6.12.2015

Isäni Niilo Kustaa Johtela (Johansson) 28.5.1913-21.9.1991

 1939
1941
 Äiti-Lahja. isä-Niilo, Juhani-veli ja minä . 1945

Tänään, Itsenäisyyspäivänä muistelen omaa isääni , onhan tänään myöskin Niilon nimipäivä. Aikoinaan isä aina vitsaili siitä että hänempä nimipäivänään ihan liputetaan. Isäni oli koko sodan ajan, viisi vuotta,  lääkintämiehenä etulinjoilla. Kotiutui sodasta vielä ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa, mikä on tosiaan ihme kerrassaan. On se ollut kovaa aikaa myöskin äidille, kahden pienen lapsen kanssa anoppilan peräkamarissa Vihdissä. Onneksi Matilda-mummoni ja August-pappani ottivat minut hoiviinsa Haaviston mummulaan.
 Sodan päätyttyä isäni rakensi omin käsin ns. "huvilan" kotitilansa maille.
 50-luvulla isäni rakensi Haavistoon, Hakalan-tilalle uuden pytingin, nyt hiukan isomman. 
Isäni oli kätevä käsistään, häneltä onnistui vaikka minkälaista "puutyötä". Tämä lipas on tehty sodassa, joutoaikoina, tämänlaisia käsitöitä on säilynyt useitakin eheinä ja ovat nyt meille "arvoesineitä" juhlapaikoillaan.

Muistan myöskin hänen kauniin lauluäänensä kun hän lauloi aina ajaessaan hevoskyydillä heiniä hakemaan tapellon ladoilta tai mennessämme "takamettälle" rankojen hakuun.  Hän oli myöskin taidokas kynän käyttäjä, piirtäen meille ihan "näköisiä"eläinten ja ihmisten kuvia, mitä vaan osasimme pyytää. 

Ehkä maanviljelijän rankka työmäärä ja huolet, sammuttivat isäni taiteelliset lahjakkuudet.

Sytytän jälleen  Itsenäisyyspäivän kynttilät ja muistelen Niilo-isääni lämmöllä ja rakkaudella.

1 kommentti:

Riku Johtela kirjoitti...

Hei,

Olen juhani johtelan pojan poika ja tahtoisin tutustua häneen. Olisiko mahdollista saada yhteystietoja?