30.9.2012

Koiranhammas, amaryllis, pasuunakukka, lukinlilja ja kriinumi

Ensi keväänä saan  nauttia omalla pihallanikin kauniiden Koiranhammas liljojen kukista. Istutin eilen 3 sipulia multavaan, läpäisevään maahan, siitä on hyvä alkaa, toivottavasti lisääntyvätkin runsaasti. On sen kukat niin hellyttävän ja keväisen kauniit.
Lauantaina oli vaihteeksi poutasää niin mieli teki pihahommiin, muistinkin amarylliksen sipulit, jotka saivat olla kesälomalla lehmuksen alla, vein ne keittiön alakaappiin, joka on viileähkö, miettimään; kukinko vai en !
Oli aika nostaa myöskin Pasuunakukka talvisäilöön, kellaritiloihin. Kaivoin lapiolla ylös koko juuriston multapaakkuineen  ja istutin isoon muoviämpäriin, sillekin on varmaan hyvä "talviasunto" kellarissa.
Lukinliljankin lehdet olivat osittai kellastuneita ja kuihtuneita, ruukku mahtui hyvin kottikärryn kuormaan ja kellariin, viileään tilaan viettämään lepoaikaansa.
Vielä kuormaan mahtuu pari Kriinumiruukkua, kärryllinen kasveja valmiina kuormassa ja kärrättäväksi kellariin, nauttimaan lepotilastaan.

Nämä kaikki "alakerran asukkaat" pitävät lepotilan viileydestä ja tahtovat vain hiukan kosteutta talven aikana.

Olenkin entisen puutyöverstaan siivonnut puunpölystä ja palikoista niin että sain runsaasti lisätilaa kukilleni. Siellä on sementtilattia ja vesipiste altaineen ihan vieressä. Lämpötila noin +5 - +15 välillä, talvesta riippuen, lämpötilankin voi säätää kukille suotuisaksi lämmittimen avulla, talvehtiville suotuisaksi.

Ehdin vielä ennen sadekuuroa avata haravointikauden, rapsuttamalla saunapolun lehmuksen lehdistä ja seuraavaksi sytytän tulet saunapadan ja -kiukaan alle.
On lauantai ja entisajan saunapäivä.

25.9.2012

Verenpaineet koholla


Korvissa suhisee ja sydämen lyönnit tuntuvat päässä, huolestuin kun tämä ei ole tavallista olotilaa, niinpä otin vanhan "omronini" käyttöön. No sehän ei toiminut kunnolla, ilmaletku ei pysynyt paikoillaan ja aina vaan se ilmoitti häiriötilaa,,,

Yritin varata aikaa omalle lääkärille mutta minut ohjattiinkin terveydenhoitajalle jonka vastaanotolle pääsin välittömästi. Ensin tietysti petyin; vai terveydenhoitajalle vaan, mitähän apua siitä nyt olisi. Käynti olikin aivan positiivinen ja sain ohjeet hiljentää tahtiani ja jouduin seurantaan. Hoitsu laittoi myöskin lähetteet labraan verikokeisiin ja sydänfilmiin. Taas yllätyin myönteisesti, miten voikin omalla terveysasemalla näytteidenotto sujua näin näpsäkästi, en tiennytkään että Huslab.sta tulee henkilö ottamaan näytteet kerran viikossa keskiviikkoisin klo 7.30-8.30. Olihan meitä eläkeläisiä kymmnenkunta oven takana odottamassa putiikin aukeamista. Aina oppi jotain uutta, tänään opin sen että kun antaa KELA-kortin vastaanotolla niin hoitajan sitä vilauttaessa koneelleen, aukeaa tietoni ruudulle nopeasti ja varsinainen "hoito" voi alkaa, kätevää.

Toisella käynnillä th.:n luona, tsekattiin verenpainemittarini, no olihan se vanha ja siksi hoitaja ehdotti että ostaisin uuden ja seuraavalla kerralla ottaisin sen mukaani jotta tsekataan näyttääkö laita samat arvot kun aseman koje.
Seuraava käynti on vielä th:lle mutta seuraavaksi ehkä jo omalle lääkärille ?

Kotiuduttuani terkkarikäynniltäni, avasin tietsikan ja tein tilauksen yllä olevasta verenpainemittarista, sen saikin tosi halvalla HobbyHallista. Laite tulikin viikossa ja verenpaine lukematkin ovat hiukan alentuneet mutta ovat vieläkin koholla.
Seuranta jatkuu....

Alla kopioitu tuoteseloste laitteesta: 



OMRON tarjoaa verenpaineen kotiseurantaan useita vaihtoehtoja, hieman rannekelloa suuremmista rannemittareista ammattikäyttöön soveltuviin olkavarsimittareihin. OMRON-mittarit ovat erittäin luotettavia. Omron verenpainemittareita on runsaasti myös ammattikäytössä.





Ominaisuudet
Suurikokoisella näytöllä kaikki lukemat näkyvät kerralla
21 muistipaikkaa
M2 havaitsee epäsäännöllisen sykkeen ja näyttää vain luotettavan mittaustuloksen
Graafisesta näytöstä näkyy, onko tulos tavoitearvojen sisällä
Ilmoittaa epäsäännöllisestä sykkeestä
Ilmoittaa, kun mansetti on kiinnitetty oikein
Intellisense -teknologia takaa nopean ja miellyttävän mittaamisen
Yhden napin mekanismi: suuren, sinisen napin painaminen on kaikki mitä sinun pitää tehdä mitataksesi verenpaineesi
Mittari ilmaisee hienovaraisesti, mikäli verenpaine on kotimittauksille asetettujen standardirajojen ulkopuolella

23.9.2012

Kamomillasola -Pirjo Rissanen

Kamomillasolassa Pirjo Rissanen pohtii koskettavasti elämän kipeitä yllätyksiä. Hänen naisensa ovat sinnikkäitä ja omaperäisiä, he eivät luovuta, vaikka miehet asettavatkin tielle mahdottomia esteitä. Rissanen kuvaa naiset heikkouksineen ja haaveineen niin ymmärrettävästi, että se tuo lohtua vaikeisiinkin aiheisiin.

Sielukas romaani, tosiaan, kun aloitaa lukemisen niin ei henno lopettaa ennenkuin    on viimeisellä sivulla, Kirjasta jäi tunne että tahtoo lisää, toivonkin että  jatkoa seuraa suvun naisten kohtalosta.

Olen lukenutkin kaikki Rissaset teokset ja kaikki ovat olleet tasaisen tasokasta luettavaa, pidän hänen soljuvasta kerronnastaan.

Mikä onkaan nautinnollisempaa kun asettua sängylle tai sohvalle, tyynyvuoren varaan hyvän kirjan kanssa ja sadepisarat ropisevat ikkunoihin. Erittäin voimauttavaa sateisena sunnuntai päivänä, kun ei ole muuta ohjelmaa sovittuna. Sateen takia ei ole odotettavissa yllätysvieraitakaan.

Teehetki vain katkaisee hetkeksi lukumaratonin ja lukeminen jatkuu.

Nautinnollista sadepäivää kaikille !

22.9.2012

Lauantai aamua .....



Tämä on paras päivä, jonka maailma on koskaan nähnyt.
Huominen on vielä parempi.
-R.A. Campbel

Tällä mietelmällä alkoi viikonlopun viettoni. Aamuinen koiralenkkikin onnistui kommelluksitta kahden koiran kanssa. Sehän olisi helppoa jos koirat olisivat pieniä ja pennusta asti olleet talutettavinani. Nyt niillä on uusi koti ja totuttelu uusiin maisemiin ja muihin koiriin, eli niilläkin on pieni stressi päällänsä. Harjoittelu tekee mestarin, siihen uskon ja jatkan lenkkeilyjäni ahkerasti.  Olisipa kylällämmekin koirapuisto, hiukan on valoa tunnelin päässä, päättäjät kaavailevat sitä taas uuteen paikkaan, saas nähdä kaatavatko valittajat taas kerran suunnitelmat. Toivossa on hyvä elää.

Pihlajat ovat nyt kauneimmillaan ja marjasato runsaimmillaan. Vanha sanontahan kertoo  ettei pihlaja kanna kuin yhden taakan  eli jos on runsas sato niin tulee vähäluminen talvi, saas nähdä ?

Marjaomenapensaassakin on runsaasti punaisia marjoja , odottelevat tilhiparvea lounaalle. Tilhethän saapuvat herkkupatojen äärelle vasta pakkasten tultua ja eipä kestä kauan kun parin pensaan marjat on pantu suihin sukkelasti.

"Valeomaishoitajan" roolissa kaikki päivät olivat samanlaisia, johtuen puolison tarvitsemasta hoivasta mutta nyt kun olen itsekseni niin päätin palata entisajan viikkorytmiin niin että lauantaihini kuuluvat siivous ja saunan lämmitys saunomisineen. Tällöin sunnuntaikin tuntuu oikeasti sunnuntailta. Lapsuuden kodeissani pyhiin liittyi myöskin jumalanpalvelus radiosta ja myöhemmin tv:stä, olen myös ottanut tavakseni katsoa television kirkonmenot, jotenkin kuuntelen jumalanpalvelusta aivan uudelta tasolta, olen ikäänkuin palannut sille tasolle ja tuntemukselle kun olin rippikoulun jälkeen kotiseurakunnassa ja rovasti Matti Vuolanteen paimennuksessa. Tunne on lapsenomainen usko Jumalaan.
Elämä on! Kokemukset muovaavat kaiken ikää ihmistä, koskaan emme ole valmiita ja tarpeeksi hyviä ihmisiä, kaikesta tietotulvasta ja mediahössötyksestä huolimatta.

Nyt on aika siirtyä taas pihapuuhiin ja seuraavan rikkaruohoprojektin kimppuun, sitähän riittää näin sateisena kesänä.

Leppoisaa viikonloppua kaikille !

21.9.2012

Päivä kerrallaan

On aika pysähtyä koneen ääreen, päivän puutarhassa puuhastelujen jälkeen, tuntuu mukavalta levähtää istumaan.

Aika on kulunut nopeasti, puuhasteltavaa löytyy riittämiin pihalla ja huushollissakin. Ei ole jäänyt aikaa muhia suruni kanssa, tosin muistoja tulee mieleen monia, monia, päivittäin ja silloin nousee pala kurkkuun mutta itku ei ole enään niin herkässä ja voin jo ottaa tuttavien osanotot tyyneydellä vastaan.

Paljon puuhaa on aiheuttanut lapsenlapseni Suvin 23v. muutto luokseni asumaan, yläkerran huoneeseen. On pitänyt tehdä tilaa uusille tavaroille, poistamalla vinttikomeroihin kertynyt roina ja suuri vaatemäärä. Ihmetellä täytyy miksi olenkaan keräillyt kaikkea mahdollista komeroihin , sillä mielellä että jos joskus tulee tarvetta käyttää niitä.
Nyt heitin ikivanhat vaatteet ja kengät pois, osa meni UFF-laatikoihin, osa kaatopaikalle ja kaikki iloisen väriset vaatteet aion tulevana talvena leikata matonkuteiksi.  Kylläpä tulikin tilaa ja hyvä järjestys komeroihin.

Suvi ja kaksi Belgianpaimenkoiraa Vili ja Velmu asuvat nyt kanssani ja Kyttä- hauveli muutti Sinin luokse vakituisesti. No onhan tässä vähän totuttelemista,nimittäin noiden koirien kanssa, pitää harjoitella kahden kanssa lenkkeilyä. Koirat ovat ennestään tuttuja , olen käynyt niitä silloin tällöin ulkoiluttamassa varsinkin kun Velmu oli pieni. 

Nautin suuresti aamupäivän kuulaasta syksyisestä säästä  aurinko paistoi, mikä väriloisto luonnossa, tulikin pakottava tarve lähteä pyöräilemään. 
Tajusin eka kerran että minua ei sido mikään eikä kukaan joten siitä vaan fillarin selkään ja baanalle. Otin hautakynttilän ja tulitikut mukaan jos vaikka tulisi poikettua haudallakin. Hiukan harmitti kun en muistanut ottaa kameraa mukaan, olisi ollut niin mahtavia kuvauskohteita, luonnon kauneutta ja muutama eläinkin.
Syksykin on ihana vuodenaika.

