Tällä viikolla, maanantaina potilas käväisi Hyvinkään sairaalan laboratoriossa antamassa verinäytteet ja samalla reissulla otettiin sydänfilmikin. Koko homma kävi taas sutjakasti, eikä tarvinnut jonotella kun oli aika varattuna.
Tiistaina lääkäri soitti potilaalle ilmoittaen että verikokeet olivat Ok ja seuraavaksi päiväksi suunniteltu tiputushoito voidaan aloittaa.
Aika lääkärille oli varattu jo 9.30, ilmoittauduimme noin 20 minuuttia aiemmin ja lääkäri kutsuikin meidät välittömästi vastaanotolleen joka sujui leppoisissa merkeissä, tosin taas oli uusi ihminen jolla meni runsaasti aikaa sairauskertomuksen lukemiseen, mutta kaikki asiat tuli hoidettua ja sehän oli pääasia.
Seuraavaksi hoitaja kutsui hoitohuoneeseen jossa varsinainen tiputushoito suoritettiin, Itse tiputus vei aikaa vain 10 minuuttia mutta kaikkinensa koko hommaan meni aikaa noin tunti.
En itse viihdy ahtaissa hoitotiloissa mukana kun tunnen olevani vaan tiellä. Niinpä kipaisin kiireen vilkkaa kahvioon; aah kahvi maistuikin hyvän rahkapiirakan kera taivaalliselta. Ostimpa IltaSanomatkin sudokun vuoksi ja hain autosta kynän kun tein reippaan kävelylenkin sairaalan mäellä, olihan kaunis aurinkoinen kevätsää ja lintujen laulu soi tuplasti kun rakennukset antoivat sävelille viellä hyvän kaikupohjan. Täyttelin sudokuja ja katselin ihmisiä. Kyllä... oli mielenkiintoista seurata sairaalan aulassa liikkuvia, niin potilaita kuin henkilökuntaakin. Ilmeet ja eleet kertovat ihmisistä niin paljon.
Kotiin päin lähtiessämme totesimme olevamme taas tyytyväisinä saamaamme kohteluun ja henkilökunnan ammatilliseen osaamiseen.
Poikkesimme grillitikkuja ja muitakin grillauksessa tarvittavia tuotteta ostamaan Pyrhösen kauppahuoneelle.
Tehdessämme lähtöä parkkipaikalta tuli hymyilevä mieshenkilö erittäin tuttavallisesti tervehtimään, oikein kädestäpitäen. Emme tunnistaneet ihan ekalla sekunnilla mutta kun hän otti aurinkolasit ja lippalakin päästään niin jopas muistimme hänet vanhaksi kalakaveriksi. Hän oli hoikistunut huomattavasti ja oikeastaan "nuortunut", vaikka aikaa oli kulunut ehkä noin 8 vuotta viime näkemisestä. Olipa kiva vaihtaa kuulumiset. Vaikkakin hänkin oli läpikäynyt 2 syopäsairautta ja tervehtynyt niistä. Kalakaverit totesivat keskustelujen päätteeksi; voidaan olla tyytyväisiä että ollaan vielä elossa.
Illansuussa potilas sytytteli grillipaikalle tulia ja valmisti itselleen mieluisia juusto-pekoni vartaita, päivälliseksi ja hyvin omatekoiset grilliherkut maistuivatkin. Kesäkausi grillillä on näin tullut tänään avatuksi.
1 kommentti:
Moikka,tulin tänne tuolta jostain ja kurkkasin tänne ihania kuvia sinulla,luonnon läheinen blogi,tulen uudelleen!
Lähetä kommentti