23.6.2016

Pensas aitojen leikkausta

Taas oli aika parturoida pensasaidat.
Huh mikä urakka
Tulihan siitä hommasta valmista, ihan tyytyväinen olen myöskin lopputulokseen. Saahan tuo oman pihan pensasaita olla tekijänsä näköinen, hiukan kuhmuroita siellä ja täällä.
Orapihlaja-aita on näistä kahdesta se vaikeampi parturoitava, koska sillä on kovat ja jäykät oksistot, tosin uusi kasvu on vielä näin juhannuksen alla pehmeää parturoitavaa.
Lopputulos kiitettävä, kun itse arvostelen, kelpaa mulle.
Kevyt ja terävä työväline

Ihan olen itseeni tyytyväinen kun taas kerran pystyin itse leikkaamaan omat aitani. Eihän se mikään pakkotilanne ole , olisin kyllä saanut nuorisoa apuun jos en olisi jaksanut tai pystynyt, kun tuota ikääkin jo tuppaa olemaan yli oman tarpeen.

Mukava tauko aidanleikkaukseen tuli kun naapurin pariskunta hihkasi isännän synttäri-kakkukaffeille. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun kipaisin heidän takapihansa terassille ja kakkukahvit maistuivat mahtavan herkulliselta, tehden hetkestä päivän kohokohdan.

Vielä nurmikon parturointia ja huushollin viikkosiivousta, niin kesän juhla voi alkaa. 

Juhannusruusut ovat jo kukkineet, mutta Jasmikkeen kukat ovat parhaassa loisteessaan. Koko piha tuoksuu ihanalle kun Jasmikkeella on niin hienostunut ominaistuoksu. 

Piha on kauneimmillaan ja kukkivia puskaita ja köynnöksia  riittämiin, joten aloitan nyt Juhannuksen vieton puutarhastani nauttien. Yhtään ei tee mieli lähteä mökillekään, vaikka saisi olla järven rannalla, jonne supisuomalainen aina jussina halajaa, mutta minä en. Mielelläni suostuin "kissojen hoitajaksi" että nuoret saavat olla mökillä keskikesän juhlaa viettämässä. Osa nuorisosta saapuukin  kanssani grillailemaan aattona, etten  tosiaan jouda yksinäisyyttä kokemaan.

Juhannustani juhlistaa myöskin Enni Mustosen uusin romaani, Ruokarouva. Kuinka saittuikaan että kirjastosta varaamani kirja tuli noudettavaksi juuri juhannuspyhiksi, ei paremmin olisi voinut laina-aika sopia kuvioihini. Nyt maltan istua pihakeinussa hyvän kirjan seurassa. Enni Mustosen teksi on aina niin mukaansa tempaavaa ja aiheet mielenkiintoisia, koska ne sijoittuvat entisaikaan ja tavallisten ihmisten selviytymistarinat on kerrottu niin taitavin kielikuvin että melkein hajut ja mautkin aistii kirjaa  lukiessaan.

Nautitaan kaikin aistein keskikesän juhlasta ja valoisista öistä ! Hyvää Juhannusta !

16.6.2016

Kivikkokukka-alue "kesannolle" sadepäivää odotellessa.

Aikansa kutakin, nyt tuli loppu rikkaruohojen valtausyrityksille. Sammalleimut ovat kauniit kukkiessaan ja viihtyvät kivikkoistutuksissa erittäin hyvin, mutta niin viihtyvät myöskin heinäkasvit joiden kitkeminen on liian työlästä. Alue on "siivottu" perusteellisesti rikkaruohoista niin että koko homma otettiin lapiolla ylös ja kivikkokukkien juurakoista erotettiin rikkaruohojen juuret huolellisesti. Kuinka ollakaan niin muutaman vuoden päästä heinätupsuja alkoi taas ilmestyä ja niitä yritettiin kitkeä juurineen mutta huonolla mewnestyksellä, heinät ottivat vallan ja sammalleimut kukkivat  tänä kesänä niukanlaisesti. Kuvat ovatkin menneiltä vuosilta.
Ennen kukinto oli tiivistä eikä rikkaruohoja nimeksikään.
 "Tartti tehrä jotakin" ! 
Siispä tuumasta toimeen, ensiksi otin muutaman kivikkokukka tupsukan talteen ja istutin ne väliaikaiseen paikkaan odottelemaan seuraavaa kevättä. 
Asettelin koko kivikkoryhmän päälle aluksi mustaa muovia, jolloin multasäkitkin tulivat uusiokäyttöön ja niiden päälle vihreän pressun, minkä löysin mökiltä venevajan kätköistä, toiminut ilmeisesti joskus kauan sitten veneen suojapeittona, nyt uusikäytössä sekin. Kiviä pressun päälle. pitäen sen paikoillaan. 
 
Kasvillisuus pitää nyt suojapeitteen koholla mutta kesän ja syksyn aikana kasvit maatuvat joten keväällä voidaan tehdä uudet istutukset, jotka sisältävät muitakin kasveja kuin sammalleimuja ja muita kivikkokukkia. Valitsen taimet jotka ovat tehokkaampia maanpeittokasveja, vähentäen  rikkaruohojen kitkentä hommia täydellisemmin kuin pienilehtiset kivikkokukat. "Kiviaitakorokepenkki" jää nyt kesannolle.

Sääennusteet lupailivat sateiden alkavan yön aikana, pieni epäilys takaraivossa kastelin kasvimaan kylvökset normaalisti kun pihakaivoissa riittää vettä. Kerrassaan miellyttävä herätys puolen yön aikaan kun vettä tuli taivaan täydeltä, onneksi olin jättänyt ikkunan auki että sain nauttia alkukesän harvinaisesta luonnon äänestä, sateen ropinasta. 
Luontokin jo huusi vettä, kaikki oli niin kuivaa, lehtipuista tippuili lehtiä ja tienvierikasvillisuus nuukahteli. Hyvään aikaan tuli luonnon vettä myöskin viime viikolla istutetuille kasveilleni, sekä kasvi- ja perunamaan taimille. 

Kertakaikkiaan rentouttava päivä rankkasateista huolimatta, lukulampun alla hyvän kirjan seurassa.   

12.6.2016

Kesän taimi ostoksilla

Sointu ruusu
Teimme kesäisen retken Pohjan kuntaan, ja siellä Puutarha Tahvoset, taimimyyntipäiville. Olimme perillä varttia ennen ilmoitettua avaamis aikaa, mutta liikkeellä oli runsaasti muitakin etuajassa liikkuvia puutarhaihmisiä. Aluksi tuntui ettei laajalta taimialueelta löydetä mitään ja sadeuhkakin hätyytteli hakeutumaan katon alle suojaan, emmekä havainneet edes henkilökuntaa, joilta olisimme voineet saada tarvitsemaamme opastusta alueesta. 
Kierreltyämme aikamme omin nokkinemme , tavoitimme jo henkilökuntaakin ja löysimme helposti valitsemamme taimet.

Sointu- ruusua olen toivonut jo siitä asti kun se tuli uutuutena myyntiin, koska asuinalueeni on Sointulaa ja osoitteeni on Sointulantie, niin mikäpä ruusupuskas paremmin sopisikaan pihalle kuin Sointu ruusu.  

Toisena tärkeimmistä taimihankinnoista toteutui myöskin, nimittäin Marja-aronian taimia löytyi ja vihdoinkin voin saada niistä satoa omalla pihalla, eikä tarvitse käydä enään "marjavarkaissa". Pensaan kukatkin ovat ihan viehättäviä mutta marjoissa sen salaisuus. Marjojen maku on joidenkin mielestä vähemmän herkullinen, itselleni ne ovat mansikan jälkeen seuraavaksi "mielimarjojani", herkullisimmillaaan juuri kypsyttyään ja syöden suoraan pensaasta.
Marja-aronia

Tämän näköisiä päärynöitä näen jo unelmissani kasvamassa omalla pihalla.

Ostimme siis Pepi-päärynäpuun taimen. Tällä kertaa istutuspaikka täytynee valita huolella, koska meiltä ovat pari aiemmin istutettua tainta kuollut. Lieneeköhän tullut taimet istutettua vesisuonen kohdalle, pitänee yrittää tutkailla suoneton kasvupaikka uudelle Pepille.

Viileiden säiden johdosta istutin jokavuotiset Ahkeraliisatkin nyt vasta, ulkorapulle, uusiin altakastelulaatikoihin, toivotaan ettei tule enään yöhalloja. Kylmät säät eivät ole haitanneet rikkaruohojen ja nurmikon kasvua lainkaan, ruohonleikkuria on saanut ajella ahkerasti ja rikkaruohoja kitketty monia kottikärryllisiä kompostin ruuaksi. 

Pihapiiriin ovat muuttaneet seurakseni kaksi pientä oravanpoikasta. Tekivät hassuja akropaattisia liikkeitä kun opettelivat syömään niiden omasta pähkinäpöntöstä siemeniä. Melko pian keksivät keinot ja lapsosia kun ovat niin pitihän niiden hassutella ja mennä kokonaan sinne pöntönkannen alle piiloon ja vielä heilutella sisältäpäin kattoluukkua päällään, aika hassun näköistä.

Fyysisesti rasittavien pihahommien palutumis ohjelmaan kuuluvat hyvät dekkarit ja kirjat yleensä. Käteeni osui kirjastosta 60+iloa elämään kirja. Se on Jaakko Valvanne ja Lotta Tuohino kirjoittaneet, Jaakko on lääketieteen ja kirurgian tohtori, Lotta sairaanhoitaja ja vapaa kirjoittaja. Jokaisen ikääntyvän ihmisen soisi lukevan heidän kirjansa, sisältö sopii kaiken ikäisille, meille kaikille jotka ovat kiinnostuneet omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Kirjassa tuodaan selkeästi esille miten pienetkin elämäntapamuutokset vaikuttavat kohentavasti terveydentilaamme ja ikävuosiakin  lisäävinä tekijöinä. Liikunta on 
erittäin tärkeässä roolissa, terveyden  ja hyvinvoinnin "parantajina". 
Suosittelen lämpimästi jokaiselle luettavaksi, kirjasta jää hyvä mieli ja halu aloittaa muutokset pienin askelin, edeten ilolla ja joustaen.