30.8.2015

Kyläkirja ilmestyi, Syyssyrikkä kerää perhosia ja Suklaakosmoskukka tuoksuu suklaalle


Vihdoinkin se ilmestyi! Olihan siitä jo kulunut 5 vuotta kun lehdestä saimme lukea uutisen päätöksestä kerätä Rajamäen historiaa ja julkaista aiheesta kyläkirja.

Ulkoasu on ainakin "komia" ja sisältöön syventyen palaan aiheeseen yksityiskohtaisemmin tulevissa bloggauksissani. "Perästä kuuluu" !

Olen uskollinen tavoilleni enkä taaskaan osallistunut Rajamäen kyläpäivään koska minua eivät moiset artistit kiinnosta, eikä myyntikojujen tuotteet yhtään sen enempää. Vähemmän viihdyn nykyään isoissa ihmismassoissa, ehkä olen saannut yliannostukset työssä ollessani jokavuotisista matka- ja muista messutapahtumista joissa olin pitkät päivät työkeikalla.

Onnekseni ystäväpariskunta toimitti minulle kyläkirjan "uunituoreena" kotiin kannettuna. Pysähdyin oikein miettimään eilen illalla miten ihanaa on kun lähipiiri koostuu yksinomaan ja ainoastaan vaan miellyttävistä, luotettavista ja rakastettavista ihmisisistä ja läheisistä. Mihin ovatkaan jääneet tai mennet kaikki "ikävät ihmiset". 

Tämä ikä  ja tämä aika on tosiaan elämäni parasta aikaa. Nyt olen jo niin vanha että voin sanoa suoraan mitä ajattelen ja valitsen seurani entistänkin tiuhemman seulan läpi. Tässä iässä ei tarvitse "kumarrella" kenenkään edessä eikä olla kenenkään mieliksi. Olen onnistunut karistamaan kaikki turhanpäiväiset velvoitteet ja luottamushommatkin pois niskoiltani niin että saan nyt vaan keskittyä nauttimaan elämästäni ja valitsemaan mieleiseni harrastuksen piristämään päivieni sisältöä.

Päivieni parhaat piristäjät ovat kuitenkin lapsenlapseni, nuo aikuiset naiset, jotka ovat liikkeissään niin vikkeliä että elämäni ei ehdi muodostua yksitoikkoiseksi. 

Toiseksi paras piristäjä on piha ja puutarhani, monine kasveineen ja elukoineen.


Syyasyrikän kukinta on alkanut.
Yksilöstä on kasvanut jo parimetrinen pensas.
Kukkatertut ovat tänä vuonna erittäin suuria ja keräävät runsaasti perhosia luokseen.
Koko lähitienoo  kuhisee mitä ihanimpia siivekkäitä.

Syyssyrikän vierellä aloitta kukkanuppujensa availun Suklaakosmoskukka. Iltaisin sen kukat tuoksuvat miedosti suklaalle.

Perhosia on ollut vaikea kuvat kun koko viikonlopun on ukonilmat kierrelleet aluetta ja tuoneet mukanaan voimakkaitakin sadekuuroja, auringosta olemme saaneet nauttia pienin annoksin eikä perhosetkaan liiku sateessa.


24.8.2015

Syysleimujen loimua ja nautiskelua pihalla

Että noi leimukukat voi tuoksua hyvälle ja tuovat kesäisin lapsuuden kesämuistot mieleen. Mietinkin että olen varmaan osallistunut puutarhanhoitoon välittömästi kun opin kävelemään, koska mummun kertoman mukaan olin hänen kanssaan mukana kaikissa askareissa, niin pihalla kuin karjatiloissa ja sisäaskareissakin.

Oli monia vuosia kun eivät piha hommat juurikaan kiinnostaneet mutta iän myötä olen jäänyt uudelleen aivan kuin puutarhan koukkuun ja vallan riippuvainen omasta pihastani.

Puutarhan hoito harrastuksena antaa riittävästi haasteita ja toisinaan runsaasti onnistumisia joten mielenkiinto säilyy ja intohimo vaan kasvaa kokeilemaan vuosittain jotain uutta ja outoa kasvia saada viihtymään ja kukoistamaan.

Palkintona työstään puutarha antaa satoaan pakastimet täyteen lisäaineeettomia ja puhtaita tuotteita. 

Viikonloppuna vietin enemmän aikaa kirjallisuuden seurassa pihakeinussani istuen ja nauttien ympäristön rauhallisuudesta. Yllättävää huomata miten suuri muutos ympäristön ääniin   oli kun naapuristosta yksi perhe muutti muualle. Nyt vasta sen huomaakin millainen "mölykööri" perhe olikaan. 

Kesäisten säiden myötä ovat pihabileet lisääntyneet. Viikonloppuisin vietetään yhdessä hauskaa pitäen laulaen porukalla, melkein joka huushollissa on nykyään jo karaokelaitteet. Mikäpä sen hauskemppa yhdessäoloa onkaan kun laulujen lomassa on tarjolla vielä hyvää syötävää ja sopivasti laulattavaa juomaa. Musiikkivoittoisten juhlien äänet eivät olekaan ympäristölle haitaksi, päin vastoin, siitähän voivat naapuritkin nauttia.

Ensi yöksi on säätiedotuksissa luvattu ettei lämpötila laske alle +20 asteen, saas nähdä kun öisin on ollut viime aikoina  tosi kylmää +6 - +10. Onneksi on luvattu myöskin sateiden saapuvan ja ilmat viilenevät ikäihmiselle siedettävimmiksi. Vaikuttaakohan ikä  (73v.) siihen ettei enään jaksa helteessä keskipäivän aikaan työskennellä pihahommeleissa vaan täytyy pitää pidempi tauko ja aivan levähtää vaakatasossa, viileässä makurissa. Ei sitä ennen tarvinnut huomioida helteitä eikä työmääriä kun voinnista  ja jaksamisesta oli kysymys.

20.8.2015

Perennojen istuttamista ja juttelua pikkusiilin kanssa

 Syreenileimu on syksyn kuneinpia perennoja.
Viime vuonna saadut uudet taimet eivät viihtyneetkään niille valitussa kukkaryhmässä, niin oli aika vaihtaa kasvupaikkaa. Olin lisänyt pistokkaista 3 uutta tainta niin nekin pääsivät hyvään, multaisaan ja aurinkoiseen paikkaan.

Syysleimut ovat pikapuoliin myöskin täydessä kukassa joten laitan kuvia seuraavassa postauksessa.
Punatähkäkin vaatii päästä aurinkoisempaan paikkaa, nykyisessä kukkapenkissä isommat perennat varjostavat niitä liikaa, eivätkä varmaankaan sen takia tehneet runsaammin kukkia, siispä lapio reippaasti käteen ja istutus hommat jatkuvat.
 Otin Rönsyansikasta reheviä alkuja ja istuttelin niitä peitekasviksi Marjaomenapensaiden alustalle, josta olin poistanut nurmikon jo aiemmin. Tämän jälkeen ei tarvitse "tapella" pensaan jäykkien ja terävien oksien kanssa kun ajelee Stigalla.
Jalopähkämö on levittäytynyt Atsaleankin alle niin että oli aika poistaa mokoma "valtaaja" pensaskaunotarta kiusaamasta. Juurakoista sai sopivasti taimia yhden kukkaryhmän reheviksi reunakasveiksi.

Aina ei tarvitse ostaa perennan taimia vaan voi omassa puutarhassa jakaa ja lisätä pistokkaista uusia taimia perustettaviin kukkaryhmiin. 

Parhaillan on mitä parhain ajankohta istuttaa kasveja kuunkierronkin mukaan ja ehtivät hyvin juurtua syksyn aikana ollen keväällä valmiina uuteen kasvuun ja kukoistukseen.

Pieni haittatekijä on tämän kesän ainut hellekausi josta saadaan parhaillaan nauttia. Kasteluun tulee panostaa helteiden vuoksi, onneksi pihallani on kaksikin kaivoa ja vesipumppu, joten on helppoa huolehtia etteivät istutukset pääse kuivahtamaan.

Kesken lapiohomman yllätyin kun kukkapuskan alla torkkui pieni siilinpoikanen. Tietysti lepertelin pienokaiselle ja aivan ääneen. Hiukan hämmennyin kun naapurin isäntä yllätti kysymällä: "kenelle sie haastelet". No onneksi olen jo aiemmin varoitellut naapureita että ei kannata hälyyttää "piippa-autoa" , minulla  vaan on tapana jutella luontokappaleille, enkä vielä horaja ittekseni. 

Istutuspäivän päätteeksi on nautinnollista istua pihakeinuun mielikirjailijan tuotoksen kanssa ja nenään tulevat liljojen, leimukukkien, ruusujen, lavendelien  ynm. kukkien  tuoksut.
Illan hämärtyessä, ympäristön hiljentyessä mieli seestyy, rauha sekä kiitollisuus sisimmässään on hyvä valmistautua ja laskeutua yön suomaan lepoon.

17.8.2015

Joutavan jorinoita

Verenpisaroissa on erikoisen isot kukat tänä kesänä ja muutenkin ovat hyvässä kunnossa. Näitä komeuksia on kahdessa isossa ruukussa jotka ovat olleet jo useamman vuoden ja talvehtivat aina kellari tilassa missä lämpötila pysyy talvesta riippumatta noin +5 asteen vaiheilla. 

Tämän kesän aikana olen lannoittanut ne erittäin huolella ja säännöllisesti, lisäksi niiden paikaksi valitsin aurinkoisemman paikan kuin muina vuosina. 

Nyt kukkaloisto on runsaimmillaan ja tuoksutkin ovat huumaavia. Melkein asustan pihallani kaiken valoisan vuorokauden ajan ja nautin puutarhani suomasta rauhasta ja suihkulähteen solinoista. Punarinnan poikaset käyvät lirkuttelemassa, ihmetteln niiden rohkeutta, ovat ihmeellisen kesyjä.

Viihdyn pihallani kaikista paikoista parhaiten, ei tulisi  mieleenikään lähteä millekään reissulle. Paras paikka on kotipiha kukkinen ja luontokappaleineen. 

Kotona viihtyvänä ja elämääni tyytyväisenä ihmisenä en kuitenkaan voi olla toisinaan ihmettelemättä tätä maailman menoa. Varsinkin "naamakirjassa" piipahtaessani en voi olla ihmettelemättä sitä siunailua ihan luonnollisistakin asioista esim korankakasta kadulla, sattuuhan niitä vahinkoja kaikille, koirillekin. Vaikka kuinka on opetettu ettei saa tehdä tarpeitaan muualle kuin "pusikoihin" tai taluttajalta on kakkapussi unohtunut kotiin, niin aina tapahtuu se vahinko.
Entäs sitten ne vapaina juoksevat kissat, heti kirjoitellaan fb:ssa, miksi ei luontokappaleiden anneta juoksennella vapaana, ketä ne pienet elukat nyt uhkaavat?
Ja voi sitä ihmisten uteliaisuutta ja sensaatiohakua kun tapahtuu liikennevahinko tai tulipalo, niin kyllä ihmiset aloittavat jutun käsittelyn naamakirjassa aivan kuvien kera. Tekisi hyvää pysähtyä miettimään pieni hetki sitä tunnetta jos se sattuisikin itselleni, miten loukkaavia  ja satuttavia mielipiteitä naamakirjasta saakaan lukea, itseäni aivan puistattaa.
Ihmettelen useasti nuorten naisihmisten asennetta ansiotyöhönsä, kun jaksavat valittaa... olisivat tyytyväisiä kun ovat onnekkaita saadessaan mennä joka päivä työpaikalleen, kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta.
En voi olla ihmettelemättä saman ihmisryhmän jatkuvaa valitusta terveydentilastaan, sairauksistaan ja jatkuvista terkkari- ja tutkimuskäynneistään. Tosihan on ettei ne vaivat naamakirjassa valittamalla parane, tarttis tehrä itsekin jotakin oman terveydentilansa hyväksi. 
No en ymmärrä sitäkään kun ihmisten täytyy kehuskella ruualla ja juomalla, kuinka sitä nyt laitetaan kallista sisäfilettä runsain lisukkein ja laadukkain viinein. Vähempikin riittäisi. Ihmettelen usen miksi ei kukaan kehuskele sillä miten pienellä määrärahalla selviävät ruokataloudestaan tai miten terveellisesti rakentavat jokapäiväiset ateriansa. Näitähän talouksia yhteiskunnassamme on kuitenkin enemmistö.

Nyt lopetan tämän naamakirja-aiheiden ihmettelyn, tosiasiahan on että fb:ssa on paljon hyvää ja tarpeellistakin  tiedonvälitystä. Vanha sanontahan sopii taas tähän erittäin hyvin:
"Kuka härjillä ajaa se härjistä puhuu"

Moni saakin kyllästymiseen asti katsella kukkakuviani omalta pihaltani tai mieteluseita joita jaan kavereiden iloksi tai mieliharmiksi. Mitä väliä, naamakirjaan ei kannata suhtautua liian vakavasti, pienellä huumorilla mieluimmin, ilon ja positiivisuuden kanssa käsi kädessä. Näillä mennään!

