30.3.2017

Sammakko

 Alivuokralainen kellarissa
Aloitin kellarissa talvehtivien pelargonien mullan vaihdon ja siivotessani  kukkapurkin pintaa, käteni osui johonkin pehmeään, kylmään ja liikkuvaan. ÄÄÄÄKK !

Tuntui inhoittavalta ja hiukan pelästyinkin. Kun tajusin sen olevan vanhan ystäväni, suihkulähteen reunalta, en voinut muuta kuin tervehtiä alivuokralaista iloisesti.

Sammakko oli hyväkuntoinen ja vilkasliikkeinen. Sirsin sen saaviin jonne keräilin vanhoja multia ja kasvien osia (ylä kuva). Toivon mukaan se viihtyy siellä kesään asti jolloin päästän alivuokralaiseni luontoon.



24.3.2017

Virkattuja ampiaispesiä

 Langan jämistä tuli virkattuja "valeampiaispesiä" terasseille ja pihasaunan eteiseen.
Täytteeksi  laitoin myöslin lahkakerien jämiä, kun ei ollut vanua juuri sillä hetkellä käytettävissä.
Noi ovat tehty ihan "omastapäästä", ilman varsinaista ohjetta, joita on kyllä saatavilla netissäkin pilvin pimein. 

Keskustelin aiheesta naamakirjan seniori-ryhmäläisten kanssa heidän kokemuksistaan valepesien tehokkuudesta ja kaikilla keskusteluun osallistujilla oli vaan positiivisia kokemuksia. Ampiaisia ei ilmestynyt kiusaamaan terassilla istujia koko kesänä, kun oli pallukat ripustettu alkukesästä, jolloin ampiaisetkin aloittavat rakennuspuuhansa.

Nyt olen kerrankin ajoissa liikkeellä. Viikonlopuksi valmistui kaikille halukkaille "valepesät" niin että voivat ripustella niitä terasseilleen. Itse en tarvitse kuin yhden pihasaunan eteiseen.

Valepesät valmistuivat melkein huomaamatta, kun vain tuli puuha aloitettua. Yleensä otin virkkuukoulun esille kun kuuntelin radiosta jotakin mielenkiintoista ohjelmaa. Monesti radiosta tuleekin parempaa ohjelmaa kuin televisiosta, vaikka sekin on maku asia ja makujahan on monia niin kuin on kunntelijoita tai tv-n katsojiakin.

15.3.2017

Maaliskuun havaintoja

Viime kevään kukkaloistoa
 Kevään ensimmäinen sipulikukan nuppu on aina yhtä valloittava ilmiö pihalla.

Pihalla esiintyvät eläimet ovat kyllä kaikki ihan kivoja mutta silloin kun rusakot napsivat suihinsa kaikkea vihreää ja mehukasta, niin minusta tulee eläin vihaaja. No ei nyt ihan oikeasti kuitenkaan, pitäähän niidenkin saada terveellistä ruokaa luonnosta ja mikäs sen parempaa onkaan kun vihreät lehdet vitamiineineen, talven jälkeen. 
Sipulikukat lehtineen ja nuppuineen ovat peurojen ja rusakoiden herkkuruokaa. Ne syövätkin kaikista kevään aikaisista sipulikukista noin kolmanneksen, onneksi ei kuoitenkaan kaikkia. 
 Kurre on saapunut aamiaiselle.
Pönttö on suunniteltu juuri vartavasten oravien ruokintaan. Nopeasti ne oppivat pöntön käyttöidean.  Nyt pihalla on kaksi samanlaista "lounaspistettä". 
Oravatkin ovat kaikki erilaisia ja niillä on omat persoonalliset piirteensä, niinkuin ihmisilläkin. Yhdellä kurrella oli tosi vaikeaa sopeutua pöntön käyttötavoille, vaan se hajoitti hampaillaan koko nurkan , eli meni suoraan seinästä sisään, eikä suostunut avaamaan pöntön kantta. Toinen taas oppi nostamaan etusivun läpinäkyvän levyn uomastaan, niin että sisältö levisi osaksi maahan, niin ei tarvinnut  availla mitään kansia, oli helpompi aterioida maassa. Tarvittiin muutama ruuvi ja rautalankaa vahvistukseksi ja häirikkökurrenkin oli alistuttava alueen sääntöihin.
Uusi ruokintapönttö on pysynyt ehjänä ja kurret noudattavat hyviä pöytätapoja.

Kevään merkki on myöskin naakka pariskunnan saapuminen tutkimusmatkalle pihasaunan savupiipulle, suunnittelivat selvästi pesäntekoa. No se ei nyt vaan ole sopivaa tällä tontilla, koska aivan kohta on alkamassa  pihasaunan kesäkausi ja piipun pitää vetää savut pihalle.
Siispä pienet tulet kiukaan alle ja savut karkoittivat naakka pariskunnan vapaimmille asuntomarkkinoille.

Fasaani herratkin kiistelevät asuinalueistaan, järjestäen komeat kukkotapelut pihapiirin iloksi. Rouva fasaaneita ei ole mailla halmeilla, niitä ei lainkaan kiinnosta herrojen kahinat. Hyvä puoli kukkoteppeluista on se että linnut eivät huomaa lainkaan maasta kohoavia krookuksen nuppuja, jotka yleensä ovat niiden herkkua.

Lintujen talviruokinta hiipuu, johtuen sekin varmaan kevään tulosta, laudoilla on melko hiljaista. Viherpeipot tosin tulevat uskollisesti syömään auringonkukansiemeniä, mutta ei juurikaan muut linnut, ovat siirtyneet "luonnon armoille".

Metsäkauriit käyskentelevät öisin pihapiirissä, jäljet vaan todisteena vierailuista. Tosin viikonloppuna naapurin porukka oli saanut kolmen eläimen ryhmän seurakseen, eikä niitä häirinnyt yhtään karaokelaulut, eikä meluisa  musiikkikaan, ovat melkoisen rohkeita ja kesyjä elukoita. Ehkä nauttivat musiikista niin paljon, että eivät huomaa ympäristön syötäviä herkkullisia oksia ja sipulikukkien nuppuja. 

Keväisiin puuhasteluihini kuuluvat perinteisesti, purojen teko ja jäiden hakkaaminen pihatieltä. Siispä lähdenkin harrastamaan jälleen kevätpuuhiani kun aurinkokin innostui paistamaan ja mittari näyttää jo + 8 astetta varjossa.