23.2.2013

Myrna kahviastiaston ensimmäinen kuppini

Ensimmäine Myrna-kuppini on tulossa, maksoin sen myyjän tilille joten hän postittaa kupin ensiviikolla. Huutonet´istä löysin edullisimman yksilön ja totesinkin hintojen nousseen huimasti. Myrnasta on tullut keräily kohde monelle, niin minullekin. Muistan astiaston tätini kahvipöydästä ja nyt iän lisääntyessä olen tuntenut voimakasta tarvetta kerätä niitä itsellenikin että voin nauttia päiväkaffeita ystävien kanssa oikeista kahvikupeista kun nyky tapana on juoda "mukisumpit".  Kaapissani on kyllä muutama ruusukuppi.tusina mutta ei ole toista  Myrnan veroista, kauniin rauhallista kukkakuppia. Koko astiasto maksaa muutaman satasen joten kyttäilen iksittäisiä tapauksia ja keräilen kärsivällisesti ja ajan kanssa niin saan edullisemmin koko homman haltuuni.

Niinpä; hyvät ystäväni jos teillä on kyseisiä kuppeja hyllyillänne tarpeettomina niin ottakaapa yhteyttä niin pääsette nisstä eroon kun myytte ne minulle !

Valokuvatkin ovat nyt järjestyksessä ja seuraavaksi aion teettää vielä digikuvistani paperiversiot albumiini, kunhan opettelen miten se tehdään kätevästi. Oppia ikä kaikki, aina pitää olla joku uusi asia opeteltavana, näin ei aika käy pitkäksi ja päivät kuluvat sukkelaan , tuntuukin että aina on viikonloppu.

Viime viikonloppuna oli koko lapsikatras koolla, se on aina mukavaa yhdessä oloa vaikka ei me tehdäkkään mitään erityistä, syödään , kahvitellaan ja jutellaan... mukavaa on olla näin itsekseenkin, nauttien omasta rauhasta ja hiljaisuudesta.

Menneelä viikolla kirkonkylässä asustava Marja-ystäväni kutsui lounastreffeille paikalliseen ruokaravintolaan,  syötiin kaikessa rauhassa vatsat täyteen ja siirryimme hänen kotiinsa hyville päiväkaffeille. Muistelimme vanhoja aikoja kun lapsemme olivat pieniä ja sattui aina kaikenlaista. Asuimme samassa talossa ja olimme aina toistemme apuna kun apua tarvitsimme. Järjestely toimi hyvin ja se hoitui niin luonnikkaasti ilman eri sopimuksia tai palkkioita, se auttoi jolla oli siihen mahdollisuus ja avun tarpeemme vaihteli tasapuolisesti molemmilla perheillä.

Yhdessä totesimme elämässämme alkaneen uuden ja yhden parhaista ajanjaksoista kun saamme elää vain itsellemme ja kuitenkin lapset ja lastenlapset asuvat kaikki lähiseudulla ettemme varmaan koskaan koe olevamme yksinäisiä.. Olemme molemmat melko hyvässä kunnossa , emmekä tunne vielä tarvetta mennä "mummokerhoihin" mukaan, aikansa kutakin..... Vaikka olemmekin yksiksemme emme tunne olevamme yksinäisiä, päinvastoin, enemmänkin toivomme saada olla omissa oloissamme.
Oli erittäin vaikuttavaa "surutyötä" vaihtaa kokemuksia puolison sairaudesta ja kuolemasta. Tunsin ottavani uuden askeleen elämässäni ja haluan jatkaa elämääni entistä kiitollisimmin ja luottavaisin mielin.



