13.7.2014

Laiskotellen...kesän kukista nauttien ja koiria lenkitellen

Kesän ensimmäinen valkoisen liljan kukka.
Varjoliljat ovat niitä puutarhan uskollisia kukkijoita.
Sormustinkukka on vanhoista lajikkeista mieluisin kesän kukkija.
Yllättävän monta punaista kärsämöä on jäänyt "muutosta" henkiin.
Myskimalvatkin kukoistavat runsaasti, varsinkin aidan takana ojan piennar alueella.
 Naapurin siemenistä itänyt unikko, perunamaan sivussa viehättää siroilla kukillaan.
Palavarakkaus lisääntyy ensivuodeksi  kukkimaan moninkertaisesti kunhan istutan taimilaatikon kasvatit näiden vanhojen seuraksi.

Kesän hellekausi vaan jatkuu ja se opettaa minutkin laiskottelemaan. Olen kuumuudesta aivan naatti vaikka muistan huolehtia nesteen saannistakin riittävästi. Onneksi sisätilat pysyvät siedettävän viileinä kun pitää kaihtimet ja ikkunatkin kiinni.

Tälle heinäkuulle tuli isoimmaksi hommaksi kahden Belgianpaimenkoiran; Vilin ja Velmun hoito; lenkityksineen, eikä sitten muuta helteellä jaksakkaan. Eipä nyt pihalla olekaan mitään isompaa projektia kesken ja vähenevän kuun aikana ei kannata istutuksiakaan tehdä, on järkevämpää muuttaa kasvien paikkoja vasta nousevan kuun aikana ja hellekauden jälkeen.

Ja onko sitä pakko aina suorittaa ? Meille sota-ajan mukuloille on iskostunut tuo mahdoton uurastaminen niin että jos istuu vaikka jouten pihakeinussa niin on tunne kuin syntiä tekisi. Mutta kyllä ikä tekee tehtävänsä ja olenkin oppinut kantapän kautta sen lasikottelunkin..... saa nauraa... niin se vaan on. Osaan jo nauttia suuresti tästä joutenolosta kun ei tartte ketään passata eikä aikatauluja noudattaa. Aikansa kutakin.