25.6.2017

Juhannuksen viettoa laiskotellen

 Juhannus on tämän illan jälkeen taas vietetty....
 kukkivista pensaista nauttien......
 laikkuköynnöskin on kuin kukkiva pensas, valkoiset  lehdet loistavat.....

Tähän asti kesä on kululunut piha ja puutarhatouhuissa, kun ilmojen lämmetessä tuli kiire saada kylvöt ja istutukset ajan  tasalle. Nyt kaikki ovat hyvässä kasvussa ja voi vain nauttia kukkien loistosta ja ihanista tuoksuista.
Juhannusruusukin on tänä kesänä kukassa oikeaan aikaan, eli juhannuksena, yleensä sen kukinta on jo jussina ohi.
Lempikukkani on aina ollut valkolehdokki, jo lapsuuden juhannukseen kuuluivat lehdokit tuoksuineen. Tiedän että se on rauhoitettu kasvi mutta siitä huolimatta poimin lenkkipolkuni varrelta muutaman kukkavanan maljakkooni, nauttien sen hurmaavasta tuoksusta.

Jätin kaikki turhat hössötykset ja valmistelut juhannusviikolla tekemättä, suunnittelin viettäväni täydellistä löhöviikonloppua ja se onnistui.
Nautin suuresti kesän juhlienjuhlasta eniten omasta rauhasta ja joutenolosta. Johtunee entisestä työstäni jotka ruuhkautuivat aina juhlapyhinä niin nyt osaa nauttia omasta ajasta täysillä. En kuitenkaan saanut ihan yksikseni olla, tietysti lähipiirini käväisivät kanssani grillailemassa ja nokipannukahvista nauttimassa. 
Viileä sääkin hillitsi omalta osaltaan "menohaluja", ei tehnyt mieli lähteä edes mökille, puhumattakaan Sääksin juhannusjuhlille. 
Vahtikoira Vili täytti 11 vuotta, syntymäpäivä kului isoa luuta kalutessa. Sovimme koirani kanssa hyvin samaan huusholliin koska molemmat olemme mukavuuden haluisia ja vanhemmiten melko laiskojakin. Kumpaakaan ei haittaa vaikka joskus lenkki jätetään suunniteltua lyhyemmäksi, varsinkin sateisella säällä, Vili ei halua kastella upeaa turkkiaan.

Viileä sää raekuuroineen  on vähentänyt espanjansiruetanan määriä huomattavasti entisiin kesiin verraten, että täytyy todeta  edes yksi hyödyllinen asia, joka johtuu kylmästä alku kesästä. Pehmeälehtiset taimet ehtivät hyvään kasvuun, eivätkä kelpaa enään etanoiden herkuiksi. 

4.6.2017

Kivimuurille Herttavuorenkilpiä

Vuorenkilpi on kasvuolosuhteistaan vaatimaton mutta kukkiessaan kaunis perenna.  Sitä kasvaa itäaasiassa aivan luonnonvaraisena.  Sen lehdetkin ovat kiiltävän kauniita, ikivihreitä ja hyvin maata peittäviä. 
Valitsin perennoista juuri vuorenkilven, miettiessäni matalan kivikkomuurin päälle uutta kasvia, sen vaatimattomuuden ja kauniin kukinnon vuoksi.
Vuosi sitten kivikon kukkaryhmä näytti melko surkealta, heinää oli kasvanut runsaasti, enkä saanut sitä kitkemällä hallintaan. Muutama vuosi sitten nostin perennat ylös maasta, puhdistin juuriston heinistä ja istutin perennat uudelleen mutta tulos oli seuraavina vuosina vaan hullumpi, heinät lisääntyivät ja sammalleimut vähenivät.
Tein radikaalin päätöksen tuhota tehokkaasti koko ryhmä ja uudet kasvit tilalle. Peitin alueen pressulla ja jätin "heinät hautumaan" vuodeksi....
seuraavana keväänä tulos oli ylläolevan näköinen; kaikki kuolleet.....
oli helppo kääntä pinta talikolla ja postaa lakastuneet heinät, kivikkokukat ja juuristot kompostin ruuaksi. Hiukan tuhkaa ja biolannoitetta multaan, niin istutus sai alkaa.
Pienet sirpakat taimet "melkein rivissä", on istutettu.
Pelastin vain muutaman alun vanhoista sammalleimusta, istuttaen ne ihan kivien päälle, että kitkeminen on helpompaa ja heinät pysyvät hallinnassa.
 kivien väleihin muutama mehitähti...
 pieni suikeroalpikin ponnistaa kivenraosta...
 kivimuurin juurelle harmaata ja purppuraa....
Tämän kevään "muutosprojekti" on valmis.

Viime viikolla on saatu rajut raekuurot niskaamme, sää on ollut poikkeuksellisen kylmää ja kaikki kasvu on ainakin kolme viikkoa myöhässä. Papuja ja herneitä ei ole vielä voinut kylvää kasvimaalle, eikä ahkeraliisojakaan ole voinut vielä istuttaa pohjoisrappuselle. kylmyyden takia.

Kevät on kuitenkin kevät ja pukeutua voi aina säiden mukaan. Itse olen ollut pihahommissa päivittäin koska puuhastelut eivät minun pihallani lopu tekemällä. Nautin vaan niin suuresti ulkohommista ja käsillä tekemisestä etten pysy sisähommissa muulloin kuin syksyn ja talven pimeinä aikoina.

28.5.2017

Japaninmagnolia Vanha rouva


Magnolia kobus 'Vanha rouva' kukkii Peter Tigerstedtin syntymäkodin pihalla
Vihdoinkin rohkenin hankkia omaan pihaani magnolian. Olen hiukan epäröinyt sen talven kestävyyttä ja siirtänyt päätöstäni aina vuodella eteenpäin, miettien entäs jos talvipakkaset palelluttavat se jo eka vuonna ja taimen hankinta menee hukkaan. 

Vanha rouva on selvinyt talvien tuiverruksissa  jo 50 vuotta, Mustilan kartanon pihapiirissä, joten huoleni on varmaan aiheetonta.
Tein tilauksen Mustilan verkkokaupasta ja Matkahuollon kotiinkuljetuksella. Taimen toimitus oli yllättävän nopeaa ja vaivatonta, jo parin päivän kuluttua lähetys oli pihallani.
Kasvi oli hyvin pakattu, sopivan kostea, eika pienintäkään kuljetusvauriota. Lähetyksen mukana ollut hauska kirje ilahdutti vielä tuplasti pakkauksen avaajan 😊
Vanhalla rouvalla hyvät juuret
Olin jo etukäteen valmistellut istutusta, kaivamalla reilunkokoisen kuopan. Sekoitin istutumullaksi kompostimultaa ja turvetta, kastelin paikan reilusti etukäteen, täyttämällä kuopan vedellä. 
Vanha rouva "istahti" kunniapaikalleen ja sai reilusti hyvää multaa ympärilleen. 

Valitsin istutus paikaksi tuulensuojaisen, aurinkoisen ja keskiravinteisen paikan. Nurmikko on hiukan viettävä, joten mullan pinta täytynee ennen talven tuloa tarkistaa ettei  kasvi jää "kuopalle", eikä sen vuoksi kerää ylimääräistä vettä jäätymään, Tosin maa on humus voittoinen ja vettä läpäisevää, ei siis savimaata. Paikka on "etupihalla" , ei kuitenkaan  sen juurilla kuljeskella eikä sen lähelle tule talvella katolta leikä kolattua lunta.
Magnolia vaatii tasakostean kasvupaikan joten sen pitäisi viihtyä senkin puolesta pihallani, voinhan antaa kuivina kesinä sille hiukan syväkastelua, "kastelutikullani". 
Kasvu olosuhteiden pitäisi olla tälle koristepensaiden "kuningattarelle" otollinen. 

Istutus  ajankohta on Vanhalle rouvalle juhlavuosi, täytinhän itse 75 vuotta ja Suomi juhlii itsenäisyyden 100-vuotista taivaltaan,  sekä  kansan rakastama Manu-presidenttimme siirtyi keskuudestamme taivaallisiin puutarhoihin.




17.5.2017

Pelargoniat kesälaitumille ja siileille ruokaa

 Kellaritiloissa  talvehtineet pelargoniat pääsivät vihdoinkin ulos totuttelemaan tuulen tuiverrukseen ja auringon paahteeseen. Aluksi saavat olla suojaisessa paikassa ja sellaiseen sopii autokatos vallan hyvin. Toivotaan että öisin ei mittari laske enään alle nollan.
 Autokatos on  nykyään monen moisessa käytössä, vähiten siellä autoa pidetään. Katoksessa kuivuvat vasta pestyt riepumatot ja viime kesänä pilkotut saunapuut. Se on kukkamultien ja lannoitteiden säilytystila ja pyörävaja. Yhdessä nurkassa ovat järjestyksessä talikot, lapiot ja haravat
 Lemmikki pelakuuni, siemenestä kylvetty.
 Kevät on varmaan pariviikkoa myöhässä. Kasvimaa odottaa kylvöjä. Maa on lannoitettu ja siihen on lisätty hiukan taas kompostimultaakin. Etanasuojina toimivat reunanauhat on sivelty koivutervalla.
Harson alla suojassa ovat daalian juurakot, jotka talvehtivat myöskin onnistuneesti viileässä kellaritilassa. Juurakot ovat yli 30 vanhoja, enkä esikasvata niitä, vaan istutan suoraan kasvupaikalleen.
 Kylmien ilmojen ja pakkasöiden vuoksi ei siilit varmaan löydä tarpeeksi ruokaa, joten aloitin  välittömästi niiden ruokinnan kun ensimmäisestä silli yksilöstä tehtiin näköhavainto.
 Liotan kissanruokaa ja tarjoilen sen valurautaisesta paistinpannusta. 
 Pannu pysyy paikallaan evätkä isot linnutkaan pysty sitä kuljetamaan. Siili kuvat on otettu öiseen aikaan. Heille on myöskin ihan oma vesiastia, jossa on tarjolla puhdasta vettä.
Vahtikoirani Vili on mukana pihapuuhasteluissani ja aina valppaana seuraten ohikulkevaa liikennettä, ilmoittaen välittömästi jos tontille ilmaantuu ylimääräisiä kulkijoita. Kummasti se on harventanut uskontokauppiaiden tuputuskäyntejä ja remonttifirmojen  esittelyintoisten pojakloppien visiittejä. Vili on viisas koira ja se tunnistaa  emäntänsä mieleiset vieraatkin, valikoivalla maullaan.

Oraville tarkoitetut syöttölaudat oli pakko ottaa pois käytöstä koska kaikissa lintupöntöäissä on tiaisia asumassa. Lintujen pesintäkausi on hyvä rauhoittaa oravilta, koska niiden ilmestyttyä pihapiiriin tiaiset hermostuvat välittömästi. Jatkan oravien ruokkimista myöhemmin kesällä taas uudelleen.

Tänään heittelin taas perinteisesti kanankakkarakeita puutarhaan, kyllä naapuritkin saavat lannoitus päivästä oman osansa kun haistelevat p....n hajua koko illan. Toivon että kevätsade kostuttaa maan ja lannoitteet imeytyvät kasvien ravinnoiksi, hajukin häviää sateen myötä. Myöskin ruusuryhmät saivat omaa lannoitettaan, samoin marjapensaille ja hedelmäpuille olivat omat lannoitteensa. 

Vielä pitää malttaa odottaa viikon verran, että syntyy uusi kuu, jolloin taas voin jatkaa istutus hommia, kylvöjä ja perennojen jakamista. Siitä lähtee rajuun kasvun vauhtiin tämänkin "puutarhurin" perennat ja hyötykasvit, toivon mukaan.




30.4.2017

Kurren pihapuuhasteluja

 Piha Kurren ruokahetki...
 kävyn siemenet on syöty....
 mitähän seuraavaksi....
 janokin yllätti, uskaltaisikohan tuosta  hiukan hörpätä ?
Kurrelle maistui suihkulähteen vesi.

Seuraavan päivän aamuna heräilin vapunaaton tunnelmiin, mutta katsoessani ikkunasta ulos, näky ei ollut perinteisen vapunaaton maisemakuvan mukainen. Maassa oli muutama sentti lunta. 
Linnuille oli pakko viedä vielä siemeniä ruuaksi, eiväthän ne löydä luonnosta mitaan ravintoa, lumivaippa oli sen verran paksu ja kylmä sää vielä vähentää ruuan saantia.

Lumessa näkyivat jälleen lukuisat rusakon ja metsäkauriiden jäljet, kun olivat etsineet puutarhastani syötävää. Kauriin jäljistä päätellen se oli käynyt myöskin juomassa pienen suihkulähteen vettä, kun oli aterioinut lintulaudan alustalla, syöden siementen jämiä.

Viileästä huhtikuusta johtuen olen seuraillut pihan eläimiä aiempaa enemmän ja tuntuu että pihapiiristäni on muodostunut melkoinen "eläintarha". 

Toivottavasti sää lämpenee ja sipulikukatkin heräisivät kukoistamaan, nyt ne ovat jääneet nuppuvaiheeseen jotka törröttävät lumessa, välillä saavat rankat raekuurot niskaansa. Aurinko pilkahtaa vain harvoin ja lyhyeksi ajaksi joka ei vielä saa nuppuja aukenemaan.
Toukokuun ensimmäiselle viikolle sääennusteet lupaavat jo lämpimämpiä säitä.

27.4.2017

Metsäkauris kukkavarkaissa

 Metsäkauris on kaunis eläin.....
 kaunis katsella, mutta....
 ehtii syömään pienessä hetkessä monen tulppaanin lehdet.....
 onkohan lumisade ajanut eläimen ruuan hakuun pihapiiriin....
 eihän kukaan näe minua.....
vielä yksi suullinen, ja sitten seuraavalle pihalle .....

Päivittäisellä pihakierroksellani totesin melkein kaikki tulppaanit syödyiksi.  Varmaankin yön aikana oli käynyt myös viiden kauriin ryhmä salaattiaterialla. Saas nähdä tuleeko näistä jämistä vielä kukkivia tänä keväänä. Koskaan aiemmin eivät kauriit ole näin runsaasti syöneet sipukukkia keväisin. Onkohan niiden kanta jotenkin lisääntynyt, kun tuntuu että niihin törmäilee päivittäin, lenkkeillessäni lähi maastossa ja asuinalueellani.
Niillä ei taida olla luontaisia vihollisia luonnossa, jotka vähentäisivät moisia ahmatteja. 

Kaikesta hulimatta, onneksi muut sipulikukat eivät kelpaa eläinten syötäviksi ja niitä on pihallani tulppaaneja runsaammin, joten nautin kukkarunsaudesta niinä hetkinä kun aurinko suostuu luomaan säteitään kukkaryhmieni suuntaan, avaen nupullaan olevat kukat täyteen loistoonsa.


16.4.2017

Talventähti ja krookukset

 Talventähti tuo pihalleni kevään.... ensimmäiset kukat niissäkin ovat niin kauniita 👍 
En nykyään seuraa kevään ensimmäisiä leskenlehden kukkia lainkaan, kun paljon aikaisemmin omalla pihalla aloittavat talventähdet kukintansa.
 Krookuksia .....
 erivärisinä ....
ja eri kokoisina.....
 ikivanha lajike on aikaisin ja ahkerin kukkija...
 vanha lajike tämäkin...
uudempi lajike on tosi kaunis läheltä katsoen.... 
Talvehtineet pelargoniatkin aloittelevat kukintansa ja tekevät jo runsaasti nuppuja. 

Kevät säät ovat olleet yllättävän koleat ja lunta tupruttelee vähän väliä, sulaen kuitenkin välittömästi maahan osuessaan.  Sipulikukatkin pysyvät supussa ja avautuvat varovasti hetkeksi, kun auringon säteet hiukankin niitä lämmittävät. 

Talven jälkeen juuri ensimmäiset sipulikukkien kukinnot ovat vuoden ihastuttavimmat kukkijat. Koleasta säästä huolimatta, kuljeskelen "nenä maassa" tutkien päivittäin mullasta pilkistäviä uusia kukannuppuja, villapipo päässä ja kintaat kädessä. 💙

Koleiden säiden takia olen jatkanut lintujen ruokintaa, että peipposet ja punarinnat selviävät takatalven koettelemuksista, kesän riemuksi. Molempien viserrys on mahtavaa musiikkia korvilleni. Tuntuu että punarinta-kanta on lisääntynyt huomattavasti, kun niitä on useampi pariskunta lintulaudan alla, siemeniä noutamassa ja naamakirjakin pullistelee ihmisten punarinta-kuvista. 

Siiri-siilikin on herännyt 💚 Aloitin sen ruokkimisen liotetuilla kissan naksuilla, hyvin onkin ruoka-annos yön aikana huvennut Siiri-siilin suihin 💛

Kevät on kiireisintä aikaa tällaiselle kukkien, luonnon ja eläinten ystävälle, yksinomaan ympäristön tarkkailuun menee päivittäin runsaasti aikaa, onneksi sitä on, mitä saa käyttää hyvällä omalla tunnolla ja voi pysähtyä seuraamaan tilanteita rauhassa kun niitä eteen ilmaantuu.💜