6.4.2015

Oman näköiseni Pääsiäinen

Kiirastorstain ohjelma aloitettiin kauppareissulla kirkonkylän ruokakauppaan, oma ruoka kassini jäi hallitusti siedettävän halvaksi. Ostin vain itselleni, en lainkaan miettinyt  ns. vieras varaa. Syy moiseen päätökseen oli oma terveyteni ja suunnittelemani pääsiäisenohjelma. Koska ajattelin lukea mahdollisimman monta hyvää romaania jotka olin varannut ja lainannut kirjastosta, siis olla paikallaan sängyllä tai luku tuolissani niin eihän silloin voi syödä kuin kevyesti ja niukasti.
Seuraavaksi lähdimme tyttären kanssa tervehdyskäynnille sairaalaan, katsomaan tyttäreni anoppia. Veimme hänelle iloisen keltaisen ja oranssin värisen matalan kukka-asetelman josta hän ilostui aivan silmin nähden. Muutenkin hänen voinnissaan oli selvästi muutosta parempaan. Hiukan vaan valitti rintaansa kun olivat kuulemma joutuneet elvyttämään hänet kun sydän oli pysähtynyt. 
Kotimatkalla käväisimme hautuumaalla, viemässä kynttilät Matin, Timon ja Jarin haudoille. itselleni en hankkinut lainkaan pääsiäiseen liittyviä kukkia koska aion polttaa iltaisin kynttilöitä ja nautin omista kukkivista orkideoista ja pelarkonioistani.
Pitkäperjantaina luin Pirjo Rissasen uusimman romaanin kokonaan, 450 sivua. Kirjan kerronta oli mukaansa tempaavaa ja tunnistin itseni monessa kohdassa päähenkilöön samaistuen. Olen lukenut kaikki kirjailijan tuotokset ja tuntuu että kirjat vaan paranee aina entisestä, tämä viimeisin on mielestäni paras kaikista.
Lukeminen täytyi onneksi tauottaakin että silmät saivat sopivasti lepo hetkensä. Ystävän ja Vili-koiran kanssa tehdyt pitkät kävelylenkit, syvällisine keskusteluineen sopivat hyvin päivän teemaankin. . 
Lankalauantaina jatkui lukeminen, seuraavaksi otin mielikirjailijani,  Paulo Coelhon kirjan: Uskottomuus. Erittäin sopivaa  luettavaa pääsiäispyhille. Teksti vaatii aina välillä hetken pohdiskelua, on se meikäläiselle niin vaikuttavaa luettavaa.
Normaalit siivoukset sun muut lauantaipäivään liittyvät asiat täytyi välillä suorittaa ja saunomisen jälkeen katsoin tv:sta vielä pari poliisisarjaa, en jaksanut lukea unilääkkeeksi muuta kuin "lääkärisarjan" pokkaria.

Pääsiäispäivää jatkoin lukemalla Coelhon kirjaa muutaman sivun. Olin ostanut ristisatehtäviä sisältävän lehden ja vähän väliä lehti veti puoleensa. 
Vietin tuntikaupalla myöskin puhelimessa, läheisten kanssa sekä kirjoitin pitkän sepustuksen entiselle työtoverille ja nykyiselle ystävälle hänen sähköpostiinsa. Hän muisti taas kerran lähettää tekstiviestinä puhelimeeni makeat naurut tuottavan "noitarunon".
Kuolema tuli puheenaiheeksi Suvin ja ystäväni kanssa kun katsoin "Aamu sydämellä" ohjelman tv:stä, jossa haastateltiin kahta syöpään sairastunutta mieshenkilöä. Ohjelma jätti monta asiaa mietityttämään syvällisemminkin. 
Suvilla oli ollut ensimmäinen kokemus kuolevasta  potilaasta konkreettisesti, lähihoitajan oppisopimus työpaikassaan. Isovanhempana tunsin syvää kiitollisuutta Suvin suhtautumisessa kuolemaan luonnollisena tapahtumana ja miten hän oli osannut hoitaa myöskin surusanoman toimittamisen vainajan omaisille. Suvi voi olla ylpeä toiminnastaan vaikean, mutta hoitoalalla useinkin eteen tulevan poikkeuksellisen tapahtumaketjun hoidosta.

II Pääsiäispäivä alkoi auringon noustessa yhtä aikaa kanssani. Tästä tulee hyvä päivä !
Aamulenkillä aistin keväisen konsertin jo olevan harjoitus vaiheessa, liverrys oli runsasta mutta vielä hiukan kesken tekoista. Vili-koirani sai tavata kaksi tyttökaveriaan mutta katsoi ihmeissään kun Rebekka-rouva ei tykännytkään lähemmästä tuttavuudesta vaan murahteli ja ilmoitti kyllästymisen muutamalla haukahduksellaan, jatkoimme siis aamullista lenkkiämme. 

Leivoin "mutakakkua" ja se olikin yllättävän hyvää jäätelön kanssa nautittuna ja sain vielä tyttären seurakseni aamupäivä kaffeille. 
Pitkästä aikaa sain ternimaitoa josta valmistui uunijuustoa pääsiäis herkukseni. Sain sen syödä itse kaikki kun nuoriso ei siitä ole kiinnostunut.

Lähdimme kolmisin; Katja, Sini ja minä tervehdyskäynnille Hyvinkään sairaalaan, katsomaan miten Muorin tervehtyminen on edistynyt. Hän olikin paljon virkeämpi eikä eilinen Helsingin reissu, dialyysihoidossa edes ollut häntä väsyttänyt. Vietimme ilon voittoisan tuokion hänen luonaan. Hiukan jäin ihmettelemään kun ei saada puhelinyhteyttä toimimaan hänen vuoteellaan olevaan luuriin. Taas kerran luvattiin hoitaa homma huomenna kun huoltomies saapuu töihin, saas nähdä tapahtuuko mitään.

Toinenkin  tyttäreni käväisi pääsiäiskaffeilla ja samalla teimme hankinta- toimintasuunnitelmia tulevan kevään ja kesän varalle. Pihalla krookukset availivat jo hiukan rohkeammin nuppujaan kun aurinko loi hetken säteitään niiden iloksi. Iltapäivällä aloitin uuden dekkarin lukemisen, joten lukuharrastus jatkuu edelleen....

Juhlapyhien mentyä aloitan tulevana viikkona keväiset pihahommat joista tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Ei kommentteja: