Onneksi en aikoinaan hankkinut kun yhden taimen, jos se jo nuorena yksilönä antaa hyvän sadon niin miten paljon se tuottaakaan rypäleitä, kasvaessaan isommaksi. Täytynee
Marmeladin teko antoi sopivasti haasteita lauantain viettoani ajatellen......
Kipaisin ruusukvitteni pensaan luokse ja poimin kypsimmät ja väriltään keltaisimmat hedelmät. Osa hedelmistä olivat vielä ihan vihreitä ja siis raakoja, eivätkä ehdi kaikki koskaan kypsyä ennen pakkasten tuloa.
Poistin rypäletertuista karat ja kvitteneistä siemenkodat, tippa vettä, kaikki kattilaan ja liedelle kiehumaan. Kvittenien pehmittyä survoin massan siivilän läpi, että sain poistettua pienet rypäleen kivet, hillosokerit ja uusi kiehautus, näin marmaladi oli valmista purkittevaksi.
Lopputulos oli onnistunut, kvittenit antoivat pirtsakan makuvivahteen muuten niin mietoon rypäleen makuun, lisäksi niissä oleva pektiini vaikutti massan koostumukseen tehden siitä marmeladia.
Myöskin 1-vuotias päärynäpuuni yllätti runsaalla sadollaan. Hedelmät ovat raikkaan mehukkaita ja aromisia, mielestäni paljon maukkaampia kun kaupoista saatavat päärynät.
Niiden hedelmäliha on jonkin verran kovempi mutta ei myöskään niin "vesimäinen" kun kauppojen vastaavat tuotteet.
Hiukan epäilin ehtiikö kaikki puutarhan hedelmät ja marjat kypsyäkään kun kesä oli mitä oli. Huoleni oli aivan turhaa, satokauden viimeisetkin tuotteet valmistuivat ja lopputuloksena voin tyytyväisenä todeta että puutarhani antoi tänäkin kasvukautena aivan kiitettävän sadon.
Pihapuuhasteluni on taas antanut vatsantäytettä, kuin silmän ruokaakin aivan riittämiin, enemmästä ei ole väliäkään. Harrastuksesta on huvi ja hyöty samassa paketissa, eikä maksa paljon, jos ei omia askeliaan laske.
Eikä pidä unohtaa yhtä tärkeintä pihapuuhastelun antia; hyötyliikuntaa, joka on tosi monipuolista, koko kehoa "liikuttavaa" puuhaa. Kukat, kasvit ja pihassa viihtyvät luontokappaleet taas huolehtivat henkisestä hyvinvoinnista.
"Jonka jalka kapsaa sen suu napsaa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti