Muistelut 1.Aaltoska ja Mäkilän Tyyne

Aaltoska ja Mäkilän Tyyne        (Aaltoska miehensä ja tyttärensä kanssa)

Lapsuuden ja nuoruuden muistoista nousee useinkin mieleeni kaksi  iäkästä ”mökinmuoria” Mäkilän Tyyne Suomalaisella  ja Aaltoska  Hakalassa.

Synnyin sota-aikana eli 1942, jolloin isäni ollessa sotarintamalla jouduin jostakin syystä isovanhempien Matilda ja August Sahlstedt`in hoiviin Suomalaiselle aina kouluikään asti jolloin muutin  vanhempieni  Lahja ja Niilo Johtelan ja 3:n sisarusteni kanssa asumaan, Hakalaan. Vasta tällä vuosikymmenellä tajusin että minäkin olin jollakin lailla sotalapsi. Mummun ja Papan hellästä huolenpidosta siirtyminen äidin tiukkaan ohjaukseen ja suureen työmäärään ei ollut kouluikäiselle mikään helppo tilanne. Muistissani onkin siitä ajasta  ns. musta-aukko jota kesti ehkä  ensimmäiset pari vuotta, jolloin olin sen ajan varsinainen häirikkö ja opettajille oikea kiusankappale.

Uuteen elämäntilanteeseeni sopeutumiseen vaikuttavat avainhenkilöt olivat Aaltoska ja Mäkilän Tyyne. Varmaankin molemmat ”muorit” havaitsivat ongelmani sivullisina paremmin kuin omat läheiset ja sukulaiset..

Heillä oli taito ottaa asiat puheeksi niiden oikeilla nimillä ja he myöskin toruivat sopivalla selkokielellä ja lämmöllä että neuvot menivät myöskin perille , ” kovaan kallooni”, olinhan melko itsepäinen lapsi/nuori.

Aaltoska otti minut mukaansa marjametsään, yhdessä käveltiin pitkiäkin matkoja ja aina astiat täysinä palattiin kotiin, useinkin reissuun meni koko päivä. Muistan miten häntä huippasi ja hän meni pitkälleen sammalikkoon vähäksi aikaa ja sitten taas jatkettiin poimintaa. Yhdessä tehtiin saunavihdat, luudat navettaan ja kerput lampaille.Hän oli mukana heinäpellolla, viljan korjuussa, perunan istutuksessa ja nostossa, aina vointinsa mukaan, välillä  lääkiten itseään Hota-pulverilla ja kanferitipoilla.

Mäkilän Tyynen kanssa pääsin mattopyykille Parsilan järven rannalle. Voi sitä tunnelmaa, sitä ei unohda koskaan, hän muisteli kaikkia vanhoja suvun tarinoita ja ne tuntuivat erittäin jännittäviltä. Uimaankin sai pulahtaa aina kun sai määrätyn määrän räsymattoja pestyä.

Molemmat muorit opettivat monenlaiset taloustyöt ihan kädestä pitäen, niistä ajoista ovat iskostuneet perinteiset työtavat ja ahkeruus pysyvästi elämääni ja arvomaailmaani. He ovatkin jääneet vahvasti nuoruusajan muistoihini, monine elämänohjeineen ja  niin tyytyväisinä vaatimattomiin elinoloihinsa.