28.1.2015

Sini Hietanen taiteilija

Hämmästyttävän hyvä piirros, Sinin mielestä vielä keskeneräinen. Minusta erittäin onnistunut työ.

Tämäkin on erittäin onnistunut työ.

Aikaisemmin hän on piirrellyt suden muotokuvia, josta tässä yksi.

Hänellä on lahjaakkuuksia kun vain käyttäisi niitä. Hänen kannattaisi hakeutua jollekin taiteen alalle opiskelemaankin. 

27.1.2015

Projektini; "PIIKA" ..... suunnittelua

Tänään ja tästä se alkaa. Rohkenin jo ottaa muistiinpanot esille. 

Päivyreitä olen kerännyt vuodesta 1977 asti, joihin olen kirjoittanut tärkeimmät tapahtumat ja tuntemukset työpaikoiltani muistiin. 

Tilanne on melko juhlavan tuntuinen, olenhan aloittamassa suuren tulevaisuuden haaveeni toteuttamista. 

Aluksi nousen tikkaille saadakseni ison pahvilaatikon kirja-arkistoni ylimmältä hyllyltä alas. Pyyhin kertyneet pölyt laatikon kannelta ja avaan teipit. Siinä ne ovat, kaikki päivyrini aikajärjestyksessä vuosilta 1977- 2007, toisin sanoen 30 vuoden työhistoriani muistiinpanot.

Avaan ensimmäisen päivyrin kannen ja lukeminen alkaa, vuosi vuodelta edeten. 

Mitä pidemmälle lukemiseni jatkuu, sitä varmemmaksi  tulen siitä, että toteutan suuren haaveeni, kirjoittaa kirja työntekijän asemasta ja tuntemuksista kun työnantajana on naisvaltainen järjestö.

Sormeni aivan syyhyävät aloittamaan jo kirjoittamisen mutta luen kuitenkin päivyrit viimeiseen  kappaleeseen asti. 

Lukeminen tuo mieleen kaikenlaisia tuntemuksia ja on varmaan hyväkin laittaa ne ns. paperille, tyhjentäen ja puhdistaen samalla sisimmästään viimeiset negatiiviset tuntemukset.
Lieköhän se sitä kirjoitusterapiaa, tiedä häntä mutta kokeilen kuitenkin käytännössäkin, nähdäkseni toimiiko terapia.

Lukeminen jatkuu.....


25.1.2015

Edestään tehdyn työn löytää

Matilda-mummini sanoi aina että edestään tehdyn työn löytää ja myöskin tekemättömän. Sanonta pitää hyvin paikkansa. Viime kesäisiä kuvia katsellessa mummin sanonta kävi taas mielessäni, kun muistin tehneeni yhden ikävimmistä pihapuuhista, saunapolun kitkennän.

Kivien välit olivat kasvaneet täyteen rikkaruohoja, jotka poistin juurineen, pientä kuokkaa apuna käyttäen. Työ otti "selän päälle", heikkojen vatsa- ja selkälihasten takia kroppa oli kuin selkäänsä saaneella ihmisellä. Työ kannatti tehdä pienistä krempoista huolimatta. Nyt saunapolkuni on mieleisessä kunnossa. Tyytyväinen olen siitäkin etten siirtänyt ikävää hommaa keväälle, vaikka mieli tekikin.
 Ensi keväälle en ole suunnitellut mitään muutosta puutarhaan. Nurmikot ovat hyvässä kunnossa ja kaadettujen puiden kannot poistettu ruohonleikkurin tieltä.
Illakot ovat lähteneet luvattomasti kasvamaan lintujen kuljettamista siemenistä, nekin tuli siirrettyä niiden omaan kasvuryhmään siemenineen päivineen.
Juhannusruusun ympärille asensin juurimattoa ettei se pääse leviämään vallan hulvattomasti.
Vanhin nurmikko oli sammaloitunut, se vaati vähän sammaleen poistoon tarkoitetulla "härvelillä" ajoa ja lannoitusta.  lopputulos oli hyvä. Nurmikko jatkoi hurjaa kasvuaan aina lumen tuleen asti, no oikeesti ainakin melkein lumeen tuloon asti.

Kevättä on mukava odotella kun saa vaan suunnitella mitä kylvää kasvimaalle ja mitkä kukat valitsee portinpielen saaviin ja isoihin ruukkuihin autokatoksen oviaukolle. 
Varmaa on että talon pohjois puolella olevalle rappuselle istutan varmaankin taas Ahkeraliisat jotka kukkivat varjossakin.

Kellarissa talvilevossa olevat pihakukat voivat hyvin. Daalian juurakoilla on sopivan kosteaa ja viileää "perunakomerossa", pelakuut ovat vaatineet niukkaa kastelua. Talvi on ollut mukavan leuto ettei ole tarvinnut laittaa sähkölämmitystä päälle, lämpötila on pysynyt kellaritiloissa plussan puolella +3-+5 astetta.

Kesän "kukkakuvia" katsellessa toivookin että loput talviset päivät kuluisivat pikavauhtia ja lumet sulaisivat että pääsee taas seuraamaan kukkapenkkien kasvun voimaa. 

On opeteltava heräämään aikaisemmin, koska talvikausi on laittanut aikataulut uuteen uskoon. Ilta vaihtuu aamutunneille hyvien kirjojen seurassa ja unta on pitänyt jatkaa aamulla, melkein auringon nousuun astikka. Muistutan karhua siinä että tykkään nukkua pitkät yöunet talvikautena, kevään koittaessa unentarpeeni vähenee. Nelko nopeasti totun "aamuvirkun" elämään muutamalla herätyskellon herätyksellä aamuvarhain.




22.1.2015

Pihabongausta


Jo kymmenennen kerran toteutetaan "Pihapongaus" ensi viikonloppuna, jolloin seurataan tunnin ajan pihan lintuja.
https://www.youtube.com/watch?v=qv7j56nR7J4#t=158


Kurret käyvät päivittäin syömässä omalla pähkinäpöntöllään ja lintujenkin siemenet kelpaavat hyvin niinkuin rasvapallotkin.

Luonnon ja eläinten seuraamiset ovat aina kuuluneet päiväohjelmaani, vuodenajoista riippumatta. Talvinen mieliohjelmani on katsottavissa omalla pihallani. 

Lintukanta on lisääntynyt, johtuen varmaan sännöllisestä talviruokinnasta, oravia on 3-4 jotka kisailevat villisti. Öisin rusakot toimivat ruokintapaikkojen, alustojen siistijöinä.

Metsäkauris-pariskunta vierailee kasvimaalla tutkimassa olisiko lehtikaalia jäänyt kesästä heillekin lounasruuaksi.

Lintuparvien liikkeistä on helppoa ennustaa säätilojen muutoksia. Punatulkkujen ilmaantuessa ruokintapaikoille saa olla varma että pakkanen kiristyy. Linnut siirtyvät metsien suojiin ennen lumimyrskyjen tuloa ja palaavat heti kun ilma seestyy. Tosin haukatkin karkoittavat pikkulinnut pois pihoilta.

On olemassa käytännönläheisempikin syy lintujen ruokintaan, velvoitan sinitiaiset syömään kesän aikana ilmaantuvat tuhohyönteiset puutarhani puista ja pensaistani.

19.1.2015

Nurmijärven kunnan tiedoittaminen poikkeustilanteista

Kesällä tulee 52 vuotta siitä kun muutin Nurmijärvelle, viihtyen  täällä erittäin hyvin ja tunnen asuvani  kotikunnassani, enkä kaipaa takaisin synnyinseuduilleni Vihtiin enkä Karkkilaan. 

Olen saanut olla myöskin veronmaksajana tässä kunnassa koko työikäni ja nyt saan nauttia jo alun kahdeksatta vuotta eläkepäivistäni, tyytyväisenä ikäihmisenä.

Vaikka omaan positiivisen elämän asenteen niin en voi olla tyytyväinen aiihen miten kuntamme ilmoitteli joulunajan ja vuodenvaihteen poikkeavista palvelulaitostensa aukiolo ajoista. En kuitenkaan ota kantaa yleisemmin koska en ole kiinnostunut muista kuin niistä johon itse törmäilin.

Yhteiset asiat ja tarjolla olevat palvelut kiinnostavat kuitenkin "vanhaakin" niin että käyn lukaisemassa kunnan nettisivuja silloin tällöin ja  "lukumatkallani" havaitsin  mm. kunnan tiedoitteen poikkeavista terveyspalvelujen aukioloajoista. Siinä kerrottiin että omankylän terveysasema on jouluviikon suljettuna ja aukeaa vasta joskus loppiaisen jälkeen.

Asia kolahti koska muistin että reseptini vanhenee tammikuun ekapäivillä, siis uusinta lomaketta täyttämään ja päiväkävelylle terveysasemalle. Tiputin sähköisen reseptini uusintalomakkeen aseman seinässä olevaan laatikkoon, toivoen että ehtivät sen uusimaan ennen terveyasaseman sulkemista. Onneksi olen utelias, koskien yhteisiäkin asioita .

Jaoin kunnan tiedoitteen myöskin feisbookin sivuilla siksi että muillakin saattaa olla vastaavanlaisia juttuja hoidettavana. No "naamakirjassa" tuli heti palautetta että  jakamani tieto on väärä koska, lääkärien vastaanottoaikoja oli saatu jouluaatonaattoon saakka. Kävikin ilmi että kunnan julkaisussa oli virheellinen tieto,kylämme terveysasema sulki ovensa vasta  jouluaattona. 

Toinen tapaus sattui loppiaisaattona kun kirjastot olivat kokonaan kiinni.

Kirjastot ovat avoinna aattoina ja lauantaisin klo 10-14, näin kirjaatomme ilmoittaa,niin oletin maanantainakin olevan kun oli loppiaisen aatto. Lähestyin kirjaston ovea vaikka pari tyyppiä jo edelläni yritti vetää ovenkahvasta.
Samalla siihen ajoi taxi, kyydissään iäkkäämpi henkilö joka oli hukka reisustaan erittäin tuohtunut. Katsoimme yhdessä vielä oliko ovilla mitään tarkempaa syytä kirjaston kiinniolosta. Ei ollut. Harmitti hänen puolestaan niin paljon että päätin antaa asiasta palautetta kirjastolle.
Eräs uttavani oli myöskin käväissyt oman kylän kirjastossa ja jatkanut matkaa kirkonkylälle kun oli omalla autolla liikenteessä.  Siellä oli isompikin joukko tuohtuneita kirjastoasiakkaita, hekin olivat todenneet ettei ovilla ollut minkäänlaista lappua asiasta.

Annoin palautteeni kirjaston fb-sivuilla. Välittömästi sain ystävällisen vastauksen että käsittelevät asiaa palaverissaan. Seuraavana päivänä  vastaus korvattiin ilmoituksella että kiinnioloajat oli ilmoitettu etukäteen ja tieto oli ovillakin.

Turha asiaa on näin jälkikäteen pohdiskellä, en viitsinyt jatkaa asian tarkennusta, olkoon kun virkailija kerran sanoo.  Ihmettelen suuresti ettemme nähneet tietoa poikkeusajoista. Voihan ollakin ettemme vain huomanneet infoa mutta kenen onkaan aiheellista parantaa ilmoittelunsa näkyvyyttä niin että se tavoittaa kuntalaisetkin, kysyn vaan ?

Minulle jäi vaikutelma ettei meitä kuntalaisia pidetä missään arvossa vaikka virkakuntahan on meitä varten, palvelemassa meitä, veronmaksajia ja heidän palkkansa maksetaan meidän verorahoilla.

Me eläkäläiset kyllä ymmärrämme etteivät kunnan tiedottamisessa ilmenneet mokat liity vähäisessäkään määrin oman kylän terveysaseman eikä meidän oman kirjaston henkilökuntaan eikä saamaamme palveluihin kummassakaan paikassa, vaan mokat on tehty "pääkallonpaikalla".

Yleensä annan palautteen suoraan asianosaiselle virkailijalle kun on kunnan eri hallintokuntien asioista kyse, ja olen aina saanut asiallisen kohtelun ja vastauksen esillä olevaan asiaan. Niin teen jatkossakin, vaikkakin näin eläkeläiselle, omassa mökissä elelevälle mymmelille tulee niin harvoin asioitavia juttuja kunnan kanssa.

Onneksi juhlapyhät aattoineen ovat takana ja saamme nauttia arkiviikoista ja tulevasta keväästä, taittuuhan tänään; Heikin päivänä,  talvenselkä ja karhukin kääntää kylkeänsä.

Kevättä odotellen !

P.S. Yllä oleva kuva on kopioitu kunnan fb-sivuilta.


13.1.2015

Kompostorin talvihoito



Hyvin on onnistunut lämpökompostorin hoito yhden hengen taloudessakin. Minulle kertoi aivan tosissaan  ja varmana tietona eräs talousihminen, että ihanteellisin henkilömäärä olisi 4 hengen talous niin silloin kompostointi onnistuu yli talven. Kompostimassa vaatii huoltoa talvellakin että se säilyy sulana, sopivan ilmavana ja sopivan kosteana , säilyttäen lämpönsä sopivana  massan palamisprosessiin.


Pakkaskauden ja lumen vähyyden takia kompostorin lämpötila on laskenut +10 asteeseen, on aika tehdä huoltohommia. Ensiksi tyhjensin "massaa" noin 25 litraa, kannelliseen muovisaaviin, jonka säilytän ulkotilassa , autokatoksessa ,odottamassa puutarhakompostin sulamista, mihin laitan "massan" muhimaan mullaksi ja samalla se kiihdyttää puutarhajätteidenkin palamista.

Sekoitin ja pudotin "massan" alas, samalla lisäsin Biolanin talvikuiviketta joka on valmistettu kuituhampusta, havupuun kuoresta ja turpeesta. Kuivikkeeseen on lisätty rypsirouhetta, jonka sisältämä typpi ja energia tehostavat kompostorin toimintaa. Havupuun kuori pitää kompostimassan ilmana, mikä on toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kuituhamppu ja turve taas imevät itseensä kosteutta  sekä tasaavat kompostimassan kosteutta.

Biolan suosittelee käytettävän noin puolet biojätteen määrästä joka kerta kun viet jätettä kompostoriin. Kuivike on hyvä säilyttää kuivassa ja lämpimässä paikassa, näin se lämmintä kun se lisätään kompostoriin.

Kuivike säkissä on hyvät tuoteselosteet ja käyttöohjeet.

http://www.biolan.fi/suomi/ajankohtaista/uutuustuotteet/biolan-talvikuivike

Viime yönä oli satanut lunta jälleen 10 senttiä, joten nyt sain Lämpökompostorinkin puettua lumihameeseen. Lapioin lunta pöntön ympärille runsaasti, olen havainnut sen vaikuttavan tuntuvasti massan lämpötilaan. Lämpö sailyy paremmin pakkasellakin, muina vuosina olen käyttänyt kuumavesi kanisteria lämpöpatterina kun pakkanen on noussut -20 asteeseen.  Nyt kokeilenkin talvikuivikkeen vaikutusta kompostimassan lämpötilaan enkä hevillä laita vesikanisteria mutta seuraan kompostorin lämpömittaria ja toimin sen mukaan.

Tänään on päiväohjelmaan sisältynyt tarpeellinen määrä hyötyliikuntaa kun tein lumityöt omalla ja tyttärenkin pihalla, lämpökompostorin hoidon lisäksi. Kylläpä maistuikin kuuma lohikeitto maukkaalta, ulkotyöt lisäävät jo ennestäänkin hyviä ruokahaluja ja tuntui tuo tyyny houkuttelevan paäikkäreille. Mikäs on eläkeläisen köllähtää keskellä päivää sängylle, torkkupeiton alle ja nauttia.

Minulle riittää ihan pienet päikkärit, eli noin vartin verran olin unessa kun heräsin virkistyneenä kahvihampaan kolotukseen. Siispä soitin Sinille , jotta tulisi  päiväkaffe seuraksi.

Meillä kummallakin oli lainakirjat luettu niin seuraavaksi suuntasimme oman kylän kirjastoon, olin saanut kolme hyvää kirjaa jotka olin ennakkoon varaillut, niiden lisäksi löysin vielä pari kirjaa uutuuksien hyllystä, Sinikin sai haluamansa Enni Mustosen kirjat.
Varausmaksu oli noussut vuodenvaihteessa 80 sentistä 1 euroon, halpaa huviahan se on vieläkin. Virkailija antoi vielä varaukset vanhalla hinnalla. Oman kylän kirjastossa  saamme  aina  ja poikkeuksetta asian tuntevaa ja ystävällistä palvelua.

Päiväni jatkuu kirjoitellen ja lukien. Tästäkin päivästä tulee HYVÄ PÄIVÄ !

11.1.2015

Lumitöitä, pohdiskelua, saunan lämmitystä, luontokappaleiden seurantaa ja muuta mukaavaa, on viikonloppu


Lunta sataa ohuin hiutalein, tuuli tupruttelee lumet katoilta ja muodostelee kinoksia. On sunnuntai !

Eilen, lauantaina puhdistin lintulaudat ja annoin siivekkäille ystävilleni lisää siemeniä, muistin myöskin kolmen Kurren syttölaatikon täyttää pähkinöillä. Linnut ja oravat kertoivat käytöksellään että on tulossa talvinen lumimyrsky, sillä vauhdilla tyhjenivät syöttölaudat. Seuraillessani lintujen ja muidenkin luontokappaleiden puuhia olen oppinut lukemaan heidän liikkeistään aika hyvin sääennusteet tuleville päiville.

Sää oli lauhaa joten päätin lämmittää pihasaunan. Saunatontut palkitsivat lämmittäjänsä pehmoisin mutta samalla kipakoin löylyin. Itse saunan lämmittäminen puilla on jo hauskaa puuhastelua keskellä talvea vaikkakin  se lisää ylimääräistä hommaakin kun täytyy katkaista vedet etteivät putket jäädy. Pitää avata hanat ja sulkea ne kellarista, se tettää edestakais juoksua saunapolulla kun täytyy huolehtia että putki tyhjenee kunnolla. Vesipataan voi jättää veden koska saunarakennus pitää sen verran lämmön tallessa ettei siinä vesi jäädy lämmitys kertojen välillä.

Iltapäivän hämärässä käytiin Sinin kanssa viemässä kynttilät haudoille, nyt jo voimme naureskellakin kun ei enään ikävä ole aivan käsillä kosketeltavaa, niinpä lausahdimme lähtiessämme  että nyt voivat pojatkin pitää viikonloppupileensä kun on valot kaikilla haudoilla. Ikävä on kuitenkin aina läsnä.

Olin viikolla tallentanut tv-sarjan "Kuudes aisti" kaksi jaksoa, katsoin ne paremman puutteessa kun ei enään tv:stä tule saksalaisia poliisisarjoja, joista pidin aikoinaan paljonkin ne kuuluivat Matin ja minun lauantai-iltaamme.

Sunnuntaiaamuun heräilin hyvin nukkuneena ja pitkäänkin vielä, piti koirakin ulkoiluttaa ennen aamukahvin keittoa. Oli satanut lunta, varmaankin joku 15 senttiä ja sitä oli aivan kinoksittain. Siispä lenkki olikin se lyhennetty versio kun lumikolakin jo vikisi tanssiparttnerinsa perään.
Sopivasti traktorikin vasta availi katuosuuksia joten se jätti karhe pihaliittymässäkin säästyi tallaajilta ja ehdin kolani kanssa siirtämään sen penkasta alas. Onneksi on tilava piha ja lumitöillekin sopivasta "kaatoa" pihassa niin että kolalla on aina alamäkeä. Aika sopivasti olikin lunta tullut ja sain sopivan rasittavaa hyötyliikuntaa lumitöitä tehdessäni. Tälle päivälle ei tarvitsekaan muuta kuin hiukan "selättimen" kanssa selälle voimaliikuntaa ja ne tuiki tarpeelliset venytykset.

Lopultakin ehdin aamukahvin keittoon, laitoinkin samalla aamiaiseksi ohrahiutalepuuron  www.riihipuoti.fi  vesihaudekattilaan hautumaan.  Riihipuodin tuotteet ovat kaikista viljatuotteista  parhaan makuisia, en enään käytä lainkaan muitten valmistajien hutaleitakaan. Tilaan tuotteet suoraan heiltä, postin tuomina, suoraan myllystä!
Kylläpä kahvi maistuikin aromikkaalta, välillä pihakurren touhuja siinä samalla seuraillen.

Kiitollisuus kaikesta saamastani hyvästä elämässäni tuntuu voimallisesti päällimmäisenä. Taaskin tein ison pihan koko lumityön kerralla kokonaan, eikä se tuntunut missään. Olen saanut olla terveenä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsenkin. Terveys niistä arvokkain.

Ihmetyttää fb-n sivuja lueskellessani miten sairaita työikäiset naiset ovatkaan. Jotkut heistä ovat aina jollakin  "saikulla" tai vastaanotilla, kokeissa. Onkohan osa sitä LUULOTAUTIA, jota monikin potee kun ei pääse tarpeeksi muutoin "pätemään". Harmittavaa on lukea kitinää pienistä vioista kun on kuitenkin joukossamme vakavastikin sairastuneita ja he eivät fb:ssä valita. 
Toisaalta nuo valittajien saikkulaisten  sairaudet ovat itse hankittuja. Tulee mieleen sanonta: Sitä olet mitä syöt! Kyllä ne ylenpalttiset "mässäilyt" ja "naukkailut" tuntuvat terveydentilassakin ja täytyyhän niiden vaikuttaakin jo kalleutensakin takia. Tuleekohan saikkulaisten mieleen koskaan kuinka kalliiksi sairastelava työntekijä/virkahenkilö tulee työnantajalleen tai veronmaksajille.

Onneksi itse saankin nauttia elämäni parhainta aikaa, elämää vaan itselleni, ilman rasittavia velvoitteita ja aikatauluja. Toivottavasti saankin viettää eläkepäiviäni terveenä. Terveys on niin kallisarvoinen asia etten sitä tahallisesti pilaisi syömällä, juomalla enkä savutellen.

9.1.2015

Tervehdyskäynnillä entisen työtoverin luona ja povausta kolmelle polvelle


Olen kokenut huonoa omaatuntoa, viime lauantaista lähtien kun huomioin vastaamattomissa puhelutiedoissani entisen työtoverini ja hyvän ystäväni soittaneen, juuri sillä aikaa kun olin saunassa.
Kaiken lisäksi pari päivää myöhemmin, törmäilin kaupan ovella hänen poikaansa enkä siinä tohinassa ehtinyt edes lähettää terveisiä.

Istuimme kahvipöydässä kolmisin; nuorin tyttäreni ja nänen nuorempi tyttärensä, siis kaiken kaikkiaan naisia kolmessa polvessa. Siinä jutustellessamme kävi ilmi ettei meistä kellään ollut kuluvalle päivälle mitään sovittua menoa, niin mieleeni pompahti tarve käydä tervehdyskäynnillä entisen työtoverini ja ystäväni luona, naapuri kylässä. Esitin päivän piristeeksi käyntiä povarin luona. Tytöt eivät aluksi yhtään innostuneet vaan sanoivat että mennään vaan mutta sitten ei povauksia, lupaatko? No tietenkin tulin luvanneeksi koska minua halutti saada autokyyti ovelta ovelle, menopaluu. Päätimmekin lähteä heti. Ensin kukkakauppaan ja sitten kahvipaketin ostoon, tuliaisiksi.

En soittanut ystävälleni tulostamme etukäteen koska tiesin hänen olevan aina kotosalla, mutta pihalle tultuamma soitin hänelle, että tuutkos ulos tupakkatauolle. Yllätyskäynti onnistui täydellisesti.

Hän ilostui tulostamme niin ettei kahvinkeitostakaan meinannut tulla mitään. Kuulumiset vaihdettuamme hän otti povauskortit esille vaikka emme mitenkään pyytäneet emmekä olleet edes vihjanneet sanallakaan ennustuksista. Siinä sitten unohtui keitetty kahvikin pannuun juomatta. Niin meitä kaikkia omalla povausvuorolla jännitti mitä ne kortit näyttävätkään itsekullekin. 

Kortit näyttivät ihan mukavi"juttuja" tulevaksi meille kaikille kolmelle, eikä kenellekään jäänyt pahaa mieltä eikä mikään asia "kiusaamaan" jälkeenkään  päin kun juttelimme kortin kertomista jutuista. Hauskaa hupiahan se olikin ja tärkeintä käynnissämme hänen luonaan oli tuoda hänelle vaihtelua melko yksinäisiin päiviinsä.

Ystäväni on koko ikänsä ennustanut korteista, hän on saanut siihen opin naapurissaan asuvalta vanhalta mummolta. Useinkin hänen ennustuksensa pitivätkin paikkansa kun hän katsoi korteilla meille työtovereille tulevia tapahtumia elämissämme.

Itse en oikeasti usko millin vertaa tähän povaukseen enkä muihinkaan ennustuksiin enkä horoskooppeihin mutta porukassa se on kyllä viihdyttävää ja hiljaisimmatkin ihmiset avautuvat puhumaan omista asioistaan; iloista ja murheistaan. 

Mieltäni jäi vaivaamaan ystäväni yleiskunnon heikentyminen kun sen huomasi ilman kysymättäkin , liikkeistä ja ulkoisesta olemuksesta. Pudotetut ylimääräiset kilot olivat tulleet tuplaten takaisin ja liikkuminen oli hankalaa. Jäin pohtimaan sitäkin miten hän jaksaa huolehtia huushollistaan, siivouksista ja lumitöistä, eikä varmaan pysty yhtään edes harkitsemaankaan  pienen kävelylenkin tekoa päivittäin, tai muutamaa tehohasta jumppa ja venytysliikettä sisätiloissa.

Jos ei aina muistakaan olla kiitollinen omasta terveydentilastaan niin tälläkin tapaamisella oli se vaikutus että lähetin kiitokset yläkerranherralle. Kohdatessamme ihmisen joka on enemmän tai vähemmän liikuntarajoitteinen niin silloin viimeistään huomaa tuntevansa kiitollisuutta luojalta saamastaan terveyden lahjasta, yleensä sitä pitää aivan kuin asiaan kuuluvana luontaisetuna. Vammainen tai sairastunut lähimmäisemme herättää meidät tajuamaan kuinka suuri luojan lahja elämässämme on terveytemme.

2.1.2015

Muistelut 4. "Karille ajo" lomarannassa

Lomarannassa elettiin 70-luvun loppua, taloudellinen tilanne oli jotakuinkin saman kaltainen kun nykypäivänäkin, niin maanlaajuisesti kuin valtakunnallisestikin vertaillen.

Päivät kuluivat rutiinilla, lomanviettäjiä tuli välittömästi kotiutuvien lomalaisten tilalle. Naapurina oleva opistokin oli käyttänyt Lomarannan majoitushuoneita ihan kiitettävästi kurssilaistensa majoitukseen.

Mari-emäntäkin oli ehtinyt täydentää alan koulusta suorittaen Markkinointi-instituutissa kaupallisen perustutkinnon ja heti perään Kauppateknikon tutkinnon. 

Markkinoinnin salat avautuivat Marille joka oli ainoastaan keskittynyt ruokatalouden hoitoon. Opiskelukärpäsen pistoksesta kai johtui että hän hakeutui Hotelli-ja ravintolaopistoon työnjohdolliselle hotelli-ja ravintolaemäntä -kurssille. 

Nyt vasta Mari-emäntä tunsi oman pätevyytensä lisääntyneen tarvetta vastaavaksi, varsinkin lomarannan markkinointi askarrutti koko henkilökuntaa  kun ei lomarannasta ollut infoa missään matkailu alan julkaisussa. Ehkä asiaan vaikutti myöskin lomatoimintaan avustuksia jakavalla yhteisöllä ettei lomarantaa markkinoitu näkyvämmin.

Kuitenkin saimme antaa pienen ilmoituksen tulevasta yleisötapahtumasta paikallisen lehden sivuilla ja toimittajakin teki mukavan jutun tapahtumasta.

Kevät kuiskaili jo  mahdollisesta tulostaan kun lomarannan ovella olikin pari poliisimiestä tavallista totisemmilla naamoilla kysellen lomarannan elinkeinoluvasta. Siitä käytiin keskustelut kahvikupin äärellä, virkavalta kertoi faktat asiasta todeten samalla että Mari-emäntäkin osallistuu rikolliseen toimintaan kun ei ole voimassa olevaa elinkeino lupaa. Mari perusteli omaa osuuttaan sillä ettei ollut emännän toimeen valinta hetkellä ammatillisesti tarpeeksi pätevä, eikä näin ollen ymmärtänyt kysyä Rouva puheenjohtajalta ( kuva yllä) lomarannan toimintaan vaadittavaa elinkeinolupaa. Asia oli tosin käynyt mielessä opiskelun yhteydessä, joutuen kuitenkin tulevien projektien mappiin.
Mari-emäntä lupautui viemään asian johtokunnalle ja toimittavan lupaan vaadittavat asiakirjat ja -paperit nimismiehen kansliaan sovittuun päivään mennessä, joten poliisimiehet poistuivat työhönsä tyytyväisinä  kertoen että heille oli asia tullut aivan kuin vahingossa mieleen paikallislehden jutusta ja päättivät  näin tarkistaa asian.