15.2.2013

Pihakeinu talvipuvussaan odottelee kesää ja keinujaansa

Lunta on tullut täällä etelässäkin noin 55-60 senttiä. Siinä se pihakeinukin nukkuu vielä talvista untansa lumipuvussaan. 
Oli aivan pakko poistaa vanhan keinun harteilta isommat taakat, sillä toivolla että kevät koittaisi aiemmin.
Kyllähän se aurinko jo lämmittää senverran että lumet alkavat sulamaan ja aionkin istahdella keinuun istuintyynyn kera heti kun herra aurinko ilmestyy tuolta paksun pilviverhon takaa. 
Tämä kuva on aiemmin otettu, ehkä se oli toissa syksynä, se muistuttaa pienen suihkulähteen olemassaolosta ja tulevan kesäkauden solinoista. Voi miten kaipaankaan kaikkea keväseen liittyvää :) :)

Elän kuitenkin tässä ja nyt.... nautin näistä talvisista päivistä täysin rinnoin. Mielelläni teen lumityötkin itse pihallani, en anna nuorten puuttua hommiini. Arvostan hyötyliikuntaa yli kaiken kuntourheilun. Kokemuksestani voin kertoa miten suuri ero oli silloin kun mieheni halusi tehdä lumityöt, eikä minulle jäänyt mitään kunnon hommaa ulkosalla niin keväällä oli kunto erittäin rapistunut ja paikat tulivat kipeäksi pienemmästäkin puuhasta. Viime talvisen  lumityöurakan jälkeen kuntoni oli huomattavasti parempi ja kevättyöt hoituivat kuin tanssi, eikä lihakseni kipeytyneet lainkaan.

Ehkä juuri siksi odotankin niin kovasti kevään tuloa, että pääsen "ulkohommiin" kunnolla, kun lumen kolaamistakaan ei riitä jokaiselle päivälle.

Olen työssä ollessani aina haaveillut ; kun saisi nauttia kevään tulon 100 %:sesti. Nyt siihen on mahdollisuus ensimmäisen kerran koko elämäni aikana. "Valeomaishoitajan" virka on hoidettu kunnialla loppuun....nyt on aikaa itselle.... aionkin ottaa tästä ajasta kaiken nautinnon irti.

Tuntuu tosi vieraalta jo ajatuksenakin että lähtisin Marttojen tai jonkun muun mummoryhmän toimintaan mukaan. Sen aika ei ole vielä, ehkä joskus sitten kun tunnen itseni yksinäiseksi. Kutsuja tulee tuttavilta ja vähemmänkin tutuiltakin; että lähde mukaan... olisi lippuja vielä sinne ja sinne saatavilla, kokoonnumme silloin ja mukavaa on. Kyllä varmaan heillä on mukavaa, en epäile sitä yhtään, mutta ei kiinnosta tippaakaan lähteä mukaan. Nautin niin paljon siitä että saan olla itsekseni ja tehdä mitä mieli halajaa eikä ole minkäänlaisia sitoumuksia asettamassa aikatauluja päivääni. Minulle riittää se että jälkikasvu ja naapurit vievät sopivasti aikaani ja voin "vapaaehtoistyötä" toteuttaa lähipiirissäni.

Tänäänkään ei satanut lunta, joten hyötyliikunnassa on vapaapäivä, eilen asettelin aurinkosuojat pensaille ja pudottelin lumet orapihlaja-aidalta. Ulkotöitä ei ole kuin lintulautojen huolto ja lintujen ruokinta. Piha oravalle olen säästänyt pähkinäpuusta tippuneet hedelmät jotka rikon vasaralla että Kurre-ystäväni saa lounaansa helpommin syötyä.

Leikkaan vielä matonkuteita, ehkä jo vuoden kuluttua saan aikaiseksi kasata ihka uudet kangaspuuni ja niihin hankittua niidet ja muut isävarusteet, joten matonkutominen voisi alkaa.
TV:tä katson sukkapuikot kilisten, koska en malta vaan ainoastaan tuijottaa ruutua, täytyy olla tekemistä myöskin käsilleni.
Kuteita lekellessä soitan mieli levyjäni, musiikki on niin rauhoittavaa ja tuo monenlaisia muistoja mieleen.
Monista tuntuu ehkä että kuteiden leikkuu on tylsää, sitä sen ei tarvitse olla kun toimintaan voi lisätä muuta viihdyttäväpää "lisämaustetta"; musiikkia, muistoja jne.

13.2.2013

Vapaaehtoistyö lomakohteissa

Mieleeni tuli monesti vapaaehtoistyövoiman käyttö lomakohteissa, ollessani tuetulla lomalla Rauhalahdessa. Juuri siksi että en olisi voinut hyväksyä oman lomani sisältävän vapaaehtoisten työpanosta koska omat odotukseni lomasta olivat niin suuret etteivät vapaaehtoisina työkentelevät olisikaan odotuksiani voineet toteuttaa. Juuri Kylpylähotelli Rauhalahti on minun suosikki lomanviettopaikka siksi että lomalaisten hyvinvoinnista huolehtivat ammatti-ihmiset, toteuttaen suuret ennakko-odotuksenikin sataprosenttisesti.

Vapaaehtoistyö sopii mielestäni vertaistueksi erilaisissa potilasjärjestöissä, eläinsuojelussa ja seurakuntien "Suurella Sydämellä" toiminnassa. Mutta ei luvanvaraisissa majoitus ja ravitsemusliikkeissä jotka laskuttavat palveluistaan asiakkaita, tuottamistaan palveluista, joiden joiden hinta/laatu, taso/suhde tulee olla kohdallaan, 

Työelämässä ollessani en olisi voinut käyttää vapaaehtoisia kuin pari kertaa vuodessa,  ulkoilutapahtumien yhteydessä ja niissäkin rajoitetusti ja harkiten.

Jo yksinomaan asiakaspalvelu ja yleensä lomailevan  ihmisen kohtaaminen on vaativa tehtävä, vaatien kokeneen ja hyvän ihmistuntemuksen omaavan henkilön. Vapaaehtoistyöhön hakeutuvat yleensä ihmiset jotka haluavat omaan elämäänsä sisältöä, vaihtelua  ja etuuksia.  En voisi kuvitella itseäni vapaaehtoistyössä, vaikka omaankin pitkän työuran asiakaspalvelussa. Enkä usko että lomalle tullut henkilö olisi tällaisen "ikäihmisen" työhön tyytyväinen. Harvoin kukaan uskaltaa palautelomakkeeseen kirjoittaa todellista mielipidettään , pelkäen ettei lomaa heru tulevaisuudessa jos antaa negatiivisen palautteen.

Vapaaehtoistyö on arvokasta kun se kohdistetaan henkilöihin jotka eivät joudu maksamaan vapaaehtoisen työpanoksesta, esim. yksinäisten vanhusten ulkoiluseuraksi, saattamaan kirkkoon tai terveyskeskukseen on
sopivaa ja kallisarvoista toimintaa vapaaehtoisten voimin. Siinä molemmat osapuolet saavat sanoin kuvaamatonta sisältöä ja uusia virikkeitä arkipäiväänsä. 

Vapaaehtoistyötä voi harrastaa aivan itsekseenkin ilman seurakuntaa tai järjestöä, esim. naapuriaan voi auttaa monella tapaa ihan pyyteettömästi aina tarpeen tullessa. 

Eläinsuojelutyöhön ovat kaikki tervetulleita, työtä on paljon ja tekijöitä vähänlaisesti. 

Vaapaehtoistyö on noussut viimeaikoina "muotiin", mutta siinä on menty vähän pöheikköön joissakin lomakohteissa kun ei ole ajateltu asiaa loppuun asti eli vapaaehtoistyövoiman vaikutusta paikan imagoon ja edelleen lomapaikan kilpailukykyyn "markkinoilla". 

Onneksi on mahdollisuus vapaasti valita omat lomanviettopaikat, omien  lomatoiveiden mukaisesti silloin kun  kyllästyy mökkeilyyn omalla rantamökillä.



