Olen poltellut tuikkuja jo elokuun illoista lähtien ja jatkuu aina kevään valoisiin aikoihin asti. Kynttilän lepattava liekki on niin tunnelmallinen ja sen tuijottaminen rentouttaa tehokkaasti vilkkaankin mielen josta saa seurauksena hyvät ja rauhalliset yöunet.
Matin kuolemasta on kulunut jo yli kolme vuotta mutta vieläkin muistan häntä kun sytytän kynttilän. Pyöräilin eilen hautausmaalle kun oli tavattoman kaunis aurinkoinen syysilma ja vein syksyn ensimmäisen kynttilän hänen haudalleen. Haudoilla oli upeat havut ja kanervat kauniisti aseteltuina, onhan ensi viikonloppuna Pyhäinpäivä. Siellä työskenteli myöskin pari mies porukkaa oikomassa hautakiviä, arvokasta hyvätekeväisyyttä parhaimmillaan.
Lauantai päiväni jatkui vielä hetken pihapuuhissa haravoiden lehtiä kompostiin. Suunniteltu saunapuiden talkoopäivä siirtyikin tulevaisuuteen koska puiden kaatajat eivät vielä ehtineetkään paikalle. Nyt olisi ilmatkin suosineet meidän "klapitalkoita".
Tehtyäni reippaan kävelylenkin koirani kanssa, aloitin perinteisesti lauantai päivään kuuluvan pihasaunan lämmityksen. Siinä hommassa on aina oma viehätyksensä. Makoisten löylyjen jälkeen iltani sujui leppoisasti hämärähyssyä viettäen. Onneksi olin talentanut suosikkisarjoihini kuuluvan "Kahden keikka" jakson, muuta katsottavaa ei mekäläiselle televisiosta sitten tullutkaan. Loppuilta kului hyvän kirjan seurassa ja radiota kuunnellen.
Lieneeköhän ikääntyminen syynä siihen kun tuntuu ettei televisiosta tule juurikaan mielenkiintoista ohjelmaa viikonloppuisin. Kaikki ajanvietejutut ovat niin latteita ja ala-arvoista huumoria sisältäviä, ei meikäläinen jaksa katsoa. Missä ovat kaikki hupijuttujen kirjoittajat, ovat vissiin kuolleet sukupuuttoon.
Sunnuntaina päivä ei kirkastunut ilman puolesta lainkaan koko päivä sataa tuhnutti ja oli hämärää. Oiva sää viettää hidastettua elämää torkkupeiton ja lukulampun alla lukien ja välillä elokuvia katsellen. Kynttilät ainoina valon antajina, siis hämärähyssyä koko päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti