Puutarhan syystyöt tehty ja tavattu oikea kirjailijakin.

Talvi ei tule vielä kun oravallakin on kesätakki päällään. Harmaa väritys puuttuu aivan kokonaan. Nurmikko vihertää ja syksyn viimeiset kukat kukkivat puutarhassa.

Tänään sain viimeisetkin lehdet haravoitua ja laitoin vielä kanaverkotkin nuorille koriste- ja hedelmäpuile pupusuojiksi. Kaikki puutarhan syystyöt on nyt tehty.

Lehtikaalit jätin peuroille ja pupujusseille talviruuaksi. Vähitellen olen aloittanut lintujen ja oravien talviruokinnan, tosin vielä on pari lintulautaa laittamatta paikoilleen. Lämpiminä päivinä linnut häipyvät lähimetsiin joten ruokinnalla ei ole kiirettä. Laitoin vain malliksi yhden siemenlaudan että osoite pysyy tinttien mielessä kun talvi taas tapansa mukaan yllättää meidät kaikki.

Syksyinen hämäryys laskeutuu yllemme vallaten auringon valoisuuden. On siis aika meidänkin laskeutua lepotilaan ja nauttia hämärähyssystä, takkatulien loimuista ja kynttilöiden liekistä. Nauttien mielikirjailijoiden tuotteista, istuen lukulampun alle, kääriytyen torkkupeiton lämpöön, villasukat jalassa. 

Onneksi minun ulkoiluistani huolehtii aina virtaa täynnä oleva Vili-koirani. Lenkille on lähdettävä säällä kuin säällä, satoi tai paistoi. Belgianpaimenkoira vaatii reippaasti liikuntaa joten niin tulen minäkin saamaan riittävät liikunnat päivittäin, tehdessämme metsälenkkejä yhdessä.

Vili-koirani tärkeä rooli on toimia vartiointi tehtävässa, siinä se on kunnostautunut kiitettävästi. Eivät erehdy kaupustelijat eivätkä jehovat edes pihamaalle poiketa kun kuulevat Vilin muhkean murahduksen. Se ilmoittaa välittömästi ilmeillään ja äänellään jos on pihalla liikettä yönkin aikaan.
Hyvä vartijani, valpas vahtikoirani !

Tämän viikon vaikuttavin henkilö tapaaminen oli maanantaina kun kirjoittajakurssin  vieraaksi saapunut kirjailija Mooses Mentula. Hänen luentonsa oli yhtä mukaansa tempaavaa kun kirjansa tekstikin. Luin edellisellä viikolla hänen novellikokoelmansa "Musta timantti" ja eka romaaninsa "Isän kanssa kahden". Molemmat kirjat kiehtoivat kerronnan mukaansa tempaavalla tyylillään. Novellien aiheet olivat nykyajan  tosi elämästä ja päättyivät aina yllättävän sähäkästi. Aloittaessani kirjan lukemisen , en malttanut pitää taukoa lukemisessa vaan luin yhteen menoon kannesta kanteen. Vaikuttavaa tekstiä, toivonkin että saadaan jatkoa, hän kertoikin kirjoittavansa jo seuraavaa romaania ja tulee myyntiin ehkä vuoden kuluttua, syksyllä. Jään odottamaan mielenkiinnolla.
Me kurssilaiset saimme tehdä hänelle kysymyksiä kirjoittamisen aakkosista ja kaikesta kirjailijaan/kirjoittamiseen liittyvistä aiheista. Täytynee vaan todeta ettei kirjopittaminen ole aina ihan helppoakaan. Se vaatii paljon aiheeseen liittyvää taustatyötä ja kirjoitusympäristökin tulee valita jokaisen itselleen sopivimman. Joku meistä tarvitsee rauhallisen paikan keskittyä, joku taas haluaa taustalle musiikkia. Kuitenkin helpompi on työstää tekstiä tilassa jossa voi keskittyä katkotta työhönsä.

Oma haaveeni on  kirjoittaa romaani piikatytön asemasta työpaikalla kun työnantajana on työväenjärjestö ja sen  johtokunta. Yleisemmin pomot kirjoittavat muistelmiaan onnistumisistaan, harvemmin suorittava taho muistelee työuraansa kirjaksi asti.  Haaveeni tulee toteutumaan lähivuosina , siitä olen nyt jo aivan varma.  Vielä on paljon asioita joita pitää jäsennellä mielessä ja seuraavaksi jo luonnoksina ja ehkäpä sitten luonnistuu tekstiksikin asti.