12.2.2013

Palvelujen kilpailutusta

Päivät ovat pidentyneet strutsin askelein.... räystäille ovat ilmestynyt jääpuikkoja... mustarastas ääntelee jo vähän rohkeammin... SE ON KOHTA KEVÄT :)

Olen nautiskellut itsekseni kylpyläviikon mukavista kokemuksista ja tallentanut ne muistoiksi  joita otan esille aina kun arkipäivä tuntuu tylsältä.

Alkuvuoden suunnitelmiini kuuluva palvelujen kilpailuttaminen alkaa olla loppusuoralla. Täytynee jo todeta tässä vaiheessa että vaivannäkö  kannatti, säästö on uskomaton.
Tein sähkösopimuksen paikallisen yhtiön kanssa koska ero halvinpaan sähkön myyjään oli niin pieni että kanta-asikasedut korvaavat sen hyvinkin.
Seuraavaksi tutkailin eri pankkien palveluja ja taksoja. Olin ollut Postipankin asiakkaana 1970 luvulta asti jolloin asuimme Kiljavalla ja Kiljavan sairaalan autilassa toimi Postipankki, uskomatonta mutta totta! Sittemmin pankista tuli Leonia... Sampo ja nyt DaskePank. Ennen palvelu oli asiakasystävällistä ja joustavaa. Verkkopankki oli aikansa edellä, toimi aina kitkatta. Vielä Hyvinkään konttorikin palveli hyvin niinä kertoina kun tarvitsimme palvelua tiskillä tai neuvotteluhuoneessa. Mutta nyt tilanne on DanskePankissa aivan toinen; tavallisen eläkeläisen asioita ei halutakkaan hoitaa, ehkä pankki haluaa vain suursijoittajia asiakkaakseen, mene tiedä ?
No niin ja Osuuspankkiin sitten siirtyivät tämän Mamman raha-asiat. Yllätyin kun löytyi vielä entisajan ystävällinen, kärsivällinen ja luotettava Päivi-virkailija. Tänään molemmat lapsenlapsenikin avasivat tilit OP-pankkiin, nyt ollaan melkein koko suku siirrytty danskepankista, omankylän pankkiin, HYVÄ ME !

Seuraavaksi kilpailutin vakuutukset. Heti ensi-istumalla nuori ja helpostikateltava vakuutusvirkailija teki laskelman nykyisten vakuutettavien kohteiden mukaisesti ja tulos oli hämmästyttävä; vakuutusmaksut siis putoisivat melkein puoleen entisestä tasosta.
Meidän kaikki valuutukset olivat olleet IF:issä niin kauan kun muistan ja korvaukset vahingoista olimme saaneet aina riitelemättä. Olihan meille sattunut kaikenmoista; pieni kellaritulipalo, eläin- ja henkilö- sairaustapauksia ynm. Olimme tosi tyytyväisiä Ifiin, kunnes viime vuosina  on tuntunut että maksut vaan nousevat ja päätöksiin vahingoista löytyi aina joku porsaanreikä asiakkaan tappioksi. Viimeinen tippa täyteen astiaani oli kun en saanut heti vastausta tiedustellessani autovakuutuksen boonusten siirrosta omiin nimiini.
Jo siinä vaiheessa tiputin IFin pois valikoimastani.
Siispä päätin ottaa vakuutukset keskitetysti Pohjolasta. Päätökseeni vaikuttivat useat seikat; mm Pohjolan ja Op-pankin välinen bonusjärjestelmä, edulliset maksut, auto- ja liikennevakuutusten ja niihin liittyvien bonusten siirrot, sekä vakuutusyhtiön helppo vaihto, kaiken hoiti virkailija. Mielestäni oli kyseessä isokin juttu mutta ammattitaitoinen virkailija hoiti hommat yhdellä käynnillä hänen toimistohuoneessaan. Plussaa on myöskin se että virkailija on tavattavissa yhtenä päivänä viikossa täällä pikkukylän Op-konttorissa,

Palvelujen ja tavarantoimittajien kilpailutus ja hintavertailut kannatta todella tehdä säännöllisin väliajoin, siitä saatu hyöty on ainakin eläkeläisen tuloissa erittäin vaikuttava summa euroja.

