25.1.2017

Piika-projektin uusi käynnistys

Piika-projektini tyrehtyi aivan  kokonaan viime maaliskuussa kun sain kirjoittamista haittaavia terveysongelmia, joista pääsin eroon yhdellä päivystys käynnillä kirkonkylän terveysasemalla mutta kirjoittaminen ei vaan jatkunut. Päätin pitää projektissa luovan tauon, joka on viipyillyt näihin päiviin asti.

Aloittaessani kirjallisen tuotoksen vaatimat valmistelutyöt, en olisi uskonut että koko projekti vie kirjoittajan niin syvälle sielun sopukoihin, kun se vei. Vaikuttaen erittäin voimakkaasti yleiseen terveyden tilaankin, nostaen verenpainelukemat pilviin ja lisänä  tuli vielä asentohuimaus. Siinä tilassa oli meikäläisenkin pakko hivuttautua lekurin puheille. Monet käsittelemättä  jääneet asiat ja tapahtumat nousivat voimalla pintaan. Niiden käsittelyyn oli nyt sopivasti aikaa ja ehkä sopivin ajanjaksokin  elämässäni.

Ikävien ja miinusmerkkisten asioiden käsittely kirjoittamalla vaikuttaa todella voimakkaasti psyykkisesti, puhdistaen muistia negatiivisista muistoista, nostaen  maahan mollattua itsetuntoa ja palauttaen kirjoittajalleen kauan hukassa olleen positiivisuuden.

Piika-projektini sisällön aiheena on työyhteisöni tapahtumat, ainoastaan omalta kohdaltani tutkaillen ja hiukan tarkentaen aiheita joita ovat etupäässä piian ja työnantajana toimineen yhteisön yhteiseloa käsittelevää pohdiskelua. 

Monesti tuli kirjoitus tauon aikana mieleen ettei moista "roskaa" kannata enään tonkia, eikä aihekaan varmaan kiinnosta ketään. Lukiessani kirjallisen tuotteeni alusta lähtien uudelleen, innostuin aiheen jatkamisesta toden teolla. En voi jättää hyvin alkanutta projektiani kesken.

Nyt keskityn kirjoittamiseen täydellä tehollani, keskittyen vain jutun loppuun saattamiseen ennen kevättä jolloin siirryn taas pihahommiin. 
"Mikään ei ole elämässä tärkeämpää kuin puutarhanhoito".......

22.1.2017

Hauskaa ja halpaa huvia

Vaikka ei  pakkasherra paukuttelekaan mökin nurkissa, on luonto saanut kuitenkin hennon lumikerroksen suojakseen. Onneksi olin aloittanut lintujen talviruokinnan jo syyskuun lopulla, vaikka luonto tarjoili vielä ravintoaan runsain mitoin, eikä lumipeitekään haitannut lintujen ja metsäneläinten ruuan saantia. Linnut olivat jo löytäneet ja tottuneet käymään lintu laudoillani ja rasvapalloillani, kun oikea talvi pakkasineen saapui.

Talviruokinta pihapiirin linnuille on melkein elinehto kovimmilla pakkasilla. Ruokinnan tulee jatkua talvin yli ilman keskeytystä, jos sen on syksyllä aloittanut. Toinen tärkeä asia lintuja ruokkiessa on muistaa, ettei tarjoa niille mitään missä on suolaa. Ruokintapaikkojen siistinä pitäminen vaikuttaa suoraan lintujen hyvinvointiin ja terveyteen, estäen omalta osaltaan salmonella tartunnat ja muut lintujen sairaudet.

Auringonkukansiemenet ovat tiaisten, punatulkkujen, viherpeippojen ja pikkuvarpusten herkkua. Keltasirkuille taas kelpaa ainoastaan kauran jyvät, joita hankin säkeittäin tutun hevosmiehen tallilta ja auringon kukansiemeniä on linnut popsineet runsaammin, menossa on jo kolmas 25 kilon säkki.
Talipallot ovat omassa telineessään jonka olen sijoittanut itse muotoillun kanaverkkokehyksen sisälle, etteivät oravat ja isommat linnut saa niitä varastettua. Talipalloja on myynnissä melkein kaikissa ruokakaupoissakin ja olen päätynyt käyttämään talviruokinnassa niitä, jo niiden helppokäyttöisyyden vuoksi, eikä niissä ei ole suolaa. Talista pitävät eritoten kaikki tiaiset mutta kelpaa se pikkuvarpusillekin talviseksi ravinnoksi.

Kauralyhde tuo mieleen joulun mutta on erittäin mieluisa ruokapöytä keltasirkuille. Ehkä se toimii myöskin ”tienviittana” niille, koska ne ilmestyvät pihapiiriin vasta sitten kun olen viritellyt lyhteet pihalle.

Oraville on aivan omanlaisensa siemenpönttö, jonka kansi on varustettu saranoilla ja oravat oppivat nopeasti nostamaan päällään kannen, löytäen näin pähkinä-siemensekoituksen syötäväkseen.

Lintulautojen alustoille linnut tiputtelevat siemeniä joita käyvät kesykyyhkyt, fasaanit, mustarastaat ja rusakot poikinen putsaamassa.  Muina talvina on punarintakin ilmestynyt aterialle mutta ei ole vielä ilmestynyt, odottelenkin pariskunnan vierailua, kun ilma hiukan lämpenee.

Metsäkauriit ovat löytäneet kasvimaalle jätetyt lehtikaalit ja mangoldit ruuakseen. lauman jälkiä on lumessa päivittäin mutta näkösälle eivät ole jääneet, ehkä käyvät tontilla hämärään aikaan kun niitä ei ole näköhavaintoa.

Koirankarvoja verkkopussissa on tarjolla linnuille ja oraville pesäpönttöjen ja pesien lämmikkeeksi. Jouduin uusimaan koko pussukan, kun kurret olivat repineet sen rikki ja karvat oli viety viimeistä haiventa myöten. Sidon tekeleeni autokatoksen katto parruihin, ettei se lähde kuleksimaan ja pesien lämmittäjät osaavat verkonraoista vedellä karvoja, orava pyörittelee suullaan isohkon pallon ja vie mennessään pesätarpeiksi.

Hauskaa ja halpaa huvia kuin hullun ilo, on seurata lintujen ja luontokappaleiden puuhasteluja pihapiirissä. Luonnetta löytyy punatulkuilta, kun ne ajavat muita lintuja pois laudalta vihaisin elein, näyttävät aivan petolinnuilta, koreasta ulkoasustaan huolimatta. Mustarastas taas vierailee kuin salaa, ilta- tai aamuhämärissä. Keltasirkut pyrähtävät lentoon pienestäkin häiriöstä, ovatkohan ne lintumaailman syrjäytyneitä. Yleensä muut lintulajit käyttäytyvät sosiaalisesti, toisiaan arvostaen, vuoron perään ruokaillen.
Kolme oravaa käyvät säännöllisesti pähkinäpöntöllä mutta vain yksi kerrallaan saa aterioida, ovat aika itsekkäitä ja ahneita tyyppejä. Kaksi niistä on aina sotajalalla ja ajavat toisiaan takaa juosten ympäri puunrunkoa hurjalla kiireellä. Rusakot liikkuvat vaan öisin, niitä ei voi seurata muuten kuin katsella jälkiä lumessa. Kovin ovat ahkerasti kierrelleet omenapuitten ja pensaiden suojaverkkojen ympärillä, kyttäämässä herkullisia oksia hampailleen, mutta ähä kutti pupuset, ettepä saakaan tehtyä pahojanne.


Tikli ja Urpiainen ovat yleisimmät linnut tämän talven "ruokavieraista". Molemmat liikkuvat isoissa parvissa ja ovat arkoja kaikelle liikehdinnälle. 
Vaikeimpia kuvattavia meikäläiselle, siksi kuvat ovatkin  Luontoportin sivuilta kopsattuja.







Vapaaehtoistyöhön vietellään näin talviruokinnalla kaikki lintulaudan vierailijat taas tulevanakin kesäkautena. Ahkerasti ne ovat huolehtineen menneinä kesinä tuhoeläintorjunnasta puutarhassani, ei ole tarvinnut myrkytellä kasveja hedelmäpuita.

Viserryskonsertti kevätkesäisin kuuluu vastavuoroisesti palkaksi talviruokkijalle ja se on mahtavaa luonnon musiikkia aistittavaksi jo keväisestä aamusta aina elokuun kuutamoiltoihin asti.
Sopu sijaa antaa
laudan alustakin siistiksi siemenistä

Tiaiset virittelevät jo titityytään ja tarkastelevat pesäpönttöjään, liekö aikaisen kevään merkkejä?

Olen hätistellyt harakat, naakat, kesykyyhkyt, varikset pois lintulautojen läheisyydestä ja ilokseni olen havainnut niiden tajunneen etteivät ole tervetulleita "ruokavieraitani". Joskus kuulee ihmisten sanovan että lintujen ruokinta viettelee myöskin  hiiret ja rotat syöttöpaikoille, mutta en ole moisia elukoita havainnut. Tosin olen viritellyt hiirenloukut piharakennukseen, joihin on tämän talven aikan mennyt hiiriä vaan syksyllä muutama, ennen varsinaisen lintujen talviruokintakauden alkua. Rottia ei ole tällä alueella liikkunut.

Seuraan ihan mielenkiinnosta eläinten jälkiä lumessa, tiedän tarkkaan mitkä luontokappaleet missäkin alueella tontillani liikkuvat. Puutarhan läpi kulkee "helminauha" eli ketun jäljet, koskaan en ole repolaista tavannut, mutta uudet jäjet ilmestyvät aina hangelle. 

Luonnossa tapahtuu kaiken aikaa, talvellakin, kunhan hiukan seuraa lähialuettaan. Luontokappaleiden seuraaminen on tosi mielenkiintoista ja sanoisin että ihan hauskaa ja halpaa  puuhastelua.



20.1.2017

Talvehtivien kasvien tarkastelua, hoitoa ja kastelu

 Pelargoniat jatkavat kukkimistaan vielä  kellaritilassa, pimeimpinäkin kuukausina.
Heinät elossa
Kesällä kukkalaatikon viherkasvina ollut muratti voi hyvin.
Vehka kasvattaa jo uutta lehteä.
Syyssyrikassa uusia versoja.
Verenpisarat ovat aivan kuolleen näköisiä mutta niin vaan viime keväänäkin heräilivät eloon päivien pidetessä ja auringonsäteiden lisääntyessä.
Kaikkein vanhimmat pelargonit jaksavat hyvin ja kukinta on ympärivuotista, ei haittaa kellaritilan viileys eikä valon vähyys.
Herkkää kukintaa.

Kesäkukkien ja talvenarkojen perennojen talvisäilytys tilana toimii kellaritila joka on aikaisemmin ollut autotalli ja puutyöverstas. Lämpötila vaihtelee sään mukaan +5 - +12 asteessa. Kovimmilla pakkasilla tarvitaan sähköpatterin tuomaa lisälämmitysta ettei lämpö laske juurikaan alle 5 asteen. 

Kuivat ja muuten lakastuneet lehdet kannattaa poistaa kasveista, samalla kun tekee yleiskatsastusta niiden tilasta. Kastella täytyy noin kerran kuussa, mutta varovasti eli niukalla vesimäärällä, vain sen verran että kasveissa henki pihisee.

Daalian juurakot on aiheellista myöskin tarkastella keskitalvella. Vaihdoin niiden säilytyslaatikoihin kuivat sanomalehdet  ja poistin kaikki vioittuneet "sormet", ettei kasvitaudit leviä hyvin voipiin juurakoihin. Ravistelin ylimääräiset mullat pois, etteivät kerää liikaa kosteutta. Juurakoita ei missään tapauksessa saa kastella, koska viileä kellari on juuri sopivan kostea tila niiden talvisäilytykseen.

Kellarissa kaikki hyvin, talvilepo voi jatkua!

18.1.2017

Lämpökompostorin talvihuoltoa ja eläintenhoitoa

 Lämpökompostorin mitari ilmoittaa lämpötilan laskeneen liian alas ja se kertoo massan maatumisprosessin hiipuneen, joten lapio ja saavit esille, tyhjennys voi alkaa 💪
       Massa näyttää palanneen hyvin, näyttää niin mustalta mullalta 👍 
 Tyhjensin kompostorin sisältöä kaikkiaan kaksi saavillista.
 Kaikki keittiöjätteet ovat maatuneet hyvin, ainoastaan kuivikkeen puusilppua on maatumatta
 Lierotkin elossa

Laitoin multasaaveille kannet päälle ja sijoitin ne ulkorakennuksen liiteriin odottamaan kevättä, jolloin kaadan mullat puutarhakompostin "sisuksiin" jossa massa jatkaa palamistaan ja on valmista multaa vuoden kuluttua, levitettäväksi puutarhaan ja kasvimaalle


Möyhentimellä sekoittelin ja pudotin massan alas.

Ripottelin Biolanin talvikuiviketta massan päälle.

Kompostorin luukku ja kansi kiinni, massan palaminen voi jatkua. Lämpötila varmaan nousee jo vuorokaudessa.



Tammikuun ensimmäisille viikoille ilmaantui hiukan kotieläintenkin hoitoa.
 Käväisin kanalassa, jonka isäntänä komeilivat kaksi komeaa kukkoa
ja hiirille järjestystä pitivät iloiset ja uteliaat "tallikissat"

Puuhastelut jatkuvat taas huomenna, mutta nyt televisio auki ja salkkarit kehiin... yöpöydällä odottavat tänään kirjastosta lainatut dekkarit, joita nautin illan päätteeksi ja unilääkkeeksi 😉


1.1.2017

Vuosi vaihtui

Amaryllikset ja jouluruusut juhlistivat kauneudellaan jouluani.
on ne kukat vaan niin upeita 👍
Ilman kukkia ja kynttilöitä ei ole joulua 💖

Unohdin tahallani kaikki terveellisen ruokavalioni periaatteet ja syyllistyin kinkun syöntiin oikein urakalla. Oikeastaan maiskuttelin mehevää kinkkua, hyvällä punaviinillä 😁 alas huuhdellen. Emme unohtaneet joulupöydästämme perinteisiä laatikoitakaan ja tein jopa kotijuustonkin, joka onnistui edelleen hyvin, omaanhan vuosikymmmenien harjoittelun sen teossa, palkkatyöhöni liittyen. Työhistoriastani kai johtui sekin etten syönyt jouluisia laatikoita kun lusikalliset kutakin,  koko jouluna, olen kyllästetty niihin edelleen. 
Kertakaikkiaan epäterveellistä syötävää; majoneesipohjaisia salaatteja ja kermaisia jälkkäreitä, mutta pahin oli tietysti se possunliha. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa, ja ruuansulatus elimet kunnossa, että elimistö kestää itse aiheutetun vaaratilanteen.

Oli erittäin nautinnollista käydä naaapurin puolella joulupöydässä, päivittäin syömässä, jättäen tiskaamiset tyttäreni niskoille 😍

Muutenkin nautin yhteisistä hetkistä pöydän äärellä, nauttien kiireettömästi hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. Taustalla soiden jouluinen musiikki ja monet kynttilän liekit lepattamassa, luoden joulunlämpöistä tunnelmaa.
Tähän en kyllästi koskaan, tämä joulu oli vasta 10:s rauhallinen joulu, ilman työ velvoitteita ja asiakkaita. Kun on koko ikänsä tehnyt töitä ihmisten joulua "tuottaen" niin kyllä osaa nauttia tästä normaali ihmisten joulun vietosta. 
Tunnelma ja hyvä ruoka ovat tärkeimpiä asioita joulussani, en kaipaa sitä nykyajan ihmisten "rahakasta" joulua, turhanpäiväisine lahjoineen. 
Pienet paketit tosin luovat lapsuuden muistoja aattoillan ohjelmasta ja piristävät lapsenomaisesti itsekutakin yllätyksellään.

Haaveilen vieläkin joulusta jonka saisin vietää ihan yksikseni, jossakin luonnon keskellä, mihin eivät katuvalot, eivätkä naapurinkaan ikkunat loista. Ihan vaan  kirkkaan tähtitaivaan alla, lumisen metsän reunassa, seurakseni kelpuutan vain koirani ja omat muistoni eletyistä jouluista. Sen toiveeni kyllä vielä toteutan tulevaisuudessa, vaikka  joulu mökkimaisemissa olisi vielä koettava ennen kun voimani  iän myötä heikentyvät. Ehkä jo ensi jouluna 👍

Ruokavalioni on taas palautettu tervellisemmälle pohjalle, sisältäen runsaasti vihreää salaattia ja hedelmiä sekä marjoja. Liha on poistettu listalta kokonaan. Pyrin pitämään valitsemani ruokavalikon vuoden ensimmäisen neljänneksen  aivan orjallisesti, en salli itselleni pienintäkään retkahdusta. Koska olen menossa terkkariin vuositarkastukseen ja labrakokeihin, niin haluan nähdä mitä ruokavalio ihmisen elimistölle todella vaikuttaa.

Raskas jouluruoka toi uuvuttavan olon ja menetin viikoksi toimintatarmoni kokonaan. Istua möllötin vaan tv:n ääressä, elokuvia katsellen ja koiralenkitkin lyhenivät aivan huomaamatta kun laiskotti todella.😓
Pari päivää ilman possunlihaa vaikuttaa jo piristävästi ja ulkoilulenkitkin tuntuvat virkistäviltä entiseen tapaan, tästä mennään taas vireämpää tammikuuhun. 💪

Vilin kanssa valmistaudutaan huolella vastaanottamaan uuden vuoden ilotulituksia 💥

Olen varannut itselleni hyvää luettavaa ja sanaristikko tehtäviä ratkottavaksi. Meille on tulossa todella "rauhoitettu" Uuden Vuoden vastaanotto. 
Hyvissä ajoin iltapäivällä tehdään pakollinen kakatuslenkki, että koira selviää yli puolen yön, jolloin sen voi viedä seuraavan kerran ulos tarpeilleen. Onneksi "paukuttelut" eivät olleet vielä alkaneet, joten selvisimme ihan normaalisti ilman ylimääräistä tressiä ja sen seurauksia kotiin asti.
Vili pelkää ilotulitusrakettien pauketta ja valojen räiskettä, joten laskin sälekaihtimet alas, valot päälle ja musiikit soimaan joka huoneeseen. Puin koirille tarkoitetun "manttelin" Vilin ylle, se rauhoittaa omalta osaltaan koiran olotilaa. Ja sitten vaan rauhallisesti sängylle tyynyjen pehmeyteen, lukulampun alle kirjan kanssa rentoutumaan. Koirahan vaistoaa emäntänsaä mielialan hyvinkin herkästi ja tässä illassa ei itselläni ole hiukkaakaan tressin aihetta niin kuin kesäisellä ukonilmalla saattaa hiukan ollakin.

Illan ensimmäiset paukahdukset saivat Vilin läähättämään ja vapisemaan, mutta melko nopeasti se rauhoittui vaan kuuntelemaan ja loikoili vierelläni valppaana seuraten ilmeitäni miten reagoin meteliin. Vähitellen se rauhoittui jopa torkahtelemaan mutta ei käynyt koko illan aikana edes vesikipollaan. 

Ilta tuntui pitkältä vaikka vaihdoin luettavaa kirjaa ja välillä täytin ristikoita. En nimittäin voinut katsella edes tv-tä, koska se olisi ollut huoneessa joka sijaitsee sillä puolella taloa missä naapurit eniten paukuttelevat. No menihän se vuoden vaihtuminen taas kerran ja mitä en tekisi koirani hyvin voinnin eteen, olihan tämä jo aika mones uudenvuoden yö kun vietän koiran kanssa kahden.

Vuosi vaihtui kaikesta huolimatta, ilman perinteisiä ruoka ja juoma nautintoja. Kuuntelin kuitenkin perinteisesti cd-ltä puhallinorkesterin soittamana "Vaaleanpunaista shampanjaa" 💟 skool vuodelle 2017