Tuppaanit kukkivat

Tulppaanit ovat parhaassa kukassa mutta narsissit lopettelevat kukkimistaan.

Valkoinen on kaunis.

Hempeän vaaleanpunertava...

Vanhimmat tulppaanit meidän pihamaalla.

Tässä uusimmat tulokkaat...

Keltainen on mielivärini....

Tänään oli sitten kesän eka ukonilma ja rakeita satoi. Sähköt olivat poikki 3 tuntia. Ennen sadetta ehdin kattaa uuden kompostin muhimaan ja laitoin multakerroksen kasan huipulle kurpitsan taimille valmiiksi, istutusta odottelemaan.

Rikkaruohot kasvaa rajusti, pakko kitkeä urakalla, kukkaryhmät "puhtaiksi". Pensasaidan alustakin, kadun puolelta, piti niitellä että aidassa säilyvät lehdistöt myöskin alaoksilla.

Kevään kukkia

Vanha esikko-lajike kukkii ahkerasti, kovasta pakkastalvesta huolimatta. Esikot ovat varmaan olleet tällä tontilla jo rakentajien, Rannan pariskunnan ajoista alkaen eli noin 50 vuotta.

Istuttelin 4 kpl keltavuokkoja pihan eri kohtiin ja yksi paikka on missä vuokko viihtyy, muut kolme ovat vaan häipyneet..

Kevään kaihonkukka on ottanut tehtävänsä hyvin ; maanpeittokasvina ja kukkii keväällä hennon sinisin, pienin kukkasin. Kukka on kova valtaamaan lisätilaa että ei kannata istuttaa pieneen kukkapenkkiin lainkaa...

Pieni luonnon orvokki on runsaassa kukassa ollut heti lumien sulamisesta asti ja kukkii vielä pitkään. Nappasin pienen alun tienposkesta, koiraa ulkoiluttaessani. Kerrassaan ihan katseenvangitsija.

Tänään "parturoin" nurmikon eka kerran tänä kesänä. Tulipa siistiä ja ruoho tuoksui kesältä. Tänään myöskin saimme "pihapuiden kaatoprojektiin" liittyvän jälkityön; oksien haketuksen loppuun suoritetuksi. Nyt koko projekti on päätttynyt, työ on tehty; HYVÄ ME!!! Eipäs mennytkään koko kesää moisessa hommassa.

Nyt on aika nauttia kauniista pihapiiristä kukkineen ja keväisestä luonnosta linnun lauluineen !

Näsiä kukkii

Näsiäkin kukkii parhaillaan, joskin kukkia on vähänlaisesti, johtuneekohan se pakkastalvesta vai koleasta keväästä.

Sen kukat ovat läheltä katsoen kauniita mutta melko vaatimattomia, eipä niitä luonnossa liikkuessa tahdo huomata ellei tiedä kasvupaikkaa ennestään. Täytyy aina muistaa että se on myrkyllinen kasvi ja saattaa aiheuttaa herkkä
ihoisille oireita.

Luonnossa on mukava liikkua koleallakin ilmoilla kun on pukeutunut säähän sopivasti. Tänään temmelsimme koiran kanssa peltojen keskellä kulkevalla kärrytiellä.

Viileästä säästä johtuen kaikki pellolla elävät linnut olivat ihan hiljaa, täytynee mennä aamuvarhaiseen aikaan uudelleen että kuulee kiurun ja kuovin äänet.

Kyttäkoiralla oli hauskaa etsiä heittämääni kepakkoa ja välillä harjoittelimme luoksetuloa. Nakkipaloilla tämä nuoriherra tekee mitä vaan.... mutta välillä pitää aina leikkiä tai käydä uimassa isossa ojassa missä virtaa vielä runsaasti vettä.

Rullalautailijat ottavat Kyttän hermoon.... tapasimmekin lenkillä pari nuorukaista lautoineen ja pysähdyimme rauhassa tutustumaan moiseen lautaan josta lähtee outo ääni. Nakkipalat auttoivat lähestymään ongelmatilannetta melko rauhallisesti ja "kertaus on opintojen äiti", ensikerralla ei varmaankaan hermostuta laudat yhtä paljon, kaikkeen totutaan, ajan kanssa.

Koiran koulutus yhteiskuntakelpoiseksi vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, samalla se kasvattaa myöskin koiranomistajaa, käyttäytymään hillitysti ja hallitusti. Täytyy aina muistaa että koira vaistoaa mielentilamme oletettua herkemmin ja käyttäytyy sen mukaisesti.

Maljaköynnös

Maljaköynnös, vanha perenna, jo viime vuosisadalta.
Sain sen tänään, äitienpäivänä !

Helppohoitoinen, kukkii koko kesän

jos muistaa lannoittaa säännöllisesti.

Talveksi ikkunalle, ehkä se viihtyy

parhaiten eteläikkunalla kun se

viihtty auringossa.

Uusi haaste harrastelijalle, otetaan hoitovihjeitä vastaan !

Lastenlapset käyttyvät "määräysvaltaansa" viedessään minut ja äitinsä syömään ravintolaan äitienpäivän kunniaksi. Olihan se ihana hetki istahtaa valmiin pöydän ääreen iloisten tyttöjen seurassa.

En osaa vieläkään nauttia äitienpäivä-juhlinnasta täysillä. Johtuu kai siitä että olen joka ikinen äitienpäivä, noin 30 vuotta, ollut järjestämässä äitienpäivälounasta asiakkaille, aina 160-300 hengelle/päivä. Se on sellainen urakka että ei jaksa ajatellakkaan omaa juhlaansa. Mutta nyt pistän sille , vähän ahdistavallekin tunteelle lopun.

Päätin ääneen lausuen ja todistajien läsnäollessa että ensi vuonna, toukokuun toisena sunnuntaina kokoonnumme kaikki yhdessä syömään ulkona ja valmistaudumme myöskin juhlamielellä pukeutuen tilaisuuteen. Teen tästä lähtien päätöksen että satsaan äitien päivään ja kokoan koko pesueeen perheineen nauttimaan hyvästä ruuasta ja viihtyisästä oman pitäjän ravintolasta.

Käenrieska

Lapsuudesta muistan hentokukkaisen
ihanan käenrieskan.




Pihallamme sitä esiintyy runsaasti
niillä paikoilla missä ei tallata liikaa.


Viehättäviä kukkatupsukoita.
Leviävät itsestään ja jokaiseen kukkaryhmään.
Sen lehdet ovat hentoja , ohuita, piiskamaisia.




Viihtyvät kosteahkossa maaperässä, ei ole
kuivan paikan kasvi.








Muistaakseni toin käenrieskan alun
nuoruuden kodistani, noin 26 vuotta
sitten.

Olen harrastanut koko ikäni vanhojen
perennojen keruuta. Aikoinaan kun

matkustelimme kotimaatamme
ristiin rastiin, oli automme tavaratilassa
aina lapio ja muovisäkki taimille.
Sain useimmat kukat sukulaisten ja tuttavien
pihoilta luvan jkanssa mutta käväisin
myöskin autioituneilla mökkipihoilla
kukkavarkaissa, ihan pienesti vaan.....

Orvokit haudalle

Tein kevään ensimmäinen käynnin Jari-vävyn haudalle. Olin syksyllä istuttanut keltaiset Callunat , sebramännyn latvustupsujen keskelle ja hautaistutus oli vielä ihan hyvässä kunnossa; keltainen väri oli säilynyt muuttumattomana ja havut vihreitä. Oli sääli heittää ne roskalaatikkoon mutta kevään kunniaksi täytyy olla oikeat kukat.

Istuttelin keltaisia ja tummanpunaisia, joissa oli keltaiset keskustat, orvokin taimia, jotka saavat kukkia rauhassa niin kauan kun on yöhallaa. Orvokit ovat ainoat kukat jotka eivät välitä pikkupakkasista.

Kävelin ja ihailin hautausmaan keltaisten kukkien loistoa. Pikkunarsissit ovat tulleet hautakukkien suosikeiksi. Ovathan ne keväisen kauniita ja kyllä elävät kukat kuuluvat haudoillekin, en oikein sulata tekokukkia ja kaiken maailman krääsää, se tekee niin rauhattomaksi ja vähän arvottomuuttakin moiset tekeleet lisäävät.

Mitähän kukkaa keksisi kesäksi, Jari piti eläessään kaikista keltaisista kukkasista. Viime kesänä poistettiin varjorikot ja istutettiin pari matalakasvuista kuunliljaa joiden väliin voisi istuttaa jonkun kokokesän kukkivat lajikkeen.

Onnenpensas

Onnenpensas nukkuu vielä talviuntaan, nuputkin ovat ihan pieniä ja supussa, ei merkkiäkään kukkien avautumisesta keltaiseen koreuteensa. Kuvat ovatkin viime kesältä. Jotenkin tuntuu että sen kukinta on talvesta johtuen normaali ajasta tänä keväänä myöhässä.

Korea on pensas, varhaiskevään koriste puutarhoissamme. Olen ihastunut pensaaseen ja tyytyväinen ettei puunkaato-projektimme yhteydessä vioittunut kuin yksi ainut oksanhaara.

Sunnuntain sää on ollut melko kylmä mutta poutainen, niinpä koiran ulkoilutuslenkki tehtiin ripeään tahtiin, eikä jääty pällistelemään luonnon ihmeitä.

Vappujuhlat on juhlittu ja sukulaisia kestitetty, niin että on taas mukavan rauhallista ja paluu arkeen tuntuu ihan mukavalta. Huomenna pääsee iltapäivällä jo pihahommiin kunhan ensin "saattelen" isännän labrakokeisiin ja nuoren ystäväni oman lekurin vastaanotolle. Loppupäivän ohjelmaksi suunnittelen oksien haketus-projektin aloitusta.

Aurinko paistaa kirkkaasti, joten nostin sälekaihtimet kokonaan ylös, koska pesin kaikki ikkunat sisältä ja ulkoa viime viikon sadepäivänä kun ei voinut pihalla puuhastella. Nyt on hyvä nauttia kirkkaista ikkunoista, puhtaat lasit vaikuttavat huushollin siivoustason kummasti , ihan tuntuu kun olisi tehty suursiivous talossa.

"Köyhän ilo on halpaa", sanoisi Matilda-mummoni jos eläisi....