16.7.2013

Mustikkametsään pyöräillen

Heräilin maanantaiaamuun hitaasti, nauttien omasta rauhasta, aamukahvin aromeista ja Aamupostin uutisista. Oli erittäin virkeä olotila ja kiitollisuuden tunne hyvästä terveydestäni pulpahti jostakin sisimmästäni. Lisäksi saan viettää vapaa-aamua koirien ulkoiluttamisesta. Sää oli aurinkoinen mutta mittari näytti vain + 14 astetta ja hiukan tuulikin, siis verrattain mukava sää lähteä mustikkametsään.

Siispä tein pienet eväät ruispaloista, juustoa väliin ja vesipullo. Pakkasin muovikassiin marja ämpärin, poimurin ja eväät. Muistin ottaa myöskin kännykän taskuun, varmuuden vuoksi koska olin yksikseni lähdössä ja vielä Kiljavan metsiin, tai oikeastaan minun marjapaikkani on osin Röykän maastossakin. Matka taittui joutuisasti oikoteitä; karavaanarialueen, KIO:n. Kotorannan, sairaalan ja Haukilammen pihojen kautta , Sääksin ranta-alueelle, metsikköön, "vaki" marjapaikkaani.

Järven rannalla tuulee aina, joten oli hyvä olla helteestä huolimatta. Lähtiessäni oli jopa hiukan viluinen olo, tuuli tuntui vähän liiankin raikkaalta, teepaitasillaan kun olin. Muistin toki huolehtia "nesteytyksestäni". 

Pieniä ovat tänä vuonna mustikat. Aikaa kului poimurillakin edellisiä vuosia verraten yllättävän paljon, ennen kuin ämpäri täyttyi. 
Olin jo puolilta päivin taas kotona ja kevyen lounaan ja päikkärien jälkeen tuli marjat nopeasti perattua koska ne olivat hivenen raakileita ja kovia,  mukaan tulleet roskat erottuivat helposti marjoista. Sitten marjat pyörähtelivät vielä pakastuspusseihin ja pakastekaappiin. Sain tänään tarvitsemani mustikat mutta mieleni tekisi vielä poimia syntymäpäivälahjaksi Katjan anopille yhden ämpärillisen, saas nähdä, saanko aikaiseksi.

Jo se metsässä olo viehättää, ei liikenteen melua eikä muitakaan ääniä, vaan tuulen suhina puiden lehvistössä ja laineiden liplatus, sitä luonnon "musiikkia" ei voi mikään korvata. Rantakivellä istuessani tuli yhtä juhlava olo kuin kirkossa. Metsä onkin minulle aito pyhättö jossa luojamme on tosi lähellä ihmistä.

2 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Ihana ämpärillinen mustikoita! Onnittelut!
Minun polvillani ei metsään ole asiaa... Onneksi on noita poimijoita :)
Ylpeä saat itsestäsi olla.
Tuli mieleen, kun Appiukkoni aina sanoi, että metsä on hänen kirkkonsa! Siellä saa olla aivan rauhassa, ja puhua Jumalalleen asiat!
tuksu

Irene kirjoitti...

Mustikka on niin terveellinen marja, että sitä on hyvä syödä taas pitkänä pimeänä talvena.
Harmillista, että ei oikein ole satanut ja marjat ovat jääneet niin pieniksi.