Pysähdyin hautausmaan kohdalla, kävelin ja nautin upeista kukkaistutuksista joita ei viime yön hallakaan ollut puraissut. Sytytin Matin haudalle kynttilän. Vaikea on käsittää että hän on tuolla mullan alla... eihän siitä ole kuin tovi aikaa kun kävimme yhdessä Jari-vävymme hautaa hoitamassa. Syvä ikävä yllätti taas. Jonkin aikaa hiljennyin kävellen ja mietiskellen, samalla nauttien rauhaa huokuvasta ympäristöstä, tuntui kuin Matti olisi kulkenut rinnallani, lohduttaen, mieleen palautuivat viimeiset keskustelumme. Tajuntaani tuli kiitollisuus terveydentilastani ja mahdollisuudesta jatkaa elämääni nauttien läheisteni kanssa kaikista Luojan suomista elämän rikkauksista; PÄIVÄ KERRALLAAN.

3.9.2012

Itku, puhdistava tunnesuihku

ITKU PAHAN MIELEN KARKOITTAMISEKSI

Itke, itke hyvä ystäväni, äänen kautta anna padon aueta, kaikota, jos sie löytäisit jaksamista ja hyvää oloa.

Itke, itke hyvä ystäväni, itke kaikki paineesi pihoille.

Pahat mielesi pihan perukoille, syvimpään  suon silmäkkeeseen.

A jos sinnuu on pahoin pietty, sinnuu ei oo huomattu, ei kiitosta annettu, vaikk oisit kaiken puurtanutki.

Anna tuulen huiskutella, karistella mättähille  kaikki paha olosi. itke, itke ilmoille kaikki tunteesi, vaikk´oisin kynnysmattona joutunut kestämään monet kurakelitkin, tai syyttömänä olet saanut kantaa toisten virheet, kaltoin kohdeltuna muijen murheet, anna näidenkin tunteiden  pudota, syvihin vesihin kadota.

Ano taitoa jot sie osaisit käsitellä vaikeitakin asioita, niin ettei niitä tarttis enäämukana kuletella. Ano taito, jot sie oppisit antamaan toisille tilaa, niin ettei se olis pois omastasi.

Ano taito, että Luoja antais sinulle uutta henkeä, et sie oppisit anteeksi antamaan, jaksaisit paremmin hoitaa itseäsi ja kantaa ilolla lähimmäisiäsi.

Yllä oleva teksti on lainattu:
-Pirkko Fihlman, Äänellä itkijöiden puheenjohtaja

Tällä tekstillä melkein aloitin uuden viikon ja uuden päiväni, aamutoimiltani selvittyäni. Tuntui hyvältä, aivan kuin Pirkon teksti olisi tehty juuri minulle. Viimeisen kuukauden jokaiseen päivään on kuulunut myöskin itkua, välillä enenmmän, jonain päivänä vähemmen. En ole koko elämäni aikana yhteensä itkenyt niin paljon kun nyt kuukaudessa.

Tunnen itkun jotenkin puhdistaneen minua sisältä päin, vieden minut sisimpääni.
Itku on poistanut osan syvimmistä surun ja pahanolon syövereistä, näen jo jopa kauniit kukatkin puutarhassani. Itku myöskin toimii "tuutulauluna", yöunet ovatkin olleet rauhaisat ja syvät, poistaen raskaan väsymyksen tunteen.

Itku ja nauru ovat yllättävän lähekkäiset tunnesuihkut.  Melkein olen hävennyt tunteideni kuperkeikkoja kun tuttavien ja ystävien kohdatessa olemme jääneet muistelemaan edesmennyttä läheistäni: ensin itkettiin ja heti perään nauroimme hauskoille muistoillemme. Tulipa mieleeni että onkohan tämäkään ihan normaalia-

itkuiset tunnesuihkuni ovat tuoneet ystävienikin omat suru- ja onnettomuus kokemukset uudelleen mieliin, tuoden sisimpiin haudatut muistot tunneryöppyinä, itkuina ulos. Näistä kahtaamista olen itse oppinut ettei toisen ihmisen itkua tulisi koskaan  arvostella, vähätellä tai ihmetellä. Emmehän koskaan tiedä mitä itkun taakse sisältyy tai mihin muistoihin itku liittyy.

2.9.2012

Musiikin kuuntelu on terapeuttista

On tullutkin kuunneltua paljon musiikkia, niin radiosta, levyiltä, cd-soittimella ja tietysti netin kautta. Huomaan musiikin tuovan lohtua tämän hetkiseen tilaani. Mielimusiikkia on aina ollut Il Divon äänitteet ja nyt erikoisesti pidän paljon heidän esittämänään Albinonin Adagiosta.
Il Divo Adagio

Kuuntelen melkein päivittäin heidän musiikkiaan koska olen hankkinut kaikki heidän julkaistut äänitteetnsä.

Sini suomensi Adagion sanat minulle....

En tiedä, mistä löytää sinut
En tiedä miten tavoittaa sinut
Kuulen äänesi tuulessa
Tunnen sinut lähelläni
sydämmessäni ja sielussani,
odotan sinua
Adaggio
Kaikki nämä yöt ilman sinua
Kaikki unelmani ympäröivät sinua
Minä näen ja kosketan kasvojasi
Kaadun syleilyysi
Kun aika on oikea, tiedän, tulet vielä olemaan käsivarsillani
Adaggio
Suljen silmäni ja löydän keinon
Minun ei ole tarvetta rukoilla
Olen kulkenut niin pitkälle
Tapellut niin rajusti
Ei ole muuta selitettävää
Tiedän, että ainut joka jää, on piano, joka soi
Jos tiedät mistä löytää minut
Jos tiedät kuinka tavoittaa minut
Ennen kuin valo häviää
Ennen kuin uskoni loppuu
Ole se ainut mies sanomassa
että kuulet sydämeni
että annat elämäsi
jäät ainiaaksi
Älä anna valon hävitä
ei ei ei ei ei ei ei
Älä anna minun luopua uskosta
Ole ainut mies sanomassa
että uskot, saa minut uskomaan
ettet päästä irti
Il Divo
Adaggio

Myöskin hengellinen musiikki on noussut uudelleen mieli musiikikseni, tuoden yksinäisyyteen ja ikävääni lohtua. Joskus se tuo kauniit muistot mieleeni ja toisinaan musiikki johtaa mielen puhdistavaan itkuun. Laulujen sanat taas antavat jonkin tasoista rauhaa ja luottamusta tulevaan elämään ja tuleviin päiviin.

Toisaalta tunnen suurta kiitollisuutta kaikista yhdessä koetuista vuosista ja nautin myöskin hiljaisista yksinolon hetkistä, joka onkin aivan uusi kokemus elämässäni, enhän ole ollut itsekseni milloinkaan.  On vallan outoa kun ei tarvitsekaan huolehtia muista kuin itsestään. Outo tunne tulee myöskin aamuisin kun on unissaan nähnyt miehensä hyvissä voimissa ja mukana arkipäivän touhuissa niin herätessään havahtuukiin nykytilaan, silloin on tunne että hän on vain käymässä jossain ja tulee taas takaisin.....

Kaipaisin keskutelu seuraa aiheena; kuolema ja läheisen poismeno. Molemmat ovat vaikeita aiheita ottaa ns puheeksi, ihmiset eivät osaa keskustella niistä vai eivätkö he rohkene. En tietenkään yritäkkään aloittaa aiheesta juttua koska en halua olla kenellekään vaivaksi enkä myöskään halua että kukaan vaivaantuu seurassani. Mieleeni on tullut tarve hakeutua seurakunnan järjestämään sururyhmään, jospa siellä saisi työstettyä sisällään olevaa surua ja kaipausta. 

Surun tuomaan mielen matalapaineeseen on terapeuttista myöskin puutarhatyöt ja muut omakotitalossa tehtävät puuhastelut. Toivonkin että löydän sopivat "terapiat ja terapeutit" työstämään sisälläni vellovaa mustaa surua ja saisin entisen positiivisen elämänasenteeni ja toimintatarmoni takaisin.