Jäänkin tässä vielä miettimään mitä vielä voisinkaan kilpailuttaa kun alkuun pääsin! Mutta nyt tyyny kutsuu ja kirja on jo yöpöydällä avoimena lukijaansa odotellen :)

2.2.2013

Antoisa kylpyläviikko takana

Kylpylähotelli Rauhalahti, Kallaveden rannassa. Kuopiossa, kesäiset maisemat.

Kahden hengen huone, varustettuna kylpyhuoneella, tv, baarikaapilla ja olipa vielä nettiyhteyskin.
sviitin sisustusta
Hotellin yhtedessä on myöskin asuntohotelli.
Allasosasto oli parasta mitä lomaölta voinkin toivoa. Oli lämmin- ja kylmäaltaat. Kaksikymmentämetrinen uima-allas ja porealtaita useampikin.
Eniten pidin ulkoaltaalla polskuttelusta, varsinkin lumipyryssä ja aamuisin kun oli vielä pimeää.

Lapsille oli mahtava liukumäki jota lapset suosivat ja hyvä olikin niin pore- ja muut altaat jäivät meille aikuisille.
Ruokahan se on myöskin yksi tärkeimmistä lomaviikon aktiviteeteistä. Ainakin näin ruuan kanssa koko ikänsä puuhastellut koki juhlahetkinä ne kun sai astua valmiin pöydän ääreen, ja kylpylän pöydät notkuivat moninaisista herkuista.

Kabinettisaunaa saimme varata pienelle ryhmällekin, mahtavaaa.....
Yhtenä iltana meille oli järjestetty perinneillallinen Jätkänkämpässä joka oli 600 metrin päässä hotellilta.

Seinillä oli monenlaisia entisten savottamiesten käyttämiä välineitä ja vanhoja esineitä.
Jätkänkämpän pihapiirissä oli  maan suurin savusauna lämpimänä koko illan, 
Keskellä viikkoa laitettiin jalalla koreasti elävän musiikin tahdissa, muina iltoina laulettiin ja humpaattiin muuten vaan. 
Lomaviikolta sain juuri sitä mitä olin odottanutkin. Sain täydellisen irtioton arjen rutiineista ja sopivasti seuraa mutta eniten kuitenkin nautin altailla olosta. Olen varmaankin ollut delfiini entisessä elämässä.

Ihmeellisen hyvin respan henkilö valitsi minulle huonetoveriksi samanlaisen vesipedon kun itsekin olen ja muutenkin olemme elämäntavoiltamme samansuuntaisia. Aivan vieraan ihmisen kanssa lomaviikosta kehittyi erittäin hyvä, ilman ennakkoasenteita ja avoimin mielin, sain uuden ystävän :)

Kylpylän muita palveluja emme ehtineet käyttämään, tosin minä istuin kampaajalla kun huonetoveri käväisi sillä aikaa hakemassa lihaskuntotestien palautteet ja kotiohjeet. Olisihan siellä ollut mahdollisuus hierottaa itseään tai ottaa erilaisia kylpyjä. Kosmetologin palvelutkin olisivat olleet käytettävissä mutta me olimme kaiken mahdollisen ajan altailla, emme tietenkään jättäneet yhtäkään ateriaa nauttimatta......

Kotimatka sujui jouheasti, junat puksuttivat aikataulun mukaan ja Pendolinokin kulki vain 170 km/t. Hyvinkään asemalla olivat Sini ja Jari vastassa, olihan taas hyvä tulla kotiin.