30.11.2010

Rati rilli ralla, tuli talvihalla ♪♫•*¨*•.¸¸❤¸¸.•*¨*•♫♪

Mahtava talvisää ja ollaan vasta marraskuussa. Aamulla oli -17 pakkasta ja melkein tyyntä, aurinkokaan ei ollut vielä noussut kun olimme Kyttä-koiran kanssa joka aamuisella lenkillämme. Kuinka ollakaan... koko matkan soi päässäni vanha talvinen laulu "Rati riti ralla....
Lumi narskui askelissa "vanhanaikaisesti", muutama ihminen oli uskaltanut ulos ja lenkille.
Puut olivat huurteessa, kaunista talvimaisemaa joka puolella, melkein hiljaisuus... muutama auto pörisi rikkoen tunnelmaa, se oli varttia vaille retriitti.

Luonto on kirkkomme; muistan mummonikin usein lausahtaneen. Matilda-mummoni ihasteli ikkunan ääressä ihan viimeisiin elinvuosiinsa asti uuden lumen tuloa ja valkoista luontoa. Nyt huomasin kun nuorin lastenlapseni ihailee lumista maisemaa ihan samalla lailla. Selvästi hän nauttii ympäristön vaihdoksesta kerrostalosta rivitaloon.

Tunnen kiitollisuutta oman ja läheisteni terveydestä, nyt on kaikki hyvin, ei tarvitse ketään saatella vastaanotoille eikä hoitoihin. Kuukauden sisällä on tilanne muuttunut hyväksi.
Silloin kun kaikki on kunnossa pitää sitä itsestään selviönä eikä voi kuvitellakaan että meille voisi tulla joku sairaus. Näin läheisten sairauksien myötä on oppinut arvostamaan jokaista tervettä päivää jonka saamme täällä elämässä yhdessä elellä.

29.11.2010

Morsiuskesä

    Morsiuskesä

    Kuvaus:

    Suomen suvi on kukkeimmillaan, kun maajusseille emäntäehdokkaita etsivän tv-sarjan kovaonniset kuvaukset saavat uuden suunnan ja kuvaajaa tuuraamaan pyydetään Suvelan Lauraa.

    Navetanvinttien sijaan Laura on viime vuodet kolunnut maailman kriisipisteitä tähtitoimittaja Jarkko Saaren kuvaajaparina. Viimesyksyisellä Bagdadin keikalla Jarkko menehtyi autopommi-iskussa, ja myös vakavasti loukkaantunut Laura on siitä lähtien ollut toipumislomalla.

    Sitten soittaa Kikka, Jarkon entinen aviovaimo, joka on lopultakin päässyt ohjaamaan omaa tosi-tv-sarjaansa: "Laura hei, sä sait Jarkon enkä mä nostanut meteliä. Sä olet tän mulle velkaa." Hädässä ystävä tunnetaan, niin myös rakkaat viholliset.


  • Jatkan Enni Mustosen kirjojen lukemista, jotenkin ne vaan kiehtovat.

Maalaiselämä on ehkä se jokin!

Sodan jälkeinen elämä on toinen seikka joka viehättää ja kiinnostaa isosti.

Lukeminenhan on ihan kivaa kun ulkosallakin on - 15 astetta pakkasta.


28.11.2010

Adventtikynttilät syttyivät

Ikkunoillani tuikkivat taas tänäkin jouluna sähkökynttilät vaikkakin päätän joka vuosi että olen muka kyllästynyt niihin. On ne ihan kauniit, pimeään vuodenaikaan.
Sytytin ensimmäisen adventtikynttilän. Kuuntelin ja katselin tv:stä myöskin jumalanalveluksen mutta pettyneenä totesin ettei Hoosiannaa laulettu lainkaan niin juhlavasti kuin muistan lapsuudessani laulettavan.
Kirpakat pakkaset ovat jäädyttäneet nopeasti jäälyhdyt. Karamelliväreillä saa värivaihtelua.
Pakkasmittari näyttää -17 astetta lunat on yli 10 cm ja aurinko paistaa, voiko enään kauniinpaa talvisäätä toivoakaan.
Meillä on ihan älytön mieliteko poltella jätkänkynttilöitä, niitä on joka vuosi tehty "saunaklapitalkoitten" yhteydessä, sukulaismiehen metsästä.

Lyhtykynttilöitä poltamme jokapäivä heti kun iltapäivällä alkaa hämärtää sytytän rappukaiteella olevaan lyhtyyn kynttilän.

On taas tänäkin aamupäivänä ollut mukavaa seurata lintulaudan elämää. Pihalla käy vilkas liikenne; komeat punatulkutkin ovat pistäytyneet aterioimaan viherpeippojen ja tiaisten kanssa. Pikkuvarpusia on runsaasti mutta vain 1 fasaani-uros ja useampikin mustarastas. Kaikki tirpat sulassa sovussa, kolmella ruokintalaudalla ja talipallotelineellä. Ei ole pienintäkään tarvetta valatakunnan sovittelijalle.




27.11.2010

Lapinvuokko

Lapinvuokko

Enni Mustonen (Kovakantinen)

Uudessa kiehtovassa, historiallisessa sarjassa seurataan pohjoisen ihmisten vaiheita kolmen sukupolven ajanRovaniemeläinen Annikki Hallavaara on arvostetun metsänhoitajaperheen ainoa tytär. Hän painaa valkolakin päähänsä keväällä 1939, mutta huoleton ylioppilaskesä päättyy pian sodan kurimukseen.Annikin valkolakki vaihtuu morsiushuntuun ja vähän myöhemmin jo suruharsoon. Jatkosodan alkaessa saksalaiset saapuvat Rovaniemelle, ja kielitaitoinen nuori nainen ajautuu 20. vuoristoarmeijan esikuntaan sihteerin ja tulkin tehtäviin - kohtalokkain seurauksin. Kun hänen esimiehensä majuri Heinrich Salzmayer komennetaan elokuussa 1944 Berliiniin, odottaa rakastunut Annikki tämän lasta.

21.11.2010

AIDA

Marja Leena Virtanen - Aida

11.11.2010 00:01

TEPPO KULMALA

MARJA LEENA VIRTANEN

Aida

Tammi 2010, 264 s.
Loimaalainen esikoiskirjailija Marja Leena Virtanen on laatinut repliikkejä suosivan tasaisen perheromaanin. Motiivit liikkuvat nykytyypillisessä arjessa, haaleasti ja sujuvasti.

Polttopisteessä on keski-ikäinen Irene, jolla riittää huolehdittavaa moneen suuntaan. Kirjan nimihenkilö, Irenen lapsenlapsi, syntyy keskosena ja hänen vaikeahko kehitystiensä on kerronnan yksi kaari. Lisäksi kuvataan Irenen rutiinien ja uskottomuuden välimailla seilailevaa suhdetta aviomieheen ja muihin lähi-ihmisiin.

Tilanteet seuraavat toisiaan kuin perhesarjassa. Työt, harrastukset ja kontaktit menevät sen verran solmuun, että polveilua on tarpeeksi, vaikka juonen ainekset huutavat enemmän jännitettä.

Irenen ongelmiin kuuluvat Aida-tytön, tämän vanhempien ja oman avioliiton ohessa sairas ja kiukuttelevaksi lapseksi heittäytyvä vanha äiti ja toisaalla lesbosuhteessa elävä toinen tytär.

Kerronta etenee monin pienin tapahtumasäröin eikä kovin kiinnostavasti. Varsinkin ikääntymiseen liittyvien tunneprosessien kuvauksena romaani silti tuntuu eletyltä ja todenmakuiselta. Vuorovaikutustilanteissa on tyypillistä, että juuri perhehuolet tekevät perhettä läheiseksi.

20.11.2010

Joulukaktus kukkii

Joukaktus innostui kukkimaan vaikka jouluun on vielä toista kuukautta.
Kaunis vanhanajan kukka.
Muistan lapsuusajoilta isot kaktukset salin ikkunalla ja aina ne kukkivat justiinsa joulun aikaan. Eipä niitä silloin viety ulos eikä sen kummemmin hoidettu. Kiitollinen ja palkitseva kukka kasvattajalleen.

18.11.2010

Viherpeippoja ja metsäretriittiä

Aloitin päiväni koiran kanssa lenkkeillen rauhallisesti lumisessa metsässä. Aivan kuin olisi ollut retriitissä, hämyinen aamu, hiljaista, hiutaleet leijailivat hiljalleen, mieleni oli seesteinen, ihana talviaamu.

Mistä noita viherpeippoja riittää ?
Hurjan suuri lauma pöllähti lintulaudoille syömään, punatulkkujen ja pikkuvarpusten kanssa. Päiväkaffeeta juodessa oli kiva seurata niiden puuhasteluja.

Pitkästä aikaa sain viettää päivän kotosalla ja nauttia talven tulosta. Meilläpäin satoi aamupäivän aikana lunta ihan 7 cm. Eilen vasta laitoin pienimmille omenapuun taimille verkot suojaamaan jänösiltä. Laitoin myöskin alppiruusulle kepit maahan valmiiksi, keväällä laitettavalle suojakankaalle, ettei aurinko paahda liikaa, siinä kun on ennätysmäärä nuppuja. Asettelin atsaleallekin verkon suojaksi, varmuuden vuoksi kun siinä on niin mehukkaan näköiset nuput, kelpais varmaan pupuillekin!

Nautin suuresti kotosalla oleilusta ilman suorituspaineita ja paremmuuskilpailuja... saa olla vaan...sukkapuikot kilisee ja taustalla soi radio hiljaisesti... nautin... tuntuu kuin energiaa virtaisi jostakin sieluuni ja samalla olo on seesteinen.

Olotilani ansiosta pyhitän iltani välittäen kaukoreikiä.

14.11.2010

Isänpäivänä

Sytyttelin kynttilät isäni, isoisäni, vaarin ja appiukon muistoksi. Tänään olen muistellut heitä kaikkia lämmöllä. Isoisäni, Aku-pappa oli elämäni tulipilari nuoruusvuosinani ja oma isäni tuntui taas ikään kuin "työkaverina", koska paljon tehtiin yhdessä maatilan töitä. Vaari, isänisä jäi etäisemmäksi, häntä en tullut tuntemaan lainkaa koska tapailimme hyvin vähän. Appiukkoni oli vähän pelottava , pienessä hiprakassa joskus hauskakin, mutta olisiko ehkä ammatti hänestä tehnyt tiukan ihmisen, onneksi oli välimatkaa ettei nähty liian usein.
Aku-papalta olen saanut tärkeimmät elämän ohjeet ja mallit, ehkä olen perinnyt hiukkasen hänen luonnettaankin, kuka tietää. Ihan pienestä tytön tylleröstä olen käynyt papan kanssa verkoilla ja pidellyt sähkövaloa kun pappa teki autoon remonttia, hänellä kun oli jo 40-luvun alussa oma auto, siinä hommassa olen saanut ekan ja ainoan sähköiskunkin elämässäni. Hassua miten nuo nyt pulpahtivat mieleeni.
Muistellan tänään, ISÄNPÄIVÄNÄ kaikkia rakkaita isähahmoja ja heidän muistoaan lämmöllä!

7.11.2010

Talipallot talitinteille

Pikkuvarpuset ovat mieltyneet talipalloihin, oravatkin käväisivät kokeilemassa taitojaan käydä palloilla mutta eivätpä päässeetkään kun olin laittanut kanaverkosta suojaukset t.pallotelineen ympärille, näin eivät myöskään harakat varasta pallosia.... halpa ja helppo konsti...

Tänään satoi pari milliä lunta ja maa tuli valkoiseksi, valoisampaa, tuli ihan jouluinen tunnelma.

Eilen Pyhäinpäivänä käväisimme haudoilla, olimme vieneet perjantai-iltana jo kynttilälyhdyn ja ison kynntilän haudalle. Kylläpä oli paljon väkeä liikkeellä, jotkut laittoivat nyt vasta havut ja kanervat haudoilleen. Kävimme haurtausmaan taustalla olevassa metsikössä hakemassa jäkälää ja sammalta, niin ja tietysti puolukan varpuja , aikomuksemme on tehdä ovikranssej. Täytyy vielä etsiä mustikan varpuja kranssin pohjamateriaaliksi, nehän ovat vihreitä, käpyjä on kerätty omasta pihasta. Pidetään pienet talkoot keittiön pöydällä, siis lämpimässä, ulkosalla moinen homma on liian koleaa käsille kun ei voi pitää suojakäsineitä niiden kömpelyyden vuoksi.

Viikonloppu on kulunut Pirjo Rissasen ja Netta Mustosen kirjojen parissa, välillä ulkoillen koirien kanssa. Kyllä on hyväksi välillä pitää laiskoja päiviä, pihahommat kun vaikuttavat selkä- ja käsilihaksiin tehden niihin kipuja jotka herättelevät öisin. Täytyy eläkeläisenkin suoda itselleen palautumispäiviä....

2.11.2010

Orgideat kukkivat vieläkin

Itse hoitamani orgideat kukkivat ja kasvattavat uusia kukkavanoja vaikka päivät ovat lyhentyneet ja valonsaanti vähentynyt . Minulla on keittiön ikkunalla ainoastaan orgideoita koska ikkuna on itään. He pitävät siitä.

Haravoin taas tänään muutaman tunnin ja sain melkein kaikki puskien alustat puhtaiksi. Huomenna vielä vähän tanssia haravan kanssa niin se se homma tältä syksyltä ohi. Komposti on kasvanut puutarhajätteistä ihan hurjan isoksi. Se ei varmaankaan jäädy tulevana talvena lainkaan kun se suuruutensa vuoksi pysyy lämpimänä ja multa "kypsyy" , ravinnoksi kukkapenkeilleni.

Oli mahtavaa saada kalastavalta ystävältä tuoreet siiat Sääksistä. Osa tietysti suolattiin ja suurin osa savustettiin. Kylläpä maistuivat makoisilta, suoraan savustuslaatikosta syötynä.
Ei ole Sääksin siian voittanutta!