27.8.2014

Satulasuojien ja loimien pesua

Suvi Edie hevosensa kanssa, muutama vuosi sitten. Nyt Edie kirmaa onnellisena heivosien taivaassa, vihreämmillä laitumilla.
Lopultakin sain aikaiseksi pestä heppamme satulasuojat ja loimet. Homma kävi mukavasti nurmikolla, katuharjalla ja mäntysuovalla.
Puhdasta tuli ja nyt "hevospyykki" saakin kuivua rauhassa, autokatoksen suojassa, jonka jälkeen varastoin ne saunakamarin varastotilaan odottamaan seuraavaa kohdetta. Olen nimittäin melko varma että Suvi hankkii vielä hevosen itselleen niin Edieltä jääneet kamat ovat tuiki tarpeen tulevaisuudessa.

Tällaista puuhaa tänään.

25.8.2014

Vadelmien leikkaus ja pähkinäpuun oksan sahausta klapeiksi, hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

 Taas on tullut se aika kun pitää tehdä poisto leikkauksia vadelmille.
 Kylläpä ovatkin kasvaneet reheviksi pehkoiksi.
 Oli oikein hankalaa kerätä marjoja kun ampiaisetkin tekivät kiusaa.
 Vanhat oksat on kaikki poistettu
Rivien väleistä on kitketty myöskin suikeroalpit jotka pitävät mieluisena kasvualustanaan lehtikatetta.

Pähkinäpuusta olen suunnitellut poistaa yhden isoimman oksan joka on melkein kuin puun kolmas haara. 

Leikkaus- ja sahaushommista tulevat oksat lehvistöineen joutuivat puutarhakompostin ruuaksi ja isoimmasta puunoksasta tein saunapuita. Siis kaikki hommasta tulevat risut ja oksat tulivat pihan hyötykäyttöön.

Viimeiseksi vadelmien hoitoon liittyväksi toimenpiteeksi annoin pensasriveille syyslannoituksaen. Nyt saavatkin taas valmistautua seuraavan vuoden sadon kehitykseen.

Puutarhassa puuhastelut ovat meikäläiselle mitä parhainta hyötyliikuntaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lihakset saavat "pullistelua" sopivasti ja mieli lepää kukkaloiston keskellä. Puuhasteluistani saan huvin ja hyödyn samalla kertaa ja melko halvalla. En tunne tarvetta vieläkään lähteä mummoryhmiin kahvittelemaan enkä osallistua WoimaaWanhuuteen kuntosali ryhmiin.

7.8.2014

Lahjan päivänä

Tänään Lahjan päivänä muistelen lapsuusaikoja. Kuvassa äitini Lahja ja isäni Niilo, seuranaan Sari-tyttäreni, iloisena kun on saanut mummin ja pappan kanssa tehdä puutarha töitä, kuvassa  yltä  päältä mullassa.
Ennen vanhaan tähän aikaan ajettiin heiniä latoon, muistan ne tuskaiset hellepäivät kun tallattiin heinäladossa sääret raapamilla ja vielä heinille kylvettävän suolan kirvellys kintuissa.
Kyllä saa nyky ihmiset olla tyytyväisiä kun ei tarvitse enään huhkia heinätöitä käsipelillä. Nykyäänhän heinät paalataan ja kaikki työt tehdään koneilla. Näitä muistellessa ei yhtään tarvitse valittaa kesähelteiden kuumuudesta, onhan se helppoa sietää kun ei tarvitse rehkiä esim. heinäpellolla.

Hellekausi jatkuu vaan edelleen, lämpötila varjossa on päivittäin ollut 27-31 astetta. Onneksi sisätiloissa lämpötila on siedettävää kun sen voi pitää korkeintaan 24 asteessa, ilman ilmalämpöpumppua ja tuulettimia vain säätelemällä sälekaihtimia ja pitämällä ikkunat kiinni helleajan, yöajan taas kaikki tuuletusikkunat auki.
Tosi uuvuttavaa ja kuivuus haittaa kasveja; syysleimutkin ovat ihan nuutuneita, kaivossa veden pinta laskee hälyyttävästi. Vettä riittää vain kesäkukille, monivuotiset saavat tulla toimeen ilman kasteluja. Toivotaan että taivas aukeaisi ja saataisiin luonnon suomat kastelulaitteet avuksemme !

3.8.2014

Yksinelämisen opettelua

Nyt se päivä koitti kun saan asustaa pientä tölliäni ihan itsekseni !
Vanhempi lapsenpapsistani;  Suvi muutti Nurmekseen, pohjois karjalaan, opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi.
 Vili-koira jäi vielä luokseni mutta Velmu-hauva lähti emäntänsä mukaan.
On tätä yksikseen oloakin aivan opeteltava elämään, ei se niin helppoa olekaan kun luulin sen olevan. Outoa kun ei yläkerrasta kuulu minkäänlaisia asumisen ääniä. Hiljaisuus on todellista. Autot eivät pyrähdä pihaan niinkuin ennen, kun nuoret tulivat ja menivät yhtenään... jääkaappikin on melkein tyhjä... pyykkikoneeellekaan ei ole hommia kuin osaksi entisestään.

Hiukan on haikea olotila, oiskohan se ikävää ??? Nyt tapaa pirteää ja positiivista, joskus myöskin niin kiukkuista tyttölasta vain harvoin, ehkä kerran kuussa , kun hän  pitkällä vapaallaan pääsee käymään täällä eteläisessä suomessa. Mutta onhan puhelimet ja naamakirjat millä pidämme yhteyksiä monesti päivässä.
Pääasiahan on että Suvi löytäisi nyt sen oikean ammatin jonka kokee omakseen ja joka antaa myöskin tekijälleen sitä jotakin, eli muutakin kuin vaan sen pienen rahallisen korvauksen.
Ja ainahan Suvi on tervetullut takaisin jos hänen elämäntilanteensa sitä tarvitsee. Täällä me jatkamme yksinasumisen opettelua Vili-hauvelin kanssa  nauttien kesän kukkaloistosta pihapiirissä ja ikkunoilla. Vili tosin nauttii eniten oleilusta pähkinäpuun varjossa, varsinkin jos saa kaluttavakseen ihan oikean  luun.

1.8.2014

Kotipihan Siirisiili

 Joka ilta Siirisiilille tarjoillaan iltapalaksi aimo annos liotettuja kissan naksuja
 Siirisiili syö aina pannun tyhjäksi
 Pannun vieressä on vesiastia
Mikäs on siiri-siilin juoksennella pihamaalla kun on sopivasti kukkapuskaita mihin piiloutua ja voi ottaa rauhassa päivänokosetkin.

Pihakeinu on meidän molempien lempipaikka; minä istuskelen kirjaa lukien ja siili ystäväni ottaa pienet torkut keinun alla.

Helteistä huolimatta nurmikko kasvaa kohisten, mutta Stigan kuskia laiskottaa jatkuva kuumuus joten nurmikko kärsii ajamattomuudesta kun se pääsee aina ajojen välillä liian pitkäksi, jälki on huonohko.
Tilanne ei muutu ainakaan tulevina viikkoina kun on helteiden ennustettu jatkuvan. Pakko kestää  kun on kesä vaan  kerran vuodessa ????!!!!