30.10.2015

Orgideat, ruostekukka ja tarhakriinumi

 Kuukausi sitten otettu kuva keittiön ikkunalla kukkivista orgideoista ja samat kukat ovat vieläkin loistossaan, viimeisetkin nuput ovat auenneet. 
 Ruostekukka ei  ehtinyt avata kukkiaan kesän aikana lainkaan mutta kun toin sen ruukussa huoneen lämpöön niin nuput lähtivät aukenemaan. Kukittuaan vien sen kellarin viileyteen talvehtimaan.
Tarhakriinumille kävi samoin, nuppu kehittyi vasta päästyään lämpimään. 
Puutarhassa kukat ovat melkein kaikki kuihtuneet ja varretkin niitetty puutarhakompostiin niin nyt huonekasvit ja sisäkukat tulevat korostettuun asemaan ja saavat hoitajaltaan kaiken huomion, palkiten emäntänsä kukkarunsaudellaan.

Kyllä on maailman kirjat olleet sekaisin tänä kesänä ! Keväällä oli kylmää niin etteivät daaliatkaan päässeet kasvun vauhtiin ja miekkaliljatkin juuri ja juuri ehtivät kukkimaan ennen ensimmäistä hallayötä. Nyt syksyllä omituisuus luonnossa jatkuu, ei tullut kunnon ruskaa kun puiden lehdet paleltuivat tummiksi, eivätkä edes tipu alas oksilta. Joidenkin puiden ja pensaiden lehdet ovat taas vielä aivan vihreitä. Tästä ilmiöstä seuraa erittäin pitkävetinen syyslehtien haravointi operaatio. 

Syystyöt puutarhassa alkavat olla hyvässä vaiheessa, kevätsipulit on maassa, puut ja pensaat suojattu rusakoilta ja peuroilta. Perunamaakin on käännetty sekä suurin osa haravoinnista on jo tehty. Vielä on suojattava ruusut ja muut talven arat kasvit ennen lumien tuloa. 

Lintujen talviruokinta on jo aloitettu, laudoilla käy runsaasti tirppoja nauttimassa auringonkukansiemeniä. Oraville on oma ruokintaautomaattinsa, siinä käy kolme tupsukorvaa vuorotellen pienet vatsansa täyttämässä. Päivääni piristää kummasti pieni hetki tarkkaillen lintujen ja oravien touhuja. Tästähän haaveilin useinkin kun työ häiritsi liiaksi harrastuksia, nyt on aikaa kaikelle, kiiret ovat  "mennen talven lumia".

Ei ole ennen sattunut moista hoitovirhettä lämpökompostorin hoidossa. Nimittäin tyhjensin sitä liikaa ja lämpö ei lähtenytkään nousemaan. Pienillä korjausliikkeillä sain sen kuitenkin taas lämpenemään, lisäin sinne mangoldin naatteja ja hiukan enemmän Biolanin talvihaketta. Talousjätettä tulee minun pienestä taloudestani liian vähän kun olen tosi nuuka ja taloudellinen ruuan suhteen, en osta isoja määriä, enkä heitä turhaan pois ruoka tarvikkeita mistä voin laittaa itselleni syötävää safkaa.

Pyöräilin jälleen hautuumaalla, kauniin aurinkoisen sään innoittamana. Sytyttelin kynttilät kaikille läheisteni haudoille. Vanhempiani ja isovanhempia sekä monia edesmenneitä ystäviäni muistellen sytytin heille muistokynttilän pihalyhtyyni.
Huomenna on pyhäinpäivä.

25.10.2015

Hämärähyssyä ja kynttilöitä


Viime yönä siirrettiin taas kelloja eli siirryttiin taviaikaan. Nyt on viimeistään aika myöskin sytyttää kynttilöitä illan hämäryyttä ja pimeyttä valaisemaan.

Olen poltellut tuikkuja jo elokuun illoista lähtien ja jatkuu aina kevään valoisiin aikoihin asti. Kynttilän lepattava liekki on niin tunnelmallinen ja sen tuijottaminen rentouttaa tehokkaasti vilkkaankin mielen josta saa seurauksena hyvät ja rauhalliset yöunet.

Matin kuolemasta on kulunut jo yli kolme vuotta mutta vieläkin muistan häntä kun sytytän kynttilän. Pyöräilin eilen hautausmaalle kun oli tavattoman kaunis aurinkoinen syysilma ja vein syksyn ensimmäisen kynttilän hänen haudalleen. Haudoilla oli upeat havut ja kanervat kauniisti aseteltuina, onhan ensi viikonloppuna Pyhäinpäivä. Siellä työskenteli myöskin  pari mies porukkaa oikomassa hautakiviä, arvokasta hyvätekeväisyyttä parhaimmillaan.

Lauantai päiväni jatkui vielä hetken pihapuuhissa haravoiden lehtiä kompostiin. Suunniteltu saunapuiden talkoopäivä siirtyikin tulevaisuuteen koska puiden kaatajat eivät vielä ehtineetkään paikalle. Nyt olisi ilmatkin suosineet meidän "klapitalkoita".

Tehtyäni reippaan kävelylenkin koirani kanssa,  aloitin perinteisesti lauantai päivään kuuluvan pihasaunan lämmityksen. Siinä hommassa on aina oma viehätyksensä. Makoisten löylyjen jälkeen iltani sujui leppoisasti hämärähyssyä viettäen. Onneksi olin talentanut suosikkisarjoihini kuuluvan "Kahden keikka" jakson, muuta katsottavaa  ei mekäläiselle televisiosta sitten tullutkaan. Loppuilta kului  hyvän kirjan seurassa ja radiota kuunnellen. 

Lieneeköhän ikääntyminen syynä siihen kun tuntuu ettei televisiosta tule juurikaan mielenkiintoista ohjelmaa viikonloppuisin. Kaikki ajanvietejutut ovat niin latteita ja ala-arvoista huumoria sisältäviä, ei meikäläinen jaksa katsoa. Missä ovat kaikki hupijuttujen kirjoittajat, ovat vissiin kuolleet sukupuuttoon. 

Sunnuntaina päivä ei kirkastunut ilman puolesta lainkaan koko päivä sataa tuhnutti ja oli hämärää. Oiva sää viettää hidastettua elämää torkkupeiton ja lukulampun alla lukien ja välillä elokuvia katsellen. Kynttilät ainoina valon antajina, siis hämärähyssyä koko päivän.


19.10.2015

Kotoranta 70 vuotta

Lomakoti Kotoranta ry juhlii ensi lauantaina  70 vuotista toiminta taivaltaan, tosin yhdistys on perustettu jo vuotta aikaisemmin.

Yhdistyksellä on vasta neljäs puheenjohtaja, melko pitkiä rupeamia jokaisella.

Lomakodin pääasiallinen toiminta on ollut tuettujen lomien järjestäminen erityisryhmille, lapsiperheille, eläkeläisille, työttömille  ja pienituloisille suomen kansalaisille, RAY:n tuella. Näiden ryhmien lisäksi ovat monet, monet yksityisetkin viettäneet häitään ja merkkipäiviään juhlasalin ikkunoista järvimaisemaa ihaillen ja Kotorannan pitopöydistä nauttien.

Sukuseurojen tapaamispaikkana lomakoti on erittäin suosittu ja toimiva, kaikkine palveluineen, samoin firmojen virkistys- ja koulutuspäivien pitopaikkana.

Monet "reppuritkin" ovat käyneet nukkumassa raskaan työpäivän rasitukset pois, rauhaa huokuvassa Honkapirtissä, heräten virkeänä jatkamaan keikkahommiaan.

Pitäjän parhaat löylyt antaa Kotorannan kipakat kiukaat ja mikä onkaan parempaa kuin pulahtaa löylyjen lomassa Sääksjärven virkistävään syleilyyn niin kesällä kuin talvellakin.

Itse viihdyin kaikkiaan 26 vuotta lomakodin palveluksessa. Viihtyvyyteen vaikuttivat osin ympäristön luonnon kauneus ja tietysti maailman parhaat ja rakastettavimmat asiakkaat.
Näillä työpaikan viihtyvyystekijöillä henkilöstö selviytyi 90-luvun laman aiheuttamista leikkauksista ja säästötoimista ilman suurempia stressi oireita. Jos pinna hiukan joskus kiristeli niin katseet suunnattiin ikkunasta järvimaisemiin ja hengitettiin mäntymetsän raikasta ilmaa keuhkojen täydeltä, niin taas jatkettiin työntekoa hymyssä suin.
Tunsimme kuitenkin tekevämme arvokasta työtä, asiakkaittemme elämää rikastaen omalta osaltamme pienin elein.
Sanotaan että kissa kiitoksella elää mutta tosi on että työryhmämme suurin voimaannuttava tekijä olivat  asiakkaiden antamat  suorat ja välittömät palautteet.

Vahinko etten pääse lauantaina osallistumaan Kotorannan ulkoilupäivään kun samaan aikaan on aiemmin sovittu "takka/saunapuutalkoot" joista en voi olla poissa. Mieluimmin olen omissa talkoissani, oman porukan kanssa, tällä kertaa. 
Eipä tuo lomakodin juhlapäivän ohjelmakaan suosi meitä mummoikäisiä, niin etten jää mitään paitsi jos jätän menemättä. 
Talkooporukalla tulemmme syömään herkulliset sopat ja kakkukaffeet täällä meilläkin. 
Yhteensattumilta ei aina voi välttyä, elämä on valintoja täynnä, mummoillakin:
www.kotoranta.fi  (lisätietoa Kotorannasta)


15.10.2015

Rajamäen terveysasemaa yritetään taas mitätöidä

Tässä paikallislehdessä julkaistu uuden terveysasemamme kuva.
Kuva:Huttunen-Lipasti-Pakkanen Arkkitehdit
Kunnan hallintoelimet  olivat jo tehneet päätökset rakentaa kylällemme uuden terveysaseman ns. "lupiinipuistoon".  Viimeisin uutinen oli että kunnanjohtajamme olikin esittänyt ettei Rajamäelle rakenneta TA ja suunnittelu keskeytetään. 
Näin vaatimattoman pieni on tämä nykyinen terveysasemamme.

Kyläyhteisömme joutuu nyt jo toisen kerran puolustamaan oman terveysasemamme olemassa oloa.

Ihmetellä täytyy mihin laskelmiin kunnanjohtajan kannanotot perustuvat.  Kummallista on sekin että lähitaajaman asukkaita on ohjattu kirkonkylän ja Klaukkalan lääkäreille vailkka Rajamäelle on lyhin matka. Keväällä törmäsin tällaiseen tapaukseen lähipiirissäni kun iäkäs ystäväni sairastui vakavasti  eikä jaksanut lähteä kirkolle asti omalääkärin vastaanotolle. Hänelle oli määrätty omalääkäri kirkonkylään vaikka hän oli asunut yli 30 vuotta oman kylän terveysaseman  naapurissa. Ystäväni pyynnöstä yritin vaihtaa lääkäriä hänelle tuohon naapuriin. Kunnon perusteluja en ylilääkäriltä saanut moiseen ratkaisuun, eikä omalääkärin vaihto käynnyt ilman "vääntöä" mutta onnistui kuitenkin loppujen lopuksi. Selvitellessä asiaa sain tietää miten paljon enemmän meidän kylän terveysaseman lääkäreillä on potilaita hoidettavanaan kuin muilla lääkäreillä. Meidän kylän lekureilla on hoidettavaa väestöä 2600/2455/2185, kun taas kirkonkylän lekureilla on noin 2003 ja Klaukkalan  lekureilla 1987. Ehkä tämän takia yritetään "pakkosiirtää" potilaita meidän tehokkailta tohtoreilta  niille joilla on huomattavasti vähemmän potilaita.  Olemme saaneet terveysasemallemme hyvät lääkärit ja hoitajat jotka viihtyvät viroissaan pitkään ja tiimityö on aukotonta, kaikki toimii ja me kyläläiset voimme hyvin.  He ovat ansainneet myöskin toimivat ja viihtyisät toimitilat.

Kyläyhteisö on taas herännyt täyteen taistoon TA:n puolesta. Netissä käydään joukolla allekirjoittamassa adressia ja kyläyhdistys järjestää yleisötilaisuuden aiheesta. Paikallislehtien yleisönosastot pullistelevat aiheesta kirjoituksia, aihe on kaikkien huuliilla kun kohdataan kylänraitilla. Periksi ei anneta! 

Naamakirjassakin vaihtui keskustelunaiheet siltä osin että pakolaiset ja turpapaikanhakijat vaihtuivat terveysasemaksi, niin muuttuu mietteet ja jutun aiheet.

9.10.2015

Elämäni parasta aikaa

ELÄMÄN PARASTA AIKAA

(kirjoitelmani julkaistu paikallislehdessä vanhusten viikolla)

Mahtavaa aikaa elämässä on tämä eläkeläisenä oleminen. Nyt on kulunut jo 8,5 vuotta siitä kun jäin eläkkeelle 65 vuotiaana, aika on kulunut nopeasti, kuin salaa vilahtaen.  Oikeastaan uuden elämän opettelu on vaatinut oman aikansa etsiessään muotoaan. Hitaasti mutta varmasti ovat kaikki turhat velvoitteet karisseet hartioilta. Taakse ovat jääneet myöskin elämän sisältöön kuuluvia suruja ja murheita jotka ovat ajan myötä muuttaneet muotoaan ikään kuin tummat pilvet olisivat saaneet kultareunukset.

Vapaus on koittanut!  Ensimmäisen kerran koko elämäni aikana saan asua ihan yksin. Valinnan vapaus on ihanaa! Saa tehdä mitä mielii milloinkin tai olla tekemättä mitään. Enää ei tarvitse huolehtia perheenjäsenten vaatehuollosta ja ruokailuista, on vain omat perustarpeet joista selviytyminen on ”lastenleikkiä” verrattuna menneiden vuosien puurtamisiin.  Päivän puuhastelujen rytmitys syntyy kulloinkin vallitsevan mielialojen ja halujen mukaan.

Terveys on ihmisen arvokkain ja vaikuttavin lahja elämässä, josta tulisi muistaa olla kiitollinen jokaisena aamuna kun herää uuteen päivään. Useimmiten kuitenkin pidämme terveyden tilannettamme itsestään selvänä asiana ja kiitollisuus osio unohtuu siihen asti kun saamme riesaksemme jonkun pienen krempan tai kolotuksen. Tähän ikääni tullessani muistan jo kiittää luojaani aamuisin, saadessani taas avata silmäni uuteen päivään, uusine mahdollisuuksineen. Terveys vaikuttaa oleellisesti elämän laatuun ja toimintojen mahdollisuuksiin.

Leskeys tuli elämääni yllättäen ja tilaamatta 47 yhteisen avioliittovuoden päätteeksi, joista viimeiset 4,5 vuotta suoriuduin ”vale omaishoitajana”, ilman koulutusta ja kokemusta. Jälkeenpäin ajatellen pääsin todella vähällä ponnistelulla, potilaani oli varmaankin niitä helpoimpia autettavia. Olikohan hänkin ”valepotilas”, koska yritti viimeiseen asti olla omatoiminen, eikä turhia valittanut vaikka toisinaan kovat kivut valvottivat ja uuvuttivat. Meille oli suotu aikaa valmistautumiseen viimeisten jäähyväisten hetkeen vuosia, mutta aina läheisen kuolema yllättää peruuttamattomuudellaan. Kolme vuotta leskenä on mennyt opetellessa yksin oloa ja nyt vasta osaan tästä tilanteestani nauttia. Elämänkumppania on ikävä vieläkin mutta elämän on jatkuttava. Muistot yhteisistä vuosista ovat kultaakin kalliimpia ja säilyvät sisimmässäni eloni loppuun asti.

Eläketulo tupsahtaa pankkitilille kuukausittain. Ei tarvitse huolehtia enää työsuhdeasioitakaan. Tulot ovat tiedossa ja menonsa voi suunnitella sen mukaan, helppoa talouden hoitoa. Silti jossakin takaraivossani ovat huolestuttamassa nuorten työllistymisvaikeudet ja yleinen yhteiskuntamme tila, pakolaisongelmineen. Sota-aikana syntyneenä, en osaa kovinkaan syvällisesti ottaa näitä ongelmia koska onhan lamasta ja pula-ajasta selvitty ennenkin. Olenhan kasvanut niukkuuteen ja maalaisjärjellä selviytynyt pulmasta kuin pulmasta, ilman yhteiskunnan tukia.

Asuminen omassa pienessä mökkipahasessa on paras mahdollinen asumismuoto kohdallani. Viihtyisä piha puutarhoineen lisää asumisviihtyvyyttä luxus-luokkaan.  Mukavien naapurien keskellä on vanhuksen turvallista asustella, apua on saatavissa aina tarpeen mukaan. Pihatyöt suovat mahdollisuuden harrastaa sopivin annoksin hyötyliikuntaa, pitäen lihaskuntoa yllä halvoin taksoin, lisäetuna reipas ja piristävä ulkoilu raittiissa ilmassa.

Lapset ja lapsenlapset ovat kaikki omissa talouksissaan ja elävät omaa elämäänsä itsenäisesti, sekin on vapauttava tunne elämässä. Kuitenkin me äidit kannamme huolta jälkikasvustamme hamaan kuolemaamme asti, siitä emme pääse irti, emmekä varmaan tahdokaan päästä. Onnekasta on kohdallani että kaikki asuvat melko lähellä ja käväisevät ”mammaa” moikkaamassa useasti ja textarit pimputtavat puhelimissa yhtenään. Nuorimmaiseni kanssa on yhteinen piha koska rajamme on osoittautunut käytännössä ”häilyväksi” kuin veteen piirretty viiva.

Erakkona  omasta tahdostaan. Asiakaspalvelun parissa työikänsä soudellen olen omasta halustani valinnut tämän itsekseni olon. En enää viihdy keskellä kaikenmoista tyhjänpäiväistä kalkatusta ja hössötystä. Viihdyn itseni kanssa, nautin hiljaisuudesta, kynttilä illoista ja takan edessä tulta tuijottaen. Yksin olo luo mahdollisuuden nauttia täydellisesti hyvästä kirjallisuudesta ja musiikista. Kirjoittamiseen olen yrittänyt ja yritän tulevaisuudessa vielä enemmän rauhoittaa omaa aikaani. Oikeastaan keskityn seuraavaksi juuri kirjoittamiseen, se tuntuu vetävän eniten puoleensa. Yksinäisyys on minulle aivan vierasta, joskus toivon että saisin enemmänkin olla ihan yksikseni mutta toisaalta on mukavaa kun ovi käy ja puhelin hälyttää.  Nykymaailman ”naamakirjakin” on vallannut päivittäistä erakko aikaani lisääntyvästi. Taidan olla ”vale-erakko” !


Paras aika on tässä ja nyt !  Eläkeläisenä ja vanhuksena, kaikki elämässä on kohdallaan ! Mistään aineellisesta ei ole pulaa; mitä minulla ei ole, sitä minä en tarvitsekaan. On aikaa nauttia kaikesta ympärillä olevasta. Voi keskittyä myöskin omaan itseensä huolehtien terveydestään niiltä osin kun se yleensä on mahdollista. Elämän arvot ovat kohdallaan.  Kaikella on tarkoituksensa, sen ymmärtäminen ja tajuaminen tulee itse kullekin iän myötä. 

2.10.2015

Valio-myrsky lähestyy ja vouhottajia riittää


Tyyntä myrskyn edellä, tavataan sanoa, mutta nyt on oikeasti Valio-myrsky saapumassa lännen suunnasta maahamme. Toivokaamme ettei suurempia tuhoja kuitenkaan syntyisi. Tällä alueella sähkökatkotkin ovat aina jääneet hyvin lyhyiksi, johtuen varmaan hoidetuista sähkölinjoista joilta metsuri firma on kaadellut pois liian lähellä linjoja olevia puita. Lähin huolen aiheeni on kaksihaarainen koivu, kadun toisella puolella jonka latvus on rehevä ja lehdet ovat vielä oksissa. Kyseisen puun juuristolla ei ole tarpeeksi kasvutilaa ja maakin on sulaa sekä  sateiden ansiosta kosteaa. Aamulla  sitten nähdään ensimmäisen syysmyrskyn aikaansaannokset.

Viime päivinä ovat monet ylilyönnit ja "vouhotukset" ihmetyttäneet; mistä kaikki johtunee ? Aiheutuuko se yksinomaan somen tehokkuudesta vai onko some vaikuttanut meihin herkimpiin ihmisiin hiukan liian voimakkaasti. 

Mistä johtuu että kaikessa tapahtuneessa ja kaikissa asioissa nähdään vaan se pahin mahdollinen vaihtoehto. Esimerkiksi jos koiralenkeillä tarkkavainuiset hauvelit löytävät jotakin syötäväkseen kelpaavaa ruuan jätettä niin naamakirjassa levitetään välittömästi että nyt on löytynyt myrkytettyjä lihapullia. Eihän kukaan tiedä tutkimatta onko niissä myrkkyä, voihan olla että linnut ovat kuljettaneet ihmisten ylipursuavista roskiksista löytämiään ruuan jätteitä. Tai joku ohikulkija on antanut tulla etovan olonsa suusta ulos. No se siitä.

Entäs sitten nämä vivahderikkaat pakolaiskeskustelut joihin en viitsi osallistua niiden päättömyyden vuoksi.  Ihmettelen kuitenkin että oman kunnan politiikko rinnastaa  pakolais- ja turvapaikanhakijan asioiden hoitoa meidän vanhushuoltoomme.  Sain sen kuvan hänen kirjoittelustaan että kunnassamme vanhuksia ei hoideta ja näinhän asian laita ei ole. Näiden kohderyhmien hoitoon liittyviä asioita ei voi rinnastaa miltään kohdin. Kehottaisinkin politiikkoa keskittymään saamiensa luottamustehtävien hoitoon istuessaan HUS:in hallintoelimissä että  esimerkiksi sairaaloista kotiutettavien ikäihmisten tiedot ja hoidontarpeet välittyisivät kuntamme kotisairaanhoidosta vastaaville ja mielellään myöskin ajoissa ettei vanhusten hoitoon tule pahoja katkoksia.  

Loukkaannuin syvästi somessä käydyissä keskusteluissa joissa väitettiin ettei meitä vanhuksia hoidettaisi läheskään niin hyvin kuin maahanmuuttajia. Miten he kehtaavatkin rinnastaa omat vanhuksensa ja maahanmuuttajat. Keskustelu loukkaa myöskin vanhushuollon hoitohenkilökuntaa mitätöinneillään. 

Ajattematonta keskustelua kaikkinensa, voihan käydä tulevaisuudessa niin että  juuri nämä pakolaiset ovatkin ainoastaan hoitamassa teitä somen "vouhottajat" kun te olette vanhuksia. Kannattaisi hiukan ajatella pidemmälle kuin omaan napaansa.

Politiikkojenkin olisi syytä hiukan harkita kannanottojaan pakolais- ja vanhushuollon asioista soisaalisessa mediassa. Voihan käydä niin ettei ääniä enään tipukaan seuraavissa vaaleissa.  Vaarana on että muistamme kirjoittelunne ja osammehan kuitenkin ajatella ihan omillakin aivoilla kun temme tulevaisuudessa valintojamme.
Kyllä se vaan on niin että hallinto, "suuret päälliköt" ja politiikot tekevät ne suurimmat mokat, suorittava taho alalla kuin alalla osaa ja on tehtäviensä tasalla. 

Pitäisi enemmän kertoa julkisuudesta julkisen terveydenhuollon ja vanhushuollon korkeasta osaamistasosta. Ikäihmisistä vain harva käyttää tietokonetta, eivätkä heidän kokemuksensa saamastaan hoidosta välity somessa. Tunnen monia jotka ovat tosi tyytyväisiä kun saavat asua omassa kodissaan ja hoitajat käyvät tarpeiden mukaan auttamassa täydentäen sopivasti omaisten antamaa hoitoa ja apua askareissa. Olen saanut tutustua eri kuntien vanhusten hoitolaitoksiin kun olen omaa sukuani käynyt tervehtimässä. 
Kaikki kokemukseni vanhusten huollosta ovat vaikuuttaneet minut vallitsevasta korkeatasoisesta ja inhimillisestä hoidosta. Lähestyessäni vuosi vuodelta tulevaa ,väistämätöntä totuutta; vanhushuollon tarvettani, niin luotan tuleviin ja saatavilla oleviin palveluihin ja hoitoihin, hoitajineen, olivatpa ne valko- tai muunvärisiä iholtaan, ovathan he ihmisiä, useinkin monet  vielä  kutsumusammatissaan.

Meikäläiseen eivät "vouhottajien" yllytyksen paljonkaan hetkauta, pyrin ne poistamaan myöskin "muistista", onhan se niinkin että somessakin tyhmyys tiivistyy.
Vallitseehan maassamme kuitenkin edelleen sananvapaus.