Kuunsirpin Pirate Prince "Vili" 21.6.2006-9.11.2017

 Vilin viimeinen kesä 

 Tarkka vahtikoira.....

 Kukahan sieltä tuleekaan ? 

 Vilin viimeinen viikko :( 

 tiputuksessa klinikalla...

Vili lopetti syömisen aivan yllättäen, joi kuitenkin normaalisti ja lähti aina iloisena lenkille. Lyhensin normaalin aamulenkin pituutta, koska huomasin Vilin hidastavan kulkuaan ja varmuuden vuoksi koska ei ollut saanut syötyä mitään, niin oletin voimien hiipuvan energian puutteesta.

Kutsuimme eläinlääkärin kotiin, ettei 11-vuotiaan papparan tarvinnut reissata ja ressata enempää, mahdollisten kipujensa lisäksi. Vili nesteytettiin ja verikokeet lähtivät tutkittaviksi eteenpäin. Seuraavana päivänä Vili lopetti juomisenkin, joten päätettiin lähteä kuvattavaksi klinikalle. Tutkimuksissa todettiin mahdollinen haimatulehtus mutta ei mitään, muuta poikkeavaa ilmennyt röntgenkuvissa. 
Aloitettiin antibioottilääkitys. Lääkkeiden anto olikin mahdotonta hellin keinoin, piti käyttää "pakkokeinoja" ja siitähän ei kukaan koira pidä. Yritimme myöskin syöttää Viliä pakolla, työntämällä soseutettua ruokaa ruiskulla suoraan suuhun. 
Käytettiin Viliä vielä kolmannen kerran nesteytettävänä klinikalla ja samalla otettiin uudet kokeet, röntgen, sekä tehtiin ultraäänitutkimuskin.
Tulehduslääkitystä hiukan vielä lisättiin ja jatkettiin hoitoja kotona. 

Vili oli Suvin ensimmäinen koira ja siksikin erittäin rakas hänelle ja meille kaikille. Viimeiset vuodet Vili on asustanut kanssani, viettämässä eläkepäiviään "mummolassa". Suvi kävi aamuin illoin antamassa lääkkeet. Minä yritin parhaani mukaan huolehtia ruuan antamisesta ruiskun avulla. Helppoja noi "pakkosyötöt"  eivät koirallekaan olleet, sen näki Vilin katseesta.

Keskustelimme eläinlääkäreiden kanssa mahdollisista Vilin  selviytymisennusteista, joita lääkärit eivät  meille antaneet. Olimmehan tehneet kaikkemmme Vilin auttamiseksi. Päätimme lopulta Suvin kanssa päästää Vili koitien taivaaseen. Päätös oli vaikea. Emmehän kuitenkaan voineet  varmasti tietää niitä koiran kärsimiä tuskia joita sairaus ehkä aiheutti, joten loppujen lopuksi oli helpotus antaa periksi ja pyytää eläinlääkäri antamaan vapauttavat pistokset Vilin vaivoihin.

Vili oli sairaana vain viikon, perusterve ja hyvä kuntoinen koira. Kaksi viikkoa aikaisemmin kuoli saman ikäinen kultainen noutaja samoihin oirein, tosin sairasti vain vuorokauden. Sairastuneita koiria on alueella useitakin, niin myöskin haimatulehduksia.  Aluella on myöskin useita ns "pelastettuja" koiria, eli ulkomailta tuotuja, "Viipurin koiria". Mielestäni alueella juuri nämä maamme rajojen ulkopuolelta tuodut, pelastetut koirat ovat saattaneet tuoda tullessaan jonkun virustaudin johon eivät antibiootit auta ja joka leviää lenkkipoluilla ulosteiden välityksellä. En näe mitään järkeä auttaa ja pelastaa ulkomailta eläimiä, niin kuin ei omassa maassanne olisi tarpeeksi pelastettavia koiria. Toiminnasta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. kuka takaa että koirat ovat tullessaan  terveitä, en luota moisiin terveystarkastuksiin, terveenpapereita saa rahalla ja rahasta on puutetta kyseisissä maissa, joista koiria tuodaan. Nyt varmasti mielipiteeni ärsyttää monia lukijoitani, saakin ärsyttää ja toivonkin aiheesta avointa ja rohkeaa keskustelua. Itse huomioin keskustelua somessa ja ajattelin että; "se koira älähti johon kalikka kilahti".

Viliä, niin viisasta koiraa on iso ikävä. Toista samanlaista emme varmaan koskaan löydä. Kuitenkin elämä jatkuu koirien kanssa,  Suvin kahdesta koirasta vanhempi, Velmu 6 v. on ollut seuranani ja huolehtinut lenkille lähdöistä. Tänään jäi Kelmi alias Ipa 3 v. yökylään. Huomiseksi olemme suunnitelleet yhteislenkkiä ja kisailuja vapaana metsäisillä poluilla.