kuva: Roni Rekomaa IS
Polkupyöräni renkaat vaikuttivat liian löysiltä, ajatellen tullessani 10 kilon lisäpainoa mustikoista. Renkaat pumpattuina lähdin polkemaan kohti Kiljavaa. Otin mukaan 10 litraisen ämpärin ja poimurin. Nuoruudesta muistin että ikivanha Aaltoska otti essun taskuunsa aina leivänkannikan ja mutusteli sitä metsässä kävellessään. Tein itselleni vesipullon lisäksi Reissumiehet, juustolevitteellä, jotta jaksan poimia ämpärin täyteen.
Lähdin matkaan rennolla asenteella ilman suorituspaineita ja nautin jopa entisen työmatkani suomasta luontonautinnosta. Kevyenliikenteen väylä päättyy uimarannalle, siitä jatkoin fillaroiden karavaanarialueen yläpuolelta oikotietä opiston parkkipaikan ja Kotorannan alueen läpi sairaala rakennuksen sivuitse metsäpolulle ja sitten olinkin jo Haukilammella. Laskeuduin pyöräillen pihan kautta rantatielle ja saunalle. Huomioin uudet kieltokyltit mutta ajelin vaan kielloista huolimatta yksityisalueen läpi. Jätin pyöräni saunan taakse ja jatkoin kävellen metsään, enkä ehtinyt liikkua kuin 5 metriä niin mustikoita oli varvut mustanaan. Kanttarelleja oli jokaisen isomman puun juurella, onneksi olin ennakoinut tilanteen ja varannut pussukoita mukaan. Poimurilla sain vaivattomasti sangon täyteen. Lopuksi istahdin rantakivelle syömään evääni ja sieluni silmin nautin niin rakkaaksi tulleesta järvimaisemasta. Lempeä tuulahdus viilensi ilman sopivaksi ja vei mennessään kaikki ötökät, eipä silti ei hyttysiä ole koskaan ollutkaan kiusaamassa marjanpoimijoita Sääksin rannoilla.
Metsä on kirkkoni ! Tuntui ihan kuin olisi ollut kirkossa, vielä juhlallisemmaltakin. Viihdyin jälleen itsekseni erittäin hyvin, eikä metsän suomaa rauhaa häirinneet mitkään ihmisen tuottamat melusaasteet. Sain olla omien ajatusteni kanssa kaikessa rauhassa.
Sain takuuvarmasti puhtaat marjat. Niissä ei ole koirien jätöksiä eikä autojen levittämiä saasteita, puhumattakaan mistään myrkyllisistä valumista. Tämä onkin yksi tärkeimmistä seikoista miksi käyn marjastamassa oman asumustaajamastani monen kilometrin matkan päässä. Se kannattaa jo marjojen terveellisyydenkin vuoksi.
Nopeaan marjastus saavutukseeni tyytyväisenä lähdin kotimatkalle ja päätin palata rantaviivaa seuraavaa polkua pitkin, pyörääni taluttaen, samalla nauttien luonnosta.
Kotimatka oli pelkkää alamäkeä, niin että yhdellä polkaisulla fillari kulki melkein omalle pihalle astikka.
Perunakattila liedelle ja odottelemaan lapsenlapsiani lounas seuraksi. Taas maistuivat oman maan uudet perunat voin ja sillin kera kesäiseltä herkulta. Marjareissu toi lisämausteen kasvaneen nälän ansiosta. Päikkärien jälkeen vielä marjanperkausta ja pakastamista.
Terveellisen marjasadon lisäksi päivän liikunnasta sai hyvänolon tunteen jota ei voi sanoin kuvata. Huomioin tyytyväisenä että selkäni joka viime vuosina on oireillut mustikkareissun jälkeen ikävällä tavalla ei ollut nyt moksiskaan. Selättimestä on ollut hyötyä, se on vahvistanut marjastaessakin tarvittavia lihaksia, sis kannattaa jatkaa selättimen veivaamista edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti