27.10.2016

Koululaisten liikennekäyttäytyminen

Kuva: Kotiliesi/arjairene
Tämä "mummeli" on harvoin pahalla tuulella, mutta niin vaan tapahtui tällä viikolla kun päätin pikaisesti käväistä pyöräillen kirjastossa.  Huonoa tuultani eivät ystävälliset kirjastovirkailijatkaan pystyneet lauhduttamaan. Pysähdyin vielä vaihtamaan kuulumisia muutaman tutun henkilön kanssa ja kuinka ollakaan, avauduin heillekin mielialani vaikuttajista. Sain heiltä kuulla vastaavanlaisista kokemuksista liikenteessä. En siis ollut yksin kokemuksieni kanssa, vaan koululaisten liikennekäyttäytyminen huolestuttaa ja pelottaa meitä kanssa kulkijoita isoin joukoin.

Omaa tyhmyyttäni oli lähteä kylille iltapäivällä, jolloin ala-asteen koululaiset lähtevät koulusta kotimatkalle, vaikka tiesin jo ennestään fillaroinnin kevyenliikenteen väylällä olevan "mummeli-ikäiselle" hengen vaarallista, varsinkin koulusta Isokalliontien suuntaan. Ensinnäkin koulukkaat opikaisevat isoissa ryhmissä fillareillaan kirkon pihan kautta, laskien täysillä mäkeä alas Isokalliontielle, huomioimatta autoliikennettä ja muita  tiellä liikkujia. Kulkevat 4-6 polkupyörää rinnakkain, eivätkä anna tietä vastaantulevalle kulkijalle. Näin juuri kävi kohdallani yhdellä reissulla kolme kertaa niin että jouduin väistää nurmikolle ja ojan penkkaalle. Johan moiset vaaratilanteet nostattivat verenpaineetkiin huippulukemiin.

Tuntuu että kuluneena syksynä koululaisten liikenne käyttäytyminen olisi muuttunut aina vaan röyhkeämmäksi entisestään, he eivät reakoi mitenkään kellon soittoon, eivätkä kehoitukseen väistää. Eikö koulussa enää opeteta liikenteen perus sääntöjä ja muiden huomioon ottamista liikenteessä? Eikö poliisin edustajat enää käy kouluissa jakamassa liikenne tietoutta? Minne ovat haihtuneet päiväkotien jakama opetus lasten päistä vai tiivistyykö tyhmyys sakissa kun tullaan vähän isoimmiksi? Tiedä häntä ??!!!

Jotakin pitäisi tehdä, oisko opetuksen kertaus aiheellista? Tuttavani otti yhteyttä koululle, pelästyttyään vaaratilanteessa, kirkon kohdalla autoillessaan, niin opettajien suhtautuminen oli ollut nihkeää ja olivat ottaneet sen kannan ettei koulumatkat kuulu koululle. Mielestäni se kyllä osittain kuuluu koulullekin, koska se olisi hyvänä keinona tehostaa kotona jaettavan ohjeistuksen perille menoon sinne koululaisen kovahkoon pääkoppaan.

”Kasvamme kohti myönteistä minäkuvaa
toisemme ja ympäristömme huomioiden.
(kopioitu Rajamäen koulun verkkosivulta)


Rajamäen koulun verkkosivuilla oleva lauseke jo velvoitta ja edellyttää koululaisten ohjausta huomioimaan toisemme myöskin liikenteessä, eikö?

Järkytyin sen verran voimakkaasti etten jäänyt yksinomaan purnaamaan itsekseni ja porukoitteni kanssa purkautuen aiheesta, vaan otin myöskin yhteyttä lähipoliisiin ja kyseiseen kouluun sähköisesti. Jään odottelemaan heidän vastauksiaan, jos he nyt vaivautuvat edes vastaamaan "mummelin" postiin, saatikka sitten toimimaan jotenkin asian hyväksi.

Nyt helpotti huomattavasti, kun sai purkaa sapetustani kirjoittaen. Jatkan pyöräily reissujani edelleenkin, tulen kuitenkin huomioimaan mahdolliset koululaisten kotimatkojen ajankohdat niin ettemme "törmäilisi". Eihän eläkeläisen ole pakko olla liikenteessäkään ruuhka-aikoina, eikä koululaisten liikenne käyttäytymisen tarvitse välttämättä häiritä tätä mummelia.

Kutkuttaa ajatella tilannetta kun olen Vili-koirani kanssa päivittäisillä lenkeilläni, myöskin kevyenliikenteen väylillä, niin mitenkähän pyöräilevän koulukkaan käy kun hän ei anna tietä koiralle ja mummelille, törmäten uroskoiraan joka on tarkka reviiristään. Vilillä on erittäin pelottavan ärähtävä ääni ja saattaa se nipistää vähän persuksistakin uhkaajaansa. Toivon kuitenkin ettei tällaista tilannetta synny käytännössä, mielikuvitukseni tässä vähän lähti lentoon.







4.10.2016

Pihan syksyisiä ruskavärejä ja vihreän eri sävyjä

Vanha pilvikirsikka on saanut syksyisen värisävyn.
Mehitähdet säilyttävät kesäisen vihreytensä vuodenajoista riippumatta.
Riippahanhipajun kauneus on sen oksiston muodostelmassa, hopealle vivahtava vihreä eroittuu nurmikosta edukseen.
Rusotuomen lehdet ovat pitäneet tumman värinsä koko kasvukauden.
Villiviinin vihreys muuttuu syksyn myötä, päivä päivältä punaisemmaksi.
Vihreän eri sävyjä. Kuvassa on 11 erilaista kasvia/puuta/puskasta.
Tummanvihreä lehtikaali, vierellään hempeä kehäkukka, vaaleanvihrein lehdin.
Kausimansikka on innostunut syksyn aurinkoisista päivistä niin hurjasti että kukkii runsaammin kuin kevätkesällä konsanaan. Toisissa puskaissa on vielä ihanan punaisia mansikoita ja paljon raakileita valmistumassa. 

Pihalla vallitsee vielä kesä, ellei huomioi puista putoavia lehtiä, lämpötilaa tai melkein myrskylukemiin yltyvää tuulta.
En kuitenkaan anna kesäisen tunnelman harhauttaa itseäni, vaan siirtelen vähitellen arimpia kesäkukkia talvetus paikalleen, kellaritiloihin.
Kriinumi sai ensimmäisenä kyydin olohuoneen nurkkaan kukkimaan ja kasvattelemaan toista nuppuaan. Sen kukinta kestää vielä pitkään, ehkä jouluun asti ja sen jälkeen se jatkaa matkaansa kerrosta alemmaksi, nauttimaan ansaitua talvilepoaan.
Yöhallat eivät ole vielä yltäneet pihalleni, koska kesäkurpitsat eivätkä daaliatkaan ole vielä mustuneet, ehkäpä puut ja pensaat antavat sopivasti "hallasuojaa" muille kasveille.

Kesäkauden pihapuuhastelujen jälkeen on rentouttavaa puuhaa valmistautua syksyyn ja talven tuloon. Odotan jo aikaa kun voi viettää päivät ilman ulkopuuhia ja saa vain istua lempituolissaan, lukulampun alla kirjoitellen, lukien tai käsitöitä tehden. 
"Aikansa kutakin".