Enkelikortit / Irtautuminen

ENKELIKORTIT

IRTAUTUMINEN

Henkisten lakien mukaan voit saada sen, minkä sydämesi haluaa.

Mutta jos onnellisuutesi, turvallisuutesi tai voimasi riippuu jostakin ihmisestä tai tilanteesta elämässäsi, olet siihen sidoksissa ja tuo sidos kytkee sinut karkeampaan värähtelutasoon ja pitää sinut paikallaan.

Sinua ohjataan pyytämään enkeleitä avuksesi katkaistaksesi ne kielteiset sidokset jotka sitovat sinut ihmisiin, asioihin ja tunteisiin.

Kun olet katkaissut kaikki sidoksesi, kukaan ei voi enään käyttää tunteitasi hyväkseen. Silloin voit koota voimavarasi yhteen ja olla aito.

Vapauta henkesi ja tee sama muille. Päästä nyt irti.

VOIMALAUSE

Päästän irti kaikista ja kaikesta. Henkeni on vapaa.

Haaviston kylähistoriikki

Viime päivät ovat kuluneet pihatöissä aina kun on ollut vahänkin poutasäätä mutta mieltäni on työllistänyt vanhojen asioiden muistelu ja kirjoittelu.

Lapsuuden kotikylästä kerätään ja kirjoitetaan parhaillaan historiikkia ja sain tilaisuuden kertoa mieleen jääneitä muistoja "Aaltoskasta" ja isovanhemmistani.

Olen erittäin tyytyväinen että historiikin kirjoittaja ottaa tekstiin mukaan myöskin kyläläisistä ne "hiljaisemmatkin" ja vaatimattomissa oloissa eläneet ihmiset. Havahduin päivittäin miettimään Aaltosen mamman arkielämää, miten hän tuli toimeen; mistä hän sai päivittäisen ruuan ja missä hän kävi peseytymässä. Loppujen lopuksi ihminen tulee kyllä toimeen niukoissakin oloissa kun on pakko. Aaltoska tosin kävi päivittäin jossakin naapurissa kyläilemässä ja kertoi välillä saunoneensakin kyläreissuillaan.

Mietin sitäkin miten huonosti äitii kohteli mammaa... hänen mökkinsä oli samassa pihapiirissä ja hänelle oli maakaupassa luvattu elinikäinen asumisoikeus, polttopuut, maito, jauhot jne. Äiti riiteli useinkin mamman kanssa ja sen seurauksena ei mamma saanut kaikkea mitä hänelle kuului, emmekä me sisarusparvi saaneet mennä kylään hänen luokseen. Minähän en äidin kieltoja kuunnellut vaan käväisin salaa mamman mökissä ja yhdessä kävimme kesäisin marjametsässäkin, joista retkistä on jäänyt mukavat muistot.

Aaltoska oli minulle samanarvoinen tukihenkilö kun "koulukuraattorit" ovat nyky-yhteiskunnassa, erittäin arvokas ihmissuhde minulle ja siksi ilostuin suuresti kun historiikin kirjoittaja otti yhteyttä, haluten just´tietoja Aaltoskastakin.

Ajatella ettei minulla ollut yhtään valokuvaakaan hänestä , yllä olevan kuvan sain nyt vasta tältä kirjoittajalta.

Isovanhemmistakin pyydettiin tietoja, ensin ajattelin ettei ne lapsen muistot ketään liikuttaneet mutta kun kuulin että ainoa elossa oleva tätini kieltäytyi muistelemasta, vedoten huonoon muistiinsa, niin päätin antaa Papasta ja Mummustakin muistissani olevia ihania juttuja.

Nyt saan jäädä hyvällä omalla tunnolla odottelemaan kirjan ilmestymistä, olenhan tehnyt oman osuuteni historiikin aineiston keräämisessä.

Villasukkia

Pakko myöntää että syksy on saapunut, vaikka aurinko paistaa lämpimästi ja monet kukat puutarhassa ovat vielä kukassa , eikä ole ollut yöhallaakaan. Kesäisistä ilmoista huolimatta tulee istuttua tv:n ääreen katsomaan tallennettuja ohjelmia ja tietysti sukankudin kädessä kun en osaa olla kädet laiskoina, niillä pitää olla aina jotain puuhasteltavaa,..... käsilläkin.
Syksyn tulon huomaa siitäkin että etsii iltaisin villasukat jalkaan kun istahtaa lukemaan tai telkkaria katsomaan
Melkein jäkikasvu vie sukat sitä mukaan kun niitä valmistuu, tosin nyt olen tehnyt niitä vähän varastoonkin , talven varalle.
Sukan kutominen on myöskin rentouttavaa, siinä puikkojen kilistellessä pääkoppa tyhjenee kummasti kaikesta infosaastasta.
"Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa", oli Matilda-mummon usein käyttämä lausahdus kun hän opetti minulle jotain uutta puuhaa, enkä oikein ollut neuvoja vastaanottavalla tuulella. Nyt aikuisena olen tosi kiitollinen kaikista käytännön opeista joita mummoni minulle "syötti", välillä vähän pienellä pakollakin.

Sodan jälkeen oli ihan jokapäiväistä että sukkia ja kintaita parsittiin ja vaatteita paikattiin. Harvoin nykyihmiset korjaavat vaatteitaan, ne heitetään vaan pois ja ostetaan uusia tilalle.

Itse olen yrittänyt opettaa nuorille että ei muutaman pienen ratkeaman takia kannata heittää vaatetta pois vaan otetaan ompelukone esille ja yks kaks vaate on ehyt ja päälle puettavassa kunnossa. Toivon vaan että oppi menee edes hiukan sinne takaraivoon muhimaan.

Jatkan villasukkien tuotantoa ja otan kutimen käteen kun alan katsomaa Akuutti-ohjelmaa, tallennettujen kansiosta.

Enkelilkortit / Usko

ENKELIKORTIT

USKO

Usko on niin voimakas hyve että se siirtää vuoriakin.

Enkelit muistuttavat sinua kuitenkin siitä ettei sinun kannata uskoa ihmisiin ja tilanteisiin sokeasti.

Käytä maalaisjärkeä ja erottelukykyäsi äläkä luovuta omaa voimaasi muille. Usko sen sijaan itseesi ja korkeampiin voimiin.

Rukoile pyyteettömästi hiljaisesta, viisaasta sisimmästäsi käsin ja tiedä että toiveesi toteutetaan. Toimi kuin pyytämäsi asia olisi jo muuttunut todeksi. Se on uskoa.

Enkelisi ohjaavat sinua lujittamaan uskoasi Äärettömään.

VOIMALAUSE

Uskon että maailmankaikkeus tukee minua.

Lähde: Diana Cooper, Valon enkelit -kortit
Copyright: Diana Cooper ja Kustannus Oy Taivaankaari

Koristekurpitsat

Erittäin runsas sato koristekirsikoista, keräilen ne melko pieninä siksi että saan kauniimman asetelman keittiön työpöydälle, ns. monikerroslautaselle, isoja ei mahtusi kuin muutama. Ihmeekseni olen todennut ; etteivät "tappajaetanatkaan pitäneet kompostia lounas paikkanaan, olin istuttanut taimet kompostin harjalle ja ne on kasvaneet hyvin , jopa 6 metrin versoina ympäristöönsä levittäytyen.
Tänään on ihanan kesäinen päivä lämpöä + 21 astetta varjossa, aurinko paistaa ja tuulee vienosti. Väriloisto puutarhassa on mahtava.
Keijunmekko kukki vielä täysillä, siirrän sen "vinttikammariin" ennen hallan tuloa ja yritän talvettaa sen ensikesäksi.
Äitienpäiväkukkani; Rusokirsikassa on upea syysväri. Toivonkin että se kasvaa nopeasti ja ilostuttaa meitä muuttuvilla väreillään.
Syksyn viimeisiä kukkivia puskaita ovat syysasterit. Tällähetkellä pihallani on vain kaksi lajiketta mutta ensi keväänä hankin tummanpunaisen ja istutan sen pilvikirsikan alle, punertavan ison maksaruohon vierustalle.

Luulen että viimeisimmäksi rikkaruohojen kitkentäkohteeksi jää tänä syksynä kivikkoryhmä. Siihen on jälleen kasvanut jotakin ohut lehtistä heinää ja yritin ottaa kaikki pois juurineen, niinkuin aina ennenkin, siinä onnistumatta koska aina heinä kasvaa uudelleen :(

Lakanapyykki kuivaa ulkosalla, laitan ne takaisin sänkyyn ja saan nauttia kesäisestä tuoksusta, illasta aamuun, ihanaa ! Kyllä hullun ilo on halpaa :)

Uuden kukkapenkin muokkausta

Luvattiin sateen alkavaksi puolilta päivin, joten kiirehdin pihahommiin heti koiralenkin jälkeen.

Kukkapenkin paikka, nykyisin nurmikkona oleva alue oli koko kesän mustan muovin alla muhimassa. Kesällä tein reijän muoviin ja siihen istutettiin valkoinen Syrikka, koristamaan muuten niin surullisen näköistä alaa.
Nurmikko oli hyvin lakastunut, sitten vaan lapio hommiin ja kääntämään maata.
Multa osoittautuikin erittäin kuivaksi ja päätinkin ottaa kaikki juuristot pois koska ne irtosivat mullasta oikein mallikkaasti. Tavaraa tuli kompostin ruuaksi kokonainen kottikärryllinen kasvien juuristoa...
Multa osoittautui erittäin mustaksi ja muhevaksi, varmaan hyvä kasvupaikka uusille kukille.
Valmista tuli, onpahan sitten keväisiä istutuksia odottamassa. Syrikka muuttaa talveksi kellarikomeroon koska se ei kestä talvipakkasia.

Kun sain homan valmiiksi alkoikin sataa. Tässäpä tuli tämän päivän hyötyliikuntakin suoritettua. Nyt voi hyvillä mielin istua lukulampun alle joko lukemaan tai katsomaan tv-stä ohjelmatallenteita sukkapuikot kilisten, tahi molempia, ehkä vuorotellen :)

Kantojen "jyrsintää"

Urakakseni olen asettanut kahden luumu- ja yhden omenapuun kannon jyrsimisen. Aloitin omppupuusta koska se on kaikkein kovinta ainesta saada vanhalla kirveellä pieneksi... Ekaksi poistin hiukan nurmikkoa lapiolla sivuun ja sitten aloitin "jyrsimisen" vanhalla, isältäni saamalla kirveellä, tällä työkalulla saan huoletta hakata kantoa eikä haittaa vaikka terä tylsyy mullassa.

Ohhoijaa onpas kovaa puuainesta...
Siirryinkin luumupuun kannolle, no eihän sekään millään lailla pehmeää ole... sitkeästi hakkasin ja sainhan sitä siputtua...tästä on poistettu toinen luumupuun kanto ja aukko nurmikossa on paikattu talteen otetuilla nurmikon palasilla jotka ovat jääneet kukkapenkin laajennushommista, kompostiin vietäviksi... kun ajattelee "nokkaansa" pidemmälle pihahommissakin niin hommat sujuvat sutjakkaammin...

Ei ole kannosta jälkeäkään ja nurmikko vihertää jo....

Seuraavaksi puuhastelukseni aloitan uusien (2kpl) kukkapenkkien rakentamisen mutta se onkin sitten ensiviikon puuhia. Leppoisaa sununtai-illan viettoa kaikille!