17.6.2012

Markkinointia maalaisjärjellä

Markkinointi on taitolaji jonka vain harvat ja valitut osaavat täydellisesti eikä kukaan ole koskaan "valmis" sillä joka päivä tulee uutta opittavaa tai omaksuttavaa. 
Näin maalaisjärjellä varustettu näkee markkinoinnin olevan selkeästi  mielikuvien luontia, asiakkaiden tarpeiden oivaltamista sekä tuotteiden, yritysten ja henkilöstön "esille panoa" mahdollisimman haluttavasti.
Asioita on hyvä tarkastella ihan ruohonjuuritasolla niin että esim. aloittaa huomioiden yrityksen toimitilojen ja ympäristön siisteydestä sekä paikkojen yleisestä järjestyksestä. Ei ole kovin hyvä antaa asiakkaalle ensivaikutelmaa epäsiistillä pihalla ja sotkuisella sisäänkäynnillä. 
Matilda-mummoni jo aikoinaan opetti meitä nuoria sanomalla että pääoven edustasta ja sisäänkäynnistä näkee millainen emäntä on talossa. 
Kuihtuneet kukat ulkoruukuissa ja lakaisemattomat rappuset eivät anna hyvää kuvaa talosta. Mummon opetukset ovat niin syvällä että v ielä 70-kymppisenäkin pidän oman pihani siistinä jopa ulkorakennuksen/saunan taustallakaan ei saa olla roinaa eikä myöskään tontin rajoilla, kuvat ovatkin saunan päädystä ja rajalta.
Kannattaa myöskin harkita minkälaisia kuvia jakaa naamakirjan välityksellä koska ns. sosiaalinenmedia on luultua tehokkaampaa markkinointia nykyään. Vaikkakaan kaikilla ei ole sitä silmää joka havaitsee ns. huonot seikat kuvauskohteesta, pitäisi aina harkita minkälaisen vaikutelman kuva antaa katsojalleen eli asiakkaillekin. Itselläni on valokuvauksessa paljon opittavaa, olen harrastanut sitä vasta eläkkeelle päästyäni, onneksi lapsillani on taitoa joten saankin heiltä usein huomioon otettavaa palautetta otoksistani ja kannustavia neuvoja niin kyllä minustakin vielä parempi kuvaaja tulee, "oppia ikä kaikki"-
Tässä oiva esimerkki valokuvien kertomaa; kaksi kattausta rantajuhlille.
Toinen kattauksista on huolella rakennettu ja ns. "myyvä", kun taas toinen on kyhätty tyyliin; vähemmän huolella . Ei ole vaikea kuvitella minkä vaikutelman kattaaja antaa itsestään. Matilda-mummoni sanonta; "Kun työn näkee niin tekijän tuntee". Vanha sanonta pitää paikkansa vielä tänäänkin, näin se on.

Kesän suuri juhla on jo viikon kuluttua ja on aika miettiä tarjottavaa suuremmille joukoille, joten mieleeni tuli yhtenä hyvänä vaihtoehtona; lohikeitto. Se on helpoo tarjota pihakutsuillakin ilman erikoisempia virityksiä.
Mieleeni palautuivat naamakirjassa olleet valokuvat lohisopan 
tarjollepanosta. Yllä olevassa kuvassa ei kuvaaja  ole yhtään miettinyt minkä vaikutelman valokuva antaa itsestään ja työpaikastaan.
Niin ja se tärkein; mielikuvan rakentaminen palvelusta. Kutsuuko kuvat syömään?
Näiden kahden tilanteen kuvaaja on osanut hommansa; kuvissa ei ole mitään "poistettavaa" eli paikat ovat "myyvässä kunnossa" toisin sanoen julkaisukunnossa.
Kannattaa miettiä edes hiukan minkälaatuisia valokuvia julkaisee sosiaalisessa . nediassa, kuvat jättävät helpoimmin milikuvan muistiin, tekstit unohtuvat melkein heti luetuiksi tultuaan.
Harrastaen valokuvausta ja seuraamalla toistenkin  ottamia kuvia oppii samalla paljon ja kuvaustaidotkin kehittyvät.
Luodaan myyviä mielikuvia rohkeasti itsestämme ja yhteisöistämme, se on tehokasta ruohonjuuritason markkinointia.

Ei kommentteja: