26.11.2016

Hyggeilyä vaiko kotoilua

 
Kynttilät ja jouluvalot on sytytetty luomaan tunnelmallista valoa tähän marraskuun hämärään, niin kylille kuin koteihinkin. Huomennahan on ensimmäinen adventti ja tästä se varsinainen joulun odotus alkaa meille itsekullekin, uskonnosta tai kansalaisuudesta riippumatta.
Omakin pihani sai tänä vuonna taas valopuun tuomaan lisävalaistusta ja ikkunoille virittelin palamaan perinteiset sähkökyntteliköt. Tuikkuja ja kynttilöitä olen poltellut alku syksystä lähtien koska nautin elävästä liekeistä ja tulen loimuista.

Parhaillaan mediassa puhutaan vieraskielisellä nimellä niin tutusta asiasta kuin; kotoilu, jota sanotaan tanskalaisittain hyggeilyksi. Mielestäni meille suomalaisille sopii parhaiten käytettäväksi kotoilu, joka sisältää kaiken nautinnollisen toiminnan kotosalla.
Kotoilua/hyggeilyä puutarhaassa....
 ........huonekasvien seurassa
 .... nauttien kukkien kauneudesta
......lemmikkien seurasta....
Luontokappaleiden seuraaminen on myöskin antoisaa ja elämyksellistä kotoilua.
Ruokailu on parasta kotoilua; rauhalliset ja leppoisat ateriahetket läheisten tai ystävien seurassa. Hyvä ruoka ja kauniit esillepanot, kattauksineen luovat  hyvät puitteet nauttia täysin siemauksin , kaikilla aisteilla, tarjolla olevista herkuista.
Meidän jengi osaa nauttia jopa yksinkertaisesta noutoruuasta, kun on kiireisenä päivänä noudettu "subit" ja istuttu yhdessä "pirtinpöydän" ääreen syömään, unohtaen hetkeksi "aikataulut", keskittyen nauttimaan  makuelämyksestä  jonka täytetty patonki meille antaa. 
Tai mökkireissulla yhdessä nautitut grillieväät, pannukaffeineen, avotulen äärellä, järven rannalla, nauttien  samalla toistemme seurasta ja kauniista luonnosta ympärillämme.
Tai muurinpohjalettukestit omalla pihalla, kukkien keskellä, lintujen konsertti taustalla.
Tämä kaikki on sitä kotoilua/hyggeilyä. 
Lukeminen, käsityöt ja muut mieleiset harrastukset sisältyvät kotoiluun. Oikeastaan kotoilu koostuu kaikista mukavuustekijöistä kotosalla. Villasukat jalassa, torkkupeiton alla, lukulampun valossa, sohvan nurkassa tai mieluisassa tuolissa, hämäränhyssyä viettäen. Kun ajattelen asiaa tarkemmin niin kotoilu on aina kuulunut päiväohjelmaani, aikoinaan vaan pienemmin annoksin kuin nykyään. Eläkeläisen koko elämä on yhtä kotoilua ja hyvä niin. Olemme ansainneet sen nautinnon jonka kotoilu meille antaa. 
Ihmetellä täytyy mistä moinen ahaa elämys on saanut alkunsa että hyggeily olisi nyt joku uusi asia maailmassa. Hyvää tässä hyggeilyn uudessa tulemisessa on se että ihmiset ovat havahtuneet huomaamaan miten hyvää oloa saa itselleen kotoilulla. Siihen ei tarvita ulkomaan matkoja eikä tarvitse hankkia kalliita vaatteita tai laitteita. Kotoillessa ei tule kiusausta eikä tarvetta kilpailla kenenkään kanssa. Kotoilu on pelkkää nautintoa .

22.11.2016

Villapaita valmistui!

Pari viikkoa sitten valmiiksi saamani villapaita oli saajalleen niin mieleinen, että hän pyysi kutomaan toisenkin paidan ja aivan samalaisen kun yllänsä oleva; siis lämmin, väljä, ei kutita jne. 
Tein paidan Novitan Aava-langasta ja päätin hakea Hyvinkään liikkeestä kyseistä lankaa toiseenkin neuleeseen, mutta kuinkas kävikään, se oli loppuun myyty. Siis kotiin , tietsikka auki ja googlaamaan. Lankaa löytyi pohjanmaalta, Lankatalo Tapion kaupasta. http://www.lankatalo.net/  Tilaus ja laskun maksu onnistuivat helposti ja langat lähtivät postin kyydissä oman kylän postinasiamiehelle noudettavaksi.
Torstaina noudin langat postista ja saman päivän iltana neule oli hyvässä alussa....
edeten reipasta vauhtia...
sunnuntaina olivat kaikki osat neilottu....
maanantaina ranglansaumojen ompelua ja kauluksen neulontaa....
Villapaita 2. on valmis ja aikaa työhön kului vain  kokonaista 4 päivää.

Työ sujui nopsasti kun tein sitä pyöröpuikoilla ja ranglanmallisena. Neuleiden saumat eivät ole osaamiseni parhaita puolia. Niistä tulee aina tosi ruman näköisiä, vaikka kuinka olen harjoitellut, ne eivät vaan onnistu, on pakko luovuttaa ja tehdä villapaidat helpoimmilla työskentelytavoilla.

Pääasiahan on että neuletyöni kelpaa nuorelle, toimien lämmittäjänä talven pakkasilla ja oIlen miellyttävä kantajalleen. Onneksi Suvi ei tuijota pieniä "virheitä" joita huolimattomuuteni tuottaa, enhän ole mikää oikea käsityöihminen, vaan vale-sellainen ja teen kaikenlaista käsilläni yksinomaan omaksi ilokseni. Tosin kaikki tekemäni tuotteet ovat aina lähteneet tarpeeseen, lämmittäen milloin kenenkin jalkoja, käsiä, kauloja ja päänuppeja.

En ole vieläkään oppinut katselemaan televisiota ilman käsityötä, minulla pitää olla aina käsilläkin jotakin tekemistä kun yläpää seuraa toosasta tulevaa ohjelmaa. 
Kuinkas kävikään sopivasti kun Elisaviihde kaupusteli tuotteitaan ja ymseänä asiakkaana tyrmäsin innokkaan kaupustelian tykkänään. Lopuksi "poika" lausahti että kai sinulle kelpaa sentään kuukauden maksuton Aitio-kanavan käyttö oikeus. No passaihan se ja niin katselin kutoessani kotimaiseia leffoja ihan kyllästymiseen asti. Jäin ihmettelemään kotimaisen elokuvan tasoa, vain muutama oli joten kuten siedettävän nautinnollinen mutta valtaosa ala-arvoisia joita en viitsinyt katella loppuun asti. Valitsit kotimaiset  siksi että ei tarvitse tekstiä lukea kun täytyy keskittyä neuleen onnistumiseen vähillä virheillä ja silmukoiden putoamisilla.

Tulipahan istuttua ennätys aika paikallaan, neljän päivän aikana, nyt on aiheellista lisätä päivittäistä liikuntaa. Aloitin jo tänä aamuna hyötyliikunnalla kun puuhastelin pihalla, laittaen, nuorelle rodolle suojaverkon, lukiessani ystävän blogisssa peurojen syöneen alppiruusujen kukkanuppuja. Kylvin myöskin porkkanansiemeniä, luit oikein.... kokeilu mielessä... saa nähdä miten itävät keväällä, sasinkohan varhaispokkanoita ? Istuttelin myöskin  ruukuissa olleita kukkasipuleita kun maa on sulaa, mitähän vielä keksinkään iltapäiväksi puuhasteltavaa ?

15.11.2016

Metsäkauriit talvisella kasvimaalla

 Metsäkauriit ovat löytäneet jälleen ruokailupaikan kasvimaaltani. Kahden kokoisia jälkiä on runsaasti, aivan kuin niitä olisi ollut isompikin lauma ja "pienokaisiakin" mukana laumassa.
 Laumaa en ole onnistunut näkemään, jälkiä lumessa ainoastaan.
 Lehtikaali on osoittautunut kauriiden ja pupujussien herkuksi. 
 Kasveista on lehdet syöty ja maa on tallattu kunnolla
Tässä on kasvanut lehtimangoldia jota kauriit ovat kaivanneet lumen alta, popsien mehevät lehdet suihinsa. 
Jätän kasvimaalle ihan tarkoituksella kaiken vihreän kasvusten riistaeläinten ruuaksi. Näin säästyvät puiden ja pensaiden oksat eläinten tekemiltä vahingoilta. Puutarhan läpi kulkee varmaan metsäneläinten ikivanha polku, mitä ne ovat tottuneet kulkemaan talvisin kautta aikojen ja sitä ei onnistu ihminen muuttamaan. Parempi vaihtoehto on elää niiden kanssa sovussa ja kunnioittaa niidenkin elämisen ehtoja, käyttäytymistapoineen.
 Maksaruot kukkivat edelleen, värityskään ei ole kokonaan haalistunut.
Tässä on todistus sopuisasta yhteiselosta eläinten kanssa, ne kunnioittavat kukkiani, eivätkä popsi näitä suihinsa.
Tapionpöytä katettuna

Tälle päivälle sääennusteet lupaavat lauhtuvaa säätä ja tulossa pitäisi olla vesisateitakin. Siksi pitikin kuvata tapionpöytä lumivaipassaan.

Lintujen ruokinta on alkanut jo syyskuun puolella ja laudoilla käy monenlaista visertäjää. Menossa on jo toinen 25 kiloinen säkki auringonkukansiemeniä, joita syötän myöskin oraville niiden omalta syöttölaudaltaan.

Pihalla tapahtuu kaiken aikaa vaikka ei kasvit ja istutuksen ovatkin vaipuneet talvilepoon. Tilalle ovat tulleet monet linnut ja metsäneläimet, joten on edelleen mitä seurata ja havannoida niiden touhuja.

13.11.2016

Valintoja, vaihtoja, viipyilyä

Talventulo onnistui tänä syksynä yllättämään aikaisella tulollaan viherpeukalot, ainakin itselleni ennusteet talven tulosta jo aiheuttivat pientä vipinää puutarhan viimeisiin puuhasteluihin. 

Ensilumen sataessa maahan, se ikäänkuin vaihtoi koko päivärytmin kerralla seesteisiksi. Vei hiukan aikaa totutteluun, kun ei ollutkaan enään aihetta puuhastella pihalla päivittäin. Vaihteeksi oli mukavaakin istua päivät käsitöitä tehden ja kuunnellen radiota. Sain jopa valmiiksi sadepäivänä aloitetun villapaidan Suville ja muutamat polvipituiset villasukatkin tuli tyttösille neulottua. Hyötyliikuntaa  tuli kuitenkin sopivasti näihinkin päiviin lumikolan kanssa pyörähdellen ja Vili-koiraa lenkittäen-

Viikonlopuksi osoittautui muutama yhteensaattuma menojen suhteen, oli miniän synttärit, Kennelyhdistyksen 40-vuotisjuhlat, entisellä työpaikalla talkoot ja Tapasilta. 

Ei ollut lainkaan vaikeaa tehdä valinta noista vaihtoehdoista, ensimmäisellä sijalla on tietenkin lähipiirin synttärit, joihin sitten suunnattiinkin  porukalla. 

Vaikka olenkin paikallisen kennelyhdistyksen perustajajäsen, niin en tuntenut tarvetta juhlia yhdistyksen 40 vuotista taivalta, koska en ole ollut enää 20 vuoteen toiminnassa mukana, toisekseen moni silloin alkumetreillä mukana olleista tyypeistä on siirtynyt taivaallisille koulutus kentille. Juhlapaikkakaan ei ollut mieleiseni, koska vanha juhlasali olisi ollut pakkassäällä senverran kylmä, että olisi vaatinut villahousut jalkaan ja turkin niskaan, eihän vanha olisi siellä juhlatamineissa tarennut.

Entinen työpaikkakin lähetti kutsun talkoopäivää viettämään ja sen jälkeen olisi ollut mahdollisuus osallistua Tapasiltaan. 
Ajankohta jo ihmetytti sinällään, isänpäivän aatto ja marraskuu talkoo töihin. Perinteisesti on pidetty siivoustalkoot syksyllä tai keväällä, keskittyen pia-alueen siistimiseen, ikkunoiden pesuun, takkapuiden tekoon/pinoamiseen jne. Lunta maassa ja pakkasta ilmassa jo poistaa muutamat talkoopuuhat listalta. Sisäpuuhat eivät meikäläistä olisikaan kiinnostaneet.
Ei edes saunomismahdollisuus innostanut osallistumaan, kun oman pihasaunan löylyille ei löydy vertaista saunaa. 

Viikonlopun menovinkeistä oli tosiaan mieluisin vaihtoehto oman perheenjäsenen synttärit, herkkuinen ja yhdessä olo läheisten kanssa, jota en vaihtaisi vapaaehtoisesti muihin porukoihin nykyään  mistään hinnasta. 

Viikko sitten vietimme Pyhäinpäivää ja nyt Isänpäivää, jolloin ajatuksen viipyilivät paljolti menneiden aikojen ja poisnukkuneiden läheisten elämää muistellen. Sanotaan että aika kultaa muistot, mikä pitää kyllä paikkansa. Mitä enemmän vuosia menetyksistä kuluu, sitä enemmäm muistaa vaan mieluisia muistoja, pienet ikävätkin asiat tippuvat tuolta korvien väliseltä kovalevyltä ja hyvä näin.
Käsitöitä tehden, ajatukset karkaavat usein menneiden aikojen muistoihin ja nostaen muistin sopukoista jo unohduksissa olleita asioita, niissä on viihdyttävä viipyillä. Tuntuu ettei tässä iässä koskaan ole yksin, aina ovat seuralaisina elettyjen aikojen muistot , joihin on hyvä sukeltaa, yksin ollessaan. Kun on saanut elää hyvän ja tapahtuma rikkaan elämän niin on 
kovalevyllinen värikästä matskua josta voi valita mieleisimmät jutut tai itkeä itkemättä jääneet surut ja luopumiset.  Koskaan ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä, vaikkakin asuu itsekseen.