Kukkivaa syyskuuta

 Tapionpöytä, syysleimut ja daaliat.

Aivan kuin kerroskakku 😍

 Mummon pelakuut.

Tosi vanhoja ja hyvin talvehtivia.

 Mummon pelakuista vaaleammat ovat siemenistä itse kylvettyjä, nuorikoita 😍

 Ahkeraliisat pohjoispuolella taloa, viihtyvät hyvin, enkä osaa vaihtaa lajiketta, vaan vuodesta toiseen hankin aina samat kukat laatikoihin 😎

 Näilläkin verenpisaroilla on rutkasti ikää mutta jaksavat vaan vuodesta toiseen ilahduttaa isoilla kukillaan. Ankeasta kohtelusta huolimatta; milloin unohdan kastella ja keväällä halla turmeli  kaikki vihreät silmut, sitkeitä kun mitkäkin 💪

 Miekkaliljat availevat nuppujaan, ovat myöhään heränneitä 😉

Ruostekukat taas laiskottelevat tänä kesänä, vain muutama kukka 😕

 Nauhusten kukat eivät maistu espanjansiruetanille, lehdet on kyllä popsittu 😡

 Kriinumin kaunis, juhlava ja tuoksuva kukkavana 💟

 Perhosille mieluisat syyssyrikät.

Vaikka ollaan jo syyskuussa niin puutarha kukoistaa vielä ja tuoksut ovat huumaavia, varsinkin illansuussa. Runsaat sateet ovat hiukan hakanneet syysleimuja ja isokukkaiset yksilöt ovat laonneet, mutta auringon vaikutuksesta nostavat  taas kukkavanat valoa kohden.

Toivotaan että lämmin syksy hellii meitä "kukkaihmisiä" kauneudellaan vielä muutaman viikon, niin ei tarvitse kauaa odotella kevään sipulikukkien ilmestymistä nietosten keskeltä. 

Kesä vaan jatkuu pihallani....

Syyskuu kääntyy lopuilleen, mutta pihallani on vielä "KESÄ"...

kukat kukkivat vielä täysillä....

kultapallot ovat pysyneet sateista huolimatta pystyssä, onhan ne tuettu vaakaverkolla...

syyshortenssian taimi kukkii eka kesänään upeasti....

 verenpisaran kukat ovat muhkeita....

syyssyrikka on perhosien mielikukka......

herkkä ja siro ...

pieni daalia, uusi tuttavuus....

33 vuotiaat daaliat vaan jaksavat kukoistaa.....

vanhat syysleimutkin ovat kukkineet runsaasti, sateista huolimatta.....

Syksyn tulo on myöhässä, sen näkee lehtipuiden vihreydessä ja nurmikko senkun kasvaa, ei tietoakaan syksystä. Viinirypäleet vasta sinertyvät ja ensimmäiset päärynät  tippuivat maahan kypsyttyään syötäviksi.

Onneksi täällä etelässä ei ole vielä ollut hallaöitäkään, niin kesäkukat saavat olla ulkosalla ja ahkeraliisojenkin kukinta jatkuu, pohjoisseinustalla. Siitä huomaa että ollaan syyskuun loppupuolella kun illat pimenevät turhan aikaisin, lyhentäen päivän pihapuuhastelujani tuntuvasti. 

Pidentyvien iltojen puuhasteluihin ovat sukkapuikot saaneet uuden vireyden, samalla kun istahdan tv: een ääreen, käteeni sujahtavat sukkalangat ja puikot kilahtaen, aivan huomaamatta syntyy villasukkaparit toisensa jälkeen, koko suvulle ja vähän muillekin.

Syrikka kellarikomerosta valoon

Kuva Syrikan kukkatertusta on kuvattu viime elokuussa, tällä kertaa siinä oli vaan yksi perhonen, yleensä kukkatertuilla istuskelee useampikin yhtäaikaa ja erilaisia perhosia sulassa sovussa.
Tältä Syrikka näyttää kun toin sen kellarikomerosta eteläiselle ikkunalle valoa saamaan. Sehän ei talvehdi ulkosalla vaan on hyvä ottaa se sisätiloihin talven pakkasilta turvaan. Siinä oli jo hyvät lehtisilmut, tosin kovin vaaleat väriltään. Olin lyhentänyt se puumaisia oksia lyhemmiksi jo syksyllä, nyt en tehnyt muuta kuin kastelin , aion vaihtaa isomman ruukun ja mullat ensikuussa kun on seuraava otollinen istutusaika kukille.
Kevätpäivänhattu- kylvöksenikin ovat "tittavia", kohta saan istutella ne omiin ruukkuihinsa kunkin pienen taimen.
Tältä näyttää pelargonia nyt, kevätleikkauksen jälkeen, melko karun näköinen, mutta tällainen siitä tulee kun alla oleva viimekesän kuva kertoo , kyseessä on sama yksilö.

Maaliskuu on lopuillaan , viimeiset päivät menossa ja aamuisin on vielä 4-5 astetta pakkasta ja lunta ainakin 40 senttiä. Lisäksi on koko viikon tuullut kylmästi, viimeviikolla oli kunnon myrskykin vaikka ei se meidän pihalle sopinut , vesitorninmäki ja puustot luovat tontillemme sopivat suojat tuulilta.