Tarttis tehrä jotain

 

Huh,huh, sanovat pensasaidat painavan lumitaakkansa alta 😡

Tarttis varmaan tehrä jotain 💪

Tämän päivän hyötyliikunnaksi hyväksyin lumitaakan poistot pensailta ja puiden oksilta. Katuharja ja tekeskooppivarrrellinen työkalu mukaan ja hommiin.

Pakkaslunta oli helppo pudotella korkean tuijan oksilta ja pensasaidoilta. Hiukan kopautti oksaa niin lumet pölähtivät alas, niin hereästi että oli kiire väistää alta pois, etten saanut niitä niskaani.

Olin varautunut kahlaamaan 60 senttisessä hangessa, niin vyötin housunlahkeet "jeesusteipillä" saappaan varteen ja se konsti toimi, ei yhtään lunta sukanvarressa 😍

Kummallinen ilmiö tänä talvena on että orapihlaja-aita maistuu rusakoille 😕

Lähellä aitaa olisi tarjolla vadelman oksia, koristeomenapuu ja marjapensaan oksat, mutta vaan pensasaita kelpaa ristiturville ?????

Nähtäväksi jää, selviääkö aita talven tuhoilta ? Onkohan puput kuulleet aikomuksestani leikata koko aita tapeille, homma tulee ehkä tulevana keväänä ajankohtaiseksi 👎

Jälki on pahan näköistä 😖

Lämpökompostorissa on hyvä lämpö ja massan palaminen hyvässä vauhdissa. Ihmettelen kun ottaa huomioon pitkän pakkas jakson ja yhden hengen talouteni. Selityksenä on varmaan biohiili, jota olen hiukan massaan lisänyt ja tietenkin Biolanin tehokuivikkeen. Talvityhjennyksen olen aina näihin aikoihin tehnyt mutta nyt kannattaa siirtää toimenpide siihen kun lämpötila alkaa laskea. Otan yleensä aina pari 20 litran muovisaavillista massaa kompostorista pois ja säilytän ne kannen alla, kylmässä ulkovajassa, kunnes puutarhakomposti sulaa ja voin lisätä massan kasijätteiden sekaan, multautumaan.

Olen kompostoinut kaiken talousjätteen jo yli 20 vuoden ajan ja sama Biolanin lämpökompostori on ollut käytössä koko ajan, eikä siitä ole mikään osa hajonut, lämpömittarikin on alkuperäinen.

Tämmösiä puuhasteluja tänään.... taidan seuravaksi keitellä itelleni kunnon kohvit....kuulumisiin 🙏😍 

Kielot kukkivat tammikuussakin

Kaivoin lehmuksen alta lapiolla suuri silmuisia kielon juurakoita ja istutin ne kukkaruukkuihin ennen maan jäätymistä. Aluksi ne asustivat pimeässä kellarissa, lämpimään ja valottomaan ne pääsivät marraskuun alussa, kun niissä oli kunnon alut siirsin ne ikkunalaudalle. Kukkanuput kehittyivät melko nopeasti ja kukinnat säilyvät pitkään, tuoksukin on hajuaistia hurmaavaa. Kuvaushetkellä  valo-olosuhteet olivat melko surkeat, kielot ovat loistavia.

tuoksuu....tuoksuu....

Kerrottu, vaaleanpunainen amaryllis on vaihteeksi kauniimpi kuin se vakio, joulunpunainen. Kaikki joulukukat kukkivat vieläkin, jopa tähän kaunottareen on tulossa jo kolmas kukkavana.

Onnistuin tänä vuonna välttämään kaikenlaisen joulu hössötyksen. Helppoa oli unohtaa kaikkien jouluruokien ja leivonnaisten valmistelut, sekä joulukoristelut. Ainoat ajankohtaan liittyvät laitteet olivat valopuu porstuassa ja kyntteliköt ikkunoilla, nuutinpäivään asti.

Tein myöskin historiaa kun olin kolme vuorokautta kotoani poissa. Nuorten kanssa naapurikylän "piilopirtissä", herkkuruokiamme valmistaen ja nauttien kolmistaan herkuista ja lemppari leffoistamme. Yllättävän antoisa kokemus itse kullekin, kannattaa kokeilla.

Lunta tuli kerrankin kertaheitolla tarpeeksi, ainakin puoli metriä ja kinokset  sen päälle. Jo oli lumikolalle ja tällekin mummelille tarpeeksi hyötyliikuntaa. Tällä hetkellä luonto on kauneimmillaan, aurinko paistaa, puut ja pensaat on siroteltu lumipuuterilla, ei voi talvimaisemat enään tästä parantua.

Joulun odotusta mukamas

Taas on vierähtänyt muutama viikko, viimekertaisesta postauksestani, mihin ne päivät oikein vilahtavatkaan ? Se on ainainen arvoitus 😍 

Olen jo ajoissa viritellyt jouluiset valot ikkunoille ja porstupaan laitoin valopuun, tuomaan valoa pimeimpään aikaan vuodesta.

Ainut joukoristeeni tulee tänä jouluna olemaan tuo vanha enkelikello ja tämä on pitävä päätös. Nyt en lipsu joulusuunnitelmistani.

Olen myöskin päättänyt olla tosi yksinäni, enkä valmistele mitenkään joulua. 

Joidenkin on vaikea ymmärtää asennettani, mutta kun hiukan ajattelee työ historiaani niin eipä taida olla mitenkään outoa vaikka kieltäydyn täysin jouluhössötyksistä. Työssäni sain viettää jouluja marraskuusta, tammikuun puoleen väliin asti, pikkujoulujuhlissa ja jouluvieraita passaten. Vuodesta, vuoteen joulua koristellen ja jouluruuista puhumattakaan. Laatikot, rosollit ja kinkut eivät vaan enään maistu. 

Nautin tulevana jouluna hyvästä musiikista, yksinolosta, kynttilän liekkejä tuijottaen ja omia herkkujani posien, pääasiassa vaan olen ja nautin joulurauhasta.

Nyt koko suku saa ihan itse huolehtia omista jouluherkuistaan ja jouluhössötyksistään. En aio osallistua edes haudoilla käyntiin, tosin sytytän kynttilät läheisteni muistolle, olohuoneessani, näin menetellen ei tarvitse osallistua liikenne ruuhkaan, eikä ihmispaljouteen haudoilla. 

Päätökseeni yksinäiseen jouluun ei vaikuta meneillään oleva korona-uhka, vaan olen aina haaveillut "rauhaisasta joulusta" ja yksin olosta. Tämä olisi elämäni eka joulu ihan yksin 🙏

Saas nähdä onnistuuko suunnitelmani ???? Perästä kuuluu !!!!!

Kukkivaa syyskuuta

 Tapionpöytä, syysleimut ja daaliat.

Aivan kuin kerroskakku 😍

 Mummon pelakuut.

Tosi vanhoja ja hyvin talvehtivia.

 Mummon pelakuista vaaleammat ovat siemenistä itse kylvettyjä, nuorikoita 😍

 Ahkeraliisat pohjoispuolella taloa, viihtyvät hyvin, enkä osaa vaihtaa lajiketta, vaan vuodesta toiseen hankin aina samat kukat laatikoihin 😎

 Näilläkin verenpisaroilla on rutkasti ikää mutta jaksavat vaan vuodesta toiseen ilahduttaa isoilla kukillaan. Ankeasta kohtelusta huolimatta; milloin unohdan kastella ja keväällä halla turmeli  kaikki vihreät silmut, sitkeitä kun mitkäkin 💪

 Miekkaliljat availevat nuppujaan, ovat myöhään heränneitä 😉

Ruostekukat taas laiskottelevat tänä kesänä, vain muutama kukka 😕

 Nauhusten kukat eivät maistu espanjansiruetanille, lehdet on kyllä popsittu 😡

 Kriinumin kaunis, juhlava ja tuoksuva kukkavana 💟

 Perhosille mieluisat syyssyrikät.

Vaikka ollaan jo syyskuussa niin puutarha kukoistaa vielä ja tuoksut ovat huumaavia, varsinkin illansuussa. Runsaat sateet ovat hiukan hakanneet syysleimuja ja isokukkaiset yksilöt ovat laonneet, mutta auringon vaikutuksesta nostavat  taas kukkavanat valoa kohden.

Toivotaan että lämmin syksy hellii meitä "kukkaihmisiä" kauneudellaan vielä muutaman viikon, niin ei tarvitse kauaa odotella kevään sipulikukkien ilmestymistä nietosten keskeltä. 

Keijunkukat ja kuunliljat haudoilla

 Syys on saapunut, mihin kesä vilahti? Viime postauksesta onkin aikaa muutama kuukausi.  

Puutarhatyöt ja koirat  ovat pitäneet tämän mummelin liikkeessä. Hyvästä terveyden tilasta tyytyväisenä ja kiitollisena, en ole lähtenyt korona-hössötyksiin mukaan, terveellä maalaisjärjellä mennä polskuttelen päivästä toiseen. 

Hellekausien ja vähäisten sateiden vuoksi, joutui kastelemaan kasvimaata alkukesästä melko usein mutta ei kertaakaan hautaistutuksia. Monivuotiset perennat ovat mielestäni onnistunut valinta hautakukiksi. Perennat eivät tarvitse muuta hoitoa kun kevät- ja syyslannoitukset.

Kuunlilja on yleisin haudoilla käytetty perenna, sitä näkee varsinkin vanhoilla haudoilla.

Tämä keijunkukka on istutettu tänä keväänä ja on vielä melko pienikasvuinen.

Keijunkukat talvehtivatkin hyvin, nämä kaksi tainta istutettiin kuusi vuotta sitten.

Tähän on istutettu keijunkukka  kahdeksan vuotta sitten ja vain yksi taimi. Näiden lehdet säilyttävät muotonsa ja värinsä lumen tuloon asti. 

Perennat antavat kauniin ja rauhallisen vaikutelman, hauta on hoidetun ja siistin näköinen, siitä huolimatta ettei sitä tarvitse hoitaa samalla lailla kun kukkivia kesäkukkia. Keväällä uusi kasvusto lähtee suhtkoht nopeasti kasvuun, jos on pitänyt poistaa talven tuhoamat lehdet.

Nurmikon leikkaus perennan ympäriltä on kuitenkin hyvä tehdä, koska leikkureilla eivät työntekijät halua rikkoa perennan lehtiä, mutta se on pieni homma kun omaisten haudoilla tulee kuitenkin usen käytyä.

Ikäihmisen koronakevät

Kevätesikot kukkivat tänä keväänä melko laiskasti, johtuneeko olemattomasta talvesta, vai onko tappajaetanat olleet aterioimassa???

 hempeä värinen esikko, uusi tulokas pihallani....

 Muutama tulppaani säästyi peurojen lounashetkestä......

Ilmojen lämmettyä, asensin taas pienen suihkulähteeni. Veden lorina on korvia hyvelevää taustaa, lintujen kevätkonserteille.

 Halkaisukone, vanha ja uskollinen apulaiseni oli pitkästä aikaa hyötykäytössä.........

 Siinä se on klapikasan alkua, lisää on tulossa....

 Kultatyrakki loistaa yhdessä keväauringon kanssa.....

 Nuori Pepi-päärynäpuussa on runsaasti kukkia...itsepölyttävänä, niin ei tule sato olemaan pörriäisten varassa.

Varhaisperunan ensimmäinen lehdyke maanpinnalle....

Varsinainen perunan istutus päivä on perinteisesti Kustaanpäivän aikoihin ja kuunkierrokset huomioiden, paras istutuspäivä on tänä vuonna maanantaina kesäkuun 8 päivänä. 

Kellarivarastossa odottavat Carrera-siemenperunat hyvin itäneinä vakoon pääsyä.

Joka tuutista on koko kevään tullut asiaa Korona-viiruksesta, niin että ihan kyllästyttää. Olen jatkanut ikäihmisen itsenäistä arkielämää ihan normaalisti, maalaisjärkeä käyttäen. En ole moisen vouhotuksen antanut mielenrauhaani horjuttaa, enkä ole asettanut vierailukieltoja läheisilleni. Normaalistikin nuoret eivät tule flunssaoireisina luokseni etteivät tahallaan tartuta tautiaan tälle mummelille.

Ainoa harmittava asia oli kun ei ystävälläni ollut 80-vuotisvastaanottoa. Ystävyytemme on kestänyt 57 vuotta, joten tuntui erittäin haikealta kun ei saatu synttärikaffeita yhdessä ryypiskellä. Tosin olimme puhelinyhteydessä, joka jäi mukavaksi kokemuksesksi siksi, että hän aina sanoi, ettei pidä mitään juhlia ja huomasin miten tärkeitä kaikki kortit ja muistamisen hänelle kuitenkin olivat. Sainkin tarkat selonteot kuka minkäkinlaisen onnittelukortin oli lähettänyt...värssyineen kaikkineen. Tunninpuhelu täynnä juhlatunnelmaa.

Koronakeväiset päivät ovat sujahdelleet entiseen tapaan liukkaasti viikko toisensa perään.  Pihapuuhastelut antavat sopivasti hyötyliikuntaa ja lähipiirin traumaattiset kokemukset jännitteitä sekä tilaisuudet harrastaa taitojensa mukaan "vapaaehtoistyötä". Joten voimassaolevat kokoontumiskiellot ja tilojen sulkemiset eivät meikäläisen elämään päässeet vaikuttamaan. Virikkeitä virkeään ikäihmisen elämään on viime aikoina ilmennyt ilman kummempia etsimisiä. Meidän suvussa vaan sattuu ja tapahtuu, sille ei voi mitään mutta kaikista on selvitty ja selvitään tulevistakin. Luotan siihen että ihmiselle ei anneta vastoinkäymisiä enempää kun se jaksaa kantaa ja selviytyä.

Huomenna päättyvät useammat Korona rajoitukset, eniten olen odottanut lounas ravintoloiden  ja kirjaston aukenemista. Varattuja kirjoja on noutamatta ja olisi mukavaa käydä vaihteeksi lounaalla mielipaikoissaan. 

Kesäkuun ensimmäiseen päivään on suunniteltu nuorten kanssa kahvitteluhetki ihanassa omenapuutarhassa ja varmaankin  kesäkuulle tulee sovittua muutama lounastapaaminen.

Näillä mennään keväästä kesään, nauttien myöskin täysillä luonnon ja puutarhojen tarjonnasta.

Pyrömaani ihan pihalla

Pyrömaanin halut  yllyttivät sytyttämään kasvimaalle kerätyn risukasan, sääkin oli suotuisa kun sade oli kastellut sopivasti maaston ja hento tuulenvire ruokki tulenlieskoja sopivasti. Sanotaan että "ei savua ilman tulta" mutta nuotiossani olikin tulta ilman savua. Mikä lie mielessäni vaikuttaa siihen että on pakko joka kevät polttaa kuivia risuja, vaikka asutusalueella ei saisi sitä tehdä. No enpä paljon savulla häiritse naapureita kun osaan polttaa risukasani nopeasti ja kunnon tulella.

 Vietimme eilen äitienpäivää ja oli onni saada Sinin itse tekemä kortti, parhautta 💝

 Sain myöskin lahjoista parhaimman; sahapukin 😍

 ja kukkia 💖

kukkia 💚

Edellisestä kirjoittelusta on kulunut melkein kolme kuukautta, syynä taukoon on varmaankin vaikuttaneet lähipiirin synkeämmät tapahtumat. Ystävämme sairaus ja lopuksi saattelu viimeiselle matkalle 😢

Elämä jatkuu.... elämämme on rajallinen.... sen kun muistaisikin useammin....

Iso D sanoi tv-haastattelussa aika osuvasti että ei häntä pelota eikä huolestuta vanhuus ja vanhentuminen vaan se kun tämä elämä loppuu.

Silloin kun oman ikäiseni tuttavat siirtyvät taivaan tanhuville, mieleeni pilkahtaa tuo tunne että voi hitsi kohta tämä ihana elämä myöskin minun kohdallani loppuu. Onneksi tosin harvoin koska olen kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta, kun saan herätä terveenä ja energisenä suunnittelemaan päivän puuhasteluja.

Puutarhahommelit ovat hyvällä mallilla, joriinin juurakot ovat maassa ja varhaisperunatkin on istutettu.

Tänään tuli takatalvi. Lunta satoi noin 2-3 senttiä, maa on valkoinen. Kevät keikkuen tulevi, taas tänäkin vuonna. Toivottavasti muuttolinnut selviävät. 

Sain uuden "harrastuksen", kun vaihdoimme muutamaksi viikoksi, Ipana-pojan tyttökoiraan.

"Typykkä" olikin niin hellyttävä persoona, hiukan oli aluksi hakusessa yhteinen sävel, mutta harjoitus teki mestarin ja nautimme lenkkeilystä molemmat. Hiukan piti muita hauveleita haukkua ja kaikki rusakotkin ottivat korvien väliin mutta noi on pieniä juttuja. Vahtikoiraksi "typykkä" ei sovellu, kun se ei hauku vieraita ovella ja on kaikkien parasystävä. Naapurin kissan kansaa olivat hyvät kaverukset 💕

"Neljän koplassa" jokainen belkkari on oma persoonansa, kaikki ovat hyvin käyttäytyviä ja ikäihmisenkin helposti ohjattavissa. Ottaisin niistä jokaisen ikiomakseni mutta Ipana on "lellipoikani" ja hyvä vahtikoirani joka pitää rosvot loitolla.

Laiskotellen aion jatkaa iltaani, sohvan nurkassa, torkkupeiton alla, poliisisarjoja katsellen, ikkunassa talvinen maisema..... ehkä huomenna olisi keväisempi sää ja pääsen taas jatkamaan pihapuuhasteluja, joista jatkan myöhemmin 🙏