Vanha pilvikirsikka on saanut syksyisen värisävyn.
Mehitähdet säilyttävät kesäisen vihreytensä vuodenajoista riippumatta.
Riippahanhipajun kauneus on sen oksiston muodostelmassa, hopealle vivahtava vihreä eroittuu nurmikosta edukseen.
Rusotuomen lehdet ovat pitäneet tumman värinsä koko kasvukauden.
Villiviinin vihreys muuttuu syksyn myötä, päivä päivältä punaisemmaksi.
Vihreän eri sävyjä. Kuvassa on 11 erilaista kasvia/puuta/puskasta.
Tummanvihreä lehtikaali, vierellään hempeä kehäkukka, vaaleanvihrein lehdin.
Pihalla vallitsee vielä kesä, ellei huomioi puista putoavia lehtiä, lämpötilaa tai melkein myrskylukemiin yltyvää tuulta.
En kuitenkaan anna kesäisen tunnelman harhauttaa itseäni, vaan siirtelen vähitellen arimpia kesäkukkia talvetus paikalleen, kellaritiloihin.
Kriinumi sai ensimmäisenä kyydin olohuoneen nurkkaan kukkimaan ja kasvattelemaan toista nuppuaan. Sen kukinta kestää vielä pitkään, ehkä jouluun asti ja sen jälkeen se jatkaa matkaansa kerrosta alemmaksi, nauttimaan ansaitua talvilepoaan.
Yöhallat eivät ole vielä yltäneet pihalleni, koska kesäkurpitsat eivätkä daaliatkaan ole vielä mustuneet, ehkäpä puut ja pensaat antavat sopivasti "hallasuojaa" muille kasveille.
Kesäkauden pihapuuhastelujen jälkeen on rentouttavaa puuhaa valmistautua syksyyn ja talven tuloon. Odotan jo aikaa kun voi viettää päivät ilman ulkopuuhia ja saa vain istua lempituolissaan, lukulampun alla kirjoitellen, lukien tai käsitöitä tehden.
"Aikansa kutakin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti