KÄRHÖILLE TUKIKEHIKOT JA LINNUNPÖNTTÖJEN TYHJENNYSTÄ

Kuvat kärhöistä on viimekesältä, nyt niissä ei vielä ole enemmälti kasvun merkkejä, mutta ovat talvehtineet kellaritiloissa erittäin hyvin.

Kevyt rakenteiset tukikepit ovat liiasta kukkien painosta lahonneet ja vaativat uusimista. Mikä olisi parempi aika rakennella tukikehikot kuin nyt, ovatpa valmiina uusille versoille ja tämäkin askartelu tehtynä kun kevät kiireet pihalla yllättävät.

Kellarissa on heikko valaistus, joten en saanut mieleisiäni kuvia tekeleistäni, riittää kun itse olin lopputuloksiin tyytyväinen

Vuosi sitten hankitut pöntöt olivat helppoja avata ja tyhjennys hanska kädessä suoraan roska-astiaan sujui iisisti, vaikka siivottavia uuttuja olikin 9 kpl. Jokaisessa oli asuttu, pesätarpeet olivat talven jäljeltä kosteita, eikä niissä ollut vielä purku- tai rakennustöitä aloitettu. Oli varmaan viimeinen hetki tehdä siivoustyö, koska tulevan kylmän ja talvisen viikon jälkeen ilma taas lämpiää ja tiaiset käyvät tarkastelemassa pöntön suulla, jokohan sitä aloittaisi kevätpuuhat.

Paimenkoiria harjatessa , kerään irtoavan pohjavillan talteen ja laitan verkkopussiin, sateelta suojaan autokatoksen, josta oravat ja linnut käyvät noutamassa niitä pesänrakennustarpeiksi ja pesän pehmikkeiksi. 

Kurre ystäväni olikin heti kiskomassa karvoja pussista ja pyöritteli pallon etutassuillaan, kunnes sai karvoista mieleisensä ja mukavan kokoisen pallon niin lähti kiireen vilkkaa lähi metsikön kuusikkoon, missä varmaan on seuraavan perheenlisäyksen piilopaikka. 

Taas on viikko vierähtänyt monenmoisia puuhasteluja tehden, aika  on kulunut kiitolaukkaa...taas on huomenna torstai ja vaki kauppapäivä, vastahan me kävimme kaupoilla.  Ylellisyyttä saada kyyti ruokakauppaan kotiovelta kauppaan ja takaisin kotiin, vielä painavat kassitkin kannetaan keittiöön, jääkaapin luokse, helppoa elämää tämä "mummelin elämä".

Nyt on aika lähteä lenkille Tyty koirani kanssa, "liikunta on lääke", sanovat jotkut viisaat, niinhän se on. Reipas kävely raittiissa ilmassa antaa virkistystä koko vartalolle ja  luonto elämykset voimaannuttavat  henkisesti. "Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa".

LUMIKELLOT JO NUPUILLAAN, KEVÄT ON JO TULOILLAAN

 Lumikellot nousevat roudan keskeltä, maa on vielä täysin jäässä. vaikka lumet ovatkin osittain sulaneet. Kevät tulee kohisten. 

 

Samoin krookukset ilmestyneet pieninä ja ohuina "tikkuina" ja niitä on joka puolella pihaa.

Pihapiirin kevät työt aloitin kuusen "muotoleikkauksella".

Ilmeisesti alueella liikkuvat isommat metsän eläimet ovat poistaneet vanhan ja iso kokoisen rusakon, kun kaikki ikivihreät maanpeittokasvit ovat säilyneet, jotka tuo kyseinen ristiturpa aina pisteli poskeensa.

Voi miten upeasti mustarastas lauloi varhaisaamun hämärissä, kun lenkkeilin Tyty-koirani kanssa.

Ne ensimmäiset linnun laulut keväisin soivat kaikkein kauneimmin, pitkän talvipaussin jälkeen.

Tämän viikon puuhasteluihini kuului ensisijaisesti lämpökompostorin tyhjennys. Otin maatunutta massaa pois vain pari sangollista ja  lisäin Biolanin  talvikuoriketta kompostorin pohjalle, jonka jälkeen pudottelin jäljelle jääneen massan alas. Oli aikakin tehdä jätteiden palamista herättävää  ja tehostavaa huoltoa, kun lämpötila laski jo lähelle nollaa.  Viikon lopulla kompostorin lämpömittari osoitti jo  tuntuvaa lämmön nousua, huoltotoimi osoittautui aiheelliseksi.

Seuraavaksi projektikseni otin pelakuiden ja verenpisaroiden kevät leikkaukset, istutukset ja muuton kerrosta ylemmäs, valoon ja lämpöön.

Mukavaa todeta että kesällä ulkona kukkineet ja kellarissa  talvehtineet perennat olivat kaikki hengissä ja osalla oli keväistä kasvua alullaan. 

Tein rajut leikkaukset, jättäen vain pari vihreää lehteä oksaa kohden ja istutin pelargonit uuteen multaan, verenpisarat vaan leikkelin ja kannoin isot ruukun ullakkohuoneen ikkunalle.  Noin 2 ja puoli kuukautta valoa ja lämpöä, niin juuri parahiksi aloittavat  kesäkauden runsaat kukinnat, kun raahaan ruukut pihalle

Mietin puuhastellessani, miten olenkaan ennen tullut toimeen ilman äänikirjojen kuuntelua? Kaikki vähemmän kiinnostavat puuhat sujuvat leikiten kun taustaäänenä soi äänikirja ja teoksen juoni vie mukanaan, eikä huomaa ajan kulua, suunnitellut hommat tulevat tehtyä reippaalla tahdilla ja ehkä entistä nopeamminkin. Olen jäänyt koukkuun, kirjojen kuunteluun, nautin jokaisesta teoksesta.

Ennen taustalla soi radio, ikävillä uutisillaan ja kaiken maailman renkutukset soivat verenpainetta nostaen.  Taas täytyy todeta, että kaikki on paremmin kuin ennen.