Jouluruusu

Joulun ajan kukista kaunein on jouluruusu. Sopiihan se Uutta Vuottakin juhlistamaan.

Lunta...lunta....lunta...

Jokaiselle päivälle on järjestynyt lumitöitä, kunto nousee, kolaaminen on tehokasta hyötyliikuntaa ja lisäksi pari koiran ulkoilutuslenkkiä päivää kohden niin eiköhän noi ylimääräiset joulun ajan kaloritkin ole tulleet kulutetuksi!

Harmittava asia tänä talvena on auraamattomat tonttikadut ja pikkutiet. Kunnan sivuilta luin että kyseiset kadut kuuluvat ns. 3. ryhmään aurausjärjestyksessä ja aurataan vaan kun lunta on satanut 10 senttiä.
Nyt on päivittäin satanut 1-6 senttiä ja lumi on tallaantunut ja sohjoinen. Voi niitä työmatkansa polkupyörällä kulkevia, (olosuhteiden pakosta,) raskasta on matkan teko. Kaikki vähänkin tutut vastaantulijat kiroilivat vallitsevia kelejä.

Postinjakajatkin saavat vääntää lumisohjossa fillareillaan, meidän jokaisen kuntalaisen postilaatikolle. Eipä ole päättäjät paljonkaan ajatelleet tienkäyttäjiä, moisia aurausohjeita laatiessaan.

Taas tuli todettua tyytyväisyydellä itsekseni, että on hienoa kun saa olla ELÄKKEELLÄ!!!!
Ei välttämättä ole pakko mennä minnekään jos ei halua, niin ei keliolosuhteetkaan ole haitaksi.

Kaikesta huolimatta ; lumiset maisemat ovat kauniita.

Metsämaisemat muuttuvat

Sorsalammen asukkaita, talvisella rantalomallaan...

Lähimetsä on muuttunut avohakkuun myötä, eipä ole enään pehmeäpohjaisia lenkkipolkuja eikä metsäneläinten tekemiä helminauhoja hangilla. Melko tylsän näköinen, jotenkin aavemainen.

Metsä on tärkein ulkoilu alue, sille ei vedä vertoja mitkään pururadat eikä uimahallit, kuntosaleineen. Metsässä liikkuessaan virkistyy fyysisesti ja psyykkisesti. Mieli lepää.
Hyvältä tuntuu kuunnella tuulen suhinaa puiden latvuksissa ja mielenkiintoista on tehdä eläin ja lintuhavaintoja jokaisena vuodenaikana.

Puunkaato

Viikolla 52 oli aika kaataa puu jota käytetään puuesineiden tai huonekalujen valmistukseen. Tiistaina oli surullinen päivä; kaunis vaahtera oli saanut kaatoluvan ja alan ammattilainen saapui tekemään työn turvallisesti

Työ eteni haara kerrallaan latvasta tyveä kohden.

Tässä törröttelee viimeinen puun haara.

Puusta ei jäänyt kuin iso kasa risuja, joita selvitellään omin voimin ja haketetaan keväällä.

Vaahtera oli liian lähellä saunarakennusta ja naapurin rajaa.

Emme varmaankaan ikävöi naapurin emännän kanssa syksyisiä vaahteran lehtiä, niitä oli runsaasti ja laajalla alueella.

Puunkaato-projektia jatketaan sopivalla säällä. Vielä olisi laitettava nurin ainoa pihakoivu ja yksi lehmuksista. Molemmat liian lähellä rakennusta ja koivun juuret saattavat tukkia salaojaputkistot, kaiken lisäksi sen oksat yltävät liikenteen haitoiksi asti.

Vähän tuntuu haikealta luopua kauniin mallisista ja hyvin voivista puista, tosin tontille jää vielä useita puita ja pensaita. Ehkäpä uuteen "avaruuteen" tottuu pian.

Tapaninpäivän lumityöt

Luonto on kaunis kuin postikorteissa ja saimme valkoisen joulun.
Tänään tosin oli varsinainen lumimyrsky mutta onneksi kestoltaan lyhyt.
Ilman tyyntyessä ja pyryn lakattua kolasin lumet pihalta ja huomioin pensasaidan lumisen taakan jota helpotin katuharjalla varistellen isommat lumimöykyt pois.

Istahdin tietokoneen ääreen, näin monen pyhäpäivän kunniaksi. Ihmettelin miten aikani on kulunut kaiken maailman tohinoissa niin etten ole bloggaillut aikoihin. Nyt parannan tapani, koska tämä on hauskaa :)