KÄRHÖILLE TUKIKEHIKOT JA LINNUNPÖNTTÖJEN TYHJENNYSTÄ

Kuvat kärhöistä on viimekesältä, nyt niissä ei vielä ole enemmälti kasvun merkkejä, mutta ovat talvehtineet kellaritiloissa erittäin hyvin.

Kevyt rakenteiset tukikepit ovat liiasta kukkien painosta lahonneet ja vaativat uusimista. Mikä olisi parempi aika rakennella tukikehikot kuin nyt, ovatpa valmiina uusille versoille ja tämäkin askartelu tehtynä kun kevät kiireet pihalla yllättävät.

Kellarissa on heikko valaistus, joten en saanut mieleisiäni kuvia tekeleistäni, riittää kun itse olin lopputuloksiin tyytyväinen

Vuosi sitten hankitut pöntöt olivat helppoja avata ja tyhjennys hanska kädessä suoraan roska-astiaan sujui iisisti, vaikka siivottavia uuttuja olikin 9 kpl. Jokaisessa oli asuttu, pesätarpeet olivat talven jäljeltä kosteita, eikä niissä ollut vielä purku- tai rakennustöitä aloitettu. Oli varmaan viimeinen hetki tehdä siivoustyö, koska tulevan kylmän ja talvisen viikon jälkeen ilma taas lämpiää ja tiaiset käyvät tarkastelemassa pöntön suulla, jokohan sitä aloittaisi kevätpuuhat.

Paimenkoiria harjatessa , kerään irtoavan pohjavillan talteen ja laitan verkkopussiin, sateelta suojaan autokatoksen, josta oravat ja linnut käyvät noutamassa niitä pesänrakennustarpeiksi ja pesän pehmikkeiksi. 

Kurre ystäväni olikin heti kiskomassa karvoja pussista ja pyöritteli pallon etutassuillaan, kunnes sai karvoista mieleisensä ja mukavan kokoisen pallon niin lähti kiireen vilkkaa lähi metsikön kuusikkoon, missä varmaan on seuraavan perheenlisäyksen piilopaikka. 

Taas on viikko vierähtänyt monenmoisia puuhasteluja tehden, aika  on kulunut kiitolaukkaa...taas on huomenna torstai ja vaki kauppapäivä, vastahan me kävimme kaupoilla.  Ylellisyyttä saada kyyti ruokakauppaan kotiovelta kauppaan ja takaisin kotiin, vielä painavat kassitkin kannetaan keittiöön, jääkaapin luokse, helppoa elämää tämä "mummelin elämä".

Nyt on aika lähteä lenkille Tyty koirani kanssa, "liikunta on lääke", sanovat jotkut viisaat, niinhän se on. Reipas kävely raittiissa ilmassa antaa virkistystä koko vartalolle ja  luonto elämykset voimaannuttavat  henkisesti. "Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa".

LUMIKELLOT JO NUPUILLAAN, KEVÄT ON JO TULOILLAAN

 Lumikellot nousevat roudan keskeltä, maa on vielä täysin jäässä. vaikka lumet ovatkin osittain sulaneet. Kevät tulee kohisten. 

 

Samoin krookukset ilmestyneet pieninä ja ohuina "tikkuina" ja niitä on joka puolella pihaa.

Pihapiirin kevät työt aloitin kuusen "muotoleikkauksella".

Ilmeisesti alueella liikkuvat isommat metsän eläimet ovat poistaneet vanhan ja iso kokoisen rusakon, kun kaikki ikivihreät maanpeittokasvit ovat säilyneet, jotka tuo kyseinen ristiturpa aina pisteli poskeensa.

Voi miten upeasti mustarastas lauloi varhaisaamun hämärissä, kun lenkkeilin Tyty-koirani kanssa.

Ne ensimmäiset linnun laulut keväisin soivat kaikkein kauneimmin, pitkän talvipaussin jälkeen.

Tämän viikon puuhasteluihini kuului ensisijaisesti lämpökompostorin tyhjennys. Otin maatunutta massaa pois vain pari sangollista ja  lisäin Biolanin  talvikuoriketta kompostorin pohjalle, jonka jälkeen pudottelin jäljelle jääneen massan alas. Oli aikakin tehdä jätteiden palamista herättävää  ja tehostavaa huoltoa, kun lämpötila laski jo lähelle nollaa.  Viikon lopulla kompostorin lämpömittari osoitti jo  tuntuvaa lämmön nousua, huoltotoimi osoittautui aiheelliseksi.

Seuraavaksi projektikseni otin pelakuiden ja verenpisaroiden kevät leikkaukset, istutukset ja muuton kerrosta ylemmäs, valoon ja lämpöön.

Mukavaa todeta että kesällä ulkona kukkineet ja kellarissa  talvehtineet perennat olivat kaikki hengissä ja osalla oli keväistä kasvua alullaan. 

Tein rajut leikkaukset, jättäen vain pari vihreää lehteä oksaa kohden ja istutin pelargonit uuteen multaan, verenpisarat vaan leikkelin ja kannoin isot ruukun ullakkohuoneen ikkunalle.  Noin 2 ja puoli kuukautta valoa ja lämpöä, niin juuri parahiksi aloittavat  kesäkauden runsaat kukinnat, kun raahaan ruukut pihalle

Mietin puuhastellessani, miten olenkaan ennen tullut toimeen ilman äänikirjojen kuuntelua? Kaikki vähemmän kiinnostavat puuhat sujuvat leikiten kun taustaäänenä soi äänikirja ja teoksen juoni vie mukanaan, eikä huomaa ajan kulua, suunnitellut hommat tulevat tehtyä reippaalla tahdilla ja ehkä entistä nopeamminkin. Olen jäänyt koukkuun, kirjojen kuunteluun, nautin jokaisesta teoksesta.

Ennen taustalla soi radio, ikävillä uutisillaan ja kaiken maailman renkutukset soivat verenpainetta nostaen.  Taas täytyy todeta, että kaikki on paremmin kuin ennen.

MUISTOT VAIN JÄIVÄT

Ipana 02.01.2015 - 07.02.2025

 

Rakkain ja parhain lenkkeily kaverini on poissa 😭

Viimeisenä aamunakin Ipana tuli herättelemään taas ennen kuutta ja lähti iloisena joka aamuiselle lenkille kanssani. "Sähköpostit" luettiin huolella  ja "mäyriskaverikin" sai kunnon keskustelut. 

Ipanalla ei ollut enään voimia pitkille lenkeille, huomasin väsymysoireita ensimmäisiä kertoja noin kuukausi sitten. Normi koiran ruuat eivät aina maistuneet, niin annoin vaan herkkuja, maksalaatikkoa, pateita ja peuran-/naudan jauhelihaa. Vettä koiraystäväni joi normaalisti ja vatsakin  toimi normisti. Aluksi ajattelin ja toivoin että oireet ovat samat kun kaverin koiralla jolla oli todettu vaan koira-flunssaa. Ipana oksentelikin  limaa, mietin mistähän toi lima johtuu.

Ipana laihtui lyhyessä ajassa hurjaa vauhtia, pullukkakoirani luut tuntuivat, nyt alkoivat hälytyskellot soida; tämä on jotain tosi vakavaa. Mieleeni palasivat Vili-koiran sairastuminen ja viimeiset päivät, lohdutinkin itseäni että Ipana voi vielä ihan hyvin.

Ipanalla oli välillä ihan hyviä päiviä, söi paremmin , eikä oksennellut ja kaikesta huolimatta oli aina iloisena lähdössä mukaani.

Lopulta koirani vointi huononi ja ilme muuttui apaattiseksi, ihan  kun olisi luovuttanut, ei jaksa enään. 

Olin aavistanut koko ajan että ystävälläni on vatsassa jotain tosi vakavaa. Ipana ei ollut sairastellut koskaan eikä tarvittu lääkitä ja täytti tammikuussa jo 10 vuotta.

Lopulta uskaltauduin tekemään päätöksen viedä koirani lääkäriin. Tiesin yhteisen matkamme olevan Ipanan viimeinen. Sovittiin Suvin kanssa jo etukäteen, että jos löytyy jotakin  vakavaa niin saan päästää Ipanan koirien taivaaseen.

Eläinlääkärissä todettiin vatsassa muutaman sentin kokoisia kasvaimia.

Hyvästelin Ipanan ja lähetin terveiset vietäväksi Vili-kaverile, kun sydämen lyönnit loppuivat, suljin lemmikkini silmätkin, viimeinen matka sai alkaa, koirien taivaaseen. 

