"Puutarhaterapiaa" omalla pihalla

Elämä jatkuu, kaikesta huolimatta ! On tartuttava elämän kulkuun molemmin käsin, vaikka sielu vielä itkee ja ikävöi.

Aluksi vähän pakotin itseäni pihahommiin... olihan ennustettu  ilmojen viilenevän, joten täytyy viedä osa pelargonioista jo sisälle ja verenpisarat lähemmäs kellarin ovia että ne on helppo nostaa sisälle hallayön iltana.

Aurinko alkoi paistamaan aivan siniseltä taivaalta, pieni tuulenvire kuivasi nopeasti aamukasteen joten käynnistin ruohonleikkurin ja ajoin molemmat pihat; oman ja tyttären, siinä samalla.

Voi miten piha tuli kauniiksi. Pitkästä aikaa ( 3 viikoa) huomasin kaikki kukkivat kukatkin.....

 Daalia-vanhuksetkin kukkivat vielä runsaasti....

Portinpielenä roimiva kukkasaavikin on vielä täydessä loistossaan.

Nurmikko on kauniin samettimainen.... talon nurkalla kukkii krassi, runsaasti....

Ulkorappusilla ahkeroivat Liisat....

Yksinäinen kladiokus

Oppineitten kukatkin jatkavat kukintaansa joka on kestänyt jo heinäkuun alusta asti.

 Syysastereista se aikaisempi kukkii jo, toinen lajike on vielä nupuillaan.

 Jätin yhden pelakuun vielä pähkinäpuun alle kukkimaan, siihen ei sada eikä halla löydä kukkiaa.

Autokatoksen ovi aukon yläpuolella voi riippupelakuukin jatkaa loistoaan.

Parhaillaan sataa rajusti, kesäinen päivä vaihtui syksyiseen iltaan. Sytytän ulkolyhtyyn kynttilän.
On aika siirtyä lukulampun alle hyvän kirjan kanssa, viettämään sateista syysiltaa.