Kesä vaan jatkuu pihallani....

Syyskuu kääntyy lopuilleen, mutta pihallani on vielä "KESÄ"...

kukat kukkivat vielä täysillä....

kultapallot ovat pysyneet sateista huolimatta pystyssä, onhan ne tuettu vaakaverkolla...

syyshortenssian taimi kukkii eka kesänään upeasti....

 verenpisaran kukat ovat muhkeita....

syyssyrikka on perhosien mielikukka......

herkkä ja siro ...

pieni daalia, uusi tuttavuus....

33 vuotiaat daaliat vaan jaksavat kukoistaa.....

vanhat syysleimutkin ovat kukkineet runsaasti, sateista huolimatta.....

Syksyn tulo on myöhässä, sen näkee lehtipuiden vihreydessä ja nurmikko senkun kasvaa, ei tietoakaan syksystä. Viinirypäleet vasta sinertyvät ja ensimmäiset päärynät  tippuivat maahan kypsyttyään syötäviksi.

Onneksi täällä etelässä ei ole vielä ollut hallaöitäkään, niin kesäkukat saavat olla ulkosalla ja ahkeraliisojenkin kukinta jatkuu, pohjoisseinustalla. Siitä huomaa että ollaan syyskuun loppupuolella kun illat pimenevät turhan aikaisin, lyhentäen päivän pihapuuhastelujani tuntuvasti. 

Pidentyvien iltojen puuhasteluihin ovat sukkapuikot saaneet uuden vireyden, samalla kun istahdan tv: een ääreen, käteeni sujahtavat sukkalangat ja puikot kilahtaen, aivan huomaamatta syntyy villasukkaparit toisensa jälkeen, koko suvulle ja vähän muillekin.

Huonekasveille uudet mullat ja muuta puuhastelua

Tavakseni on muodostunut vaihtaa huonekasveille mullat aina keskellä kesää. Ennen tein saman homman kevät talvella. Olen havainnut etteivät minun kukkaseni ole protestoineet uutta käytäntöä vastaan, eli niille on ihan sama milloin ne joutuvat kovempaan käsittelyyn. Kesällä koko istutustyön voi tehdä ulkosalla ja näin säästyy ylimääräiseltä siivoustyötä, kun mullat voi haravoida nurmikkoon ja sade pesee likaiset työn jäljet.

 Orgideat ovat kukkineet taukoamatta, joten olen joutunut siirtämään niiden istutusta kukinnan vuoksi. Nyt "repäisin" ja muutin isoimman niistä oikeaan ruukkuunsa, saapa nähdä häiriintyykö kukinta ja aukeavatko uudet kukan nuput. Tosin en hajoittanut juuristoa vaan rikoin kukkakaupan ohutmuovisen ruukun ja sain koko hoidon siirrettyä uuteen ruukkuun, sekä täytin uusilla kuorikepaloilla vain tyhjäksi jäävät kolot. Toivottavasti ahkera kukkijani ei tykänny huonoa, sen sitten aika näyttää mitä se siirrostä piti.

 Liuska-aralia on kasvattanut altakasteluruukun täyteen juurakkoa, jopa vesitila oli täynnä juuria. Olen vaihtanut muutaman vuoden siihen vain pintamullat, nyt siirsin sen isompaan altakasteluruukkuun, revin juurakkoa pienemmäksi ja laitoin uudet mullat.

 Pihanurmella oli tämäkin mullanvaihto helppo tehdä.

Olisikohan pitänyt leikata koko kasvia pienemmäksi, en kuitenkaan sitä tohtinut tehdä, kasvakoon, kun on vielä tilaa kasvaa.

 Viirivehka sai myöskin kovemman käsittelyn, poistin kaikki kukkineet kasvut pois kokonaan, juuria myöten, näin sain sen mahtumaan entiseen ruukkuunsa.

Koko päivähän siinä kului multia vaihtaessa, että kaikki saivat tarvitsemansa hoidon. Nyt se on tehty, eikä tarvitse moiseen hommaan ryhtyä ennen kuin vuoden päästä aikaisintaan.

