Äitienpäiväkukkana sain vastaanottaa omenapuuntaimen, valkeakuulaan, hillittykasvuisen, siis varmaankin tarkoittaa matalakasvuinen puu.Pääsin mielipuuhaani kun sain istuttaa uuden taimen. Valitsin sille aurinkoisen ja tuulensuojaisen kasvupaikan ja lapiolle töitä....kastelin astiataimen ennen istutusta runsaasti ja vielä istutuskuoppaankin laitoin vettä, samalla kun tiivistin kuoppaa mullalla.
Laitoin kunnon tukikepit ja sidoin parista kohtaa taimen tukevasti keppien varaan, ettei tuuli pääse sitä heiluttelemaan sen juurtumisvaiheessa. Taimi oli valmiiksi leikattu myyntipaikassa ettei tarvinnut käyttää oksasaksia tälläkertaa.
Kuvat kukkivista omenapuista on otettu viimekesänä.
Istutuksen jälkeen laitoin vielä verkon suojaamaan tainta rusakoilta, varmuuden vuoksi, koska nurmikon heinä on vielä niin kasvunsa alussa että nuoren puun mehevä kuori voi maistua pupuille paremmin.Isokokoinen rusakko istuu joka aamu lintulaudan alla, syöden maahan putoneita siemeniä. Se on melko kesy, katselee vaan korviaan heilutellen kun pihalla liikutaan, lähtee laiskasti loikkimaan vain koiran lähestyessä ruokapaikkaa.
3 kommenttia:
Valkokukkainen omanapuu on puutarhan kaunistus.
Saitpa hyvän lahjan, melkein sanoisin, että parempi tuollainen kuin perinteinen ruusu. :)
Arleena; pidän omenpuista niiden kauniin muodon ja varsinkin kauniin kukkahunnun takia.
Vuokko; eikö vaan olekin, lisäksi hyötyä ja iloa moniksi vuosiksi eteenpäin.
Lähetä kommentti