31.7.2012

Kauppakeskus Willa Hyvinkää

Tyttärellä oli aika varattu Mehiläisen työterveyslääkärille ja tiesimme että se sijaitsee Kauppakeskus Willassa Hyvinkäällä. Kyseinen keskus avattiin tämän vuoden maaliskuussa enkä ollut vielä tutustunut moiseen paikkaan. Niinpä hypähdin kyytiin ja suunnistimme kohti Mehiläistä jonka sijainnista ei ollut hajuakaan ja saadut infot melko mitättömät. 
Sukelsimme parkkihalliin joka oli suurin näkemäni parkki. Ilma oli karseeta, en voinut hengittää, tuntui että pyörryn, niinpä syöksyimme ensimmäiseen hissiin jonka näimme. Hissi meni vain kerrosta ylemmäs, eikä mitään opastetta lähimaillakaan. Kiersimme ympyrää.... lopulta kysyimme "työmieheltä" tietäiskö hän neuvoa. No hän osoitti meille hissit joilla pääsee kolmanteen kerrokseen ja siellähän se Mehiläinenkin oli.
Ihmettelin miksi hisseille ei ole opasteita, koska niiden ovien sijainti on niin ettei käytävää kulkiessaan niitä huomaa.
Info-valo oli katossa mutta emme huomanneet missä se varsinainen info on.
Ensikokemus kauppakeskukseta oli tyrmistyttävä. Kelle se on tehty. Asiakkaan en tuntenut olevani tervetullut ja päätinkin etten ikinä mene enään heidän parkkihalliinsa.
Mielialat olivat apeat, joten menimme lounaalle kiinalaiseen ravintolaan ja se pelasti päivämme. Ruoka oli tasokasta ja palvelu ystävällistä, palaammekin nauttimaan heidän annoksiaan myöhemminkin.
Syödessäni huomasin että pientä valotaulua napelöivät pienet lapsoset ja saivat kerroksen pohjapiirrokset taululle. Taulu oli niin huomaamaton ja tekstit pienillä etten mokomaa edes huomannut.
Kokeilin ohimennessäni taulun toimintoja mutta ei siinäkään ollut opastettu mistä Mehiläinen löytyy.
Autolla kotiinpäin ajellessamme huomasimme rakennuksen yhdellä ovella pienellä kirjoitettuna sanan; Mehiläinen, siispä huomenna kuvattavaksi tulevan kannattaakin jättää auto maksulliselle parkkipaikalle ja kävellä vain kadun yli ovelle jonka tuulikaapissa ovat hissit jotka vievät suoraan kerrokseen jossa Mehiläisen tilat sijaitsevat, yksinkertaista kun sen itse oivaltaa. 
Olisi ollut polvensa loukanneenkin paljon helpompi nilkuttaa lääkäriin kun joku olisi osannut kertoa perin yksinkertaisen reitin vastaanotolle.


30.7.2012

Harjaneilikan istutusta ja ukonilmoja öisin

 
Raivailen lemmikkieläinhautausmaan  ja lehmuksenkannon välisestä alueesta rikkaruohot ja suikeroalpit pois, tilalle istutin matalat Harjaneilikat. Ennestään olin jo siirtänyt ikivanhat korkeat Harjaneilikat ja tarkoituksena on että ne kaikki saavat siementää ympäristönsä niin että se kasvaa valtakasvina ja toimii myöskin tavallaan maanpeittokasvina. Jokin tuossa kukassa on aina minua viehättänyt, onkohan se kukan sisukkuus ja kaunis kukinto. Mökilläkin mokoma jaksaa kukkia joka vuosi keskellä vahvaa heinikkoa ja ilman minkäänlaista hoitoa.

Parina viime yönä on ukonilma rankka- ja raesateineen pyyhkäissyt ylitsemme, itse olen tosin nukkunut sikeästi, heräsin tyttären soittoon kun hän herätti ottamaan modeemin piuhat irti. Tosin huomasin valojen vilkkuvan ja totesin että koirakin istui sängynlaidalla ja ihaillen katseli salamoiden välkettä niin minä kaaduin petille ja nukahdin välittömästi.
Onneksi rajuilma ei tehnyt isompia tuhoja, ainoastaan sadevesi oli tehnyt oman uomansa hiekkatien reunalta saniaisryhmän alle. Lähistöllä oli naapureilla katkeillut puitakin mutta säästyimme sähkökatkoksiltakin.

Olin tosi tyytyväinen kun rankkasateet kastelivat puutarhamaan kunnolla, maa kaipasikin jo kunnon kasteluja. "Tappajaetanathan taas villiintyivät kostealla ruohikolla tanssahtelemaan ja olikin illan viimeinen puuha kerätä etanat kannelliseen astiaan ja tuhota ne. Alueellamme kyseiset etanat ovatkin lisääntyneet huomattavasti. Omalla tontillani olen havainnut niiden vähentyneen puolella entisestä ja jos jokainen keräisi mokomat ulkomaanelävät tonteiltaan niin eiköhän ne lajista päästäisi vielä kokonaankin eroon, tiedä häntä, toivoa täytyy kuitenkin.

15.7.2012

Varjorikon siistintä ja kanankakkaa kylvämään

Saunarakennuksen eteläisessä päädyssä on kukkinut Varjorikko melkein kuukauden ajan, punertavin pikkuisin kukin.
Kukkien kuihtuessa se ei ole enään mikään kaunistus pihalla, vaan sille täytyy tehdä jotain. Kottikärryt kukkapenkin viereen ja hommiin !
Kukkavana napsahtaa helposti irti sitä vähän taittaessa ja kynnellä leikaten.
                 
En käytä mitään työkalua kun työ tuntuu sujuvan helpoimmin pelkin käsin, tosin kukkavanoista tulee sormet siirappimaisen töhryisiksi joka ei haittaa lainkaan.
Valmis Varjorikko kukkapenkin reunakasvina näyttää ihan hyvältä.
Kanttaus ryhdistää vielä lopputulosta ja helpottaa ruohonleikkurin käyttäjääkin hiukan ja näin myöskin reunimmaiset kukkien lendet säilyvät leikkurilta eheinä.

Parhaillaan sataa ja se tekee tarhurien mielet iloisiksi, onhan täälläpäin vettä tullut taivaasta hyvin niukasti. Kaikki sääennusteiden kovat kuurosateet ovat sivuttaneet alueemme täysin, tosin kahdessa pihakaivossa on vettä riittänyt kasteluun.

Sateella on hyvä hetki kylvää kanankakkarakeita kasvimaalle ja ruusuille. Jotkut eivät pidä sen hajusta mutta minua haju ei haittaa lainkaa, olenhan maalta kotoisin ja kasvanut navetan ja hevostallin hajuissa.



9.7.2012

Mummu alias Mamma alias Edie

Suvi ja Edie
Edie on saanut uuden lempinimen. Tallin väki on
alkanut kutsua vanhaa tammamme Mummuksi
Kesäkuun alusta Suvi päätti siirtää rakkaan hevosensa "Mamman" lähemmäksi ja uuteen talliin joka oli erittäin tuttu ennestään. Alammekin kutsua tästä eteenpäin iäkästä tammaamme "Mummuksi".
                     
Mummu nauttii ihan silminnähden hikijumpan jälkeisestä suihkusta.
Pitkästä aikaa olin Suvin mukana tallilla ja muistinkin ottaa mukaan kuivaamiani ruisleivänpaloja jotka maistuivat Mummulle ja meistä tuli ehkä taas kavereita. Harmittaa suuresti etten ole saanut aikaiseksi käydä "paijaamassa"  ihanaa lemmikkiämme.

Kylläpä Suvi on onnistunut hevosensa koulutuksessa; näin maallikkona on hienoa katseltavaa kun heppa tottelee pelkillä sanoilla, ei tarvita eleitä eikä ohjaksia, se on ihan käsittämätöntä.
Mummu on melko lihavassa kunnossa mutta karva kiiltää.
Kaviot puhdistetaan.
Suilmätippoja.
Takaisin laitumelle.
Piehtarointia, onnelisena , kesälaitumesta nauttien.

Olen tehnyt päätöksen aloittaa hevosen hoidon ja ratsastuksen. Vähän kyllä pelottaa mutta Suvin mielestä ei ole pelättävää.... huh huh....

Tallinvaihto onnistui erittäin hyvin, Mummo on hyväksynyt hyvin uudet laidunkaverit ja täysihoito tallilla on laadukasta. Minä en ole koskaan nähnyt niin puhtaita tallitiloja ja pihapiiriä kun täällä on. 

Toivottavasti muistan hankkia ruisleipiä ja kuivata ne ajoissa että on mitä viedä Mummulle makupaloiksi. Nautin suuresti tallireissusta.