17.5.2017

Pelargoniat kesälaitumille ja siileille ruokaa

 Kellaritiloissa  talvehtineet pelargoniat pääsivät vihdoinkin ulos totuttelemaan tuulen tuiverrukseen ja auringon paahteeseen. Aluksi saavat olla suojaisessa paikassa ja sellaiseen sopii autokatos vallan hyvin. Toivotaan että öisin ei mittari laske enään alle nollan.
 Autokatos on  nykyään monen moisessa käytössä, vähiten siellä autoa pidetään. Katoksessa kuivuvat vasta pestyt riepumatot ja viime kesänä pilkotut saunapuut. Se on kukkamultien ja lannoitteiden säilytystila ja pyörävaja. Yhdessä nurkassa ovat järjestyksessä talikot, lapiot ja haravat
 Lemmikki pelakuuni, siemenestä kylvetty.
 Kevät on varmaan pariviikkoa myöhässä. Kasvimaa odottaa kylvöjä. Maa on lannoitettu ja siihen on lisätty hiukan taas kompostimultaakin. Etanasuojina toimivat reunanauhat on sivelty koivutervalla.
Harson alla suojassa ovat daalian juurakot, jotka talvehtivat myöskin onnistuneesti viileässä kellaritilassa. Juurakot ovat yli 30 vanhoja, enkä esikasvata niitä, vaan istutan suoraan kasvupaikalleen.
 Kylmien ilmojen ja pakkasöiden vuoksi ei siilit varmaan löydä tarpeeksi ruokaa, joten aloitin  välittömästi niiden ruokinnan kun ensimmäisestä silli yksilöstä tehtiin näköhavainto.
 Liotan kissanruokaa ja tarjoilen sen valurautaisesta paistinpannusta. 
 Pannu pysyy paikallaan evätkä isot linnutkaan pysty sitä kuljetamaan. Siili kuvat on otettu öiseen aikaan. Heille on myöskin ihan oma vesiastia, jossa on tarjolla puhdasta vettä.
Vahtikoirani Vili on mukana pihapuuhasteluissani ja aina valppaana seuraten ohikulkevaa liikennettä, ilmoittaen välittömästi jos tontille ilmaantuu ylimääräisiä kulkijoita. Kummasti se on harventanut uskontokauppiaiden tuputuskäyntejä ja remonttifirmojen  esittelyintoisten pojakloppien visiittejä. Vili on viisas koira ja se tunnistaa  emäntänsä mieleiset vieraatkin, valikoivalla maullaan.

Oraville tarkoitetut syöttölaudat oli pakko ottaa pois käytöstä koska kaikissa lintupöntöäissä on tiaisia asumassa. Lintujen pesintäkausi on hyvä rauhoittaa oravilta, koska niiden ilmestyttyä pihapiiriin tiaiset hermostuvat välittömästi. Jatkan oravien ruokkimista myöhemmin kesällä taas uudelleen.

Tänään heittelin taas perinteisesti kanankakkarakeita puutarhaan, kyllä naapuritkin saavat lannoitus päivästä oman osansa kun haistelevat p....n hajua koko illan. Toivon että kevätsade kostuttaa maan ja lannoitteet imeytyvät kasvien ravinnoiksi, hajukin häviää sateen myötä. Myöskin ruusuryhmät saivat omaa lannoitettaan, samoin marjapensaille ja hedelmäpuille olivat omat lannoitteensa. 

Vielä pitää malttaa odottaa viikon verran, että syntyy uusi kuu, jolloin taas voin jatkaa istutus hommia, kylvöjä ja perennojen jakamista. Siitä lähtee rajuun kasvun vauhtiin tämänkin "puutarhurin" perennat ja hyötykasvit, toivon mukaan.




30.4.2017

Kurren pihapuuhasteluja

 Piha Kurren ruokahetki...
 kävyn siemenet on syöty....
 mitähän seuraavaksi....
 janokin yllätti, uskaltaisikohan tuosta  hiukan hörpätä ?
Kurrelle maistui suihkulähteen vesi.

Seuraavan päivän aamuna heräilin vapunaaton tunnelmiin, mutta katsoessani ikkunasta ulos, näky ei ollut perinteisen vapunaaton maisemakuvan mukainen. Maassa oli muutama sentti lunta. 
Linnuille oli pakko viedä vielä siemeniä ruuaksi, eiväthän ne löydä luonnosta mitaan ravintoa, lumivaippa oli sen verran paksu ja kylmä sää vielä vähentää ruuan saantia.

Lumessa näkyivat jälleen lukuisat rusakon ja metsäkauriiden jäljet, kun olivat etsineet puutarhastani syötävää. Kauriin jäljistä päätellen se oli käynyt myöskin juomassa pienen suihkulähteen vettä, kun oli aterioinut lintulaudan alustalla, syöden siementen jämiä.

Viileästä huhtikuusta johtuen olen seuraillut pihan eläimiä aiempaa enemmän ja tuntuu että pihapiiristäni on muodostunut melkoinen "eläintarha". 

Toivottavasti sää lämpenee ja sipulikukatkin heräisivät kukoistamaan, nyt ne ovat jääneet nuppuvaiheeseen jotka törröttävät lumessa, välillä saavat rankat raekuurot niskaansa. Aurinko pilkahtaa vain harvoin ja lyhyeksi ajaksi joka ei vielä saa nuppuja aukenemaan.
Toukokuun ensimmäiselle viikolle sääennusteet lupaavat jo lämpimämpiä säitä.

27.4.2017

Metsäkauris kukkavarkaissa

 Metsäkauris on kaunis eläin.....
 kaunis katsella, mutta....
 ehtii syömään pienessä hetkessä monen tulppaanin lehdet.....
 onkohan lumisade ajanut eläimen ruuan hakuun pihapiiriin....
 eihän kukaan näe minua.....
vielä yksi suullinen, ja sitten seuraavalle pihalle .....

Päivittäisellä pihakierroksellani totesin melkein kaikki tulppaanit syödyiksi.  Varmaankin yön aikana oli käynyt myös viiden kauriin ryhmä salaattiaterialla. Saas nähdä tuleeko näistä jämistä vielä kukkivia tänä keväänä. Koskaan aiemmin eivät kauriit ole näin runsaasti syöneet sipukukkia keväisin. Onkohan niiden kanta jotenkin lisääntynyt, kun tuntuu että niihin törmäilee päivittäin, lenkkeillessäni lähi maastossa ja asuinalueellani.
Niillä ei taida olla luontaisia vihollisia luonnossa, jotka vähentäisivät moisia ahmatteja. 

Kaikesta hulimatta, onneksi muut sipulikukat eivät kelpaa eläinten syötäviksi ja niitä on pihallani tulppaaneja runsaammin, joten nautin kukkarunsaudesta niinä hetkinä kun aurinko suostuu luomaan säteitään kukkaryhmieni suuntaan, avaen nupullaan olevat kukat täyteen loistoonsa.


16.4.2017

Talventähti ja krookukset

 Talventähti tuo pihalleni kevään.... ensimmäiset kukat niissäkin ovat niin kauniita 👍 
En nykyään seuraa kevään ensimmäisiä leskenlehden kukkia lainkaan, kun paljon aikaisemmin omalla pihalla aloittavat talventähdet kukintansa.
 Krookuksia .....
 erivärisinä ....
ja eri kokoisina.....
 ikivanha lajike on aikaisin ja ahkerin kukkija...
 vanha lajike tämäkin...
uudempi lajike on tosi kaunis läheltä katsoen.... 
Talvehtineet pelargoniatkin aloittelevat kukintansa ja tekevät jo runsaasti nuppuja. 

Kevät säät ovat olleet yllättävän koleat ja lunta tupruttelee vähän väliä, sulaen kuitenkin välittömästi maahan osuessaan.  Sipulikukatkin pysyvät supussa ja avautuvat varovasti hetkeksi, kun auringon säteet hiukankin niitä lämmittävät. 

Talven jälkeen juuri ensimmäiset sipulikukkien kukinnot ovat vuoden ihastuttavimmat kukkijat. Koleasta säästä huolimatta, kuljeskelen "nenä maassa" tutkien päivittäin mullasta pilkistäviä uusia kukannuppuja, villapipo päässä ja kintaat kädessä. 💙

Koleiden säiden takia olen jatkanut lintujen ruokintaa, että peipposet ja punarinnat selviävät takatalven koettelemuksista, kesän riemuksi. Molempien viserrys on mahtavaa musiikkia korvilleni. Tuntuu että punarinta-kanta on lisääntynyt huomattavasti, kun niitä on useampi pariskunta lintulaudan alla, siemeniä noutamassa ja naamakirjakin pullistelee ihmisten punarinta-kuvista. 

Siiri-siilikin on herännyt 💚 Aloitin sen ruokkimisen liotetuilla kissan naksuilla, hyvin onkin ruoka-annos yön aikana huvennut Siiri-siilin suihin 💛

Kevät on kiireisintä aikaa tällaiselle kukkien, luonnon ja eläinten ystävälle, yksinomaan ympäristön tarkkailuun menee päivittäin runsaasti aikaa, onneksi sitä on, mitä saa käyttää hyvällä omalla tunnolla ja voi pysähtyä seuraamaan tilanteita rauhassa kun niitä eteen ilmaantuu.💜

1.4.2017

Pelargonit uuteen kasvuun

Lämpimässä talvehtineet pelargoniat ovat jo reheviä kasvultaan....
 viileässä kellaritilassakin niissä on terhakat kasvunalut
 kaikki pelakuut on  istutettu uuteen multaan, leikattu ja siirretty huoneenlämpöön
Tässä on surkean näköinen riippapelakuu, joka talvehti jo toisen talvensa, saas nähdä jaksaako kehitellä kukkanuppuja kesäksi.
 Monia vuosia kukkineet, ikivanhat yksilöt jäivät edelleen kellariin , nyt kuitenkin ikkunalle, auringonvaloa saamaan. En raaskinut vanhuksia leikata niin kovalla kädellä kun noita nuorempia yksilöitä. Ovat jaksaneet muina kesinä kukkia erittäin runsaasti, huonosta kohtelusta huolimatta.

Kaikki pelargonit siirtyvät pihalle kukkimaan heti kun ilmat vaan sallivat, ne toimittavat "kesäkukkien" virkaa meidän pihalla. En yleensä hanki muita kesäkukkia kuin ahkeraliisat pohjois seinustalle kukkimaan, missä eivät muut kukat viihdy.
Kevään yllättäjä, salaattilaatikossa talvilevolta herännyt suolaheinä on salaa lähtenyt reippaaseen kasvuun. Valon lisääntyessä se varmaan innostuu entisestään tuottamaan salaatti ainesta ruokapöytääni, toivossa on hyvä elää.

30.3.2017

Sammakko

 Alivuokralainen kellarissa
Aloitin kellarissa talvehtivien pelargonien mullan vaihdon ja siivotessani  kukkapurkin pintaa, käteni osui johonkin pehmeään, kylmään ja liikkuvaan. ÄÄÄÄKK !

Tuntui inhoittavalta ja hiukan pelästyinkin. Kun tajusin sen olevan vanhan ystäväni, suihkulähteen reunalta, en voinut muuta kuin tervehtiä alivuokralaista iloisesti.

Sammakko oli hyväkuntoinen ja vilkasliikkeinen. Sirsin sen saaviin jonne keräilin vanhoja multia ja kasvien osia (ylä kuva). Toivon mukaan se viihtyy siellä kesään asti jolloin päästän alivuokralaiseni luontoon.



24.3.2017

Virkattuja ampiaispesiä

 Langan jämistä tuli virkattuja "valeampiaispesiä" terasseille ja pihasaunan eteiseen.
Täytteeksi  laitoin myöslin lahkakerien jämiä, kun ei ollut vanua juuri sillä hetkellä käytettävissä.
Noi ovat tehty ihan "omastapäästä", ilman varsinaista ohjetta, joita on kyllä saatavilla netissäkin pilvin pimein. 

Keskustelin aiheesta naamakirjan seniori-ryhmäläisten kanssa heidän kokemuksistaan valepesien tehokkuudesta ja kaikilla keskusteluun osallistujilla oli vaan positiivisia kokemuksia. Ampiaisia ei ilmestynyt kiusaamaan terassilla istujia koko kesänä, kun oli pallukat ripustettu alkukesästä, jolloin ampiaisetkin aloittavat rakennuspuuhansa.

Nyt olen kerrankin ajoissa liikkeellä. Viikonlopuksi valmistui kaikille halukkaille "valepesät" niin että voivat ripustella niitä terasseilleen. Itse en tarvitse kuin yhden pihasaunan eteiseen.

Valepesät valmistuivat melkein huomaamatta, kun vain tuli puuha aloitettua. Yleensä otin virkkuukoulun esille kun kuuntelin radiosta jotakin mielenkiintoista ohjelmaa. Monesti radiosta tuleekin parempaa ohjelmaa kuin televisiosta, vaikka sekin on maku asia ja makujahan on monia niin kuin on kunntelijoita tai tv-n katsojiakin.