Siellä jossain Ipana ja Vili koiraystävät kirmaavat kilpaillen  kepakoista tai peuranluista, ilman kipuja ja tuskaa.

Ipana oli maailman viisain ja samalla myös haastavin koira. En varmaan löydä koskaan samanlaista ystävää joka pitää huolen aikatauluista ja lohduttaa surussa. Ei kukaan tuo päätään syliini kun elokuvan jännittävä kohta pelottaa tai itkettää. 

Ipanan muisto pysyy ikuisesti sydämessäni.

Ulkoruokinnassa ja tyytyväisyyttä....

 

"Kerran kuussa mennään syömään herkullista ja mehevää lohta", päätti "Pikkumyy", kysymättä minulta mielipidettä. Kuittaa vielä lausahduksen ; "se on päätetty, piste".

Oli kulunut edellisestä lounas hetkestä tosiaan jo kuukausi, mihin päivät vierähtävät , tuntui kun olisi juuri hiljattain käyty. " Ole sitten klo 11.00 valmiina ,tulen hakemaan sinut". 

Hyvä asia on että nuoriso pistää mummelin tossuihin vipinää, itsekseni en viitsisi  lähteä juuri mihinkään. Niimpä Pikkumyyn ohjaama auto hurahti nopeasti Riihimäen keskustaan, parkkipaikka löytyi melkein ruokapaikan ovelta, on se helppoa, kyyti "ovelta ovelle" 👍

Riihimäen paras ravintola, ainakin parasta lohi ruokaa tarjolla. Salaatti pöytäkin vertaansa vailla, annokset tuodaan nopeasti ja vielä "helposti katseltavat" tummat tarjoilija-pojat. Samalla reissulla saadaan niin vatsan kun silmänkin ruokaa. https://lafresco.fi/ . Poistuimme ravintolasta henkilökunnan ystävällisin toivotuksin ja vatsat täysinä, kotimatkalla kuitenkin totesimme paikassa yhden puutteen: mahdollisuus pikku päikkäreille, jälkkäriksi runsaan aterian päälle. Kaikkea ei voi aina saada 😍

Onneksi tälle päivälle ei osunut lumitöitä, tosin jotain taivaalta tuli jotain vetisempää, kun sää lauhtui. Lunta satoikin viikonlopun aikana rutkasti, päivätanssit toteutuivat jälleen lukikolan kanssa, aamuin illoin.  Välillä on vapaapäivät paikallaan siitäkin hommasta, vaikka nautin lumitöistä jo sen antaman liikunnallisen hyödyn vuoksi. Olen erittäin tyytyväinen alueen talvikunnossapitoon, olemme saaneet nauttia ammattimiehen tekemästä työstä, kadut ja väylät leveästi auki, eikä omassa liittymässä vähäisintäkään lumi karhetta kolattavaksi.

Toinen tyytyväisyyden aihe on kiinteistön jätehuolto. Kiertokapula on käynyt tyhjentämässä jäteastiat säännöllisesti, joulunajan juhlapyhien aiheuttamista haasteista huolimatta. Varmaan firmassa on joustavat duunarit, koska tapaninpäivänä tyhjennettiin roskis ja loppiaisen jälkeen tyhjennyspäivä ei muuttunut, vaan  astia tyhjennettiin illalla klo 20.00 aikaan. Jätehuolto firmaa moititaan palveluista melko runsaasti some kanavilla, mutta harvemmin saa lukea kiitosta. Kuitenkin meillä palveltavillakin olisi tapoihimme parantamisen varaa 😏 Olen miettinyt miksi "roskakuski" joutuu jäteastian hakemaan pitkän matkan päästä, tontin toiselta reunalta/talon viereltä, miksi ei jätehuolto firma edellytä sijoittaa astioita kadun varteen. Ei Postikaan jakele joka torppaan vaan edellyttää laatikot sijoitettavaksi ryhmiksi. 

Nyt tuli positiivisuutta varmaan jo liiaksi lupaan seuraavassa postauksessana  purnata ja kunnolla. Saas nähdä mitä tuleman pitää 😈

Tänään sataa vettä, on aika sytyttää kynttilät ja kuunnella äänikirjaa, sohvan nurkassa, torkku peiton alla 💝

Lumitöitä, kukkivia huonekasveja ja äänikirjoja

Toiveeni on toteutunut, lunta sataa tarpeeksi ja päivätanssit lumikolan kanssa ovat alkaneet 👌
 Lumityöt ovat parasta hyötyliikuntaa koko kropalle. Hapenottokyky paranee reippaan liikunnan seurauksena. 

Kadut ja muut kulkuväylät ovat hyvin aurattuja, joten kävelylenkit koirien kanssa ovat mieluisia hetkiä lemmikkien seurassa. Pienet pakkaslukemat innostavat pidentämään päivittäisten reissujen pituutta, aurinko paistaa, lumihunnut kimmeltävät puiden ja pensaiden oksilla 😍

Puutarha on lumihangen peitossa mutta huonekasvit kukoistavat; marraskuun kaktus kukkii jo toista kertaa,, nyt se sama kukka on siis joulukaktuskin 😘 

Tulilatva availee nuppujaan, amaryllikset kukkivat ja osa niistä avaavat kukat varmaankin aivan joulun pyhiksi. 

Kärsimyskukka jaksaa vielä avata viimeisen nuppunsa. Kukka on aloittanut kesällä, pihalla ollessaan kukintansa ja sisälle lämpöön päästessään on kehittänyt koko syksyn nuppuja, jatkaen kukkimista tähän päivään asti.

Lumitöiden, koiralenkkien ja huonekasvien hoidon lisäksi  on äänikirjojen kuuntelu edelleen tärkein rentoutus harrastukseni. Viimeksi kuuntelemani kirja oli Katri-Helenan kirja "Laulaja".  Kuuntelu nautintoa vahvisti taiteilijan oma ääni, eli hän luki kirjan itse. Teos oli yllättävän avoimesti ja lämminhenkisesti kertova tarina taiteilijan elämästä. Yllätyin isosti 💝

Joulukuu on taas vierähtänyt jo yli puolenvälin, mihin ne päivät oikein sujahtavat. Itsenäisyys päiväkin tuntui latteammalta kuin ennen, näin jälkeen päin ajatellen. Presidentinjuhlat linnassa olivat kevyemmät kuin ennen. No siitäkin voi jokainen olla mitä mieltä haluaa mutta odotin tasokkaampaa musiikkitarjontaa ja näyttäviä juhlapukuja. Itse pressapariskunta olisi voinut pitää erikseen yksityiset bileet ystävilleen, sukulaisilleen , naapureilleen ja entisille työkavereilleen, mikä tärkeintä niin myöskin omasta rahapussistaan. Tuntui ettei siellä muita vieraita ollutkaan kun heidän henkilökohtaisia vieraitaan.

Pukuloistokin osoittautui paremmin linnunpelätti-tekeleiksi sopiviksi kuin juhlapuvuiksi. No se siitä, nämä ovat kaikki makuasioita joista ei kannata kiistellä, makunsa kullakin.

Ihmisillä on jouluvalmistelut parhaimmillaan, huvittaa miten joulu saa kaikki ihan sekaisin 😂 kaupat kuhisevat kiireisistä, lahja ostoksia valikoivista ja ruokakaupoista taas rahdataan niska limassa elintarvikkeita koteihin.  Tuohon ihmisryhmään en halua kuulua ja se on tietoinen  oma valintani.😇 Aion taas kerran yrittää viettää mahdollisimman yksinäisen ja niukan joulun, saas nähdä onnistuuko se tänä vuonna, vihdoinkin 💖

Amarylliksen nuppu ja äänikirjat

Se onnistui!!!!  Vihdoinkin saan viimevuotisen amarylliksen uudelleen kukkimaan, lupaavasti sipulista on nuppu nousemassa.

Ensimmäisen kerran noudatin saamiani kasvatus ohjeita kirjaimellisesti ja tulos on lupaava.

Olen jäänyt täydellisesti koukkuun , äänikirjojen kuunteluun, ei huono juttu. Yllätyin äänikirjojen monipuolisesta tarjonnasta ja miten nopeasti uudetkin, juuri ilmestyneet teoksetkin on luettavissa.

Erityisesti olen mieltynyt pitkiin, historiallisiin kirjasarjoihin esim. Aud Midtsund;  "Karoline" ja "Johanna", Laila Brenden; "Hannah". 

Mahtava lukuelämys oli Eva.Riitta Siitosen kirja "Perheeni tarina", viisaan naisen koskettava, lämminhenkinen ja avoin kertomus. 

Parhaillaan kuuntelen Maaret Kallion kirjaa, "Mielen rauha". Teksti panee ajattelemaan omaa elämää kokonaisuudessaan, lapsuudesta tähän päivään asti. Tämä teos on niin vahvaa tekstiä ettei sitä voi kuunnella kun pienen,  pätkän kerrallaan ja on annettava itselleen aikaa sulatella kuulemaansa.  

Äänikirjojen kuuntelu on miellyttävää, rentouttavaa ja helppoa. Kuunnellessaan voi samalla tehdä käsitöitä ja muita puuhia. Ei tarvitse lähteä kirjastoon, muistaa kirjaston aukioloajat, palautuspäivämäärät, eikä tarvitse odotella  mieli kirjailijan uutuuskirjaa kuukausi kaupalla, vaan sen saa heti uunituoreena kuunnella.

"Liike on lääke!!", mottoni edelleen Hyötyliikuntaa tuottaa talviset lumen kolaukset ja päivittäiset lenkkeilyt koirieni kanssa.

Parhaillaan staa hissukseen lunta ja lämpötila on pari astetta pakkasen puolella. Kummasti  tuo lumi ikään kuin valaisee pimeän ajan ja tietysti koirien ulkoiluttaja kiittää puhtaista hauvan tassuista ulkoilun päätteeksi. Seuraavaksi tämän mummelin puuhasteluihin kuuluu koirien "pissitys", lenkille lähdemme illemmalla.

 

Syystyöt tehty, talvi saa tulla

Syksyn isoin työrupeama, lehtien haravointi on saatu tehtyä koko piha-alueelta, puutarha kompostia on ruokittu kiitettävästi. 

Vuodesta toiseen olen tehnyt aina samat syksyyn liittyvät hommat; vesipumppu ja ulkokalusteet olen siirtänyt varastoihin, daalian juurakot ja ulkona olleet pelakuut kellariin, jne.

Talvi saa tulla... tänään ulkona vallitsee kunnon lumimyräkkä, tuulee idästä ja räntää sataa vaakatasossa. Maa ei ole  vielä jäätynyt niin saas nähdä sulaako nämä lumet vielä ennen  kunnon talven tuloa.

Edellisestä postauksesta on muutama kuukausi... on vaan tuntunut ettei ole aikaa istua koneen ääreen kirjoittamaan, kun pihalla on runsaasti puuhasteltavaa.  Olen päättänyt parantaa tapojani ja pyrin aktivoimaan kirjoitushalujani niin että perästä kuuluu.

Tosin ole "naamakirjan" sivuille jakanut omalta pihaltani otettuja kuvia, vaihtevalla menestyksellä. Valokuvaaminen ei ole helpointa puuhastelua kun pitää ottaa huomioon valoisuus, kuvauskohteen taustat ja ettei kuviin tule naapurin tonttia tunnistettavasti. Harjoitus tekee mestarin, enkä aio lannistua, jatkan kuvaamista ja otosten julkaisuja edelleen.

Siihen ole erittäin kiitollinen että yleiskuntoni on antanut suoriutua kaikista puuhista ihan itse. Nurmikon-  ja pensasaitojen leikkuut, kompostimullan kärräämisistä olen suoriutunut ilman apuvoimia, ainoastaan haravointiin on jälkikasvuni "tuppautunut auttamaan". Yleensä otan kaikki pihatyöt hyötyliikuntana ja lihasvoimieni ylläpitäjinä, eipä tarvitse lähteä kuntosaleille  kun on mahdollisuus harrastaa kuntoiluakin omalla pihalla ja raittiissa ilmassa. Sielukin lepää ja mieli virkistyy kukkien keskellä työskennellessä.

Oikeastaan on melkoisen nautittava olotila; syystyöt tehty, lunta tupruttaa ja valoisuus lisääntyy, on aikaa rojahtaa sohvan nurkkaan, neylepuikot kilisevät ja kuuntelen äänikirjaa. Koirakaverini vierelläni sikeässä unessa, sekin aavistaa ulkona vallitsevan sään eikä tunnu yhtään halukkuutta lenkkeilyyn. Että osaan nauttia tästä omasta rauhasta, todeten että kaikki on hyvin 💖