On se aika syksystä kun tulee suojata nuoret hedelmä- ja koristepuut rusakoilta. Tänään pystytin tolpat maahan ja virittelin kanaverkot valkeakuulaan , rusokirsikan, koristeomenapuun ja atsalean ympärille. Runkosuojat olin jo aiemmin laittanut paikoilleen.
Haravoin vielä viimeiset, sireenin pudottamat ja tuulen keräämät lehdet autokatoksesta kompostiin.
Lämmin ja kostea ilma oli hyvää hengittää ja olisin puuhastellut pidempäänkin ulkosalla mutta en keksinyt enään mitään mielekästä tekemistä. Olinhan laittanut linnuille talviruokinta paikat jo pari viikkoa sitten paikoilleen ja aloittanut auringonkukan siemenien tarjoilun, tosin aluksi täydensin lautoja vaan joka kolmas päivä mutta nyt annan siemeniä jo ilman katkoja. Viherpeipot ja pikkuvarpuset käyvät ahkerasti laudoilla , erilaisten tinttien seurana, tänään tulivat myöskin punatulkut lounaalle, siitä tulikin ihan talvinen olotila, lumi ja pakkaset vaan jäivät tunnelmasta puuttumaan.
Kun katselee ympärilleen ja huomaa monet monivuotiset kukat vielä kukassa ja nurmikko vihertää niin tulee ristiriitainen tunne; ei kesä/ ei oikein syksy/ eikä talvikaan. Meneillään on ilmastoltaan erittäin harvinainen vuodenaika, "kesäsyystalvi-aika".
Sormustinkukka on ehtinyt kasvattamaan rehevät kasvut ja niitä on runsaasti eri puolella puutarhaa ja pihaa. Tulevana kesänä saamme nauttia niiden upeista kukinnoista, varmaankin rehevä kasvusto tekee runsaat kukatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti