18.5.2015

Kuolema

 Kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymäkin.
Kuolemaan päättyy meidän jokaisen elämäntaival.

Lähipiirissä koetut ja kohdatut läheisten kuolemaan liittyvät kokemukset ovat kaikki erilaisia, eikä kuolemaan totu koskaan, se tulee aina yllättäen, vaikutus on aina pysähdyttävä.

Kuolemasta puhutaan yllättävän vähän eikä siitä kirjoitella  juuri lainkaan. Se on meistä useille kaukainen, vieras asia ja peloittava tapahtuma. 

Mieheni nukahtaminen ikiuneen muutti oman suhtautumiseni kuolemaan aivan uudelle tunnetasolle. Enään en pelkää omaa kuolemaa enkä kohdata elotonta ihmistä. Se tuntuu niin luonnolliselta asialta sen jälkeen kun on saanut kokea useamman kuolemantapauksen. Ihmisen siirtyminen ajasta ikuisuuteen on  niin levollinen ja luonnollinen tapahtuma. Seuraava elämä ei voi olla ainakaan maallista matkaamme kauheampaa kun siirtymä hetki on niin autuaallinen, kivuton ja vailla lähtemisen tuskaa. 

Kuolleen ihmisen koskettaminen ei minusta enää tunnu lainkaan pelottavalta tai vieraalta. Mukaan on tullut kunnioitus vahvempien voimien edessä, kun käsi ei tunne enään sykettä eikä hengitystä enään havaitse.  
Läheisten kuolemat vaikuttavat voimakkaasti myöskin meidän elämän arvoihin. Itse olen karsinut elämästäni pois monen moista turhaa asiaa joita ennen pidin tärkeinä. Elämän on jatkuttava. Surutyötä teemme jokainen omalla tavallamme, yhtä ainoaa ja oikea tapaa ei ole. Kaikki ovat  luonnollisia surun käsittely tapoja.  

Kuoleman kohtaamisessa tajuaa elämän rajallisuuden. Koskaan ei tiedä onko päiviä monta vai oliko tämä elämä tässä. Siksi on nautittava jokaisesta päivästä, kuin se olisi elämämme viimeinen päivä. Eletään tässä ja nyt, kiitollisena kaikesta mitä on elämässä saanut kokea ja nähdä,  saamistaan lahjoista, luonnon kauneudesta, läheisistä, ystävistä, terveydestä... luettelo voisi jatkaa vaikka miten pitkälle. Vihaan ja katkeruuteen ei  kannata arvokasta elämäänsä tuhlata. Kohtaamamme "ikävät ihmisetkin" tulisi kohdata opetuksina, aina se ei ole helppoa mutta kannattaa aina edes yrittää.

Läheisen poismenon aiheuttama suru on myöskin helpompi kestää ja käsitellä jos ihmissuhteet ovat olleet kunnossa, asiat sovittu. 

Kuolemassa on lohduttavaa uskoa jälleennäkemisen toivoon siellä jossakin, iankaikkisessa elämässä, joka on kuitenkin meiltä kaikilta salassa.


Ei kommentteja: