Lumitöitä, kukkivia huonekasveja ja äänikirjoja

Toiveeni on toteutunut, lunta sataa tarpeeksi ja päivätanssit lumikolan kanssa ovat alkaneet 👌
 Lumityöt ovat parasta hyötyliikuntaa koko kropalle. Hapenottokyky paranee reippaan liikunnan seurauksena. 

Kadut ja muut kulkuväylät ovat hyvin aurattuja, joten kävelylenkit koirien kanssa ovat mieluisia hetkiä lemmikkien seurassa. Pienet pakkaslukemat innostavat pidentämään päivittäisten reissujen pituutta, aurinko paistaa, lumihunnut kimmeltävät puiden ja pensaiden oksilla 😍

Puutarha on lumihangen peitossa mutta huonekasvit kukoistavat; marraskuun kaktus kukkii jo toista kertaa,, nyt se sama kukka on siis joulukaktuskin 😘 

Tulilatva availee nuppujaan, amaryllikset kukkivat ja osa niistä avaavat kukat varmaankin aivan joulun pyhiksi. 

Kärsimyskukka jaksaa vielä avata viimeisen nuppunsa. Kukka on aloittanut kesällä, pihalla ollessaan kukintansa ja sisälle lämpöön päästessään on kehittänyt koko syksyn nuppuja, jatkaen kukkimista tähän päivään asti.

Lumitöiden, koiralenkkien ja huonekasvien hoidon lisäksi  on äänikirjojen kuuntelu edelleen tärkein rentoutus harrastukseni. Viimeksi kuuntelemani kirja oli Katri-Helenan kirja "Laulaja".  Kuuntelu nautintoa vahvisti taiteilijan oma ääni, eli hän luki kirjan itse. Teos oli yllättävän avoimesti ja lämminhenkisesti kertova tarina taiteilijan elämästä. Yllätyin isosti 💝

Joulukuu on taas vierähtänyt jo yli puolenvälin, mihin ne päivät oikein sujahtavat. Itsenäisyys päiväkin tuntui latteammalta kuin ennen, näin jälkeen päin ajatellen. Presidentinjuhlat linnassa olivat kevyemmät kuin ennen. No siitäkin voi jokainen olla mitä mieltä haluaa mutta odotin tasokkaampaa musiikkitarjontaa ja näyttäviä juhlapukuja. Itse pressapariskunta olisi voinut pitää erikseen yksityiset bileet ystävilleen, sukulaisilleen , naapureilleen ja entisille työkavereilleen, mikä tärkeintä niin myöskin omasta rahapussistaan. Tuntui ettei siellä muita vieraita ollutkaan kun heidän henkilökohtaisia vieraitaan.

Pukuloistokin osoittautui paremmin linnunpelätti-tekeleiksi sopiviksi kuin juhlapuvuiksi. No se siitä, nämä ovat kaikki makuasioita joista ei kannata kiistellä, makunsa kullakin.

Ihmisillä on jouluvalmistelut parhaimmillaan, huvittaa miten joulu saa kaikki ihan sekaisin 😂 kaupat kuhisevat kiireisistä, lahja ostoksia valikoivista ja ruokakaupoista taas rahdataan niska limassa elintarvikkeita koteihin.  Tuohon ihmisryhmään en halua kuulua ja se on tietoinen  oma valintani.😇 Aion taas kerran yrittää viettää mahdollisimman yksinäisen ja niukan joulun, saas nähdä onnistuuko se tänä vuonna, vihdoinkin 💖

Amarylliksen nuppu ja äänikirjat

Se onnistui!!!!  Vihdoinkin saan viimevuotisen amarylliksen uudelleen kukkimaan, lupaavasti sipulista on nuppu nousemassa.

Ensimmäisen kerran noudatin saamiani kasvatus ohjeita kirjaimellisesti ja tulos on lupaava.

Olen jäänyt täydellisesti koukkuun , äänikirjojen kuunteluun, ei huono juttu. Yllätyin äänikirjojen monipuolisesta tarjonnasta ja miten nopeasti uudetkin, juuri ilmestyneet teoksetkin on luettavissa.

Erityisesti olen mieltynyt pitkiin, historiallisiin kirjasarjoihin esim. Aud Midtsund;  "Karoline" ja "Johanna", Laila Brenden; "Hannah". 

Mahtava lukuelämys oli Eva.Riitta Siitosen kirja "Perheeni tarina", viisaan naisen koskettava, lämminhenkinen ja avoin kertomus. 

Parhaillaan kuuntelen Maaret Kallion kirjaa, "Mielen rauha". Teksti panee ajattelemaan omaa elämää kokonaisuudessaan, lapsuudesta tähän päivään asti. Tämä teos on niin vahvaa tekstiä ettei sitä voi kuunnella kun pienen,  pätkän kerrallaan ja on annettava itselleen aikaa sulatella kuulemaansa.  

Äänikirjojen kuuntelu on miellyttävää, rentouttavaa ja helppoa. Kuunnellessaan voi samalla tehdä käsitöitä ja muita puuhia. Ei tarvitse lähteä kirjastoon, muistaa kirjaston aukioloajat, palautuspäivämäärät, eikä tarvitse odotella  mieli kirjailijan uutuuskirjaa kuukausi kaupalla, vaan sen saa heti uunituoreena kuunnella.

"Liike on lääke!!", mottoni edelleen Hyötyliikuntaa tuottaa talviset lumen kolaukset ja päivittäiset lenkkeilyt koirieni kanssa.

Parhaillaan staa hissukseen lunta ja lämpötila on pari astetta pakkasen puolella. Kummasti  tuo lumi ikään kuin valaisee pimeän ajan ja tietysti koirien ulkoiluttaja kiittää puhtaista hauvan tassuista ulkoilun päätteeksi. Seuraavaksi tämän mummelin puuhasteluihin kuuluu koirien "pissitys", lenkille lähdemme illemmalla.

 

Syystyöt tehty, talvi saa tulla

Syksyn isoin työrupeama, lehtien haravointi on saatu tehtyä koko piha-alueelta, puutarha kompostia on ruokittu kiitettävästi. 

Vuodesta toiseen olen tehnyt aina samat syksyyn liittyvät hommat; vesipumppu ja ulkokalusteet olen siirtänyt varastoihin, daalian juurakot ja ulkona olleet pelakuut kellariin, jne.

Talvi saa tulla... tänään ulkona vallitsee kunnon lumimyräkkä, tuulee idästä ja räntää sataa vaakatasossa. Maa ei ole  vielä jäätynyt niin saas nähdä sulaako nämä lumet vielä ennen  kunnon talven tuloa.

Edellisestä postauksesta on muutama kuukausi... on vaan tuntunut ettei ole aikaa istua koneen ääreen kirjoittamaan, kun pihalla on runsaasti puuhasteltavaa.  Olen päättänyt parantaa tapojani ja pyrin aktivoimaan kirjoitushalujani niin että perästä kuuluu.

Tosin ole "naamakirjan" sivuille jakanut omalta pihaltani otettuja kuvia, vaihtevalla menestyksellä. Valokuvaaminen ei ole helpointa puuhastelua kun pitää ottaa huomioon valoisuus, kuvauskohteen taustat ja ettei kuviin tule naapurin tonttia tunnistettavasti. Harjoitus tekee mestarin, enkä aio lannistua, jatkan kuvaamista ja otosten julkaisuja edelleen.

Siihen ole erittäin kiitollinen että yleiskuntoni on antanut suoriutua kaikista puuhista ihan itse. Nurmikon-  ja pensasaitojen leikkuut, kompostimullan kärräämisistä olen suoriutunut ilman apuvoimia, ainoastaan haravointiin on jälkikasvuni "tuppautunut auttamaan". Yleensä otan kaikki pihatyöt hyötyliikuntana ja lihasvoimieni ylläpitäjinä, eipä tarvitse lähteä kuntosaleille  kun on mahdollisuus harrastaa kuntoiluakin omalla pihalla ja raittiissa ilmassa. Sielukin lepää ja mieli virkistyy kukkien keskellä työskennellessä.

Oikeastaan on melkoisen nautittava olotila; syystyöt tehty, lunta tupruttaa ja valoisuus lisääntyy, on aikaa rojahtaa sohvan nurkkaan, neylepuikot kilisevät ja kuuntelen äänikirjaa. Koirakaverini vierelläni sikeässä unessa, sekin aavistaa ulkona vallitsevan sään eikä tunnu yhtään halukkuutta lenkkeilyyn. Että osaan nauttia tästä omasta rauhasta, todeten että kaikki on hyvin 💖

TAKATALVI

 Hurja lumimyräkkä, kaikkiaan satoi lunta 21 senttiä, yhden vuorokauden aikana, masentaa.  Olimme jo saanut nauttia muutamasta, lämpimästä kevätpäivästä, karmea tunne, kaikki sipulikukat paksun lumikinoksen alla. 

Kyllä on vitsit vähissä, pakko oli ottaa villalangat ja puikot esille, talvi yllätti taas, piti oikein istahtaa ja sisäistää kylmyyttä kuvaava, talvinen maisema, missä oli keväinen puutarhani?

Ei ollut inspistä kuvata noita kinoksia. 😖 Pakko oli ottaa lumikola uudelleen esille ja lykkiä lumet kulkuväyliltä, että pääsivät kahvittelijat autoillaan pihaan. 💪 Lumi oli painavaa nuoskalunta, huh huh, kyllä otti voimille. Yleensä nautin lumitöistä ja koen sen parhaimmaksi hyötyliikunta muodoksi. Nyt homma ei oikein innostanut, vielä seuraavana aamunakin kroppa kertoi ettei eilinen punnerrus ollut mieluisaa hommaa. 

Onneksi olen löytänyt äänikirjat, niinpä Seppo Jokisen viimeisin dekkari on seuraavana kuuntelu listalla, niinpä istahdan mielituoliini, kutimet käteen ja kirjan kuuntelu alkaa.  Lumet saavat sulaa omaan tahtiinsa, sääennusteet lupaavat tuleville päiville plussa kelejä, joten on toivetta saada keväinen puutarha takaisin

Sadepäivänä, keväisenä sunnuntaina

Tänään sataa vettä, lumet ovat sulaneet, lämpömittarissa +5 astetta. Maa on vielä jäässä ja sipulikukat vasta pienellä tapilla, kevään tulo pahasti myöhässä, vai onko, johtuuko tunne vaan kärsimättömyydestä.

Talventähden kukat aukeamassa, niitä on ilmestynyt viime vuodesta muutama yksilö lisää.

Teen päivittäin piha kierroksen, koska on erittäin mielenkiintoista seurata kevään heräämistä ja kun huomaa uusia kukan alkuja ilmestyneen maan pinnalle, uskoo kevään saapuneen.

Kuukausia on kulunut edellisestä postauksesta ja paljon on tapahtunut, suruja ja iloja, sitähän elämä on. Päivä kerrallaan mennään, on ehkä kulunut traasi, mutta niin totta. Kun on menettänyt ainoan poikansa, on "vitsit vähissä", eikä voimia riitä kun välttämättömien asioiden hoitoon. Mutta elämä jatkuu. Jostakin ne voimavarat vaan saa, tarpeen mukaan ja aina ajallaan. Onneksi ympärillä on läheisiä, joihin turvata ja toivon mukaan myöskin olla muiden tukena.

Olen odottanu aikaa että pääsen mielipuuhaani, puutarhan hoitoon ja yleensä pihahommiin.

Uutena harrastuksena on äänikirjojen kuunteleminen, se sopii hyvin käsitöiden taustalle ja aika tulee tehokäyttöön, huvi ja hyöty yhtä aikaa. 

En kuitenkaa aio kuunnella kirjoja pihatöissä enkä koiralenkeillä koska haluan kuulla luonnon ja ympäristön äänet, enkä tarvitse muuta viihdettä.

En ole aikoihin saanut nauttia "politiikkaviihteestä" niin paljon kun nyt, istuvan hallituksen aikana. Täytyy todeta ettei päätöksiä tehdä nykyään lainkaa järjen kanssa, vaan suuri vallanhimo mielessä. "Minä, minä ja meille kaikki". Näin ei hyvä seuraa. 

Eduskuntasalissa ministerit eivät hallitse ilmeitään ja eleitään, kiihtyvät päät punaisina ja hammasta purren. Koko sali, kaikki kansanedustajat meluavat, huutavat puheenvuorojen väliin ja päälle, yleinen järjestys on historiaa. Johtuneeko puhemiesten kyvyttömyydestä?

Vasta nyt huomaa miten fiksusti edellinen hallitus ja kansanedustajat toimivat aikanaan.

Äänikirjan juoni kehittyy niin jännittävään kohtaan että jatkan postausta toisen kerran. 

Heippa ja hyvää sunnuntai-iltapäivää