7.8.2016

Siiri-siili saapui ruokintapaikalleen

Vanha ystäväni Siiri-siili lähestyi varovasti tepastellen pihakeinuani jossa istuin lukemassa. Se otti muutaman askeleen ...nuuski ilmaa ja katsoi silmiin. Ymmärsin yskän, sehän kaipasi maukkaita aterioitaan, tarjoiltuna vanhalla paistinpannullaan.
Tulikin kiire keittiöön laittamaan kissaruokaa likoamaan veteen. Siiri ei lähtenyt mihinkään, vaan pyöri keinun ympärillä, poiketen välillä villiviinin tiheän lehvästön alle tarkkailemaan tilanteen kehitystä.
Kun viimein vein lionneet kissanraksut pannulle niin siili oli pannun vieressä odottamassa, molemmat pelästyimme toisiamme mutta säikähdys meni oitis ohi ja Siiri aloitti heti äänekkään maiskuttelunsa.

Rusakkovanhus taas oli ollut pahanteossa, nyt se oli jyrsinyt nuoren koristepuun runkoa. Onneksi jälki huomattiin ajoissa kun kuorta oli vasta vähän poistettu parempiin suihin. Rungon "arpeen" sivelin vioittuneen puunrungon hoitoon käytettävää vahaa  ja asensin runkosuojat kaikille nuorille hedelmä- ja koristepuille.
Kyllä "jänösetkin" ovat aikaisin tuhotöissään, yleensähän se on ajankohtaista myöhemmin syksyllä kun tuoreruoka niillä vähenee. Ennustaakohan ilmiö aikaista syksyn tuloa ?

Syksyn puuhasteluun kuuluvat ikkunanpesutkin ovat sitten tältä syksyltä "korkattu". Pestiin Suvin kanssa yhdessä,  hänen asuntonsa kaikki ikkunat. Kaksin askar sujuikin nopsasti ja ehdimme vielä poimia  marjat mustaherukkapensaista, ennen sateen tuloa. 
Taivas tummeni mustanpunertavista pilvistä ja jostakin kauempaa kuului jyhkeää jyminää.

Minulle tuli tosi kiire kotiin, koska Vili-koira pelkää ukonilmalla salamoita ja jyrinää melkoisesti. Hyvin ehdittiin sadepilvien edellä kotiin, eikä ukkonen tullutkaan kohdalle tällä kertaa.
Puen yleensä Vilille Thundershirt ín kun se alkaa olemaan rauhaton ukkosen lähestyessä. Mantteli on helppo pukea koiralle, kun se on oikean kokoinen ja rauhoittaa tuntuvasti koiran pelkotilaa ukonilmalla ja vuodenvaihteen ilotulitus aikaan. www.thundershirt.com

Pulla-kissa pääsi kissojen taivaaseen. Sini teki lopultakin vaikean päätöksen ja päästi vanhan ja sairaan kisulin tuskistaan, joiden määrää me ihmisen emme voi täysin tiedostaa. Pulla haudattiin oman pihan lemmikkihautausmaalle. Pieni punainen pelakuu ja kynttilälyhty koristavat pientä hautakumpua, Tahvo-kissan vieressä.
Lemmikkieläimistä luopuminen on aina vaikeaa, monet eivät uskalla ottaa uutta lemmikkiä kun pelkäävät sitä luopumisen tuskaa kun se kuitenkin  tulee eteen uudelleen ja uudelleen, sille ei voi mitään, eläimet ovat lyhyt ikäisiä ja niihin kiintyy niin voimakkaasti. Mutta "elämä on", lemmikkieläintenkin kanssa, iloa ja surua, vuoron perään.

2 kommenttia:

Kirsi kirjoitti...

Ihana Siiri-siili. En ole nähnyt moneen vuoteen sileä. Niitä ei ole tässä meidän nurkilla.
Meidän alakerran naapuri oli yllättänyt takapihan karviaispuskasta rusakon. Taitaa olla niiden herkkuja, tulit mieleen heti, kun kuulin meidän marjavarkaasta.

Kirsi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.