Päivät kuluivat rutiinilla, lomanviettäjiä tuli välittömästi kotiutuvien lomalaisten tilalle. Naapurina oleva opistokin oli käyttänyt Lomarannan majoitushuoneita ihan kiitettävästi kurssilaistensa majoitukseen.
Mari-emäntäkin oli ehtinyt täydentää alan koulusta suorittaen Markkinointi-instituutissa kaupallisen perustutkinnon ja heti perään Kauppateknikon tutkinnon.
Markkinoinnin salat avautuivat Marille joka oli ainoastaan keskittynyt ruokatalouden hoitoon. Opiskelukärpäsen pistoksesta kai johtui että hän hakeutui Hotelli-ja ravintolaopistoon työnjohdolliselle hotelli-ja ravintolaemäntä -kurssille.
Nyt vasta Mari-emäntä tunsi oman pätevyytensä lisääntyneen tarvetta vastaavaksi, varsinkin lomarannan markkinointi askarrutti koko henkilökuntaa kun ei lomarannasta ollut infoa missään matkailu alan julkaisussa. Ehkä asiaan vaikutti myöskin lomatoimintaan avustuksia jakavalla yhteisöllä ettei lomarantaa markkinoitu näkyvämmin.
Kuitenkin saimme antaa pienen ilmoituksen tulevasta yleisötapahtumasta paikallisen lehden sivuilla ja toimittajakin teki mukavan jutun tapahtumasta.
Kevät kuiskaili jo mahdollisesta tulostaan kun lomarannan ovella olikin pari poliisimiestä tavallista totisemmilla naamoilla kysellen lomarannan elinkeinoluvasta. Siitä käytiin keskustelut kahvikupin äärellä, virkavalta kertoi faktat asiasta todeten samalla että Mari-emäntäkin osallistuu rikolliseen toimintaan kun ei ole voimassa olevaa elinkeino lupaa. Mari perusteli omaa osuuttaan sillä ettei ollut emännän toimeen valinta hetkellä ammatillisesti tarpeeksi pätevä, eikä näin ollen ymmärtänyt kysyä Rouva puheenjohtajalta ( kuva yllä) lomarannan toimintaan vaadittavaa elinkeinolupaa. Asia oli tosin käynyt mielessä opiskelun yhteydessä, joutuen kuitenkin tulevien projektien mappiin.
Mari-emäntä lupautui viemään asian johtokunnalle ja toimittavan lupaan vaadittavat asiakirjat ja -paperit nimismiehen kansliaan sovittuun päivään mennessä, joten poliisimiehet poistuivat työhönsä tyytyväisinä kertoen että heille oli asia tullut aivan kuin vahingossa mieleen paikallislehden jutusta ja päättivät näin tarkistaa asian.
Hyvin nopeasti olivat paprut kasassa, vain Rouva puheenjohtajan allekirjoitus puuttui elinkeinolupa hakemuksesta. Mutta siihen se asia sitten tyssäsikin. Rouva ilmaisi mielipiteensä hyvin hänelle ominaisella tyylillään ettei mitään lupia tarvita kun ei ole tarvittu niitä tähänkään asti eli neljään kymmeneen vuoteenkaan. Se siitä sitten.
Mari-emäntä oli velvollinen ilmoittamaan Rouvan päätöksestä asiaa tutkivalle poliisille, niinpä virkavalta saapuivat uudelleen jututtamaan Mari parkaa, lohdutellen että kyllä tästä selviydytään koska olivat tulleet siihen tulokseen että Mari-emäntä oli tietämättään osallistunut rikolliseen toimintaan, jota se lomarannassa oli, koska ravitsemus- ja majoitustointa on luvanvaraista toimintaa.
Poliisit pyysivät johtokunnan rouva puheenjohtajan ja muidenkin johtokunnan jäsenten nimet ja osoitteet jotka tunnollisena oikeudentajuisena ihmisenä Mari-emäntä luovutti virkavallalle.
Samalla emännälle oli päivän selvää ettei voi jatkaa rikollista toimintaa harjoittavassa työpaikassa.
Rikosrekisterin omaava emäntä ei tulisi tulevaisuudessa saamaan mieleistään työpaikkaa eikä voisi saada elinkeinolupaa toiminnalleen jos aikoo perustaa vaikka oman kahvilan tai ravintolan.
Niinpä Mari- emäntä lähetti hakemukset uuteen toimeen , vastavalmistuneeseen sosiaalitoimen
leirikeskukseen, jonne haettiin emäntää.
Elinkeinolupa asia eteni omaan tahtiinsa, Mari- emännälle ei tullut asiasta syytettä eikä haastettu käräjille. Hänet hyväksyttiin uuteen toimeensa joten hän joutui vasten tahtoaan sanoutumaan irti työtehtävistä joita olisi mielellään jatkanut mutta Rouva puheenjohtajan jyrkkä asenne lupa-asiaan pakotti Marinkin vaihtamaan työnantajaa vasten tahtoaan.
Tämä konflikti taisi olla ainut laatuinen lomarannan historiassa, helpommin olisi tilanteesta kaikki asianosaiset selvinneet jos osapuolet olisivat omanneet avoimemman ja tiedonhaluisemman asenteen, selvitettävään uuteen tilanteeseen. Mutta ehkä päämäärät ja tulevaisuuden suunnitelmat olivat eri osapuolilla niin kaukana toisistaan että ei tuloksellista neuvotteluyhteyttä syntynyt. Vai oliko Rouva puheenjohtajalla yliluonnolliset tuntemukset viedä tahtonsa läpi, vaikka vastapuolella olivat voimassa olevat lakisäädökset jotka edellyttivät heitä toimimaan niin kuin toimivat.
Todellinen lomarannan "karille ajo" !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti