13.5.2018

Hellekausi yllätti

 Kävimme tarkistus käynnillä Mustiossa, onko mökkerömme säilynyt talven rasituksista vaurioitta ja olihan se. Koiratkin päästettiin keväisen vilpoiseen Lohjanjärveen uimaan. Hauskinta koirilla oli juosta vapaaina, kolmistaan kirmaten pitkin ja poikin mökkitonttia.
 Seuraavalla käynnillä oli pari ahkeraa ihmistä mukanamme, niin tuli kelohonka kaadettua ja piha haravoitua. Koirat toimivat vaan työnjohtotehtävissä. 

No tietysti hauvoja kiinnosti naapurin tontilla haukahteleva pikkukoira ja eikös vaan; ne lähtivät  kaikki kolme karvakuonoa ohjusten lailla  tutustumiskäynnille, kieltoja ja käskyjä kuulematta. Onneksi mökkinaapurimme on maailman paras naapuri... eikä ollut millänsäkään meluisista tervehdyksistä. 
 Kauan saatiin kevään tuloa odotella ja sitten se pääsikin ylläättämään pahemman kerran.....alkoi varsinainen hellekausi. 

Tälle viherpeukalolle iski kevättöiden kanssa kiirettä tossuihin. Kasvi- ja potuumaat piti  joutuin muokata, lannoitukset suorittaa, ulkokalusteet siirtää ulos ja suihkulähde kunnostaa.
Vihdoinkin tarkeni pestä allas ja uskalsi jo tuoda vesipumpun kaivonkannelle kun ei ollut enään jäätymisvaaraa olenmassa.

Suihkualtaan täyttö käy helposti ja halvalla, kun saa pumpattua vettä  omasta pihakaivosta, ettei tarvitse kuluttaa vesimittarin kautta kulkevaa verkostovettä. Pieni vesiaiheen pumppu veteen, sähköjohto seinään ja suihkulähde toimii taas koko kesän......
 veden soliseva ääni on niin rauhoittavaa......
 Velmu-koiran 7-vuotis kakku.....
 maistui herkulliselta ja Velmu malttoi ihan nautiskella kakullaan, ei lainkaan ahminut hotkimalla, tosin aina välillä katsoi anovasti että: "saanko syödä ihan yksin kaikki".
 Myöhässä ollut kevääntulo ottaa aikataulua kiinni kiireellä. Tuntuu että kaikki kevätkukat puhkeavat kukkaan yht´aikaa. 
Helle vaikuttaa niihin lyhentäen kukinta-aikaa huomattavasti. 

Ensimmäisiin helteihin ei vaan ole vielä tottunut, vaikka lämpöä onkin kovasti odotellut. Kyllä se vie voimat, vaikka ei juurikaan mitään tee fyysisesti, niin on aivan uuvuttava olotila. 
Kaipa tähän kohta tottuu, pitää vaan muistaa nesteyttää ittensä, juomalla riittävästi päivittäin vettä. 
Väliaikaisia  noi helteet varmaankin ovat, ollaanhan me totuttu viileisiin ja sateisiin kesiin, niin että passais nyt vaan nauttia heltestä täysin rinnoin. 

Nautin suuresti puuhasteluista pihalla ja puutarhassa, kuntokin kohentuu kohisten kun talven aikana  ei ole tarpeeksi lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa. On se niin mahtava tunne kun pystyy ja jaksaa vielä ihan itse (76v.) muokata kasvimaat ja tehdä kuokalla vaot perunoille. Kaiken kukkuraksi, vielä nautin kaikesta puurtamisesta suunnattomasti. En vaihtaisi nykyistä oloani  mistään hinnasta kerrostalo asumiseen enkä "marttailtoihin" tai muihin tyhjänpäiväisiin "kotkotuksiin".
Puuhastelujen lomassa saa nauttia lintujen keväisistä konserteista, puiden ja pensaiden vihertymisestä, aistia kukkien tuoksuja, sekä ihailla niiden väriloistoa. 
Tämän ikäisen mummelin kai pitäisi muistaa käydä joskus edes kirkossa mutta kun koen että kirkkoni ovat metsä ja luonto jossa lenkkeilen paljon. En tunne tarvitsevani pappejakaan  yhteyden pitoon "yläkerranherran" kanssa, mutta muistan toki kiittää luojaani monta kertaa päivässä, kaikista ansiottani saaduista armolahjoistani.

21.4.2018

Rusakot ja sammakot puuhissaan

 Tuossa se ryökäle vaan on julkisesti lounaalla, ettei edes osaa hävetä tekosiaan.

Mokoma pupujussi, kun on syönyt suurimman osan krookuksistani, jaa että mistä tiedän että juuri  tämä köriläs on ollut asialla? Se melkein asuu tontilla, kun hätistelen pois, niin se palaa muutaman minuutin kuluttua ja jatkaa napostelujaan. 

Olen kuuklanut netistä karkoitus ohjeita, mutta en ole löytänyt mitään tehokasta tapaa päästä niistä eroon. Kokeilin kahvinporojen kylvämistä, josko niitten hapan haju karkoittaisi  puput takaisin metsän siimekseen. Ehkäpä niillä oli jonkin asteinen vaikutus kun pupu ohitti kukkapenkit ja istahti napostelemaan jyviä lintujen syottölaudan alustoilta.

 Jopa oli sammakko keksinyt hauskan urheilulajin. Se nimittäin kiipeili aurinkosuojaksi alppiruusuille asennetulla verkolla.
 ylemmäs ja ylemmäs....
lopulta tipahtaen takaisin maan kamaralle.
 Väriltään keltaiset krookukset eivät maistu edes rusakoille........
 kevään väri....
 muutkin sipulikukkien kukat saavat olla rauhassa, ei maistu pupuille......



 Jouluruusut ovat säilyneet fasaaneilta kun ovat suojaverkkojen turvissa. Fasaanit yleensä herkuttelevat niiden nupuilla.
Löytyi vielä valkoisiakin krookuksia, enimmäi niistä oli rusakko popsinut jo nuppuina.
Onneksi eivät iiriksetkään kuulu rusakkojen herkkulistoille.

Tähän aikaan keväästä, juuri kun lumet ovat sulaneet, pitäisi pihan loistaa sipulikukkien eri väreissä mutta haaleaksi on väriläiskät jääneet. Rusakko kyllä on tuhtissa kunnossa, varmaan saanut ruokaa tarpeekseen meikäläisen kukkaryhmistä. 

Seuraavan kevään "rusakkosotaan" valmistaudun perusteellisesti. Jos en muuta keinoa keksi niin hankin ilmakiväärin ja pistän puput hengiltä. Maistuisikohan lapsuudesta tuttu jänispaisti vielä yhtä hyvältä kun lapsuudessani, sota-aikana, kun kaikesta oli pulaa.
Ehkäpä kuitenkin ulkoistan noi metsästys hommelit "alan miehille" ja keskityn itse siihen riistan jatkokäsittelyyn, niin naapureillakin on turvallisenmmat oltavat.

8.4.2018

Kevään ensimmäiseltä pihakierrokselta

 Kevään ensimmäiset kukkijat...... niin pieniä ja vaatimattomia.... mutta niin ihastuttavia 😍
 Nuput työntyvät sinnikkäästi lumen keskeltä 😎
 Yksinäinen lumikellokin löytyi jo 😊
 Oli aika poistaa havuköynnöskin rappukaiteelta, täytyy todeta että sen purkaminen on huomattavasti helpompaa kun sen sitominen.  Istuin eka kerran ulkosalla keväisessä auringossa. Oli niin lämmintä, että saattoi olla jo ilman käsineitäkin, kyllä se kevät tulee tänäkin vuonna, vaikka ei ois uskonutkaan 😏
 "Työ tekijäänsä kiittää", sanoo vanha sananparsi 😇 Pihatiellä ei ole enään jäitä ja se on melkein jo kuivunut. Tässä näkee kun on tehnyt  koko talven lumityöt huolella, niin jäiden sulaminen tapahtuu nopeasti heti ilmojen lämmitessä. 
 Siirtelin kolalla lumet "alamäkeen", eli pihatieltä kaikki pois paikkaan missä ne saavat rauhassa sulaa ja vedet virtaavat kunnan sadevesiverkostoon. Nopeutan hiukan sulamista kylvämällä saunan tulipesistä keräämäni tuhkat lumikasoille. 😋
Velmu on kotiutunut 5:ssä kuukaudessa oikein hyvin, on niin "isäntää ja talonvahtia" ettei parempaa vahtikoiraa varmaan löydy. Se tahtoo aina mukaan pihahommiinkin ja vaikka pidän sen narunpäässä ettei pääse juoksemaan kadulle liikenteen haitaksi, niin se istuu ja tarkkailee ympäristön tapahtumia tyynesti, haukkumatta ja rimpuilematta. En kuitenkaan jätä sitä narunpäähän yksikseen, vaan olen aina itse sen lähettyvillä, puuhastellen omiani.

Kevät etenee nyt varmaankin vauhdilla kun se on ehkä pari viikkoa myöhässä. Eilen kuulin jo peipposen viserryksen ja sepelkyyhky pariskunta saapui lounastamaan lintulaudan alusille. Sini- ja talitiaiset kantavat pesätarvikkeita pöntöilleen, kaikki kevään merkit luonnossa.👌

23.3.2018

Hankiainen, hankikanto

 Hyvät hankiaiset....
 Velmu hiukan ihmetteli, kun hangessa liikkuminen ei ollutkaan niin "syvältä"......
 Nelijalkaisten emailit on luettava kesken liikunnan....
 hankiaisilla on helppo juoksennella....

Omenapuiden yläoksienkin leikkaamiset sujuivat helpommin kun oli hankikanto, leikkurin teleskooppivarsi ylti aivan latvuksiin asti.  Toivottavasti kovimmat yöpakkaset ovat nyt takanapäin, että leikellyt omppupuuni säilyvät hengissä. 

Onneksi omenapuita on enää vain neljä, kun niitä oli ennen toistakymmentä, pianhan noi neljä puuta on leikelty. Muotoilin myöskin pienehkön kuusentaimenkin, se oli selvästi tuuheutunut, johtuen  edellisestä leikkauksesta. Muotoilin varoen kuusen ulkomuotoa säännöllisemmäksi, poistaen turhat "muhkurat". Katkoin sahalla tuijalta pari vinoon kasvanutta latvaa.

Kevääntulo viipyilee vieläkin jossain, lunta satelee päivittäin ja päivätanssit lumikolan kanssa jatkuvat.

15.3.2018

Kevät vaiko takatalvi ?

Ei hyvältä näytä, nimittäin kevään tulo. Krookukset kukkivat jo viime vuonna tähän aikaa. Yöpakkaset vaan jatkuvat ja pohjoinen puhuri lisää kylmyyttä. Toppahaalarit piti palauttaa lenkkeilyasuksi kun kevyemmillä ulkoiluvaatteilla ei tarkene. Alkuviikosta sade tuli vetenä ja elättelin itselleni ajatusta että se kevät koittaa ja lumet sulaa, mutta niin ei vaan käynyt, tulikin takatalvi lumisateineen ja pakkaherroineen.

Takatalvesta huolimatta olen puuhastellut pihapiirissä, jokavuotisia kevätpuuhiani. Alppiruusut ja tuijat saivat aurinkosuojat, estämään liialliset ja vahingolliset kevätauringon säteet ikivihreille lehdistöille. 

Aamuteelle istahtaessani näin keittiön ikkunasta talitintin tarkastelevan pöntön suulla mahdollisuutta  asettumaan kesäksi naapurikseni. Niinpä, aamun ensimmäinen homma oli lintupönttöjen tyhjennykset edellisen kesän roskista. Siistiä tuli ja pöntöt valmiina tulevan pesintäkauden asukkaille. 

Jatkan lintujen talviruokintaa vielä ainakin kuukauden, koska  lunta on jokapuolella niin paksusti, etteivät  pienet siivekkäät löydä vielä luonnosta tarpeeksi einettä itselleen. 

Joudutan isompien  lumikasojen sulamista vanhalla konstilla, eli kylvän puuntuhkat hangelle. Nuukana "mökinmuijana" laitan tuhkatkin saunanpesistä hyötykäyttöön. Tuhka kerää lämpöä itsensä ja nopeuttaa lumien sulamista.

Metsäkauriit tulivat etsimään evästä puutarhastani ja söivät suihinsa marjapensaiden kuivat marjat jotka jätin syksyllä lintujen ruuaksi. 

Fasaani-herra vierailee lintujen ruokintalaudan alustoja putsaamassa, niille ei taida löytyä talvella luonnosta ruokaa lainkaan, joten meillä on molemminpuolinen  hyöty "herran" vierailuista, hän täyttää vatsansa ja samalla vähentää minun pihansiivousta.

Mustarastas lauloi jo viime viikolla upeasti, se on meikäläiselle vahva kevään merkki, samoin tikka kertoi kevään tulleen kun se pärryytteli tolppapeltejä.

Hiukan kärsiivällisyyttä vaatii tuo viivästynyt kevään tulo, kun kynnet syyhyää jo päästä rupsuttelemaan. Niinpä sukkapuikot ovat kilisseet tiukkaan tahtiin, kun olen samalla nauttinut ElisaViihteen tarjoamia kulttuurinautintoja. Olen löytänyt myöskin kylämme kirjastosta mielenkiintoista ja virkistävää luettavaa. Sais tuo kevät jo tulla meille viherpeukuillekin, eikö vaan !

7.2.2018

Talvipäivän puuhasteluja ja pähkäilyjä

Kevyttä pakkaslunta luvattiin huomiseksi, se tietää jälleen lumitöitä.

Eipä haittaa lainkaan pienet hyötyliikunnalliset hommat pihapiirissä, ne vaan ylläpitävät tämänkin mymmelin yleiskuntoa ilman sen kummempia ponnisteluja. Kevyt pakkaslumi ja luistava kola tekevät suoriutumisen lumitöistä helpoksi.

Tehtyäni aamulenkin Velmu-koirani kanssa,  tarkistan yleensä aina lintulautojen tilanteet ja tarvittaessa lisään siemeniä. Lintujen tarkkailu on mielenkiintoista puuhaa, tänä talvena ovat keltasirkutkin olleet ahkerasti kauranjyviä syömässä ja isoina parvina, monena vuonna ei niitä näkynyt lainkaan pihallani. 

Lämpökompostori vaatii pakkas keleillä omat hommansa, ettei se pääse jäätymään, joka on mahdollista kun yhden hengen taloudesta ei tule riittävästi jätettä että palaminen olisi tarpeeksi voimallista. Kovimpina pakkasina laitan kuumavesikanisterin, lisälämmitystä antamaan, koska ei Biolanin Talvikuivikekaan yksistään riitä pitämään massaa sulana.

Kellarin/autotallin lämpötilaa pitää tarkkailla, ettei se laske alle +5 asteen. Laitoin juuri sähköpatterin pienelle lämmölle, etteivät talvisäilytyksessä olevat pihan kesäkukat pääse jäätymään. Yleensä kellarin lämpö pysyy sopivana mutta pidempään jatkuneet pakkaskelit viilentävät tilaa liiaksi ja vaarana on myöskin vesijohtojen jäätymiset ja se olisikin isompi juttu.

Talvi muttaa hiukan pihasaunan lämmitystäkin kun täytyy aina avata ja katkaista vedet  ennen  ja jälkeen saunomisen, etteivät putket jäädy. Pikkuhommahan tuo on kun muuten nautin kiukaan ja padan alle tulien sytytyksistä ja itse saunan lämmitys on mieluisampaa hommaa  kuin itse saunominen, vaikka pihasauna antaakin makoisan lempeät löylyt.

Monenmoista puuhastelua riittää omakotitalon asukkaalla, mutta paljonhan se antaa sellaistakin mitä ei voi kokea kerrostaloasunnoissa  asuessa. Yksinasujana pitää kaikista askareista selviytyä itse, kun elämänkumppani on muuttanut jo taivaan tarhoihin ja katselee puuhiani tuolta pilvien takaa. Onneksi maalaistalon tyttärenä on oppinut jo lapsuudesta asti monipuoliset taidot selviytyä vieläkin, hommasta kuin hommasta, leikiten. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Puuhastelujen lomassa, ikäänkuin lepohetkenä, avaan läppärini ja piipahdan fagebookissa (fb), lueskelemassa ihmisten postauksia ja jakamassa tykkäyksiä kavereiden juttuihin. Joskus fb ihastuttaa mutta useimmiten vihastuttaa ihmisten pahansuopaiset ja ilkeät kannanotot. Minua ihmetyttää myöskin suuresti kun nuorehkot naiset selittävät kaikki pienetkin sairaudet ja terveysongelmansa juurtajaksaen ja melkein päivittäin, samat tyypit jäävät hurjan usein työstään "saikulle". Ovatko nykyihmiset todella niin huonokuntoisia?

