Talvi lenkkarit liukuesteineen jalkaan, reppu selkään ja menoksi kohti kylän keskustaa ja kauppoja.
Alku matkassa tuli vastaani iäkäs pariskunta jonka kanssa tapaamme useinkin päivittäisillä lenkeillämme. Rouva kertoi ilo uutisena ettei tietokone kuvauksissa löytynyt enään mitään, eli hän on selvinnyt syöpäsairaudestaan. Iloitsimme yhdessä hyvästä elämän käänteestä toivotellen toisillemme hyvää joulun aikaa.
Ei mennyt aikaakaan kun vastaan tepasteli iloinen pystykorva hauveli, tällä kertaa hihnan toisessa päässä olikin perheen emäntä, yleensä pariskunta lenkkeili koiran kanssa aina yhdessä. Pysähdyimme jutustelemaan vallitsevasta hyvästä säästä ja kuinka ollakaan rouva aloitti muistelut menneiltä ajoilta jolloin he olivat noutaneet monet herkulliset juhla-ateriat työpaikaltani, suoraan perhejuhliensa pöytään, nautittaviksi. Sain sydämelliset kiitokset, vieläkin vaikka olen jo ollut eläkkeellä kohta 8 vuotta. Kyllä tulikin hyvä mieli. Kepein ja kiitollisin askelin jatkoin matkaani kylän kaupoille. Riemukas mielialani säilyi vielä kotiinkin asti. Muistelin työhöni liittyviä joulunajan kiireitä, ihmetellen miten olin niistä aikoinaan aina selvinnyt ilman isompia mokia. Jouluruokien myynti kasvoi suuren suosion seurauksena mittaviin määriin. Senvuoksi osaankin nauttia tämän elämän vaiheeni rauhallisemmasta ajan kulusta täysillä ja kiitollisena kaikesta kohdanneista tapahtumista.
Seuraavan päivänä lähdinkin asioille polkupyörällä koska öisen vesi sateen ansiosta lumet olivat sulaneet ja tiet jäättömät. Sunnistin ekaksi paikalliselle terveysasemalle viemään sähköisen lääke reseptini uusittavaksi. Odotus tilassa olikin vain tuttavami Leena-rouva, joten päätin jäädä päivittämään kuulumiset hänen kanssaan. Tilanne muuttuikin välittömästi hänen valitus vuodatuksekseen. Kakki asiat olivat hänen kohdallaan kaikkein mahdollisemmalla tavalla päin helvettiä, hän ei nähnyt elämässään mitään hyvää......
Yritin sanoa hänelle että saamme kuitenkin taas tänäänkin kohdata toisemme ja pystymme itse kuitenkin liikkumaankin ilman apuja. Mikään yritykseni muuttaa hänen asennoitumistaan nykyhetkeen ei onnistunut. Aloinkin tehdä lähtöä ulos ja jatkoin matkaani kirjastoon.
Hiukan jäi apea mielentila Leenan kohtaamisesta mutta unohtui oitis avattuani kirjaston oven kun vastassa olivat iloiset virkailijoiden tervehdykset.
Kirjastossa tapasin lähinaapurini isännän ja sain tukiopetusta lainausautomaatin käytössä. Rupatellessamme hänen rouvansakin liittyi seuraamme joten sain tilaisuuden tutustua häneenkin koska olimme olleet hänen kanssaan vähemmän tekemissä. Jouluinen odotus oli meidänkin keskustelujemme aiheena jonka tunnelma jäi mieleni sopukoihin jatkaessani matkaani hautausmaalle sytyttämään kynttilät omaisteni haudoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti