24.1.2014

Kyttä 2.6.2007 - 23.1.2014

Paras kaverimme nukkui ikiuneen ja päästettiin koirien taivaaseen 23.01.2014.
Kyttä sairasti viime elokuusta lähtien epilepsiaa.
Nyt hauva ystävämme juoksentelee ilman kipuja ja kohtauksia tuolla jossain, pilvien yllä ....

21.1.2014

Altian lähteellä

(kuva : Arto Hägg Rajamäki)
Altian ( ent. Alko) tehtaan alueella on lähde jonka ympäristö oli ennen tehtaan henkilökunnan hoitamana,  viehättävän kaunis pieni puisto penkkeineen ja siltoineen. Siellä oli mukava istahtaa levähtämään kävelylenkin paluumatkalla.

Nyt jotkut tyypit ovat rikkoneen siltarakennelmat ja siihen on tarvinnut kyllä apuna käyttää kättä pitempää työkalua, nehän olivat vankka rakenteiset, myöskin roskikset on täytynyt rikkoa ja levitellä osat ympäriinsä... täytyy pienillä ihmisillä olla tosi paha olla kun pitää ryhtyä hajotus hommiin.

"Naamakirjassa" suunnitellaan talkooväen kokoamista ensi kevääksi kunnostamaan puisto taas siistiin kuntoon. Toivottavasti talkooporukassa on myöskin viherpeukaloita jotka eroittavat Alppiruusut ja Jasmiinit pajukoista, etteivät tuhoa niitä. Talkoot ideana on tosi hyvä juttu, sehän yhdistää kyläläisiä ja porukassa on aina kiva puuhastella. Tässäkin kohteessa näkyy heti oman käden jälki ja sehän jos mikä tuo itse kullekin onnistumisen iloa.

Ruusupenkkiä ei tosin enään saa minkäänmoisella tekohengityksellä virkoamaan, se on tukehtunut kokonaan rikkaruohojen hyökkäyksessä. Tosin entiselle paikalle voi perustaa uuden entistä ehomman ruusutarhan, jos vaan intoa riittää. Mikä estää kerjäämästä oman kunnan alueella toimivilta taimia myyviltä yrittäjiltä uudet taimet, istuttajia varmaan löytyy.

Lampi (lähde) olisi myöskin ryöpättävä koska siinä kasvillisuus valtaa pian koko lätäkön.

Kannatan talkoo ideaa ja saatan itsekin osallistua vaikka vaan katsomaan ettei kukaan pääse tuhoamaan koristekasveja, tietämättään tietenkin, eihän kukaan sitä tekisi tahallaan. Toivottavasti puuhamiehet saavat järjestelyt ja mahdolliset alueen haltijan luvat kuntoon että päästään talkoilee :)

13.1.2014

Puikot suihkien Nuutinpäivään

Aloitin jouluaattona neuleen joka valmistui viime perjantaina. 
Tein neuleesta hihattoman, koska aion pitää sitä pitkähihaisten puseroiden kanssa.
Sunnuntaina aloitin jo uuden puseron teon. Molemmat aion pitää itselläni.

Joulun rauhaan kuului mm neulominen, siinä sai ajatukset lentää muistoihin, taustalla soi radio....

Kiitollisin mielin muistelen elämääni taaksepäin, onneksi on ollut mahdollisuus olla työpaikassa, missä ei ollut kahta samanlaista päivää, eikä aamulla tiennyt mitä päivä tuo tullessaan. Nyt kun on aikaa hitaammalle päivärytmille niin on runsas muistojen arkku josta pulpahtaa mieleen paljon ihania asioita ja ihmisiä. 

Toisinaan ihmettelenkin miksi iäkkäät ihmiset valittavat yksinäisyyttään, itse en koe oloani  yksinäiseksi, yksin  ollessani, silloin annan ajatusten viivähtää menneissä ajoissa, muistellen kaikkea tapahtunutta. Onkohan niin että aika kultaa muistot, koska ei mieleeni palaa lainkaan ikäviä ja surullisia asioita, muistan vaan itselleni mieluisat muistot.

Tänään on Nuutin päivä, perinnetiedon mukaan nuuttina viedään joulu ulos. Niin minäkin sammutin sähkökynttilät ikkunoilta ja vein varastokomeroon vintille, odottelemaan seuraavaa joulua.
AURINKO PAISTAA pitkästä aikaa, nyt on pakko lähteä ylimääräiselle kävelylenkille kun on luntakin satanut 2 senttiä ja pakkasta on -10 astetta, siis sopiva ulkoilusää, eikun menoksi :)

9.1.2014

Pelargoniat kukkivat vielä kellarissakin

Ulkona kukkineista kesäkukista Pelargoniat kukkivat edelleen kellarin ikkunoilla. Olen kastellut niitä hyvin vähän, eli noin kerran kuussa tippa vettä.
Tosi vanhakin jaksaa kukkia ihan runsaasti, etualalla olevan punalehtisen yksilön lehtien väri on tosin haalistunut ja kukannuppuja on kuivunut. Kaikille ei kellari "majoitus"  kelpaakaan.
Puna lehtisellä sentään yksi nuppu aukeamassa.

Viimeisenä ulkona kukkineen pelakuun tila on erittäin heikko, ehkä ne syksyn sateet jättivät mullan liian märäksi... olen huomannut että pelakuut ovat herkkiä liika kastelulle lepoaikanaan.

Keräilin muistakin kellaritiloissa talvehtivista kukista kuihtuneet lehdet ja tarkistin niiden kastelu tarpeet. Kompostiin vietävää maatuvaa  ainesta tuli kokonainen ämpärillinen.
Sain tyttäreltä kukkivan Kielon, tuoksu on mieto mutta huumaava, muistuttaen kesän nautinnoista, kevättä kohti ollaan koko ajan menossa, talvi on taittunut, vaikka ei lunta olekaan vielä satanut.

7.1.2014

Pihan haravointia tammikuussa

En muista olisinko koskaan haravoinut sulaa pihaa tammikuussa, nyt tein sitä. Tihkusadetta tuli taivaalta lempeästi poskille ja lämpötila ulkona oli +5 astetta. Haravoin vaan etupihan hiekkakäytävän. Nurmikkoa en häiritse kun se on "talvilevossa".

Keräilin samalla ulkoilulla puista tippuneet oksatkin kompostiin ja ihmettelin miten meidän pihalla on niin runsaasti koivun oksia vaikka ei pihallamme olekaan koivuja. No syyllisethän ovat tietysti noi isot naapurien pihapuut..

Sama juttu noiden ilotulitusten roskat, yhtäkään rakettia ei ammuttu mutta roskia on nurmikolla, kerättäväksi asti. Perin kummallista?

Tein itseni yllättävän havainnon; olin unohtanut suojata Atsalea-pensaan rusakoilta, siispä verkkoa vaan puskan ympäri, ihmettelin miksi se ei ole kelvannut pupuille, jospa se on niin pahan makuista tai myrkylliset kukkanuput jotka olivatkin turvonneet mehevän näköisiksi, mutta eihän rusakoille kelpaa Alppiruusukaan....

Tänään oli virkistävä sää ulkoiluun, käväisin taas fillarilla kirjastossakin; vaihtamassa lainakirjat uuteen luettavaan, kelpaa taas kirjojen kanssa odotella Nukku-Mattia yökylään.

Nautin suuresti kun päästiin eroon pyhistä ja normaaliin arkirytmiin. Vaikkakin eläkeläisen arki on jatkuvaa pyhäpäivää, kun sen oikein oivaltaa, eikö?




5.1.2014

Perhe koolla

Eilen koko perhe oli taas yhtä aikaa koolla. Kuinka sattuikaan, unohdin käyttää kameraa... niin jäivät tilanne kuvat ottamatta.

Iltapäivä hurahti rattoisasti rupatellen , unohtamatta ruokailua ja kahvittelua.

Olin tehnyt hyvää pottumuusia oma kasvatetuista Carrera-perunoista, runsaasti voita ja punaista maitoa, tietenkin. Kokeilin uutta tapaa valmistaa Lohi, näin tv-kokki ohjelmasta kuinka Tomppa keitti mausteliemen ja kaatoi sen kiehuvana lohen päälle. Se sai kypsyä kannen alla, omia aikojaan, ollen noin 6 tunnin kuluttua syötävän kypsää. Se oli HYVÄÄ, siinä maistui lohen oikeat maut. Olin ostanut kalan www.auvisenkala.fi autosta, joten sen tuoreus oli taattu.
Meidän perheessä on kasvisruokaa syövä, kasvis/kalan syöjä ja muut ovatkin kaikkiruokaisia. Näin ollen laitan aina kasvi-, kala- ja liharuuan. Jälkkärinä oli mangorahkaa, kaikkien herkkua.

Yksi huono asia oli eilisessä päivässä, tuli syötyä liikaa.....on vieläkin ähky olotila, jota ei paljonkaan helpottanut aamuiset koiralenkit.
Sari, lapsosistani vanhin
Jari, keskimmäinen, vierellään kihlattunsa Katariina.
Lapsosista nuorin , Katja, vierellään edesmennyt miehensä Timo.
Kahdesta lapsenlapsesta vanhempi; Suvi
Nuorenpi lapsenlapsi; Sini.

On se vaan niin että lapset ja lapsenlapset ovat elämän suurimmat ja arvokkaimmat saavutukset.
Niiden rinnalla ei tunnu miltään; varallisuudet, mitalit, ammatit, tai yhteiskunnalliset  saavutukset.

Silloin viimeistään kun menettää puolisonsa oivaltaa tämän elämän arvojärjestyksen.
Siunattua Loppiaisen aikaa kaikille !