Kummallinen oli seurakunnan diakonin postaus, jossa pyydettiin meitä fb-kavereita ilmoittamaan yksinasuvan vanhuksen, jota haastateltaisiin srk ja kunnan yhteisbrojektin tiimoilta. Haastatteluilla selvitetään mitkä ja millä keinoilla meidän elinolosuhteita ja arkipäivää helpotettaisiin ja mitä me haluamme heidän tekevän meidän hyväksemme. Brojekti toteutetaan saadulla 80.000,00 euron perinnöllä. Kummallista jutussa oli se että ihmisiä, siis vapaaehtoisia pyydetään ensiksi ilmoittelemaan  seurakunnalle haastateltavat ihmiset. Eikö heillä ole jo meistä kaikki tiedot olemassa, varsinkin kun kuntakin on hommassa mukana. On aika paha mennä ilmoittamaan ketään, en minä ainakaan tohi. Luulisi seurakunnan virkailijoilla ja kunnan sosiaalityöntekijöillä olevan niin runsas kokemusperäinen  tieto jo olemassa meidän vanhusten tarpeista, ettei niiden selvittelyssä mitään haastatteluja tarvita. Vaikuttaa siltä että ollaan taas tekevinään jotakin ja rahat hupenee "kankkulan kaivoon", haastattelijan palkkakuluihin. Perintö ei näillä keinoilla meidän olojamme helpota eikä tuo virkistystä yksinäiseen arkeen.

Kerrassaan raivostuttavaa oli keskustelu Lidl`in peruuntuneesta tonttikaupasta. Ei voi olla totta, ihmetellä täytyy millä tasolla kuntamme neuvottelijat ja päättäjät ovatkaan.

Ihastuttavia ovat monet kauniit luontoon liittyvät kuvat, joita taitavat valokuvaajat jakavat fb.kavereiden katseltaviksi. Useimmat kuvat ovat pohjoisesta, lapin maisemista, ovathan siellä kuvauskohteetkin komeempia kun täällä etelässä. Kuvat kertovat luonnon meneillään olevasta  tilanteesta koko maamme alueelta, se kiinnostaa aina, eikä siihen kyllästy.

Yllätyksiäkin saa kokea kun klikkaa esim. entisen kotiseudun ryhmässä julkaistua videota, niin kuuleekin serkkupojan äänellä tehdyn jutun, vaikka aihe ei niinkään kiinnostanut mutta sukulaispojan tekele kiinnosti kovasti, jopa virkistäen.

27.1.2018

Suvun vanhin

Tämä kuva on otettu yli 70 vuotta sitten, olen siinä Vuokko-tätini sylissä. Kevätaurinko paistaa lämpimästi mummulan  päärakennuksen kivijalan vieressä. Sotakin on ehkä jo loppunut. 

Vuokko-tätini oli 15 vuotias kun synnyin, joten hän joutui varmaankin hoitamaan minua pienenä ja olemaaan paljon vahtinani, mummun tehdessä askareitaan. 

Vuokko-täti oli pitkään suvun vanhin henkilö, olihan hän jo saavuttanut kunnioitettavat 91 vuotta.
 
6.12.2017 

Kuluneella viikolla sain suruviestin, Vuokko-tätini oli nukkunut ikiuneen, läheistensä saattelemana. Muistelen häntä lämmöllä. Voin vaan kuvitella miten suuri suru ja kaipaus on kohdannut hänen läheisiään. 

Nyt kokonainen sukupolvi,  äidin puolelta, on poistunut keskuudestamme. Isän suvun jäseniä on elossa vielä Maire-täti ja Arvo-setä.

Havahduin tajuamaan että nyt minä itse siirryin suvun vanhimmaksi. Miten kuluneet vuodet ovatkaan  mennä vilistäneet niin nopeasti, vastahan me serkuksetkin olimme lapsina ja leikimme paljon yhdessä. Kyllä ihmisen elämän kaari on lyhyt, kun sitä miettii näin kauan eläneenä taaksepäin. Nuorena päivät, viikot ja vuodet eivät tahtoneet millään kulua eteenpäin, oltiin niin malttamattomia tulevaisuuden suhteen, piti saada kokea kaikkea heti ja nyt. 

Suruviestin saavuttua pysähdyn aina ajattelemaan elämän rajallisuutta, pitäisi osata nauttia jokaisesta hetkestä kiitollisena, että saa vielä olla  ja nauttia kaikesta ympärillään olevasta, niin luonnosta kuin läheisistään ja ystävistään.