtiin näköhavainto.
 Liotan kissanruokaa ja tarjoilen sen valurautaisesta paistinpannusta. 
 Pannu pysyy paikallaan evätkä isot linnutkaan pysty sitä kuljetamaan. Siili kuvat on otettu öiseen aikaan. Heille on myöskin ihan oma vesiastia, jossa on tarjolla puhdasta vettä.
Vahtikoirani Vili on mukana pihapuuhasteluissani ja aina valppaana seuraten ohikulkevaa liikennettä, ilmoittaen välittömästi jos tontille ilmaantuu ylimääräisiä kulkijoita. Kummasti se on harventanut uskontokauppiaiden tuputuskäyntejä ja remonttifirmojen  esittelyintoisten pojakloppien visiittejä. Vili on viisas koira ja se tunnistaa  emäntänsä mieleiset vieraatkin, valikoivalla maullaan.

Oraville tarkoitetut syöttölaudat oli pakko ottaa pois käytöstä koska kaikissa lintupöntöäissä on tiaisia asumassa. Lintujen pesintäkausi on hyvä rauhoittaa oravilta, koska niiden ilmestyttyä pihapiiriin tiaiset hermostuvat välittömästi. Jatkan oravien ruokkimista myöhemmin kesällä taas uudelleen.

Tänään heittelin taas perinteisesti kanankakkarakeita puutarhaan, kyllä naapuritkin saavat lannoitus päivästä oman osansa kun haistelevat p....n hajua koko illan. Toivon että kevätsade kostuttaa maan ja lannoitteet imeytyvät kasvien ravinnoiksi, hajukin häviää sateen myötä. Myöskin ruusuryhmät saivat omaa lannoitettaan, samoin marjapensaille ja hedelmäpuille olivat omat lannoitteensa. 

Vielä pitää malttaa odottaa viikon verran, että syntyy uusi kuu, jolloin taas voin jatkaa istutus hommia, kylvöjä ja perennojen jakamista. Siitä lähtee rajuun kasvun vauhtiin tämänkin "puutarhurin" perennat ja hyötykasvit, toivon mukaan.