3.8.2015

Sadepäivä


Heräsin ihmeelliseen ääneen, oliko se sateen aikaansaamaa ropinaa, vai näinkö vaan unta. Nousen sängystä ihmeen pirteänä ei nukuta yhtään. Vetäisen aamutakin niskaani ja menen pihalle. On vielä hämärää, aamuauringon säteet ovat tummien sadepilvien peittäminä. Kyllä, täällä sataa ihan oikeasti,

Vesipisaroita sataa hiljakseen ja luonto tuoksuu kesäsateelle. Hengitän syvään ja hartaasti sateen raikastamaa ja tuoksuvaa ilmaa keuhkojen täydeltä. Ihana aamu. Tätä on jo odotettukin, luonto on huutanut vettä koko kevään, varsinkin kaikki kylvökset ja istutukset.
Miten voi yksi luonnonilmiöistä tehdäkin pienen ihmisen näin onnelliseksi ja miten sade voi suoda meikäläiselle näin miellyttävän nautinnon aistittavaksi. Pyörin pihallani vielä tuokion, paljain jaloin, nurmikkokin tuntuu pehmeämmältä varpaitteni alla.

Menen keittiöön keittämään aamukahvit ja palaan kahvimukini kanssa ulos lehmuksen alle olevalle penkilleni juomaan kaffeeni joka maistuu aivan taivalliselta ulkosalla nauttien.
En kyllästy ikinä kuuntelemaan sateen ropinaa puiden ja pensaiden lehdistöissä se on musiikkia korvilleni.

Päivän velvoitteet kutsuvat ja yksi niistä on vahtikoirani aamulenkki, josta se ei tule pitämään kun turkki ja tassut kastuvat. Niinpä käymme nopeasti tassutellen sen lyhemmän lenkkimme ja nopeasti sateen suojaan. Kaikille kanssaeläjillemme ei sadepäivä olekaan mieluinen päivä.

Nuorena ollessani kesäinen sade toi ylimääräisen lepotuokion maalaistalon työpäivään, vaikkakin sateesta oli aina omat haittansa töiden etenemiselle. Nuoruus vuosista on varmaankin jäänyt muistilokeroihini tämä mieluinen tunne jonka sade tuo tullessaan.
Sateen seurauksena tälle päivälle suunnittelemani puuhastelut pihalla siirtyvät tuleville poutapäiville, tänään aion nauttia sadepäivästä täysin rinnoin.

Aamupäivän aikana sade yltyy rankaksi ja tuulee melkein myrskylukemissa, ilmakin on viilennyt huomattavasti.

Villasukat jalkaan, asettelen tyynyt sopivasti ja torkkupeitto vielä varmuuden vuoksi lämpöä antamaan kun asetun lukemaan mieli dekkarikirjailijani uusinta tuotosta. Jätän ikkunan sen verran rakoselleen että kuulen luonnon tuottamaa musiikkia tuulen ja sateen äänistä. Mikä nautinto! Tässä ja nyt!  Elämä on ihanaa!

Lukeminen ja myrskyn tuottamat äänet rauhoittavat ja silmäluomiani painaa jokin ”juttu” raskaasti. Siirryn yläkerran kammariin ja asetun pitkäkseni. Sateen ropina kuuluu katolta vielä voimakkaammin. Olisiko nyt päikkärit paikallaan?  Keskityn kuuntelemaan ropisevaa kattoa ja tajuntani siirtyy jonnekin, on untuvainen olotila. Koko olemukseni ja kaikki lihakseni ovat rentoutuneet, on hyvä olla.

Olin nukahtanut hetkeksi, ehkä olin unessa noin vartin, heräsin pirteänä kahvin mielitekoon, nautin päiväkahvitkin ulkosalla, uhmaten myrskyä ja sadetta. Päätin ottaa kaiken irti tästä sadepäivän nautinnosta.. Pienen lepo- ja virkistystuokion jälkeen jatkoin dekkarin lukemista.  
Kaikki päättyy aikanaan, ilmakin seestyi iltaan mennessä ja kirjan juoni vei mennessään niin että yllättävän loppukäänteen vuoksi aukeni kirjan viimeinen sivu pienenä yllätyksenä.  On aika lähteä luontoon ja liikkumaan, aistimaan vielä rentouttavan lepopäivän päätteeksi sateen jälkeisestä luonnosta ja sen kauneudesta tuoksuineen kaikin aistein nauttien.
SADEPÄIVÄT OVAT PARHAITA PÄIVIÄ