Hyvin nopeasti olivat paprut kasassa, vain Rouva puheenjohtajan allekirjoitus puuttui elinkeinolupa hakemuksesta. Mutta siihen se asia sitten tyssäsikin. Rouva ilmaisi mielipiteensä hyvin hänelle ominaisella tyylillään ettei mitään lupia tarvita kun ei ole tarvittu niitä tähänkään asti eli neljään kymmeneen vuoteenkaan. Se siitä sitten.

Mari-emäntä oli velvollinen ilmoittamaan Rouvan päätöksestä asiaa tutkivalle poliisille, niinpä virkavalta saapuivat uudelleen jututtamaan Mari parkaa, lohdutellen että kyllä tästä selviydytään koska  olivat tulleet siihen tulokseen että Mari-emäntä oli tietämättään osallistunut rikolliseen toimintaan, jota se lomarannassa oli, koska ravitsemus- ja majoitustointa on luvanvaraista toimintaa.
Poliisit pyysivät johtokunnan rouva puheenjohtajan ja muidenkin johtokunnan jäsenten nimet ja osoitteet jotka tunnollisena oikeudentajuisena ihmisenä Mari-emäntä luovutti virkavallalle.

Samalla emännälle oli päivän selvää ettei voi jatkaa rikollista toimintaa harjoittavassa työpaikassa.
Rikosrekisterin omaava emäntä ei tulisi tulevaisuudessa saamaan mieleistään työpaikkaa eikä voisi saada elinkeinolupaa toiminnalleen jos aikoo perustaa vaikka oman kahvilan tai ravintolan.
Niinpä Mari- emäntä lähetti hakemukset uuteen toimeen , vastavalmistuneeseen sosiaalitoimen
leirikeskukseen, jonne haettiin emäntää.

Elinkeinolupa asia eteni omaan tahtiinsa, Mari- emännälle ei tullut asiasta syytettä eikä haastettu käräjille. Hänet hyväksyttiin uuteen toimeensa joten hän joutui vasten tahtoaan sanoutumaan irti työtehtävistä joita olisi mielellään jatkanut mutta Rouva puheenjohtajan jyrkkä asenne lupa-asiaan pakotti Marinkin vaihtamaan työnantajaa vasten tahtoaan.

Tämä konflikti taisi olla ainut laatuinen lomarannan historiassa, helpommin olisi tilanteesta kaikki asianosaiset selvinneet jos osapuolet olisivat omanneet avoimemman ja tiedonhaluisemman asenteen, selvitettävään uuteen tilanteeseen. Mutta ehkä päämäärät ja tulevaisuuden suunnitelmat olivat eri osapuolilla niin kaukana toisistaan että ei tuloksellista  neuvotteluyhteyttä syntynyt. Vai oliko Rouva puheenjohtajalla yliluonnolliset tuntemukset viedä tahtonsa läpi, vaikka vastapuolella olivat voimassa olevat lakisäädökset jotka edellyttivät heitä toimimaan niin kuin toimivat.
Todellinen lomarannan "karille ajo" !

1.1.2015

Thundershirt-paita koirille

Uudenvuoden "paukuttelut" eivät vaikuttaneet mitenkään voimakkaasti Vili-koiran psyykkeen. Siis Thundershirt-paidasta oli apua, eikä lääkkeitä tarvittu.

SUOSITTELEN!

Laitoin Vilille manttelin noin puoli kuuden tienoissa, kun ensimmäiset paukuttelut alkoivat, sitä ennen kävimme puutarhassa tarpeillamme. Aluksi Vili oli hiukan rauhaton, huosotteli ja kuunteli ääniä kun laskin sälekaihtimet alas estämään valoilmiöiden näkymisen.

Sini käväisi iltakaffeilla ja Vili olisi  halunnut lähteä hänen mukaansa ulos, mutta rauhoittui heti kun jäätiin kaksin ja asettui vakio tuoliinsa makuulle, tarkkaillen kuitenkin ulkoa tulevia ääniä.

Koko ilta sujui tosi rauhallisesti makuulla ollen, korvat höröllä mutta ei ilmennyt huosotusta ja sykekin pysyi koko illan normaalina.

Yöllä noin yhden aikoihin käväistiin vielä iltapissillä ilman manttelia, eikä naapurin pikkupaukut häirinneet lainkaan "toimitusta".

Illasta selvittiin tosi hienosti ja voinkin antaa täydet pisteet tuotteelle, se täytti kaikki lupaamansa ominaisuudet.