Viime päivinä taivaasta on tullut vettä vaihtelevalla voimakkuudella ja määrillä. Niinpä huonekasvitkin saivat suihkut ilman omaa työpanostani ja sain pölyistä puhtaat kasvit taas sisätiloihin omille paikoilleen, raikastamaan ja rikastamaan huoneilmaa.

"Edestään tehdyn työn löyttää". Tämä vanha sanonta tuli mieleeni kun katselin kultapallojen kukkivaa ryhmää, rankkasateetkaan eivät ole niitä laittanut lakoon. Hyvä juttu oli asetella tukiverkot paikoilleen jo kasvun ollessa vielä alkuvaiheessa , niin verkot piiloutuivat lehvistön alle ja tukevat hentovartisia mutta  painavia kukkia tehokkaasti. 

Miekkaliljoista vain yhden kukkavarsi katkesi ukkosmyrskyn seurauksena, muitten tukikepit kestivät tuulten tuiverrukset. Suklaakosmos ja miekkalilja; hyvä väriyhdistelmä.

Opiston kurssiesite tuli postissa, nopean vilkaisun tuloksena tulin siihen päätökseen etten ilmoittaudu tässä vaiheessa millekään kurssille, enkä myöskään lähde mukaan eläkeläisten ja seurakunnan rientoihin,.... vieläkään.....

Päiväni ovat tällä hetkellä sen verran hektisiä, etten tarvitse yhtään lisää toimintaa, enkä seuraakaan, koska en vieläkään onnistu  viettämään päivääkään ihan yksikseni, niin kuin joskun haluaisin, mutta hyvä näin. 

Puuhastelu riittää omakotitalossa ja puutarhatontilla, suoden samalla hyötyliikuntaa enenmmän kuin "lääkäri määrää". Lisäksi puuhasteluja voi jatkaa mökkitontillamme, jossa voi harrastaa myöskin metsurin töitä, jos kroppa kaipaa rajumpaa treeniä.

Vili-koiran kanssa lenkkeillen, pitää omalta osaltaan nivelet kunnossa ja takaa säännöllisen ulkoilun ympäri vuoden, säällä kuin säällä.

Kaiken liikunnallisen toiminnan lisäksi on tärkeää muistaa säännölliset venytykset, jotka  välillä unohdan tehdä,  mutta sen huomaa kyllä kiusallisena jäykkyytenä joka muistuttaa taas venyttelemään lihaksiaan tunnollisemmin.

Fyysisen rasituksen vastapainona on rentouttavaa käpertyä torkkupeiton ja lukulampun alle, lukemaan mielikirjoja joita käyn kerran viikossa kirjastosta lainaamassa.

Ja mikä kaikessa on tärkeintä; eläkeläisenä voi päivän puuhastelut, liikunnat ja levon rytmittää ihan omien mieltymystensä mukaan. Yksineläjänä ei tarvitse edes huomioida muita, saa olla  ja elää vain itselleen. 

Kultapallon tuenta ja rastasverkot mansikalle

Kultapallo, vanha maatiaiskasvi  on ilmeisesti nauttinut viileistä alkukesän ilmoista kun sen kasvusto on rehevää jaa korkeutta jo toista metriä.

 On korkea aika viritellä tukiverkot paikoilleen.

Tarvitaan aitaverkkoa ja tukikepit.

 Kepit on lyöty maahan ja verkko kiinnitetty keppien päälle vaakatasoon.

 

 Viimeiseksi vapautan latvukset verkon ruutuihin vapaasti kasvamaan. Näin tukemalla Kultapallot eivät kukkien painosta  ja syyssateiden aikaan lakoa vaan pysyvät kauniisti taivasta kohden, ehkä kukintakin kestää pidempään, ainakin luulen niin.

Toinen jokavuotinen ja ajankohtainen asennus homma on rastasverkkojen virittely mansikkamaalle.

Nämä puuhastelut riittävätkin tälle päivälle hyötyliikunta-annokseksi,  loppupäivä kuluu laiskotellen ja koiran kanssa lenkkeillen.

Nautitaan helteestä: