Rusakot ja sammakot puuhissaan

 Tuossa se ryökäle vaan on julkisesti lounaalla, ettei edes osaa hävetä tekosiaan.

Mokoma pupujussi, kun on syönyt suurimman osan krookuksistani, jaa että mistä tiedän että juuri  tämä köriläs on ollut asialla? Se melkein asuu tontilla, kun hätistelen pois, niin se palaa muutaman minuutin kuluttua ja jatkaa napostelujaan. 

Olen kuuklanut netistä karkoitus ohjeita, mutta en ole löytänyt mitään tehokasta tapaa päästä niistä eroon. Kokeilin kahvinporojen kylvämistä, josko niitten hapan haju karkoittaisi  puput takaisin metsän siimekseen. Ehkäpä niillä oli jonkin asteinen vaikutus kun pupu ohitti kukkapenkit ja istahti napostelemaan jyviä lintujen syottölaudan alustoilta.

 Jopa oli sammakko keksinyt hauskan urheilulajin. Se nimittäin kiipeili aurinkosuojaksi alppiruusuille asennetulla verkolla.

 ylemmäs ja ylemmäs....

lopulta tipahtaen takaisin maan kamaralle.

 Väriltään keltaiset krookukset eivät maistu edes rusakoille........

 kevään väri....

 muutkin sipulikukkien kukat saavat olla rauhassa, ei maistu pupuille......

 Jouluruusut ovat säilyneet fasaaneilta kun ovat suojaverkkojen turvissa. Fasaanit yleensä herkuttelevat niiden nupuilla.

Löytyi vielä valkoisiakin krookuksia, enimmäi niistä oli rusakko popsinut jo nuppuina.

Onneksi eivät iiriksetkään kuulu rusakkojen herkkulistoille.

Tähän aikaan keväästä, juuri kun lumet ovat sulaneet, pitäisi pihan loistaa sipulikukkien eri väreissä mutta haaleaksi on väriläiskät jääneet. Rusakko kyllä on tuhtissa kunnossa, varmaan saanut ruokaa tarpeekseen meikäläisen kukkaryhmistä. 

Seuraavan kevään "rusakkosotaan" valmistaudun perusteellisesti. Jos en muuta keinoa keksi niin hankin ilmakiväärin ja pistän puput hengiltä. Maistuisikohan lapsuudesta tuttu jänispaisti vielä yhtä hyvältä kun lapsuudessani, sota-aikana, kun kaikesta oli pulaa.

Ehkäpä kuitenkin ulkoistan noi metsästys hommelit "alan miehille" ja keskityn itse siihen riistan jatkokäsittelyyn, niin naapureillakin on turvallisenmmat oltavat.

Kukkien keskellä kaiken aikaa...

 Kuvauksellisen kauniit liljat...

 upea väri....

 mahtava tuoksu...

 kuningaslilja....

 ruusutkin aloittavat kukintansa...

On varsinainen ihme, että yli kolmekymmentä vuotta vanhat daalian juurakot jaksavat kukkia aina vaan, vuodesta toiseen.  Kaiken lisäksi juurakot olivat keväällä huonossa hapessa, luulin etteivät herää enään kasvuun mutta kyllä ne vaan ponnistivat sieltä mullan alta komeaan kasvuun. Tänä kesänä eivät espanjansiruetanatkaan ole niitä syöneet.

Ruusuissa on runsaasti nuppuja  ja kukinta on tosiaan vasta alkamassa. Väriskaalasta huomaa etten ole paljonkaan suunnitellut ruusupenkkiä tehdessäni ja täydennysistutuksina olen vaan hankkinut juurakon minkä olen halvalla saanut. Olen kuitenkin rajoittanut väriksi punaisen eri vivahteita, tosin kuvasta huomaa että tummempia sävyjä kannattaa ensi keväänä lisätä. 

Kuva, Arto Nurmi

Unelmien ruusupenkki, eikö vaan ? En ole muualla nähnyt noin upeasti kukkivia ruusuja kun nuo yllä olevassa kuvassa, sekkuni pihalla. Luonnossa ruusut näyttivät vielä moninverroin upeammilta, kuva ei kerro kaikkea.

Viileän kesän hyviä puolia näin puutarhaharrastelijan kannalta on tuhohyönteisten vähyys. Ruusut ovat säästyneet kirvoilta ja espanjansiruetanakanta on pienentynyt edellisisistä kesistä satakertaisesti. No en yhtään liioittele koska viime kesänäkin keräsin yhdessä illassa toistasataa yksilöä ja tänä kesänä olen saanut saaliikseni vain 10-15 kappaletta.

Kukinnat kestävät pidempään kuin hellekesinä eikä ole tarvinnut kastella kaivovedellä kuin kylvöksiä alkuvaiheissaan, taivaansadettaja on hoitanut kasteluhommat ihan ilmaiseksi.

Pihapiirin kukkaloisto vaan lisääntyy syksyä kohti mennessä. Mikä onkaan sielua enemmän hoitavaa kuin kauniit kukat ympärillämme; väriloistollaan, tuoksuillaan ja kauneudellaan. En tosiaan voi mainita muuta yhtä tehokasta "vaikuttajaa" kun kukat ja puutarha ovat meille kaikille.